vammaisuus siunaus?

Raamatun mukaan itse vammaisuus on paljon pahempaa kuin synti.
Vammaisten ei Raamatun mukaan saa lähestyä Jumalaa.

Herra ohjeistaa Raamatussa pappeja suhtautumaan vammaisiin.

3.Moos. 21:16 Herra sanoi Moosekselle:
17 "Sano Aaronille: Kukaan jälkeläisesi, jolla on jokin ruumiinvamma, ei saa milloinkaan tulla uhraamaan ruokaa Jumalalle.
18 Uhraamaan ei saa tulla kukaan, joka on sokea, rampa tai kasvoiltaan tai ruumiiltaan epämuodostunut,
19 kukaan, jolta on katkennut jalka tai käsi,
20 joka on kyttyräselkäinen tai kitukasvuinen, jonka silmäterä on samentunut tai jolla on ihottuma, rupitauti tai vialliset kivekset.

Ja taas pitäis pekulle antaa tukkaputia !

oletko todella noin läpikiero ihminen vai teeskeletkö sellaista ?!

Eli jos et kerta tajua Raamatusta mitään antaisit olal sen vääntelemisen sinne tänne luonteesi mukaan.

Haureutta voi tehdä ajatuksinkin. Täysin ymmärtämätön ei liene tee sitä ajatuksinkaan. Jumala sen tietää. Vanhassa Liitossa uhrattiin erilaisia uhreja(ruokauhrit/juomauhrit, eläinuhrit, jne) niissä oli tarkat säädökset, mutta uhrisäädökset eivät enää ole voimassa. Ne kumoutuivat Golgatan keskimmäisellä ristillä. Uusi Liitto on nyt voimassa. Sairaus vamma tai muu puute voi hyvinkin olla siunaukseksi(Jumala voi kääntää "kirouksen" siunaukseksi), eikä ole ********:n aiheuttamaa. Jumala sallii erilaisia "ristejä" kannettaviksi.

Helluntaiseurakunnissa isommissa esimerkiksi Helsingin saalem. Suhtaudutaan hyvin alentuvasti vammaisiin. Eräs aikoinaan äänentoisto ja muissa hommissa autellut kaveri suorastaan savustettiin ulos tiimistä vaikka teki työnsä hyvin mutta ei ole jotenkin vaan aiemmin sitä vapaaehtoista työtä tehneiden mieleen. Venemies ja mitä muita siellä oli silloin vastuussa vielä jälkeenpäin soittivat ja haukkuivat. Ne ehkä saavat em. tyylillä erityisen lahjakkaat ja elämässään pärjäävät kenties tienaavatkin jäämään pysymään mutta he samalla syrjivät tiettyä ihmisryhmää erityislapsia,nuoria sekä heidän vanhempiaan. Ei vanhemmat halua sellaiseen seurakuntaan jossa lapsilla tai itsellä on paha olla.

Tällä tyylillä vaan on seurauksensa paitsi ajetaan vammaiset ja muuten erilaiset ihmiset pois. Myös erityislasten vanhemmat jotka haluaisi nähdä lastensa-nuortensa ottavan osaa seurakuntansa toimintaan ja tulla hyväksytyiksi ajetaan nämä perheet pois. Ne trendipellet jotka stokkan shoppailujen jälkeen tulevat muotivaatteisaan nuorteniltoihin ja muut menestyvät ihmiset siellä on ne jotka yhteisöön kelpuutetaan riippumatta siitä elävätkö seurakunta elämän ulkopuolella kristityn elämää. Moni elää kaksoiselämää. Seurakunnassa on niin halleluuja ja kyyneliin liikututaan mutta silti seurakunnan ulkopuolella unohdetaan kaikki.

Riviseurakuntalaisena olet muutenkin vain riviseurakuntalainen, kirkossa kävijä mutta jos olet osa "TIIMIÄ" kuten hienosti nykyään amerikkalaisittain ollaan töissä kuin seurakunnassa, vasta silloin olet jotakin muitten silmissä.

Aina löytyy joku selitys jos yrittää asiallisesti tästä puhua jollekin. Vika on aina jotenkin siinä joka ottaa "vaikean" asian puheeksi.
Helluntailaiset, koskee myös jotain joskus helluntailaisiin liittyneitä mutta muihin vapaisiin suuntiin siirtyneitä uskovaisia joiden pohja on hellunlaisissa, eivät ole kovin suvaitsevaisia edes toisia uskovaisia kohtaan... eivät vaikka olisi käynyt heidän käytännön mukaisella kasteella ja kaikin puolin luulisi, että olisit samalla viivalla kuin muut.

