Lain hylkäämisestä yms.

---AD

Laitoin / laitan tekstiä seuraavaan viestiin.
(Teksti on sen verran pitkä.)

9

393

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ---AD

      F.G. Hedbergin kirjoitus lain hylkäämistä (antinomismia) vastaan. Hedberg kirjoitti tämän aikanaan 1884 SLEY:n kokoukselle.
      Kirjasta: "Hedbergin testamentti, neljä kultajyvää uskon salaisuuden etsijälle".

      Osia tekstistä:

      Herra itse on käskenyt: ”Julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” Hänen valitsemansa apostoli Paavali on mitä selkeimmin tuonut julki evankeliumin sisällön vakuuttaessaan: ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa, eikä lukenut viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan” (”. Kor.5:19,20). Evankeliumin saarna on siis ”sovituksen sanaa”, ja sen saarnaajista sanotaan aivan oikein: ”Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.”

      Tätä sovituksen sanaa nyt saarnataan ja tehdään kirjoituksin tunnetuksi …


      Puoli vuosisataa sitten alkoi, varsinkin maamme pohjoisosissa, levitä voimakas lain herätys, joka kuitenkin vähitellen vinoutui evankeliumin totuudelle vihamieliseksi ”pietismiksi”. Armollinen Jumala salli kuitenkin vielä maailman väärinymmärtämän ja lainkiivailijoiden alati harhaopiksi julistaman evankeliumin kautta ”vanhurskauden auringon” nousta maamme yli tuomaan autuuden siipensä alla. Se on valaissut monet sielut ja johtanut ne parannukseen, uskoon ja iankaikkiseen autuuteen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, jolle olkoon kiitos ja kunnia iankaikkisesti.

      Mutta keskustelunaihe, jonka täten haluaisin esittää Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kokoukselle, on tämä: Onko oikein ja sopusoinnussa Kristuksen ja Hänen apostoliensa opin kanssa esittää evankeliumi niin, että jokaisen kastetun ihmisen vakuutetaan olevan autuas Kristuksen kautta, uskoopa hän Häneen tai on uskomatta? Eikö tällainen opetus päinvastoin merkitse Kristuksen evankeliumin perinpohjaista vääristämistä? Vakuuttaahan Hän itse nimenomaan: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16). Eikä Hän pelkästään sano näin, vaan Hän on myös käskenyt, että ”kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta (sana merkitsee mielenmuutosta = metanoia) ja syntien anteeksiantamusta” (Luuk. 24).

      Lyhyesti sanottuna: meidän edestämme kuollut ja ylösnoussut Kristus on julkisesti saarnattava kaikille; samoin on tehtävä selväksi kasteen todellinen merkitys Herraan oksastamisena. Kastettuja ihmisiä on tämän perusteella kehotettava kääntymään Kristuksen tykö ja uskomaan häneen, jotta he totisesti tulisivat osallisiksi heille hankitusta ja kasteessa lahjoitetusta autuudesta. Näin on tehtävä apostolin kehotuksen mukaan: ”Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa” (2. Kor.5:20), ja yleensäkin täysin sopusoinnussa apostolisen saarnan kanssa, joka kuului näin (he julistivat ensi sijassa Kristusta meidän puolestamme ja lisäsivät siihen): ”Katukaa siis syntejänne (eli muuttakaa mielenne = metanoesate), jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan” jne. (Atp.3:19). Tämän perusteella on päivän selvää, etteivät Herran apostolit suinkaan tehneet Kristusta synnin palvelijaksi, niin että he olisivat rohkaisseet epäuskoisia ja kääntymättömiä ihmisiä jatkamaan syntielämäänsä antaen heidän kuvitella, että he nyt joka tapauksessa olivat autuaita, uskoivatpa he Kristukseen tai olivat uskomatta, kääntyivätpä he Herran tykö tai pysyivät entisellään Jumalasta vieraantuneina ja häntä kohtaan vihamielisinä eläessään pahojen tekojensa vallassa (Kol. 1:21).

      Ei, Herran apostolit ja Hänen oikeamieliset palvelijansa eivät ole koskaan saarnanneet näin! Sellainen saarna on perkeleen ja hänen valheapostoliensa ja –profeettojensa saarnaa. Herran Henki todistaa heistä (Jer.6:14): ”He sanovat: ’Nyt on rauha, kaikki hyvin!’ vaikka rauhaa ei ole”, ja vielä: ”He ovat johtaneet minun kansaani harhaan. He ovat vakuuttaneet: ’Rauha’, vaikka rauhaa ei ole” (Hes. 13:10). ”Sen tähden sano noille kalkitsijoille: ’Muurinne sortuu.’ Kun tulee rankkasade, kun rakeet pieksevät maata ja puhkeaa raivoisa myrsky, silloin se sortuu, ja teiltä kysytään: ’Missä on kalkki, jolla muurin valkaisitte?’ ”

      Niinä kautta aikojen on selvästi nähty, ja sen näemme hyvin meidänkin aikanamme, että ne, jokta ilman mielenmuutosta tai tosi usko Kristukseen ovat lohduttaneet itseään ja muita sekä kerskuneet itsestään ja muista olevansa autuaita Jumalan lapsia muuttumattomassa ja lihallisessa tilassaan, ne ovat joutuneet häpeään ja lopulta langenneet joko ilmeisiin lihan tekoihin tai toivottomuuteen ja epäuskoon. Lopulta monista on tullut koko Jumalan totuuden vihollisia. Allekirjoittanut on saanut pitkän elämänsä aikana hyvin murheellisena nähdä tästä monta kauheaa esimerkkiä.

