miten haluaisit sinua hoidettavan

*hyvä ja riittävä kivunhoito
*Riittävä ravinto
*tarvittaessa happihoito mutta ei keinotekoisia elimiä ylläpitäviä laitteita
*ei uskonnollisia rituaaleja ei pappeja tms.
*Hyvä oireenmukainen hoito
*Hyvä perushoito ja hygienia
*Mahdollisuus elää kotona niin pitkään kuin mahdollista

Kivunhoito riittävä, ettei tarvii kitua ja ikkunasta kaunista luontoa,eikä säälittelijöitä lähelle.

Jos tilani olisi sellainen että olisin vakavasti sairas enkä kykenisi enää itsestäni huolehtimaan ja tilnteessani ei olisi toivoa paranemisesta toivoisin;

Riittävää kivun ja henkisen hädän hoitoa. Pappikin tai sieluinhoitaja saisi käydä katsomassa ja ehtoollistakin antamassa tai muuten vaan siunaamassa. Hyvää hygieniaa, kipuja lievittävää asentohoitoa. Suun kostutusta. Happihoito oireita lievittämään. Ei mitään tiputushoitoja pitkittämään lähtöäni, ei antibioottihoitoja.Rauhallista ympäristöä ja riittävästi hoitajia ta läheisiä ympärille turvaamaan inhimilnen ja ihmisarvoinen saattohoito.

Kivun ja sairauden/sairauksien tuskan vielä kestäisin, mutta yksin en haluaisi olla. En kaipaisi itkuja, päinvastoin lämpöistä läsnäoloa. Olen työssäni pyrkinyt tuota lämpöä antamaan hoitamilleni asukkaille ja asiakkaille. On kyllä ollut antoisinta, kun olen saanut vastaukseksi rauhallisena olevan ihmisen, vaikka tuo oleminen on toisinaan sietämätöntä. En toki tarkoita, etteikö kipuja ja sairauksia pitäisi hoitaa, mutta omalla kohdallani tuo lääkkeellinen hoito on toissijainen juttu.

Valmis hoitotahtokaavake on hyvä. Rasti joka ruutuun ja se varmistaa hyvän perushoidon ja kivunhoidon. Kohtaan lisäksi tahdon, voi lisätä asioita jos haluaa. Itse olen tehnyt hoitotahdon ja lisännyt vielä, että jos toipumiseni ennuste on huono, minulle ei anneta keinotekoisesti esim. ravintoa ja nesteytystä millään perusteella. Valitettavasti olen usein joutunut tilanteeseen työssäni, kun vanha ihminen on saanut esim. aivoinfarktin ja hoitotahtoa ei ole ollut, lääkärit väkisin laittavat nenämahaletkun ja pakkoruokkivat potilasta ja usein perusteena on masennus, joka kuuluu sairauteen. Siellä se 90 v mummo makaa letku nenässä ja käsi sidottuna päivästä toiseen ja heti kun käden irrottaa letku lähtee. Onko se elämää? Kaikki jotka haluavat tehdä vapaamuotoisen hoitotahdon olkaa varovaisia, sillä jos lääkärin eteen tuodaan hoitotahto jossa lukee riittävä ravinnonsaanti, tarkoittaa se käytännössä sitä, että annat luvan pakkoruokkia itseäsi. Tämä on kauhea tilanne, koska silloin et itse päätä mikä on riittävä, vaan sinut pakotetaan syömään vaikka elimistösi ei ota enää ravintoa vastaan, eikä elimistösi enää kykene solutasolla ravintoaineita hyväksikäyttämään, sama koskee nesteytystä jos elimistösi ei kykene enää hyödyntämään saamaasi nestettä, kertyy se elimistöön jos munuaiset eivät enää toimi ja usein se kertyy keuhkoihin. Kaikesta huolimatta tehkää hoitotahto, niin helpotatte hoitohenkilökunnan työtä ja henkilökunnalla on myös joku näyttö antaa myös riiteleville omaisille jotka vaativat välillä mahdottomia.

Kanta- arkisto on se paikka, minne tulevaisuudessa todennäköisesti lääkäri tallentaa hoitotahdon, jos siitä lääkärikäynnillä mainitsee. Jo nyt pääsee katsomaan omilla pankkitunnuksilla esim. reseptit. Kaikki esim. yksityiset lääkäriasemat eivät ole vielä siirtyneet kanta-arkistoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että paperiversio on myös hyvä olla, se ehkäisee väärinkäytöksiä, eikä ahneet omaiset pääse tekemään mummon puolesta hoitotahtoa mummon pankkitunnuksilla. Tieto hoitotahdon olemassaolosta kanta-arkistossa antaa lääkäreille kuitenkin mahdollisuuden tiedustella asiaa omaisilta tai hoitotahdon voi myös antaa arkistoitavaksi omiin papereihin sairaalan arkistoon

Mielenkiintoista tuo että pankkitunnuksilla voisi suoraan tehdä oman hoitotahtonsa tai joku muu toisen pankkitunnuksilla. Kyllä tuohon pitää tulla joku tanakampi tunnistamisjärjestelmä, Etenkin jos jos mumma on vielä kykenevä itse ilmaisemaan tahtonsa. Sen jälkeenhän kuunnellaankin omaisia