Eikä tämä ole mikään nyyhkytarina vaan totista totta tapahtunut joku kymmenvuosi sitten.

Mielestäni vammaisuus on silloin siunaus. Raamatussa kerrotaan, että Jumala kutsuu kaikkia, mutta usein sellaiset ihmiset, joilla menee hyvin tässä maailmassa, eivät tuosta kutsusta piittaa. He ovat tyytyväisiä elämäänsä, eivätkä tunne tarvetta kääntyä Jumalan puoleen. Usein ulkoinen kauneus, rikkaus ja älykkyys voivat olla kirous ihmiselle, koska hän luottaa itseensä ja pitää niitä jotenkin omana "ansionaan", vaikka kaikki on viime kädessä Jumalalta saatua lahjaa. Itsekorotuksen henki oli se synti, johon Lusiferkin lankesi kauneutensa ja viisautensa tähden Hesari.28:17

Jesaja 35
1 Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.
2 Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.
3 Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.
4 Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."
5 Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat.
6 Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.
7 Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.
8 Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan.
9 Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.
10 Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

Kaikkia ateismisia raamatuntulkintoja sait, ehkä kirjoitit itse jatkoa.

Mutta, vammaisuus alueella, mistä kirjoitit, voi tehdä sen, että ihmisestä tulee a-seksualinen.

Haureushan käy omaa ruumistaan vastaan.

Mutta, vammainen muutoin ei ole synti, sillä raamatun mukaan rampa hyppii kuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa.

ts. tarkoittta sitä, että kun perille ei pääse saastainen, ja perille pääsee vammainen Kristuksen sovitustyön tähden, on Ylipappi hyväksynyt vammaisen sydämen uskonsa tähden perille, tai vammaisen, jolla kykeneväisyys hyvään tahi pahaan sellaisen tietoisuuden mukaan, kuin terveellä on. on Jumala kohtelee häntä rakkautensa mukaisesti. Leivistkät on kohdallaan.

.....

_Sairaus, joka johtaa siihen, ettei esim. aviopari enää voi rakentaa aviovuodettaan niin, että se onkuin miehen ja naisen kanssa ollaan, on tavallaan vamma.
Sairaus voi olla syöpä.
Kun rakkaudesta puolisoon toinen osapuoli kuuliaisuudessa ja rakkaudessa elää ja jakaa tämän yhtälön, se tuo rakkaudessa uuden ulottuvuuden ja siunauksen.
_Se myö estää haureuden, sen haureuden muodostamisen, mikä tämänpäivän maailmasa avioliitossa ei olekaan pyhää.

Eli siinämielessä vammaisuus osoittaa Jumalan siunauksen, että Hän antaa Pyhän Hengen voiman elää avioliiton Pyhyydessä.


Se on Pyhän Hengen armolahja siltä osin.

Ainakin jos puhutaan syvästä mentaalisesta kehitysvammaisuudesta, niin silloin puhutaan lasten kaltaisuudesta.

Jeesus sanoi, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Keitä ovat lasten kaltaiset? No tietenkin lapset ja lasten kaltaiset aikuiset.

Synneissään elävät ihmiset ovat taipuvaisia näkemään raamatun tekstin oman pahuutensa vääristämänä.

Vammaisuus ja sairaus ei ole mielestäni varsinaisesti siunaus sinänsä. Toisaalta me kaikki ihmiset olemme tässäkin asiassa samassa veneessä: kukapa olisi täysin vailla ruumiillisia virheitä ja vammoja? Ei kukaan.

Ihminen, joka ei ymmärrä, tiedosta ja myönnä olevansa ruumiillisesti vammainen (mutta näkevät vammaisuutta esim. pyörätuolipotilaissa ja sokeissa) on kuin fariseukset, jotka syntisyydessä ja hurskaudessa vertasivat itseään rikollisiin ja porttoihin ja siksi totesivat olevansa täydellisen hurskaita, koska olivat kenties hurskaampia kuin nuo rikolliset.

Ei ihmisen tule verrata itseään toisiin syntisiin, synnissä tai ruumiillisessa vammaisuudessa, vaan se, joka on totuudesta, vertaa itseään aina Jumalaan, joka on täydellinen, ja siinä vertailussa havaitsee olevansa syntinen ja vammainen, niin sisäisesti kuin ruumiillisestikin.