      Pyydän nyt teitä antamaan minulle hyväntahtoisesti anteeksi, että olen tällä tavalla jo liian kauan kiinnittänyt kunnioitetun vuosikokouksen huomion joutavaan (Jumala sen suokoon!) tai tarpeettomaan kysymykseeni. …
      … etten voi henkilökohtaisesti osallistua keskusteluun.



      Edellä kuvattu henki kulkee jatkuvasti evankeliumin rinnalla, niin kuin rikkaruohoa aina ilmaantuu viljan sekaan; mutta siitä hetkestä alkaen, jolloin evankeliumi noin 40 vuotta sitten alkoi kirkastua minulle ja monille muille, jotka jo kauan sitten ovat saaneet astua Herransa iloon, en ole halunnut enkä voinut tehdä sovintoa sen hengen kanssa. Sillä jo hyvin varhain ilmaantui sinne tänne todellisia antinomeja, jotka eivät halunneet tietää Jumalan laista yhtään mitään; he halusivat suoda lihalle sen vapauden, joka kuuluu yksin hengelle. He eivät kuulleet apostolin varoitusta (Room.8:13): ”Jos elätte luontonne mukaan, teo kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää.”

      Tästä huolimatta nämä henget kerskuivat varsinkin liikkeen syntyaikoina omaavansa erittäin suuren valon ja saarnasivat aina sellaista evankeliumia, että jokainen ihminen – ilman vähintäkään mielenmuutosta ja aivan luontaisessa epäuskossaan – oli kuitenkin Kristuksen tähden autuas. Mutta Herrapa sanoo: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan”, ja ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään” (Joh.3:36). Ottakaamme varteen myös tämä Herran sana (Matt.7:22): ”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’ ”

      Muistaessani näitä ja vastaavia Jumalan totuuden sanoja olen läpi elämäni halunnut pysyä erossa näistä edellä mainitsemistani hengistä. Niinpä he myös ovat enemmän kuin kerran langettaneet minulle kadotustuomion, vaikka toisaalta omavanhurskaat ja väärät pyhimykset ovat julistaneet minut kerettiläiseksi evankeliumin tähden, ikään kuin minä itse olisin antinomi (lain hylkääjä) ja lihallisen evankeliumin puolustaja – josta Jumala minut ja meidät kaikki armollisesti varjelkoon! Aamen.

      Pysykäämme siis, kalliit ystävät ja veljet Kristuksessa, edelleen lujina evankeliumin totuudessa; älkäämme koskaan poiketko siitä, ei oikealle eikä vasemmalle (Sananl. 4:27; 5.Moos.5:32 ym.). ”Pukekaamme yllemme Jumalan taisteluvarustus, jotta voisimme pitää puoliamme perkeleen juonia vastaan”, hyökätköön hän kimppuumme miltä suunnalta tahansa. Painakaamme mieleemme kaikki se, mihin apostoli kehottaa meitä Efesolaiskirjeen kuudenessa luvussa, jakeesta kymmenen eteenpäin, ja pysykäämme edelleen lujina Hänessä, joka on koko seurakunnan pää, Jeesuksessa Kristuksessa, ja osallisina Hänen Henkeensä. Liittäköön Hänen rakkautensa meidät yhteen ja natakoon se meille voimaa kärsiä toinen toistamme ja antaa toisillemme anteeksi (jos jollakulla on moitetta toista vastaan), ”niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin” (Kol.3:13). ”Olkaa yksimielisiä (totuudessa) ja eläkää rauhassa (Kristuksessa), niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne” (2.Kor.13;11).
      Mutta Herra Jeesus Kristus olkoon meidän iankaikkinen osamme ja ainoa kerkauksemme! Hänen nimesään ja Hänen rakkautensa hengessä syleilen teitä kaikkia uskoen teidät koko sydämestäni Herralle, merkiten allekirjoitukseksi vähäinen palvelijanne Fredrik Gabriel H-g.

      • ---AD

        Kol.3 kuuluu laajemmalti seuraavalla tavalla:

        1.Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
        2. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
        3. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.

        5. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: hauteus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,
        6. sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,
        7. ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.
        8. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
        9. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
        10. ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojan kuvan mukaan.

        Vaikka tiukastikin voi joutua puhumaan, niin tällaisetkin Raamatun paikat on aina hyvä muistaa:

        // 12. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
        13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
        14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
        15. Ja vallitkoon sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
        16. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana: opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.
        17. Ja kaiki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. //

        Siunatkaa niitä jotka teitä kiroavat.
        Siunatkaa älkääkä kirotko.

        Luuk. 6
        6:19 Ja kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä, koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki.
        6:20 Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
        6:21 Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!
        6:22 Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden.
        6:23 Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.
        6:24 Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne!
        6:25 Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset, sillä teidän on oleva nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä!
        6:26 Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.
        6:27 Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat,
        6:28 siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.
        6:29 Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan.
        6:30 Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa.
        6:31 Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.
        6:32 Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.
        6:33 Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.
        6:34 Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.
        6:35 Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
        6:36 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.
        6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
        6:38 Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
        6:39 Hän sanoi heille myös vertauksen: "Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan?
        6:40 Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.
        6:41 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
        6:42 Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.
        6:43 Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän;
        6:44 sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.
        6:45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
        6:46 Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?
        6:47 Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on.
        6:48 Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu.
        6:49 Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri."

        Matt. 6:14-15.
        // Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
        15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. //


    • ---AD

      Matti Väisänen,
      ”Pyhä Evankeliumi Roomalaiskirjeessä” I osa.

      En nopesti tutkittuani löytänyt seuraavan ”ekskurssin” kirjoittajaa. Muistelen kirjoittajan olevan Sakari Korpinen, mutta en ole aivan varma asiasta. Tässä kuitenkin tekstiä.

      s.304… Ekskurssi 3:sta ”Suhtautuminen Jumalan lakiin”

      1.Mitä laki vaikuttaa ihmisissä?

