Maapallon "remontti" Aadamia varten
"Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen" (2.Piet.3:5-6).
"Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä" (1.Moos.1:2).
Raamatun ensimmäisen ja toisen jakeen välillä on siis ollut em. tulkinnan mukaisesti Tyyron ruhtinaan valtakunnan, maapallon ensimmäisen sivilisaation, aikakausi, joka päättyi Tyyron ruhtinaan lankeemukseen, kapinaan, Jumalan vihaan ja tuomioon sekä maapallon autioitumiseen tämän em. sivilisaation tuhon yhteydessä. Jumala ei kuitenkaan tehnyt kokonaan loppua maapallosta, vaikka se olikin autio ja sekasortoinen. Jumalan Henki alkoi liikkua maapalloa peittävien vesien yllä, jotka ilmeisesti olivat jäätyneenä, koska oli pimeys ilman auringon valoa ja lämpöä. Raamatun ensimmäinen luku on tulkittava em. teorian valossa maapallon "remonttipäiväkirjaksi", kun Jumala kuuden päivän tai kuuden aikajakson kuluessa korjasi kaaoksen vallassa olevan aution maapallon asuttavaan kuntoon, uutta "isäntää", Aadamia, varten. Kuuden "remonttipäivän" aikana Jumala teki seuraavat korjaus- ja luomistyönsä maapallolla:
Päivä: Jumala kutsui valkeuden loistamaan ja erotti valkeuden pimeydestä, jolloin alkoi yön ja päivän vaihtelu (1.Moos.1:3-5). Tämä tarkoittaa mitä ilmeisimmin sitä, että Jumala pani auringon toimimaan ja valaisemaan maapalloa sekä maapallon pyörimään kiertoakselinsa ympäri, jolloin alkoi yön ja päivän vaihtelu. Joidenkin Raamatun tutkijoiden mukaan alkuvalo oli Messias eli Kristus, ei aurinko (2.Kor.4:6). Aurinko olisi tämän tulkinnan mukaan alkanut toimia vasta neljäntenä luomispäivänä, mutta tätä vastaan sotii se, että jo kolmantena päivänä puut ja kasvit alkoivat kasvaa ja se ei tapahdu ilman auringonvalon vaikutusta.
Päivä: Jumala erotti osan maapallon vesistä taivaanvahvuuden (hepr. עיקר rakia = taivas, taivaankansi) eli ilmakehän yläpuolelle (1.Moos.1:6-8). Auringonvalon ja lämmön vaikutuksesta maapallon jäät alkoivat sulaa. Osa vesistä nousi ilmakehän eli ensimmäisen taivaan yläpuolelle ja yläosaan, muodostaen sumuvaipan koko maapallon ympärille. Tätä tarvittiin, koska maapallo oli tuohon aikaan lähempänä aurinkoa, suojelemaan liialta auringon säteilyltä ja kuumuudelta. Maapalloa ympäröivä sumuvaippa aiheutti myös sen, että koko maapallolla oli hyvä paratiisimainen ilmasto.
Päivä: Kolmantena päivänä kuiva maa tuli esiin meren keskeltä (1.Moos.1:9-13). Geologiset mullistuksen nostivat yhden suurinpiirtein neliskulmaisen alkumantereen meren keskeltä kuivaksi maaksi. Sentähden Raamattu puhuu maan neljästä kulmasta, koska alkumanner oli yksi neliskulmainen manner meren keskellä (Ilm.7:1; 20:8). Jumala kasvatti kuivalle maalle puut, ruohot ja kaiken muun kasvillisuuden.
Päivä: Ilmakehän yläosissa oleva sumuvaippa ja geologisten mullistusten aiheuttama savukaasu (esim. tulivuorten purkaukset) pimittivät ainakin osittain ilmakehää, mutta neljäntenä päivänä ilmakehä selkeni niin, että aurinko, kuu ja tähdet tulivat esiin, osoittamaan aikoja (hepr. juhla-aikoja), päiviä ja vuosia (1.Moos.1:14-19).
Päivä: Jumala loi merieläimet ja taivaan linnut (1.Moos.1:20-23). Mainittakoon, että Raamatun ensimmäisessä luvussa on kolme kertaa luomista tarkoittava heprean sana "bara". Ensimmäisen kerran, kun Jumala loi tyhjästä taivaat ja maan. Toisen kerran, kun Jumala loi suuret merieläimet. Kolmannen kerran, kun Jumala loi ihmisen.
Päivä: Jumala loi maaeläimet ja lopuksi ihmisen, omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen (1.Moos.1:24-28). Kaikille linnuille ja kuivan maan eläimille Herra antoi ravinnoksi vihreät ruohot sekä ihmisille siementä tekevät ruohot ja hedelmät (1.Moos.1:29-3). Alussa siis eläinkunta ja ihmiskunta olivat täydellisesti kasvissyöjiä.
"Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen" (2.Piet.3:5-6).
"Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä" (1.Moos.1:2).
Raamatun ensimmäisen ja toisen jakeen välillä on siis ollut em. tulkinnan mukaisesti Tyyron ruhtinaan valtakunnan, maapallon ensimmäisen sivilisaation, aikakausi, joka päättyi Tyyron ruhtinaan lankeemukseen, kapinaan, Jumalan vihaan ja tuomioon sekä maapallon autioitumiseen tämän em. sivilisaation tuhon yhteydessä. Jumala ei kuitenkaan tehnyt kokonaan loppua maapallosta, vaikka se olikin autio ja sekasortoinen. Jumalan Henki alkoi liikkua maapalloa peittävien vesien yllä, jotka ilmeisesti olivat jäätyneenä, koska oli pimeys ilman auringon valoa ja lämpöä. Raamatun ensimmäinen luku on tulkittava em. teorian valossa maapallon "remonttipäiväkirjaksi", kun Jumala kuuden päivän tai kuuden aikajakson kuluessa korjasi kaaoksen vallassa olevan aution maapallon asuttavaan kuntoon, uutta "isäntää", Aadamia, varten. Kuuden "remonttipäivän" aikana Jumala teki seuraavat korjaus- ja luomistyönsä maapallolla:
Päivä: Jumala kutsui valkeuden loistamaan ja erotti valkeuden pimeydestä, jolloin alkoi yön ja päivän vaihtelu (1.Moos.1:3-5). Tämä tarkoittaa mitä ilmeisimmin sitä, että Jumala pani auringon toimimaan ja valaisemaan maapalloa sekä maapallon pyörimään kiertoakselinsa ympäri, jolloin alkoi yön ja päivän vaihtelu. Joidenkin Raamatun tutkijoiden mukaan alkuvalo oli Messias eli Kristus, ei aurinko (2.Kor.4:6). Aurinko olisi tämän tulkinnan mukaan alkanut toimia vasta neljäntenä luomispäivänä, mutta tätä vastaan sotii se, että jo kolmantena päivänä puut ja kasvit alkoivat kasvaa ja se ei tapahdu ilman auringonvalon vaikutusta.
Päivä: Jumala erotti osan maapallon vesistä taivaanvahvuuden (hepr. עיקר rakia = taivas, taivaankansi) eli ilmakehän yläpuolelle (1.Moos.1:6-8). Auringonvalon ja lämmön vaikutuksesta maapallon jäät alkoivat sulaa. Osa vesistä nousi ilmakehän eli ensimmäisen taivaan yläpuolelle ja yläosaan, muodostaen sumuvaipan koko maapallon ympärille. Tätä tarvittiin, koska maapallo oli tuohon aikaan lähempänä aurinkoa, suojelemaan liialta auringon säteilyltä ja kuumuudelta. Maapalloa ympäröivä sumuvaippa aiheutti myös sen, että koko maapallolla oli hyvä paratiisimainen ilmasto.
Päivä: Kolmantena päivänä kuiva maa tuli esiin meren keskeltä (1.Moos.1:9-13). Geologiset mullistuksen nostivat yhden suurinpiirtein neliskulmaisen alkumantereen meren keskeltä kuivaksi maaksi. Sentähden Raamattu puhuu maan neljästä kulmasta, koska alkumanner oli yksi neliskulmainen manner meren keskellä (Ilm.7:1; 20:8). Jumala kasvatti kuivalle maalle puut, ruohot ja kaiken muun kasvillisuuden.
Päivä: Ilmakehän yläosissa oleva sumuvaippa ja geologisten mullistusten aiheuttama savukaasu (esim. tulivuorten purkaukset) pimittivät ainakin osittain ilmakehää, mutta neljäntenä päivänä ilmakehä selkeni niin, että aurinko, kuu ja tähdet tulivat esiin, osoittamaan aikoja (hepr. juhla-aikoja), päiviä ja vuosia (1.Moos.1:14-19).
Päivä: Jumala loi merieläimet ja taivaan linnut (1.Moos.1:20-23). Mainittakoon, että Raamatun ensimmäisessä luvussa on kolme kertaa luomista tarkoittava heprean sana "bara". Ensimmäisen kerran, kun Jumala loi tyhjästä taivaat ja maan. Toisen kerran, kun Jumala loi suuret merieläimet. Kolmannen kerran, kun Jumala loi ihmisen.
Päivä: Jumala loi maaeläimet ja lopuksi ihmisen, omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen (1.Moos.1:24-28). Kaikille linnuille ja kuivan maan eläimille Herra antoi ravinnoksi vihreät ruohot sekä ihmisille siementä tekevät ruohot ja hedelmät (1.Moos.1:29-3). Alussa siis eläinkunta ja ihmiskunta olivat täydellisesti kasvissyöjiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta luomistyöstänsä ja pyhitti sen myös lepopäiväksi koko maailmalle (1.Moos.2:1-3).
