Mies mässää salaa makkaraa

Anna puppelisi mässätä mielin määrin makkaraa äläkä välitä juoruakoista.

Voithan jossain sopivassa tilaisuudessa sanoa että miehesi puolen sukunne on se heikoin lenkki ollut aina ja että itse tulet kuitenkin siitä ainoasta ja oikeasta ortodoksisesta perinteestä.

Sano vaikka että makaransyönti on joittenkin sukujen perisynti joka edelleenkin elää vaikkakin salaa harjoitettuna sinun selkäsi takana edelleenkin.

Olet kaikkesi tehnyt voit keskittyä uraasi leppoisin mielin ja unohtaa nämä perheasiat tyystin.Reikäiseen kaivoon on turha vettä kantaa kun se ei siellä kuitenkaan pysy.

Ei syöminen ole itsetarkoitus, vaan hengellinen elämä. Voimme paastota esim. televisiosta, turhan lukemisesta ja keskittyä hengellisiin asoihin. Jos me haluamme näyttää naapureille hurskauttamme olemme aika fariseuksia. Sitäpaitsi jokainen ihminen vastaa itse tekemisistään eikä meidän tule vahtia muita.Sitäpaitsi teemme syntiä moittiessamme toisten hengellistä elämää. Hiljainen käytös voisi parantaa tilanneta paremmin kuin nalkuttaminen.

Kehota miestäsi ostamaan tarjousmakkaraa. Näin säästetyt rahat hän voi käyttää hyväntekeväisyyteen.

Olet vain vaimo joka yrittää olla täydellinen tajuamatta että loppu maailmasta näkee epätäydellisyytenne mikä ei ole mikään häpeä.

Et vain itse hyväksy epätäydellisyyttä ja oloa tavallisena ihmisenä.Oletko miettinyt mikä ajaa sinua olemaan täydellinen onko se kenties ympäristön paineet vaiko huono itsetunto tai häpeän pelko?

Toki näin on, mutta mutta aivan yleisesti ottaen julkisivun keinotekoinen kirkastaminen ei oikein ole luontevaa, sillä totuus tulee kuitenkin julki jossakin vaiheessa ja toisaalta jokainen ortodoksi tietää, miten turhaa sellainen julkisivun ylläpitäminen on. Jokainen paastoaa miten paastoaa, ehkä ensi vuonna paremmin jos en nyt oikein onnistunutkaan.

Ja toisaalta, nythän meillä on vain toisen osapuolen näkemys, joka saattaa hyvinkin antaa aivan väärän todistuksen aviomiehestä! Ette oikeastaan vaikuta ollenkaan ortodoksilta, niin sinisilmäistä touhunne on!

Totuus teidän kaltaisissa tilanteissa lienee useimmiten se, että aivan samaa lenkkimakkaraa ja samaa keskikaljaa te kuitenkin vedätte molemmat päähänne olipa siellä sitten paasto tai ei ollut! Ja ketä varten te sitten sitä julkisivua oikein pidätte, kun se on aivan turhaa, eikä muutenkaan luonnistu teiltä uskottavasti?

Voisitte siis mennä aivan omalle palstallenne päivittelemään ja innoilemaan!

Voiko ruoka olla harrastus?Onko siinä jotain eettisesti häilyvää kun on olemassa nälkäisiä ihmisiä.

Eikö ole ironista että toiset brassailee resepteillä ja mauilla kun toisilla ei ole ruokaa elääkseen?

Näin suomessa ja ortodoksisissa seurakunnissa.

Samaan aikaan filosofoidaan hengellisillä aatteillä kun seurakunnissa on myös henkisesti käyhiä avuntarvitsijoita ja puutettapapeista jotka tekisivät seurakuntatyötä eivätkä loisi uraa itselleen teologeina.

Teologista uraa voi uoda ilman pappeuttakin koska teologinen ura ei milläänlailla edistä hengellistä elämää seurakunnissa.

Jos papit vain riisuisivat sen itserakkauden ja miettisivät tätä asiaa yleiseltä eikä vain itsensä ja uransa kannalta.Samoin heidän perheensä ja puolisonsa.

Ei seurakuntalaiset valitse kirkkoherroja uraihmisistä vaikka se uraihmiselle niin hyvälle näyttäisikin se kirkkoherran ja rovastin titteli siellä cee veessä.

Eikä noita titteleitä pitäisi saada sillä perusteella että on ruskea kieli kirkon johtoa kohtaan.Tietysti voihan sekin olla mahdollista että kirkon johtokin voi tietysti valita juuri uraohjuksia ja maallista mainetta korostaen henkilönsä.

Tälläiset asiat ovat kovin ikäviä ja syövät ortodoksisen kirkon uskottavuutta.

makkaraa - sitähän itselläsikin mieli tekee.

Muistan kun joskus oli aina nälkä ja vielä nykyisinkin on ja miten ruokavalio saattoi olla viikkokaudet yhtä ja samaa.Sitä oli ja on yhä kiitollinen että on ollut edes sitä jotain.

Kukaan ei kirjoita blogia nälästä ja köyhyydestä.Eihän siinä ole mitään ylevää.

Eräänlaista bulimiaa kun ruoasta tulee harrastus.

makkaraa. Siinä tulee sinapitkin sivussa...