      Lakiin nähden löydämme Raamatusta kolmenlaisia ihmisiä: Ensiksikin ovat ne, jotka eivät ole ymmärtäneet Jumalan lakia oikein (”ilman lakia”, Rm7:9). He näkevät vain syntiset tekonsa, mutta eivät syntisyyttään, syntistä tilaansa. Laki on heille kieltoja ja käskyjä, joista he ajattelevat selviävänsä omin voimin. Laki saa heissä aikaan sisäistä tyydytystä. He saavat tyydytystä ”Jumalan tahdon tekemisestään”. He asettavat toivonsa lakiin eivätkä ymmärrä, että näin he asettavat toivonsa siihen, mikä syyttää heitä Jumalan edessä ja osoittaa heidät kadotetuiksi.

      Laki ei ole päässyt heidän sisimpäänsä. He soveltavat sitä mielivaltaisesti niin, että he säilyvät omissa silmissään pyhinä. He uurastavat lain alla. He ovat Jeesuksen ajan fariseusten kaltaisia.

      Näissä ihmisissä laki ei siis ole saanut vaikuttaa sitä, miksi se on meille annettu. Jumala haluaa lailla todistaa, että ihminen on kadotettu. Nämä käyttävät lakia osoittamaan, että he eivät ole kadotettuja, vaan ovat hyviä, ovat itse pelastaneet itsensä. He soveltavat Raamatusta uskoville annetut kehotukset itseensä ja koettavat elää sellaisen elämän mukaan, jota heillä ei ole.

      Toiseksi ovat ne, joiden sydämen ja omantunnon laki kohtaa (”lain käsky tuli”, Rm7:9). Aluksi ihminen taistelee syntejään vastaan. Sitten hänelle selviää, että hän haluaa tehdä syntiä, himoitsee sitä, minkä tietää vääräksi. Hän tajuaa vähitellen, että synti onkin hänessä ja yksittäiset Jumalan lain vastaiset ajatukset, sanat ja teot ovat vain sen seurausta (kuten kellon viisarit, jotka näyttäessään väärää aikaa osoittavat, että vika on itse kellossa).

      Kun tällainen ihminen aloitti taistelun, hän luuli voittavansa synnin, mutta synti vain yltyi, sillä synnin voimanlähteenä on laki. Näin laki osoittautui peiliksi (Jk.1:22-).

      Kaikki tällaisetkaan ihmiset eivät ota vastaan Kristusta pelastajaksen. Miksi? Siksi, että he luulevat, että heidän pitäisi tulla toisenlaisiksi voidakseen omistaa Jumalan armon ja pelastuksen Kristuksessa. He ovat saaneet nähdä, millaisia he ovat, mutta he eivät ole vielä tajunneet, etteivät he voi koskaan muuksi itsessään tullakaan, kuin mitä he ovat. Siksi he alituisesti rukoilevat, että Jumala muuttaisi heidät toisenlaisiksi. Sitten he voivat muka uskoa, että evankeliumi koskee heitäkin.

      Kolmanneksi on lain ratkaisevan merkityksen kohtaaminen. ”Lain vaikutuksesta minä kuolin … vapaaksi laista” (Gl 2:19). Tosin laki ei vaikuta kuolemaamme, vaan osoittaa meille todeksi sen, että me olemme itsessämme hengellisesti kuolleita. ”Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua” (Rm 8:7).

      Laki on saavuttanut tarkoituksensa silloin, kun me olemme menettäneet uskon itseemme ja itsemme parantelemiseen. Samalla luovumme siitä väärästä toivosta, että meissä olisi jotakin, jota Jumala voisi tai haluaisi voimallaan muuttaa hyväksi.

      2. Suhtautuminen Jumalan lakiin

      Jumalan lakiin suhtautumisessa on periaatteessa kolme mahdollisuutta, joita teologiassa kutsutaan legalismiksi, antinomismiksi ja kuuliaisuudeksi laille Pyhän Hengen alaisuudessa.

      2.1 Legalisti on lain sitoma. Hän kuvittelee, että hänen Jumalasuhteensa on kokonaan hänen kuuliaisuutensa varassa. Laki on hänelle vaativa ja säälimätön työn teettäjä. Legalisti on "lain alla".

      2.2. Antinomisti menee toiseen äärimmäisyyteen. Hän hylkää lain ja pitää sitä syypäänä moraalisiin ja hengellisiin ongelmiinsa.

      2.3. Laille kuuliainen uskova ymmärtää oikein lain aseman ja merkityksen. Hän on selvillä lain mahdollisuuksista: 'Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton' (Rm 8:3). Lain heikkous on siinä, ettei se voi vanhurskauttaa eikä pyhittää, koska meillä ei itsessämme ole kykyä totella sitä. Silti laille kuuliainen uskova iloitsee laista ja pitää sitä Jumalan tahdon ilmaisijana ja tahtoo saamansa Pyhän Hengen voimalla olla sille kuuliainen.

      Legalisti pelkää lakia ja on lakisidonnainen. Antinomisti vihaa lakia ja kieltää sen. Laille kuuliainen uskova rakastaa lakia ja tottelee sitä Pyhän Hengen avulla.

      Lain sitomalle legalistille Paavali tähdentää Kristuksen kuolemaa, jonka kautta meidät on vapautettu lain siteestä. Lakia syyttävälle antinomistille Paavali tähdentää, että meidän lihamme estää lakia onnistumasta vanhurskauttamaan meitä ja että liha on myös syntimme ja kuolemamme syy. Laille kuuliaiselle ja sitä rakastavalle uskovalle Paavali korostaa, että Jumala on asettanut meihin Pyhän Henkensä, jonka kautta meissä toteutuu lain vanhurskautta.