Tätä käytäntöähän ei vielä ole, vaan siitä on ollut vain puhetta sairaalassa ainoastaan yleisellä tasolla, enkä millään voi uskoa, että moinen tulisi Suomessa mahdolliseksi, ainakin toivon niin. Nämä järjestelmät ovat haavoittuvaisia ja niissä on omat heikot kohtansa ja aina on väärinkäytön mahdollisuuksia, jos niitä joku haluaa väärinkäyttää. Uskon kuitenkin, että hoitotahto on hyvä olla olemassa ja arkistoituna sairaalan arkistoon ja toinen kappale kotona tai luotettavan omaisen hallussa. Lääkärin merkintä hoitokertomukseen, joka näkyy kanta-arkistossa takaa, että tahtosi toteutuu silloin, kun ei enää itse pysty itseään ilmaisemaan ja vaikka on hoitotahtokin olemassa olisi hyvä, jos olisi myös joku luotettava omainen, joka valvoisi tahdon toteutumista. Elämme tällä hetkellä sellaisessa yhteiskunnassa, jossa lääkärit eivät uskalla tehdä päätöksiä sen pelosta, että joutuvat oikeuteen hoitovirheestä, siinä syy, miksi sairaaloissa makaa mummoja ja pappoja niin paljon. Moni makaa siellä omaisten vaatimuksesta, vaikka omatahto olisi aivan muuta. Toinen lapsi sanoo hoidetaan ja toinen ei, joten moni lääkäri ei uskalla tehdä ratkaisua, vaikka potilaan omatahto olisi ei pitkitetä elämää. Nämä ristiriitatilanteet ovat hankalia, koska lääkärihän on antanut lupauksen suojella elämää ja tähän omaiset myös usein vetoavat nykypäivänä

Potilastiedon arkisto on aktiivikäytössä oleva terveydenhuollon tietojärjestelmä, jota käytetään potilastietojärjestelmällä. Se mahdollistaa sähköisten potilastietojen arkistoinnin. Osana arkistopalvelua ylläpidetään potilastietojen tiedonhallintapalvelua. Sinne tallennetaan potilaan kannalta merkityksellisiä tietoja kuten hoitotahto tai potilaan kanta elinluovutuksiin. Tämän rekisterin ylläpitäjä on KELA. Tämän palvelun kautta terveydenhuollon yksiköt saavat käyttöönsä potilaan keskeiset terveystiedot.
Rekisteri on valtakunnallinen, joten ei ole väliä missä päin suomea sairastut, koska tämän palvelun kautta potilastiedot ovat käytettävissä niissä terveydenhuollon toimintayksiköissä, jotka niitä potilaan hoidossa tarvitsevat. Tämä palvelu ei ole ihan vielä käytössä kaikissa yksiköissä, joten se ei vielä kata koko valtakuntaa.

Kopsasin, kun en viitsinyt alkaa kirjottamaan omin sanon, meillä se on jo käytössä, mutta ongelmia on ollut, ei ole kovinkaan kauaa aikaa kun koko järjestelmä kaatui, ei pystynyt edes labroja tilaamaan tai vastauksia katsomaan. En ihan täysin luota näihin järjestelmiin, vaikka ne hyviä apuvälineitä onkin. Tai sitten olen vaan jo niin vanha, että ongelmia ei olisi vaikka järjestelmä kaatuikin ja oltiin taas paperiajassa. Kehitys menee kuitenkin eteenpäin ja hyvä niin. Paperiroskaa tuli ihan hirveästi, kun kaikki sai kirjoittaa käsin.

Ei lääkkeitä eikä mitään turhia tutkimuksia!

Hyvää ravitsevaa ruokaa ja jos en sitä kykenisi itse suuhun lappamaan, niin kiireetön syöttäjä, joka jaksaa olla ruokailun ajan paikoillaan. Jos en kykene enää nousemaan vuoteesta, vaan on ruokailtava siellä pääty ylös kelattuna, niin asennon pitää olla hyvän, jotta syöminen ylipäätään onnistuu. Jos punaviiniä ei voi aina saada ruokajuomaksi, niin toivottavasti edes joskus, esim. viikonloppuina. Yömyssy voisi olla lääkemitallinen hyvää ja kallista konjamiinia.

Jos en pääse enää koskaan ulos, verhot on aukaistava päiväsaikaan niin, että edes näen sinne. Jos ympärillä on monta televisiota ja / tai radiota, niin kaikki eivät saa olla yhtä aikaa auki, jotta meno ei ole kuin hulluinhuoneessa, yleinen älämölö ja äänten sekamelska ympärillä sekoittaa jokaisen, jolla on kuuloa
jäljellä ja ymmärrys ympäristöstä. Musiikkia kuuntelen silti mielelläni oikealla desibelillä annosteltuna.

Yleinen siisteys ympärillä olisi myös sangen tärkeä juttu sellaiselle, joka on tottunut elämään yleisen siisteyden ympäröimänä. Epäsiisteys ja -järjestys ei kasvata eikä ruoki kenenkään kauneudenkaipuuta ja -tajua eikä se kaipuu ja taju
häviä mihinkään iän tai sairauden myötä. Tavarat paikoilleen ja vuode siistiksi, jos se on paikka, jossa loppuajasta kuluu suurin osa, huono petaus ja leivänmurut lakanalla saavat sapen kiehumaan eikä se ole terveydentilalle hyväksi.