Toisen Pietarinkirjeen kolmannessa luvussa viitataan Jumalan suunnitelmaan ihmiskunnalle ja Messiaan tulemukseen sekä Herran päivään. Siinä verrataan yhtä päivää tuhanteen vuoteen Herran suunnitelmissa. Monet ovat vetäneet tästä sen johtopäätöksen, että ihmiskunnalle annettu "arki" kestää kuusi päivää eli kuusi vuosituhatta ja sitten tulee seitsemäs päivä, sapatinlepo, eli tuhatvuotinen messiaaninen rauhanvaltakunta, jossa Messias ylösnousseiden pyhiensä kanssa hallitsee (2.Piet.3:1-12; Ilm.20; Heb.3:7-4:11).
Aadamin ja Eevan luominen
"Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä, vaan sumu nousi maasta ja kasteli maan pinnan. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu" (1.Moos.2:4-7).
"Ja Herra Jumala sanoi: 'Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan (hepr. צלע tsela = sivu, kylki, kylkiluu) ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: 'Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu'. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa" (1.Moos.2:18-25).
"Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet" (1.Moos.1:28).
Kun Herra Jumala oli "remontteerannut" maan asuttavaan kuntoon, Hän loi ihmisen, Aadamin ja Eevan, uusiksi "isänniksi" hallitsemaan maapalloa. Ensiksi Jumala loi miehen eli Aadamin. Jumala valmisti miehen ruumiin maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Jo luomisestaan lähtien ihminen on ollut "kolminaisuus", jossa on henki, sielu ja ruumis (1.Tes.5:23).
Ihmisen ei ollut hyvä olla yksin ja siksi Jumala teki miehelle sopivan avun, ottamalla yhden hänen kylkiluistaan ja valmisti siitä vaimon, Eevan (hepreaksi ”Chava” eli kaiken elävän äiti; 1.Moos.3:20). Vaimon asema miehen "kylkiluuna" merkitsi katolisena pimeänä keskiaikana sitä, että teologit kiistelivät siitä, onko naisella sielu. Kirkolliskokoukset tosin myöhemmin päättivät, että naisellakin on sielu, koska hänkin on Jumalan kuva, poistaen naista halveksivan epäraamatullisen käsityksen kristikunnasta.
Ensimmäinen ihminen ennen syntiinlankeemusta oli hyvin viisas. Se, että Aadam antoi nimet kaikille maailman tuhansille eläimille, ilman nykyajan tekniikkaa ja tietokoneita, merkitsee eräiden tutkijoiden mukaan sitä, että Aadamin älykkyysosamäärä on ollut hyvin korkea, arvioiden mukaan ehkä noin 2000. Tavallisen langenneen nykyihmisen älykkyysosamäärä on noin sata ja Einsteinin oli kaksisataa. Langennut nykyihminen on siis täysin "tomppeli" paratiisissa eläneen Aadamin rinnalla. Vasta ylösnousemuksessa ihminen saa takaisin alkuperäisen viisautensa ja älykkyytensä (1.Kor.13:9-13).
Älykkyysosamäärää on tässä käytetty oikein. Tac k.
Pieleen menee heti alussa ennen sekopäiden "ajatus"-ponnisteluja. Että näkevätkin noin paljon vaivaa surrealististen kuvitelmiensa kanssa viitsimättä kuitenkaan selvittää faktoja heti alkuun.
Toinen Pietarin kirje kun ei tolkumpien teologien mukaan ole Pietarilta, vaan paljon myöhemmin Pietarin nimissä kirjoitettu VÄÄRENNÖS. Tilanteessa, jossa varhaiskristitytkin alkoivat jo ihmetellä, miksei Jeesus ollut jo palannut, ja se sukupolvi jonka aikana piti, oli jo kuollut. Joku sepitti "Toisen Pietarin kirjeen", ja hyvin näkyy huijaus toimivan vieläkin.
Kirjoittajasta ja ajoituksesta vaikkapa täällä:
http://www.earlychristianwritings.com/2peter.html
Tältä muutenkin hyvältä oikeiden teologien ja historioitsijoiden sivustolta jossa kaikki tunnetut varhaiskristilliset ja sitä sivuavat lähteet:
http://www.earlychristianwritings.com/
Jaa "JUmalan Sanaa" se mitä komiteatyönä varhaiskatoliset kokoon Raamatuksemme kursivat? Miten niin? Siksikö että hihhuli itse niin HALUAA ja valehtelee päälle Pyhän Hengen hänelle kertovan... ja sitten ihmisltä opittua kaanaankieltä, kaanaankieltä.