      Legalismi ja antinomismi ovat lakiin suhtautumisen vääristymiä. Legalismissa eli lakihenkisyydessä laki ja evankeliumi sekoitetaan. Laista tehdään pelastuksen ja pyhityksen väline. Antinomismi on lain kieltämistä joko osittain tai kokonaan (lain I, II ja III käytön antinomismi).

      Miksi lakia on julistettava? Motiivi ratkaisee julistuksen oikeutuksen. Lakia on julistettava niin, ettei ihmiselle jää mitään muuta turvapaikkaa kuin Jeesuksen haavat, Jeesuksen vanhurskaus ja pyhyys, jotka me saamme omiksemme lahjana kasteen ja uskon kautta.

      Olemme vapaat laista pelastus- ja pyhitystienä, sillä Jeesus yksin on pelastaja ja pyhittäjä. Pelastuaksemme ja pyhittyäksemme meidän on keskityttävä Jeesukseen Kristukseen, sillä hän ja vain hän on sekä pelastaja ja pyhittäjä.

      Tiivistelmänä todettakoon, että mainitusta kolmesta suhtautumistavasta lakiin – legalismista, antinomismista ja vapaasta lain täyttämisestä - Paavali hylkää kaksi ensimmäistä ja suosittelee kolmatta. Legalistit ovat lain alla ja sen orjuudessa. He kuvittelevat, että heidän suhteensa Jumalaan riippuu heidän tottelevaisuudestaan laille, ja he etsivät sekä vanhurskautta että pyhitystä siitä. Antinomistit syyttävät lakia ongelmistaan ja hylkäävät lain väittäen olevansa vapaat kaikista sen määräyksistä. He ovat kääntäneet vapauden lupakirjaksi.

      Jumalan Hengen vaikutuksesta lakia noudattava vapaa ihminen säilyttää tasapainon. Hän riemuitsee vapaudestaan laista sekä vanhurskauttamista että pyhitystä ajatellen ja vapaudessaan täyttää sitä. Hän iloitsee laista Jumalan tahdon ilmoituksena (7:22), mutta toteaa, että voima sen täyttämiseen ei tule laista vaan evankeliumista Pyhän Hengen kautta. Täten legalistit pelkäävät lakia ja ovat sen orjia. Antinomistit vihaavat lakia ja hylkäävät sen. Lakia noudattava vapaa ihminen rakastaa lakia ja täyttää sitä.

      Suorasti tai epäsuorasti Paavali viittaa näihin kolmeen tyyppiin Rm 7. luvussa. Jakeissa 1-6 hän väittää ettei lailla ole enää valtaa meihin. Koska olemme kuolleet sille Kristuksen kanssa, meidät on vapautettu siitä ja me kuulumme nyt Kristukselle. Tämä on hänen sanomansa legalisteille. Jakeissa 7-13 hän puolustaa lakia väärää syytöstä vastaan, jonka mukaan se olisi syypää sekä syntiin että kuolemaan. Syy on langenneessa luonnossamme, ei laissa. Laki itse on hyvä (12, 13). Tämä on hänen sanomansa antinomisteille. Jakeissa 7:14-25 Paavali kuvaa sitä sisäistä konfliktia, jossa lain alla elävät ovat. Kristitty ei omin voimin voi pitää Jumalan lakia, vaikka hän iloitsee laista. Mutta mitä laki ei voinut tehdä, sen Jumala tekee antamalla meille Henkensä (8:3, 4). Tämä on niiden kokemus, jotka löytävät vapauden lain täyttämisessä.

    • ---AD

      Room.kirjeen selitys (Väisänen, ”Pyhä Evankeliumi Roomalaiskirjeessä”), II osa

      Room.12:12
      Älkää mukautuko tämän maailman menoon: Mukautuminen tarkoittaa, että ihminen kulkee virran mukana. Kristitty ei tee niin. Hän elä mailmassa mutta ei maailmasta. Kristitty on siirtynyt kasteen ja uskon kautta kuolemasta elämään, paholaisen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Tämän tulee luonnollisesti myös näkyä meidän päivittäisessä elämässämme.

      Nykyisin on vallalla selainen käsitys, ettei tule erottautua joukosta eikä olle erilainen kuin muuta. Totuus kuitenkin on, että mitä enemmän olemme mailman kaltaisia, sitä vähemmän voimme tehdä lähimmäisemme hyväksi. Juuri siksi, että olemme erilaisia kuin maailma, voimme olla todistukseksi ja siunaukseksi sille.

      Mitä maailmaan mukautuminen on? Katsokaamme, mikä on tunnusomaista tälle maailmalle: oman edun, kunnian, rahan ja vallan tavoittelu – itsekkyys ja kaikki, mikä siitä seuraa. Nykyisin ei Jumalan sana saa enää ratkaista, mikä on oikein ja väärin, vaan normit määräytyvät kunkin hetken enemmistön mielipiteen mukaan.

      Kristittyinäkin olemme taipuvaisia sekä omassa elämässämme että Jumalan valtakunnan työssä tavoittelemaan kunniaa, valtaa ja rahaa. Ei voi olla huomamatta, miten suuret kirkkokunnat ja kristilliset järjestöt alkavat kasvunsa myötä muistuttaa yhä enemmän tätä maailmaa.

      Jos alamme mukautua tähän maailmaan, menetämme kyvyn ymmärtää ja arvioida sekä omaa tilaamme sekä ympäröivää maailmaa ja tämän mukana niitä tehtäviä, jotka Jumala on meille varannut.

      - vaan muuttukaa: kr. ’…’ Sanasta tulee biologiassa käytetty termi metamorfoosi, ’muodonmuutos’, jossa kotelossa olevasta toukasta kehittyy kaunis perhonen. Samaa verbiä käytetään UT:ssa mm. Kristuksen kirkastumisesta, jota kaiken aikaa tapahtuu meissä, jotka ”kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta” (2.Kr 3:18). Kristitty ei katso mallia tästä maailmasta. Hän katsoo Kristusta ja huomaamattaan muuttuu kaiken aikaa näkemänsä kaltaiseksi.