Vaikka esim. itse olen yhteiskunnan mittareilla, eli virallisesti, ruumiillisesti terve, ymmärrän ilman muuta, että Jumala näkee minun ruumiillisetkin virheeni, esim. dna:ssa (kukaan ei ole vailla perimässä olevia mutaatioita, valitettavati..). En ikinä uskaltaisi sanoa, että joku toinen on "vammainen" ja että minä en ole.

Lapsena kuljin vammaisen veljeni kanssa kynttiläkirkoissa, vammaisten juhlapyhiä olivat.
Ilmapiiri oli aina lämmin ja hyväksyvä, ohjelma korkeatasoista ja hengellisesti rakentavaa. Osaan vieläkin ne laulut vuosikymmenien takaa,

Anne-Tuulia ja Arto, jätitte lähtemättömän jäljen meihin. Olitte aina reippaita ja toiset huomioonottavia. Ihan tuntee itsensä ihmiseksi jälleen, kun menneitä muistelee.

Käymme veljeni kanssa nykyisin yhdessä kirjastossa.Henkilökunta osaa suhtautua ymmärtävästi autistisen asiakkaan joskus äänekkääseen, mutta välittömään olemukseen.
Veljeni on evankelioinut kirjastonjohtajan varmaan sata kertaa männä vuosina. Samat kysymykset toistuvat, autisti kun on; "missä isäs ja äitis on? Olivatko uskossa? " jne. Veljeni ei odota vastauksia. Hän ei haasta, väittele, johdattele, maanittele, eikä ui liiveihin.
Hölmö heppu, jolle voi vain hymyillä, kuulijanaan filosofian maisteri, joka tosin on itsekin näkövammainen, taistellut tiensä läpi opinahjojen, et silleen!

eivät ole mitään, eivät tule olemaan mitään helluntailaisissakaan. Hän on mitättömyys niin mallisissa kuin hengellisessä kentässä.

Helluntaiseurakunnissa pärjäävät kärjistetysti sanoaen hengellisen kentän alexander stubbit. Mottona seurakuntaamme voit liittyä jos olet uskossa ja käyt meidän käytännön mukaisella kasteella, ellet sitä vielä ole tehnyt. Mutta piireihin pääset vasta kun olet työelämässä/elämässä saavuttanut tietyn tulotason ja hallitset tietynlaisen tyylin. Jos ei, silloin olet vain riviseurakuntalainen, tavallinen kirkossa kävijä ja kolehdin pudottelija.

Nämä hengellisen kentän alexander stubbit pääsevät nopeutetun kaavan mukaan erilaisiin tiimeihin ja tehtäviin ja todennäköisesti myös ovat ehdolla vanhemmistoonkin ensitilassa.

Isommissa helluntaiseurakunnissa nähnyt miten tulotaso sanelee. Jos on erimielisyyksiä näissä tiimeissä niin heikompi osapuoli on se jolla ei ole tiettyä asemaa seurakunnassa. Tietty asema on mahdollista saavuttaa vaikka et olisi niin sanottua seurakunnan henkilökuntaa vaan olisit vapaaehtoistyö pohjalta tehtävässä työmuodossa.

Voisivat jotenkin tämän kertoa suoraan niissä kokouksissa missä haalivat selvästi omaan seurakuntaansa jäseniä.

Ei kai siinä ole mitään järkeä, että liityt hellareihin ja sitten pettyneenä todellisuuteen kasti-ja tulotaso asteikkoihin tulet tulokseen ettei täällä minua kaivata. Tärkein vaihe missä jollain tasolla saattavat olla kiinnostuneita sinusta on se kun pohdit uskoontuloon liittyviä kysymyksiä ja sitten se mahdollinen kastetilaisuus ja seurakuntaan liittyminen. Tämän jälkeen useimiten jäät nopeasti oman onnesi nojaan ellet ole sitten se hengellisen kentän alexander stubb tai muu valovoimainen tyyppi joka nimetään helposti tiimeihin ja pääsee piireihin.

Eriskummallista on se että, noissa seurakunnissa aika ajoin pohtivat seurakunnassa olevia yksinäisiä mutta ne on niitä stubbeja jotka niitä pohtii ja he tarkastelevat asiaa omasta korkeudestaan ja asemastaan. Eivätkä näin ollen tule koskaan pääsemään selville mikä tilanteen aiheuttaa koska on hyvin häilyvän pieni mahdollisuus, että he koskaan joutuisivat tuonne alimpaan kastiin ja ei huomattaisi. He ovat niitä joita seurakunnan työntekijät heti huomaa ja aina moikkailevat, ja heidän kanssaan jutellaan aina juttuja. Hyvin hauskaa tuntuu aina olevan.