Oon huomannu, et monet kirjottaa täällä nimmarilla ja sanoo muutenkin, et ne ei haluu julistaa ateismii tai sitä, et ei olis jumalaa. Kadulla ei juur nää kellää mitään trotsii tai tee-paitaa jos lukis jotai tyyliin: mä en usko jumalaan tai et: oon ateisti ja ylpeä siitä. Sit jotkut kirjottaa, että olis paljonkin porukkaa, ketä kuulus kirkkoon, mutta kuitenkin ei uskois tai olis ihan ateisteja.
Mun mielestä pitäs perustaa joku AA-kerho sellanen Anonymous Atheists, johon tollaset vois liittyä. Kun Vaparit on tuntuu oleen liian julkinen monelle ja silleen. Siis sellanen ateisti-kerho, jossa vois käydä ihan huomaamattomasti ja josta ilmotusposti tulis huomaamattomassa kirjekuoressa tanskalaisilla postileimoilla. Kokoontumispaikkoihin pääsis jostain sivukaduilta takakautta ja siellä vois sitten harjottaa ateismia. Siellä vois olla anonyymejä tietokoneita, joilta vois kirjottaa sitte tänne palstalle ja muihin paikkoihin, minne ateistina niinko kirjottaa.
AAt-kerhossa yritettäs niinku päästä irti uskonnoista. Sieltä sais siihe niinku vertaistukee ja siellä vois huput päässä kertoo toisilleen kaikkee tosi noloo, mitä on tullu hihhuloitua. Sieltä sais pukeutumisohjeita, et vois sit pukeutuu niittihousuihin ja johonkin sarvipääpaitoihin. Siellä laulettas vaan ateistisia lauluja niinko jokin kansainvälinen tai suutarin tyttären pihalla kasvaa.
Mulla siis olis tämmönen idea. Voisko Vaparit anoo tälle jotain rahotusta että voitas alottaa tällanen toiminta. Mitää jäsenrekisterii ei siis saa pitää ja kaikki ketä haluu vois osallistuu kokouksiin naamioituneena.
Mun mielestä pitäs perustaa joku AA-kerho sellanen Anonymous Atheists, johon tollaset vois liittyä. Kun Vaparit on tuntuu oleen liian julkinen monelle ja silleen. Siis sellanen ateisti-kerho, jossa vois käydä ihan huomaamattomasti ja josta ilmotusposti tulis huomaamattomassa kirjekuoressa tanskalaisilla postileimoilla. Kokoontumispaikkoihin pääsis jostain sivukaduilta takakautta ja siellä vois sitten harjottaa ateismia. Siellä vois olla anonyymejä tietokoneita, joilta vois kirjottaa sitte tänne palstalle ja muihin paikkoihin, minne ateistina niinko kirjottaa.
AAt-kerhossa yritettäs niinku päästä irti uskonnoista. Sieltä sais siihe niinku vertaistukee ja siellä vois huput päässä kertoo toisilleen kaikkee tosi noloo, mitä on tullu hihhuloitua. Sieltä sais pukeutumisohjeita, et vois sit pukeutuu niittihousuihin ja johonkin sarvipääpaitoihin. Siellä laulettas vaan ateistisia lauluja niinko jokin kansainvälinen tai suutarin tyttären pihalla kasvaa.
Mulla siis olis tämmönen idea. Voisko Vaparit anoo tälle jotain rahotusta että voitas alottaa tällanen toiminta. Mitää jäsenrekisterii ei siis saa pitää ja kaikki ketä haluu vois osallistuu kokouksiin naamioituneena.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Joopa joo. Tosiasia on, että ateismi hävettää. Sitä ei uskalleta julkisesti kertoa, että ollaan ateisteja ja Jumalan kieltäjiä. Täällä palstalla kyllä riekutaan ja nasseillaan, vaan sivarissa ollaan siloposkisia soukkasuita.
Ateismi hävettää monestakin syystä. Ei ole kiva poiketa enemmistöstä, joka kuuluu kirkkoon eikä haluakaan olla kuulumatta. Muutenkin montaa ateistia varmasti pelottaa olla eri mieltä enemmistön kanssa. Sitten on tietysti se synnillinen elämä, jota jotkut ateisteista viettävät ja ovat siitä mieluusti aivan hiljaa. He häpeävät tekojaan ihmisten edessä ja saattavatpa sisimmässään pelätä jopa Jumalan rankaisevan. Ateistihan ei tunnu armoon uskovan.
Siinä valossa ymmärrän aloitteen, ateismi on salamyhkäistä toimintaa, joka ei monen kohdalla päivänvaloa kestä. Mutta silti olisi parempi löytää se valo elämäänsä. Mennä vain sinne lähimpään kirkkoon, polvistua ja rukoilla. Nöyrtyä ja anoa anteeksiantoa kaikista synnteistään, uskonnottomuus mukaan lukien. Se helpottaisi useaa ateistiakin kaikkein parhaiten.
Olet idiooti, tiesitsä sitä?!
"Tosiasia on, että ateismi hävettää. Sitä ei uskalleta julkisesti kertoa, että ollaan ateisteja ja Jumalan kieltäjiä."