      -uudistukaa mieleltänne: kr ’…’ Pakanat Jumala on luovuttanut ’…’ ’kelvottoman mielen valtaan’, koska he eivät antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle (1:28). Sen sijaan kristityssä on tapahtunut kääntymyksen ( … ’kääntymys’, ’parannus’; ’mielenmuutos’ tulee etuliitteestä ’…’ ’meta’ ’muutos’, ’muuttaa’ ja sanasta ’…’ mieli’) yhteydessä totaalinen mielenmuutos: hän on Pyhän Hengen lahjan kautta syntynyt uudesti Jumalan lapseksi. Kristityn uutta, Jumalaa rakastavaa mieltä on kuitenkin joka päivä vahvistettava Jumalan sanalla. Näin kristityn mieli uudistuu eikä hänessä edelleen elävä ”vanha mieli” pääse valtaan.

      - niin että osaatte arvioida: kr ’…’ ’tutkiaksenne’, ’koetellaksenne’, ’arvioidaksenne’. Uudistunut mieli osaa arvioida oikein ja panna asiat oikeaan arvojärjestykseen.

      -mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä: Jumalan tahdosta sanotaan tässä kolme asiaa: Hyvää on kaikki, mikä on sopusoinnussa Jumalan sanan eli Jumalan ja hänen pyhyytensä kanssa. Otollista / mieluisaa on kaikki, mikä on sopusoinnussa Jumalan suunnitelmien ja neuvojen kanssa. Täydellistä on kaikki, mikä tulee Jumalalta.

      Lyhyen mutta rikkaan koko eettisen osan johdannon jälkeen seuraa varsinainen ohjeisto kristityn vaellusta varten. Se alkaa neuvoilla siitä, miten uskovan tulee elää seurakunnan jäsenenä.

      • poikalapsi

        Vai ei kristitty kulje virran mukana? Hahahahahhahahahahahahaha! Minkä mukana sitten kulkee, kun ei edes suostu itse ajattelemaan eikä ota uuden tieteen tutkimustuloksia vastaan? Onko Maa oannukakku, kuten Ramatun persuteella pitäöä uskoa? Onkos orjuus sallittua? Eivätkö naiset saa leikata hiuksiaan?

        Hahahahahahahhah!


      • Verna
        poikalapsi kirjoitti:

        Vai ei kristitty kulje virran mukana? Hahahahahhahahahahahahaha! Minkä mukana sitten kulkee, kun ei edes suostu itse ajattelemaan eikä ota uuden tieteen tutkimustuloksia vastaan? Onko Maa oannukakku, kuten Ramatun persuteella pitäöä uskoa? Onkos orjuus sallittua? Eivätkö naiset saa leikata hiuksiaan?

        Hahahahahahahhah!

        Ihmettelen keskustelutyyliäsi. Jos esimerkiksi minä haluaisin keskustella kanssasi asiallisesti, niin voisiko se mitenkään onnistua? Jos sinun mielestäsi kristitty on sellainen, joka ei suostu itse ajattelemaan eikä ota tieteen tutkimustuloksia vastaan, ja minä olen asiasta eri mieltä, niin miten tästä jatkamme? ( Toivottavasti et enää ala hahatella enempää. Silloin tosin jättäisin viestisi sen jälkeen lukematta niin kuin Mirkan viestit. )


    • ---AD

      ”Olen luterilainen”, Herman Sasse
      s. 12 … (Kirjoittajan esipuheesta norjalaisen laitoksen uuteen painokseen. Oliskohan tämä esipuhe kirjoitettu joskus 1970-luvulla? En saanut oikein heti selville. ”Olen luterilainen” ilmestyi ensimmäistä kertaa saksaksi jo v. 1934. Sasse näki ennakolta Hitler-liikkeen katastrofin, ja osallistui kirkkotaisteluun ehdottomien luterilaisten johtajana. Herman Sasse syntyi 1895 ja kuoli 8.8.1976.)

      … Edellä puhuttu ei tarkoita, niin kuin monet arvelevat, kristillisen uskon järkeistämistä. Martti Lutherin mukana tullut uskonpuhdistus opetti kristikunnan uudelleen ymmärtämään, kuinka kuolemanvakava on kysymys puhtaasta opista, evankeliumin totuudesta. Vaatiessaan, että evankeliumi on opetettava ”puhtaana”, luterilainen uskonpuhdistus ymmärtää ”puhtaalla opilla” aivan muuta kuin korrektia teologista teoriaa. ”Oppi” ja ”opettaminen” merkitsevät Lutherille ja uskonpuhdistuksen tunnustuskirjoille samaa, kuin ne merkitsevät Uudessa testamentissa: evankeliumin pelastussanoman julistamista ihmisille. Myös sanaa ”tunnustaa” uskonpuhdistus käyttää samassa mielessä kuin Uusi testamentti. Tunnustus on kirkon vastaus ilmoituksen sanaan (”Me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä”, Joh.6:69). Voimme sekä ”opettaa” että ”tunnustaa” vain Pyhässä Hengessä (vert. 1.Kor.12:3). Uskonpuhdistus ei ole unohtanut sitäkään, että Uudessa testamentissa käytetään samaa kreikan sanaa tarkoittamaan uskon tunnustamista, synnin tunnustamista ja Jumalan ylistämistä. Tunnustushan ei ole luterilaiselle kirkolle syvimmiltään mitään muuta, kuin armahdetun syntisen riemullista ylistystä: ”Sinua, Jumala, kansasi tunnustaa”. Kun luterilaiset torjuvat menneen ajan ja nykyhetken harhaopit ”suuren yksimielisyyden vallitessa”, tai Yksimielisyyden ohjeen valtavalla lauseella ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme”, heidän huolensa puhtaasta opista on aivan samaa huolta, kuin Paavalin ja Johanneksen huolenpito heidän varoittaessaan seurakuntia väärästä evankeliumin sanomasta, joka ei enää olekaan evankeliumia (vert. Gal. 1:6-9; 1.Joh.4:1-6).

