Heippa hei kaikille!
Olen nytten vuoden ajan lukenu tätä kyseistä palstaa ja ajattelin kirjoittaa tänne ensimmäistä kertaa. Olen todennut, että tämä on ainoa mielenkiintoinen palsta koko Suomi24:ssa ja on ollu erittäin mielenkiintoista lukea ihmisten mielipiteitä. Vaikka taso on laskenut, kun uskovaiset ovat alkaneet toistamaan itseään ja eivät enään perustele voimalla vastaan.
Olen itsekkin ollu nuorempana uskovainen tai olen ehkä vielä jonkun verran. Vanhoista uskomuksista on vaikea päästä eroon, kun on lapsesta asti vaikutettu. Aloin kuitenkin tutkia raamattua ja muita uskontoja. Huomasin kuinka vihainen kristillinen jumala on. Moni muu jumala oli paljon hyveelisempi. Myös jotenkin tuntui, että uskovaiset eli toisessa todellisuudessa. Joko he olivat todella masentuneita tai niin syvällä uskossa, että ei pystynyt puhumaan mistään ilman jumalaa.
Lopulta erosin kirkosta, koska minusta kristinusko on muuttunut vain maailman edistystä hidastavaksi tekijäksi ja syrjiväksi uskonnoksi. Omalla Bi-seksuaalisuudellakin oli myös vaikutuksensa asiaan. Myös avovaimoni muuttui ateistiksi, kun tajusi kuinka paljon kristinusko syrjii naisia. Hän silti kuuluu kirkkoon, koska haluaa kirkkohäät itselleen.
Siksi ajattelin kysyä, että moniko entinen uskovainen tajusi uskossaan kristinuskon jumalan oleva enemmän paha kuin hyvä? Myös se kiinnostaisi, että onko teillä joku läheinen luopunut uskostaan ja mistä syystä? Tietysti voi uskovainen myös vastata, mutta epäilen tulevan kauhean montaa kommenttia.
PS. Ateisteille vielä isot aplodit hienoista väittelyistä ja uskovat koittakaa parantaa tasoa.
Olen nytten vuoden ajan lukenu tätä kyseistä palstaa ja ajattelin kirjoittaa tänne ensimmäistä kertaa. Olen todennut, että tämä on ainoa mielenkiintoinen palsta koko Suomi24:ssa ja on ollu erittäin mielenkiintoista lukea ihmisten mielipiteitä. Vaikka taso on laskenut, kun uskovaiset ovat alkaneet toistamaan itseään ja eivät enään perustele voimalla vastaan.
Olen itsekkin ollu nuorempana uskovainen tai olen ehkä vielä jonkun verran. Vanhoista uskomuksista on vaikea päästä eroon, kun on lapsesta asti vaikutettu. Aloin kuitenkin tutkia raamattua ja muita uskontoja. Huomasin kuinka vihainen kristillinen jumala on. Moni muu jumala oli paljon hyveelisempi. Myös jotenkin tuntui, että uskovaiset eli toisessa todellisuudessa. Joko he olivat todella masentuneita tai niin syvällä uskossa, että ei pystynyt puhumaan mistään ilman jumalaa.
Lopulta erosin kirkosta, koska minusta kristinusko on muuttunut vain maailman edistystä hidastavaksi tekijäksi ja syrjiväksi uskonnoksi. Omalla Bi-seksuaalisuudellakin oli myös vaikutuksensa asiaan. Myös avovaimoni muuttui ateistiksi, kun tajusi kuinka paljon kristinusko syrjii naisia. Hän silti kuuluu kirkkoon, koska haluaa kirkkohäät itselleen.
Siksi ajattelin kysyä, että moniko entinen uskovainen tajusi uskossaan kristinuskon jumalan oleva enemmän paha kuin hyvä? Myös se kiinnostaisi, että onko teillä joku läheinen luopunut uskostaan ja mistä syystä? Tietysti voi uskovainen myös vastata, mutta epäilen tulevan kauhean montaa kommenttia.
PS. Ateisteille vielä isot aplodit hienoista väittelyistä ja uskovat koittakaa parantaa tasoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
>>Siksi ajattelin kysyä, että moniko entinen uskovainen tajusi uskossaan kristinuskon jumalan oleva enemmän paha kuin hyvä?
Nykyään suurin osa nuorista ajattelee noin, mutta itsellä oli uskonnollinen sekä perhe että suku. Nykyään kaikki perheenjäsenet on luopunut uskosta, mutta kuuluvat kirkkoon, ettei suku paheksu. Harva tietää, että en kuulu kirkkoon, kun se tuntuu olevan tabu, joka on onneksi katoamassa.
Jeesuksesta sen verran, että en ikinä kylläkään rukoillu Jeesusta, vaan jumalaa. En ikinä oikein miksi pitäisi käyttää välimiestä tai miksi käyttää Jeesus nimeä, jos ne ovat sama ja yksi jumala. Loppujen lopuksi tajusin, että tilanteet vain pahenivat, kun luotin jumalalliseen apuun. Enemmän sain aikaa, kun vaikutin asiaan täysin itse.
En kyllä siltikään paheksu, jos joku muu rukoilee tai turvautuu uskoon, kunhan siitä ei ole haittaa muille. Heidän valintansa, jota kunnioitan. Väittelen silti vastaan, jos joku esittää ajatuksia, joista minulla on erinevä mielipide.