Julkisesti kertoa? Pitäisikö tässä nyt ruveta kaduilla kuuluuttelemaan, että "Minäpäs olenkin ateisti" tai jotain? Kaikki ne, joille olen katsonut hyväksi kertoa ateismistani tietävät siitä.
"Muutenkin montaa ateistia varmasti pelottaa olla eri mieltä enemmistön kanssa."
No eipä juuri, varsinkaan kun enemmistö suomalaisista ei usko kristinuskon jumalaan, ja harvinaisen pieni osa jaksaa edes välittää koko aiheesta.
No, aina ateistit eivät ole voineet edes säilyttää anonyymiteettiänsä. Kertomus oikeasta elämästä ja menneestä ajasta. Ei onnistuisi enää nykyään kyllä millään, ei millään.
Isäni oli saanut maisterin paperit ja teki tuntiopettajan hommia sitten siinä jatko-opiskeluiden sivussa. Meni sitten ja erosi kirkosta. Mitä siitä seurasi? Kutsu koulutoimenjohtajan puheille. Voi elämän kevät. Isäni oli sitten joutunut huomauttamaan perustuslaistamme ja uskonnonvapaudesta. Tämä tapahtui -60 luvulla.
Ennen vuotta 2003 luokanopettajan ja tietenkin myös uskonnonopettajan piti olla kirkon jäsen.
"23. Saako uskonnonopettaja erota kirkosta?
Saa. Elokuun 2003 alussa kumottiin laki, jonka mukaan uskonnon opettajan tuli kuulua kirkkoon."
http://eroakirkosta.fi/eroakirkosta/faq#uskonnonopettajat
Luokanopettajia tuo koski tietenkin siksi, että alemmilla luokilla yksi opettaja opetti monia aineita, myös uskontoa.
Mutta tietenkään sitä kirkosta eroamistaan ei tarvinnut kenellekään kertoa, varsinkaan silloin, jos oli jo työpaikan saanut.
Isäni opetti matemaattisia aineita tuolloin lukiossa mutta jostakin tieto kirkosta eroamisesta oli kantautunut koulutoimenjohtajalle. Ei olisi toki pitänyt mutta pikkukaupunki etc.
Siinä tapauksessa jo silloin ja tietenkin nykyäänkin kirkkoherranvirastossa on rikottu lakia. Eikä isäsi kohdalla minun käsittääkseni edes voinut vaatia kirkon jäsenyyttä, jos hän matematiikkaa opetti.
Tämä oli Helsingin pieni naapuri pitäjä jonne isäni matkasi aina opettamaan elämänsä ensimmäisellä omistamallaan autolla: loppuun ajetulla piikkinokka Mossella. Kertoi olleen sen kyllä surkea kulkupeli. Mutta Ilmapiiri on ollut siellä ehkä tuolloin hiukan ahdas pikkukaupungissa ellei ollut kauppala...
Aivopestykö sut on kotona ateksi?
Ei ole. Kävin ala-asteella uskontotunnit läpi kuten muutkin. Luokat 5-6 oli luokanopettajamme harras kristitty. Matematiikan tunti saattoi muuttua virren veisuuksi. Musiikkitunneilla hengelliset laulut olivat pop. Niitä riitti.
Siihen aikaan piti esittää laulu, sellainen musiikkinumeron määräytymisperuste osaltaan kai. En ole musikaalinen lainkaan mutta sanottiin, että laula virsi niin saat ainakin seiskan. Lauloin jänis istui maassa ja sain kutosen :)
Ja tämä opettaja löi minua kerran. Sen jälkeen rukoili opettajan pöydän ääressä ääneen syntiään anteeksi. Minulta ei pyytänyt anteeksi. Tämä on jäänyt 11-vuotiaalle koululaiselle mieleen. Kerroin asiasta kyllä kotona. Pyysi anteeksi sitten vanhemmiltani mutta ei minulta koskaan.
Kotona kasvatus ei ollut uskontovastainen, mm. naapurin kiihkouskovainen mummeli vei meitä lapsia kirkkoonkin, siihen hän sai luvan kun vanhemmiltamme asiaa kysyi. Kävin kai pari kertaa.
Jehovan todistajat kahvitteli meillä ja niin edespäin. Tykkäsivät tulla turisemaan kun faija on vähän sellainen kosmopoliitti ja heille "maallinen" maailma oli kai aika vieras kaikkinensa mutta siinä ei ketään käännytetty suuntaan eikä toiseen.
"Aivopestykö sut on kotona ateksi? "
Mihin uskontoon sinut on kotonasi aivopesty?
Ja arvatkaas millä löi? Raamatulla päähän ihan kirjaimellisesti. Näin, että isku tulee ja väistin mutta olin liian hidas. Osui silmäkulmaan. Vertahan siitä tuli.
"Oon huomannu, et monet kirjottaa täällä nimmarilla"
Ihanks tosi hei, suomi24:lla kirjottaa nimmarilla? Vautsi vau...
Muutamaa palstaa seuranneena, en tiedä kuin pari ihmistä jotka kirjoittavat omalla nimellään. Mutta toisaalta, oma nimeni on niin tavallinen, ettei sen kertominen identiteettiäni paljastaisi.
Hattu pois päästä, jos olet oikeasti idis.
Vähän tämän tapainen yhteisö on Uskontojen uhrien tuki UUT ry vaikka se ei varsinaisesti ateistinen olekaan.