      Isien opin ja kirkon tunnustuksen löytyminen uudelleen, joka sotien välisinä vuosina näkyi mm. välienselvittelyssä nk. liberaalin teologian kanssa, on sodanjälkeisinä vuosina muuttunut välinpitämättömyydeksi Raamattua ja tunnustusta kohtaan. Tämä koskee koko länsimaista kristikuntaa. Huomatkaapa, että roomalaiskatolisen kirkon opetusviran arvostus luhistuu ja Raamatun auktoriteetti katoaa anglikaanisessa, presbyteerisessä, reformoidussa ja luterilaisessa kirkkoyhteisössä lähes samanaikaisesti, puhumattakaan protestanttisesta maailmasta yleensä. Eräs aikamme kristikunnan todella ekumeeninen realiteetti on yhteinen kokemus laajasta, hengellisestä hätätilasta, joka näyttää esiintyvän yhtä laajana kaikissa kirkkokunnissa. Ne kaikki näyttävät kärsivän sairaudesta, joka ilmenee oppisisällön katoamisena ja siinä, että niiden johtajat eivät kykene pitämään yllä kirkkokuria ja lojaalisuutta. Sekä kirkkokansalta että papistolta puuttuu uskallusta tunnustaa rohkeasti uskonsa ja valmiutta tarpeen tullen kärsiä uskon tähden. Se näkyy myös meidän teologien ylpeässä käsityksessä, että kirkon kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa meidän kaunopuheisilla keskusteluillamme ja syvämietteisillä kirjoitelmillamme. Mistä tämä sairaus oikeastaan johtuu, ja millä se voidaan parantaa?

      Ymmärtääksemme, mistä tässä on kysymys, meidän on syytä katsoa ajassa taaksepäin kirkon aikaisempiin, vastaaviin kokemuksiin. Kristuksen asia maailmassa näytti monta kertaa joutuvan hukkaan, ja kristittyjen sydämet murtuivat. Ensimmäiset kristityt itkivät katkeria kyyneleitä nähdessään vanhojen kirkollisten instituutioiden luhistuvan. Uskonpuhdistuksenkaan miehet eivät suorittaneet työtään kevein sydämin. Heidän ainoa päämääränsä oli varjella kirkkoa täydelliseltä romahdukselta, joka oli jo alkanut vuoden 1300 paikkeilla, kun paavin auktoriteetti alkoi menettää merkitystään. Tuollaisena aikana Luther löysi uudelleen jo unohdetut Raamatun totuudet kirkosta. Kirkon historia ei ole Jumalan kansan kulkua voitosta voittoon. ”Nyt liehuu viiri Kuninkaan”, se on totta, mutta totta on tämäkin: ”Oi risti, loistat kirkkaana” (Fulget cricis mysterium). Risti on voiton merkki, mutta se puhuu ristiinnaulitun Kristuksen voitosta. Juuri ristin tähden hän on ”ristiinnaulittu Kristus” niin kuin Paavali häntä kutsuu (1.Kor.1:23 ja 2:2, Gal.3:1). Aikamuoto, perfekti, viittaa siihe, että tässä on kyseessä jatkuva tapahtuma. Kristusta ei vain kerran ”ole ristiinnaulittu” (kreikan aoristi). Paavali ei puhu vain jostakin, joka on kerran tapahtunut historiassa (Nikaian uskontunnustus korostaa tätä puolta). Kristu on ja pysyy ristiinnaulittuna myös ylösnousseena, taivaaseen astuneena ja Isän oikealla puolella istuvana Kristuksena. Ehtoollisessa hän antaa meille ristiinnaulitun ja kirkastetun ruumiinsa ja ristillä vuotaneen verensä. Kristuksen riemuvoitto on aina ristiinnaulitun riemuvoittoa. Ihmissilmiltä se on ”salattu ristin alle” (Cruce tectum). Sama pätee hänen kirkkonsa voittoihin. Jo 300-luvulla hurskaat kristityt kyselivät, oliko Konstantinuksen voitto Milvinuksen sillalla Rooman edustalla todella Kristuksen voitto. Kun tuhansia protestantteja tapettiin Pärttylin yönä Ranskassa vuonna 1572, paavi vietti ensi kauhistuksen laannuttua tätä tapahtumaa kiitoslauluin kirkon voittona. Tänään ei kukaan enää epäilekään, että silloin tapahtui erehdys. Me tiedämme, että Kristus saa voittoja silloinkin, kun hänen pyhänsä kärsivät kuoleman. Pietari ja Paavali eivät voittaneet Roomaa käännyttämällä keisari Neron tai solmilmalla hänen kanssaan konkordaatin, vaan päinvastoin kärsimällä siinä kaupungissa marttyyrikuoleman. Tällaista kirkon historia kerta kaikkiaan on, marttyyrien historiaa. Kirkko on ”joukko valkovaatteinen edessä Karitsan”, niin kuin laulamme eräässä virressä.