Minä uskon että uskovainen tajuaa Jumalan olevan armollinen ja hyvä ihmistä kohtaan vaikka ihminen on enemmän paha kuin hyvä.
Ihmismielen ollessa taipuvainen mukavuusalueelle joka konkretisoituu paha ja rakkaudettomuus niin Jumala armossaan jaksaa ohjata parempaan suuntaan.
Mitä ihmisille on tapahtunut vanhan testamentin aikoina on johtunut ihmisten kelvottomuudesta että heitä on koeteltu erityisesti Nooan aikoina.
Jumala on pitkämielinen kun meidän onneksi haluaa kutsua vieläkin meitä ja pelastaa meidät ikuisesti sitä ei voi olla arvostamatta. Kadonneet lampaat ovat edelleen etsimisen arvoisia vieläkin.
Voitko väittää jotain sellaista henkilökohtaista jossa Jumala on sinua kohdellut kaltoin
ja ansiottasi. Jumala pelastaa tänäkin päivänä ihmisiä maalliseen elämään (viittaan huumeiden liikakäyttäjiä yms). Oman tahdon ja järjenaivoituksin voi elää mutta mitä on kuoleman jälkeen Hengen laita. Kyllä usko antaa myös elämälle tarkoituksen joka on kantava voima kaikkien vastoinkäymistenkin yli. Toisien usko ei ole mitenkään toisilta mitään pois vaan päinvastoin. Kysyisinkin sinulta miten haluat parantaa itseäsi että korjausliikkeesi konkretisoituisi ympäristöösi joka voisi myös sen hyväksyä arvostamalla toimiasi ja josta seuraa muillekin kaikkea hyvää eikä vain pahaa mieltä ja vihaa.
Onko tämä käännytysyritys? Hitsi kun olisi niin paljon helpompaa kunnioittaa toisia näkemyksiä, jos niiden edustajat vaivautuisivat edes yrittämään samaa...
En halua parantaa itseäni mitenkään, koska ilman vikojani en olisi elänyt elämääni, niin kuin olen elänyt sitä. Tiedän sekä vahvuuteni että heikkouteni ja niitä hyväksi käyttäen pystyn auttamaan itseäni ja myös toisia. Kyllä itse pidän kaikkia ihmisisinä hyvyyttä tavoittelevina. Enemmän ihminen, joka tekee hyvää ilman mitään ylemmän käskyä on suurempaa hyvyyttä, kuin sen joka tarvitsee käskyn siihen.
Jumala ei oikeastaan ole kohdellu minua kaltoin tai auttanu minua mitenkään. En näe vain mitään syytä palvoa kristillistä jumalaa, kun on parempia jumalia tarjolla. Vaikka kannatan ateistista maailmankatsomusta, niin uskon jonkinlaiseen jumalaan tai jumaliin, mutta en tarvitse siihen mitään seurakuntaa avukseni.
Ja en myöskään toivo, että mitään iankaikkista elämää ole olemassa. Se tekisi tästä maailmasta täysin turhan paikan elää. Järkevämpää kuolla marttyyrina, että pääsee heti jumalan suojiin. Elämä lopullinen päättyminen antaa enemmän motivaatiota tekemän hyvää ja vaikuttamaan maailmaan.
Huumeista vielä sen verran, että opiskelen taide-alalla, joten huumeiden käyttö on enemmän sääntö, kuin poikkeus. Suurin osa porukasta on ateisteja, mutta ne jotka eivät ole, käyttävät hyvin paljon huumeita.Kämppikseni sai paremmin yhteyttä jumalaan sitä kautta, joten en usko, että jumala auttaa tuossa tapauksessa. Itse henkilökohtaisesti tykkään humaltua alkoholilla ja sitä kautta pitää hauskaa.
Hei vaan aloittajalle!
Oma perhetaustani ei ole syvän uskonnollinen, mutta koulun uskonnonopetus(silloin vielä tunnustuksellinen sellainen) teki
minusta vuosiksi uskovaisen, koska olin kiinnostunut moraalifilosofisista asioista ja
uskonnolla tuntui olevan siihen aiheeseen monopoli.
Itselläkin koulun uskonto vahvisti reilusti omaa uskoa. Vasta kun aloimme käsittelemään muita uskontoja, näin kristinuskon jumalan ristiriitaisena. Lopulta, kun aloin opiskella filosofia (moraalifilosofiaa varsinkin), päätin erota kirkosta.
Sitä aloin nyt miettimään, että onko kirkolla enään monopolia Suomessa. Yhdysvalloissa on varmasti, mutta Suomessa harva enään uskoo jumalaan. Itse veikkaan, että monopoli on siirtynyt vanhemmille ja kasvu-ympäristölle.
Varsin suuri osa ihmisistä uskoo jonkinlaiseen jumaluuteen ja kun keskustellaan moraalisista kysymyksistä, vedetään jonkinlainen tuonpuoleinen mukaan kuvioon.
Nykyään se usein on jonkinlainen New Age- sillisalaatti tai laimea versio luterilaisuudesta.
Rehellisesti moraalikysymykset kaikseta yliluonnollisesta ja metafyysisestä irroittaneita tapaa harvakseltaan.
Enää
http://urbaanisanakirja.com/word/enaa-vai-enaan/
Harjoittelua: enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää, enää.
Olin nuoruudesta lähtien uskova, mutten kokenut Jumalaa pahaksi enkä hyväksi. Lopulta koin, ettei Jumalaa olekaan missään.