Kirkon jäsenyys velvoittaa osallistumaan tunnustukselliseen "oman" uskonnon opetukseen koulussa ja uskonnollisiin tilaisuuksiin/hartauksiin armeijassa.
Viime mainitusta olla kenties luopumassa, toivottavasti.
Samoin ollan kuulemma luopumassa oikeusistuimissa todistajan ja tuomarien uskonnollisesta valasta jolloin kaikki antaisivat ihan täysipäisen ihmisen valan ja vakuutuksen rehdistä toiminnasta ja todessa pitäytyvistä lausunnoista.
Saman soisi tapahtuvan myös ministerinvalan osalta. Ihan hullulta tuntuu kun näkee ministerin antavan virkavalansa rormet raamatulla. Suorastaan pelottaa ajtella että maan asioista päättävät monet mielikuvitusoleennonpalvojat.
Jossain käräjäoikeudessa oli vielä muutama vuosisitten tapana aloittaa istuntokausi kristillisellä hartaudella käräjäoikeuden istuntosalissa, mutta siitä luovuttiin valituksen ja sitä seuranneen oikeusasiamiehen antaman ohjeen mukaisesti.
Kirkon jäsenyys ei velvoita jäsentä käymään lainkaan j-palveluksissa, suuri osa jäsenistöstä ei käykään kirkonmenoissa juuri koskaan, eikä siitä ole säädetty mitään sanktioita, jos olisi niin kirkon jäsenmäärä laskisi aika hulppeasti, ja siksipä mitään vaatimusta ja/tai rangaistusta ei ole säädetty.
Kirkon säännöissä on velvoitettu kirkon jäsenet kastattamaan vauvansa ei-raamatullisessa pirunkasteessa, vaikka raamattu tuntee vain aikuiskasteen, uskovaisen kasteen, ensin usko sitten kaste.
Mutta monet kirkon jäsenetkin jättävät vauvansa kastamatta, kun haluavat kunnioittaa jälkikasvunsa uskonnonvapautta ja päättää itse valaumuksestaa ja jäsenyydestään vakaumuksellisissa yhteisöissä.
Tämä pakollinen "oman"uskonnon opetuksen "valinta" kirkkoon kuuluville, on käsittämätön kirkon suosimisreliikki, jäänne. Samoin kuin se että kirkkoon kuulumattomien sallitaan tosiasiassa kirkon edun nimissä valita "vapaasti" ussan ja ETn välillä.
"Vapaasti" lainausmerkeissä siksi, että tätä valinnan mahdollisuutta käytetään painostamiseen, jotta kirkkon kuuluvatkin lapset mahdollisimman usein saataisiin ussanopetukseen, ei haitaa että se ei ole heidän "oma" uskontonsa, jota heille opetetaan.
Kaiken maailman verukkeita esitetään miksi olisi suotavaa että lapsi sijoitettaisiin ussan tunneille.
Eipä tosin ole monien kirkkoon kuuluvienkaan oppilaiden oppiaine koulussa "oma" uskonto, vaan vanhempiensa usein muodollisen kirkon tapajäsenyyden perusteella määräytyvä usko, eli loppujen lopuksi siis kirkon usko, johon kirkon oman kyselyn mukaan uskoo, jonka kirkon kanssa jakaa, vain 27% sen jäsenistöstä.
Viime mainitusta olla kenties luopumassa, toivottavasti.
Samoin ollan kuulemma luopumassa oikeusistuimissa todistajan ja tuomarien uskonnollisesta valasta jolloin kaikki antaisivat ihan täysipäisen ihmisen valan ja vakuutuksen rehdistä toiminnasta ja todessa pitäytyvistä lausunnoista.
Saman soisi tapahtuvan myös ministerinvalan osalta. Ihan hullulta tuntuu kun näkee ministerin antavan virkavalansa rormet raamatulla. Suorastaan pelottaa ajtella että maan asioista päättävät monet mielikuvitusoleennonpalvojat.
Jossain käräjäoikeudessa oli vielä muutama vuosisitten tapana aloittaa istuntokausi kristillisellä hartaudella käräjäoikeuden istuntosalissa, mutta siitä luovuttiin valituksen ja sitä seuranneen oikeusasiamiehen antaman ohjeen mukaisesti.
Kirkon jäsenyys ei velvoita jäsentä käymään lainkaan j-palveluksissa, suuri osa jäsenistöstä ei käykään kirkonmenoissa juuri koskaan, eikä siitä ole säädetty mitään sanktioita, jos olisi niin kirkon jäsenmäärä laskisi aika hulppeasti, ja siksipä mitään vaatimusta ja/tai rangaistusta ei ole säädetty.
Kirkon säännöissä on velvoitettu kirkon jäsenet kastattamaan vauvansa ei-raamatullisessa pirunkasteessa, vaikka raamattu tuntee vain aikuiskasteen, uskovaisen kasteen, ensin usko sitten kaste.
Mutta monet kirkon jäsenetkin jättävät vauvansa kastamatta, kun haluavat kunnioittaa jälkikasvunsa uskonnonvapautta ja päättää itse valaumuksestaa ja jäsenyydestään vakaumuksellisissa yhteisöissä.
Tämä pakollinen "oman"uskonnon opetuksen "valinta" kirkkoon kuuluville, on käsittämätön kirkon suosimisreliikki, jäänne. Samoin kuin se että kirkkoon kuulumattomien sallitaan tosiasiassa kirkon edun nimissä valita "vapaasti" ussan ja ETn välillä.
"Vapaasti" lainausmerkeissä siksi, että tätä valinnan mahdollisuutta käytetään painostamiseen, jotta kirkkon kuuluvatkin lapset mahdollisimman usein saataisiin ussanopetukseen, ei haitaa että se ei ole heidän "oma" uskontonsa, jota heille opetetaan.
Kaiken maailman verukkeita esitetään miksi olisi suotavaa että lapsi sijoitettaisiin ussan tunneille.
Eipä tosin ole monien kirkkoon kuuluvienkaan oppilaiden oppiaine koulussa "oma" uskonto, vaan vanhempiensa usein muodollisen kirkon tapajäsenyyden perusteella määräytyvä usko, eli loppujen lopuksi siis kirkon usko, johon kirkon oman kyselyn mukaan uskoo, jonka kirkon kanssa jakaa, vain 27% sen jäsenistöstä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hiiefjakoo
>>>kirkon usko, johon kirkon oman kyselyn mukaan uskoo, jonka kirkon kanssa jakaa, vain 27% sen jäsenistöstä.
Lisään vielä että viimeisessä kyselyssä 1,4 miljoonaa kirkkoon kuuluvaa harkitsi eroa.
Niinpä se. Kiitos tilastoista!