      Kirkon historia on valtavaa taistelua Jumalan ja hänen vastustajansa välillä. Kirkkon tiennyt sen aina ollessaan voimakas ja terve. ”Sillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa” (Ef. 6:12). Apostolit olivat siitä tietoisia varoittaessaan seurakuntia Saatanasta ja hänen enkeleistään. Millainen hirvittävä, yli-inhimillinen henkivalta tukikaan Muhammedia, kun hän pystyi aikanaan riistämään Kristukselta suurimman osan Lähi-idän kristityistä ja tekemään heistä muslimeja! Isämme tunsivat selkäpiitään karmivan ajatellessaan kohtaloa, joka silloin tuli kirkon osaksi niissä maissa, joissa kirkko oli alun alkuaan syntynyt. He vapisivat tämän ”itämaiden Antikristuksen” salaisuuden edessä. Mutta nykyisinpä ajatellaankin – esimerkiksi Vatiikaanin toiseen konsiiliin kokoontuneet piispat ajattelivat -, että ryhtymällä dialogiin näiden ”hyväntahtoisten” kansojen kanssa – ja totisesti heidän keskuudessaan on sellaisia ihmisiä – islamin miljoonat kannattajat tuodaan takaisin kirkon helmaan; maailmanuskonnoistahan islman leviää tällä hetkellä nopeimmin. Meidän kaikkien, katolilaisten ja luterilaisten, anglikaanien ja presbyteerien, pitäisi ottaa oppia Lutherista, joka laulaa virressään: ”Se vanha vainooja, kavala, kauhea, on kiivas, kiukkuinen ja julma, hirmuinen. Vain Herra hänet voittaa.” Jos ekumeniamme ei ole edennyt vielä niin pitkälle, että voisimme laulaa yhdessä tätä Lutherin virttä ja veljellisesti miettiä hänen syvällistä oppiaan Antikristuksesta, tästä ”uskonnon ihmisestä” (homo religious”), joka asettuu yksin Kristukselle kuuluvalle istuimelle, niin tutkikaamme edes silloin Raamattua ja ottakaamme vaarin niistä varoituksista, jotka kuuluvat itse Herran Jeesuksen Kristuksen suusta (vert. Matt.24:4,15) ja hänen pyhien apostoliensa Pietarin (1.Piet.5:8), Paavalin (2.Kor.11:13 ss) ja Johanneksen suusta (1.Joh.4:1 ss). Emme kykene ymmärtämään kirkkohistoriaa, jos unohdamme Antikristuksen, joka tekee alituisesti töitään Jeesuksen Kristuksen kirkossa. Hän rakastaa kirkon johdon hallintorakennuksia ja muita pyhiä paikkoja. Iloiten hän osallistuu kirkolliskokouksiin, ja teologiset neuvottelut ovat hänen suurimpien riemuvoittojensa näyttämöitä. Hän pitää saarnatuoleistamme hurskaita saarnoja ja opettaa teologisissa tiedekunnissamme. Hän lähettää kirjoituksia teologisiin aikakauslehtiin ja innoittaa syvämietteisiä kirjailijoita kirjoittamaan vastaavansisältöistä kirjallisuutta. Kukaan meistä ei ole turvassa hänen viehätysvoimaltaan, paitsi jos yllämme on se sota-asu, josta Paavali puhuu Efesolaiskirjeen kuudennessa luvussa, ja sydämestämme nousee uskon rukous, jota jo isämme ovat rukoilleet:

      ”Ah Jeesus, ole kanssamme, jo joutuu aika ehtoolle. Suo, ettei valo sanasi milloinkaan meiltä sammuisi.

      On aika ahdas, vaikea, siis seurakuntaa vahvista puhtaasti sanaa saarnaamaan ja sakramentit jakamaan.”

      Tätä rukousta kristittyjen tulee rukoilla yhdessä ja he voivat rukoilla sitä yhdessä, kuuluivatpa mihin tunnustuskuntaan tahansa.

      • ---AD

        Lutherin 1. Moos. kirjan selityksestä (kirja käsittelee lukuja 1-7), syntiinlankeemuksen kohdalta.

        s.142

        Vastauksen kaikkiin näihin kysymyksiin tulee siis kuulua ainaostaan näin: Jumala oli nähnyt hyväksi, että Aadam joutuisi vaaraan ja saisi harjoittaa voimiaan. Näinhän on yhä tänäänkin: Kun meidät on kastettu ja siirretty Kristuksen valtakuntaan, ei Jumala tahdo meidän lepäävän jouten, vaan hän tahtoo, että sana ja hänen lahjansa ovat harjoituksessa. Siitä syystä hän lähettää meidät heikot Saatanan seulottaviksi. Tähän tapaan me näemme Kirkon sanalla puhdistettunakin alinomaa joutuvan vaaroihin: liikkeelle pannaan sakramentin halveksijat, uudestikastajat ja muut kiihkohenkiset opettajat, jotka ahdistavat Kirkkoa sitä eri tavoin koetellen. Tähän tulevat lisäksi sisäiset koettelemukset. Tätä Jumala sallii tapahtuvan, ei siksi että hän olisi päättänyt Kirkon hylätä tai antaa sen sortua, vaan niin kuin Viisauden kirjassa sanotaan, Kirkko ja hurskaat joutuvat näihin taisteluihin sitä varten, että he voittaisivat ja käytännössä oppisivat, että mahtavin kaikista on Viisaus (Viis.10:11).

        Sanoimme jo edellä, että käärmeellä oli erinomainen kavaluuden lahja ... Tästä syystä se oli tavallista sopivampi tähän Saatanan juoneen. ...

        1.Moos.
        Jae 3:1:
        "Käärme sanoi Eevalle: Onko Jumala todellakin kieltänyt teitä syömästä kaikista puista?"

        ...

        ...Voiko olla mitään pahempaa kuin tottelemattomuus Jumalaa kohtaan ja Saatanan totteleminen?

