nyt on kyllä semmonen tilanne fiilis päällä että pakko jonnekkin jotenkin kirjoittaa jotain. tilanne on tämä, naisia löytyy tosi paljon mutta kenenkään kanssa ei mitään suhdetta saa aikaseen, saatikka ketään baarista edes yhdenyön juttuihin. monet sanovat että olen todella nuorennäköinen mukava ymmärtäväinen ja osaan kuunnella ja pitää asioita ilman että jakelisin niitä pitkin kyliä ja kaupunkeja ....siltikään en vaan miellytä tarpeeksi, tietty olen aika laiha mutta en mikään anorektikko......saatanan kynäniskajuntit!
..... mutta ketään ei vaan saa edes käymään ulkona saatikka yhteisiä iltoja pitämään. Mutta aina ne vaan joko lähteevät muualle tai sit vähänaikaa antaavat olla kiinnostuneen oloisia ja sitten täysi mykkäkoulu tai ignore. sitten on näitä että ihan varmana on kiinnostusta puolintoisin ja sit ykskaks saakin tietää et ovat aloittaneet seurustelun jonkun toisen kanssa. Jotenkin on semmonen olo että tekisi mieli lähteä ihan nyt tältäkäsin pois koko pallolta ihan omakätisesti. Itsellä menee hyvin kyllä että sosiaalinen olen, töitä on ollut, en hölmöile enkä ole mikään henkselinpaukuttelija. toisaalta tuntuu niin idioottimaiselta joku omankädenkautta lähteminen, se satuttaa liikaa perheenjäseniä ja muita hyviä kavereita :(. Pahinta tässä on se että saan Kaiken tehdä Yksin, Olla jokapäivä Yksin, Herätä Jokapäivä Yksin! ihan älytön piiloviha kaikkia seurustelevia vastaan mutta sinänsä tulee sitten tunne että hyvä et joillain on joku. Mutta mistä saada lisäpotkua tähän elämänjatkumoon kun ei ole ketään kenen kanssa olla ja joku jonka kanssa jakaisi jokapäivä asioita.
..... mutta ketään ei vaan saa edes käymään ulkona saatikka yhteisiä iltoja pitämään. Mutta aina ne vaan joko lähteevät muualle tai sit vähänaikaa antaavat olla kiinnostuneen oloisia ja sitten täysi mykkäkoulu tai ignore. sitten on näitä että ihan varmana on kiinnostusta puolintoisin ja sit ykskaks saakin tietää et ovat aloittaneet seurustelun jonkun toisen kanssa. Jotenkin on semmonen olo että tekisi mieli lähteä ihan nyt tältäkäsin pois koko pallolta ihan omakätisesti. Itsellä menee hyvin kyllä että sosiaalinen olen, töitä on ollut, en hölmöile enkä ole mikään henkselinpaukuttelija. toisaalta tuntuu niin idioottimaiselta joku omankädenkautta lähteminen, se satuttaa liikaa perheenjäseniä ja muita hyviä kavereita :(. Pahinta tässä on se että saan Kaiken tehdä Yksin, Olla jokapäivä Yksin, Herätä Jokapäivä Yksin! ihan älytön piiloviha kaikkia seurustelevia vastaan mutta sinänsä tulee sitten tunne että hyvä et joillain on joku. Mutta mistä saada lisäpotkua tähän elämänjatkumoon kun ei ole ketään kenen kanssa olla ja joku jonka kanssa jakaisi jokapäivä asioita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän ihminen on sosiaalinen olento. Tarvitaan välistä toista jakamaan elämän syvällisiä asioita ja ihan vain arkista ajatuksen vaihtoa. Kaikki eivät viihdy kapakoissa ja baareissa. Monet sosiaalisuuden nälkäiset kiertävät kirpputoreja ym. julkisia paikkoja tavatakseen vain muutaman, mahdollisesti tutun jonka kanssa vaihtaa muutaman ajatuksen.
Sinä kaipailisit erikoisesti elämänkumppania, mutta jonkinlainen ihmisten parissa puuhastelu ja ajanvietto osaltaan helpottaisi yksinäisyyttä. Ja kun liikkuu ihmisten parissa, niin saattaa lopulla törmätä häneen, jonka kanssa tarina luistaa pitempäänkin ja molemmin puolin.