        Tätä Saatanan oveluutta ja häijyyttä jäljittelevät kaikki harhaopettajat. Näennäisesti hyvää tarkoittaen he ikään kuin riistävät ihmisten silmistä Jumalan ja hänen sanansa ja kuvaavat heille toisen, uuden Jumalan jota ei ole olemassakaan. Jos kiinnität huomion vain sanoihin, ei ole mitään pyhempää eikä mitään luotettavampaa kuin he. He ottavat Jumalan todistajaksi siitä, että he sydämessään etsivät Kirkon parasta, mutta samalla he kiroavat häntä ollen opetuksessaan niin jumalattomia kuin ikinä: he juuri tunnustavat halunsa kaikin voimin edistää Jumalan nimeä ja kirkkautta. Mitäpä siitä sen enempää? He eivät tahdo näyttää pirullisilta harhaopettajilta, mutta yhtä kaikki he pyrkivät ainoastaan tukahduttamaan oikean opetuksen ja pimittämään Jumalan tuntemuksen.

        ... Hänkin esittää sanaa, mutta hän ei selitä niin kuin Jumala on esittänyt, että nimittäin saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta Kristuksen nimessä. Kun Jumalan sanaa muutetaan tai väärennetään, silloin tapahtuu se, mitä Mooses virressään sanoo: "Silloin tulevat uudet jumalata, joita he eivät tunteneet, joita meidän isämme eivät palvelleet" (5.Moos.32:17).

        Nämä juonet on hyödyllistä tuntea. Jos näet Saatana opettaisi, että on murhattava, tehtävä huorin ja oltava tottelemattomia vanhemmille, jokainen huomaisi hänen neuvovan siihen, minkä Jumala on kieltänyt. Olisi siis helppoa pitää varanasa hänen suhteensa. Mutta tässä häne esittää muuta sanaa, kun hän käy keskustelua Jumalan tahdosta, kun hän tuo vastapainoksi Jumalan, Kirkon ja Jumalan kansan nimen, siinä ei ole helppoa pitää varaansa. Tarvitaan terävä hengellinen arvostelukyky, jotta voisi erottaa toisistaan tosi Jumalan ja uuden Jumalan. Tämän eron Kristus teki, kun Saatan yrittii taivuttaa hänet sanomaan, että kivet muuttuisivat leiväksi ja että hän heittäytyisi alas temppelin harjalta. Saatana tahtoi näet taivuttaa Kristuksen yrittämään jotakin ilman sanaa. Kristusta hän ei kuitenkaan voinut pettää niin kuin hän petti Eevan, hänpä säilytti sanan eikä antanut johtaa itseään elävästä Jumalasta valheelliseen uuteen Jumalaan.

        Kaiken synnin lähde on todella epäusko ja empiminen silloin kun erkaannutaan Jumalan sanasta. Koska maailma on täynnä tätä, se pysyy epäjumalanpalveluksessa., kieltää Jumalan totuuden ja kuvittelee itseleen uuden Jumalan.

        ...Oikea Jumala julistaa, että tie taivastaen valtakuntaan on se, että uskon Kristukseen. Kun siis usko on menetetty, on seurauksena epäusko ja epäjumalanpalvelus, joka siirtää Jumalan kunnian tekoihin. Tällä tavoin kasteenuusijat, sakramentin halveksijat ja paavilaiset kaikki ovat epäjumalanpalvelijoita. Eivät siksi että he palvoisivat kiviä tai puita, vaan koska he halveksivat sanaa ja palvovat ihmisajatuksia.

        ... Erityisesti tähän yhteyteen kuuluvat nämä sanat: "Onko Jumala todellakin kieltänyt tietä?" On todella hirvittävää röyhkeyttä Perkeleeltä, että hän kuvittelee uuden Jumalan ja kieltää edellisen elävän ja iankaikkisen Jumalan niin huolettomasti ja luottavasti. On kuin hän sanoisi: Olettehan todella houkkamaisia, jos uskotte Jumalan antaneen tällaisen määräyksen; eihän Jumala suinkaan sellainen ole, että hän noin tarkoin pitäisi huolta syöttekö vai ette. Koska se kerran on hyvän- ja pahantiedon puu, mitenkä hän voisi olla niin paha, ettei tahtoisi teidän olevan viisaita?

        ...
        ...

        Sitten paljastuu kavaluus siinäkin, että Saatana käy ahdistamaan sitä osaa ihmisluonnosta, joka on heikompi, Eevaa, naista eikä miestä, Aadamia. Vaikka näet kumpikin oli luotu yhtä vanhurskaaksi, oli Aadam tässä kuitenkin Eevaa edellä. Niin kuin joka suhteessa muutenkin miehen kyky ylittää toisen sukupuolen, samoin turmeltumattomassakin luonnossa mies oli heikkoa naista hieman vahvempi. Tästä syystä Saatana näki Aadamin vahvemmaksi eikä uskaltanut käydä tämän kimppuun. Hän nimittäin pelkäsi, että hänen hankkeensa raukeaisi tyhjiin, ja uskonkin, että jos hän olisi ensiksi pannut Aadamin koetukselle, Aadam olisi voittanut. Hän olisi polkenut käärmeen jalkoihinsa ja sanonut: Ole vaiti! Herran käsky kuului toisin. Näin ollen Saatan tasoi siis Eevan heikommaksi, ahdisti häntä ja koetteli hänen rohkeuttaan; hän näki nimittäin Eevan luottavan mieheensä siinä määrin, ettei uskonut voivansa tehdä syntiä.


    • ---AD

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      641
      7808
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      431
      2096
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      219
      1979
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1570
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1218
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1148
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      95
      1008
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      819
    9. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      689
    10. Sofia matkii Martinaa

      Sofia etsii omaa lippisjonnea mäkkäreistä ja itiksestä. Tuskin löytää yhtä komeaa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      668
    Aihe