Kumppani vai sukulaiset?

Aikaa kului ja kun seuraavan kerran kohtasimme, kun oli pakko mennä miehen kanssa käymään hänen luonaan, en puhunut anopille sanakaan eikä hän minulle. Hän oli selvästi käärmeissään minulle.
Sitten alkoi anoppi kuin tykinsuusta huutamaan että olen epäkohteliain ihminen jonka hän on tavannut ja hän odottaa anteeksipyyntöä. Huusi tätä täyttä kurkkua. Minä tivasin heti siihen, että minäkö tässä olen se joka on anteeksi pyynnön velkaa- se on kyllä hän. Hän on yli 4vuotta kohdellut minua ikävästi ja puhunut rumasti ja hänellä olisi aihetta kyllä ne anteeksipyynnöt esittää minulle.
Anoppi huusi täyttä kurkkua silmät leimuten sentin päästä naamastani että minä olen hänelle anteeksipyynnön velkaa ja hänellä ei ole anteeksipyydettävää ikinä minulle ollutkaan.
Nauroin vain pilkallisesti sanoen ettei hän voi olla tosissaan.
Tästäpä anoppi repäisi ja rääkäisi miehelleni "säälin sinua niin kovasti kun olet tuollaisen hirveän muijan kanssa yhteen päätynyt. Ihan hirveä se on, voi voi voi".
Mies ei kestänyt yhtään ja alkoi huutaa niin lujaa että katto tärisi että "MINUNHAN NAISTANI SITÄ ET MUUTEN ARVOSTELE IKINÄ SANALLAKAAN SAATANAN ÄMMÄ. Olet itse ihan helvetin ilkeä ollut Hennalle koko sen ajan kun olemme olleet yhdessä mutta et itse tajua sitä vaan syytät vain Hennaa kokoajan etkä yhtään näe omaa käytöstäsi. Miten voit olla tuollainen."
Anoppi vain hermostui lisää, ja ilmeisesti järkyttyi kun oma poikakin sanoi noin pahasti, ja alkoi vaan määkymään miten on hirveä muija ja miten näin kamala ihminen voi olla olemassakaan ja hän soittaa nyt poliisit paikalle. Mies sanoi että poliiseita ei tarvita me lähdemme nyt.
Katsoin anoppia silmiin ja totesin tyynen rauhallisesti että vihaan häntä ja mätänisi helvetissä. Sittenn lähdin ovesta ulos. Anoppi parkaisi "Hyi kamala mitä nyt menit sanomaan. Hyi miten tuollaista voi kukaan sanoa. Hyi kamala mikä ihminen oletkaan."
Lähdimme menemään.
Seuraavana päivänä kuitenkin mies vastasi äidilleen puhelimeen jolloin tuli tuutin täydeltä. Miten minä olen hirveän epäkohtelias ja luonnevikainen. Miten äitini ja isäni ovat huonoja vanhempia jotka eivät ole kasvattaneet minua kunnolla. Ja että hän on kertonut kaikille sukulaisille miten tulin hänen kotiinsa ja UHKASIN HÄNEN HENKEÄÄN ja puhuin kuolemasta ja haukuit hänet pystyyn ja kirosin ja kertakaikkiaan puhuin anteeksiantamattomia. Mies huusi puhelimeen että miksi helvetissä valehtelee kaikille, hän itse huutamisen aloitti ja kukaan ei hänen henkeään uhkaillut ja miksi vitussa hän haluaa tuhota meidän välit sukuun.

. Kuulemma sukulaiset ovat kovin järkyttyneitä minkäalinen hirviö olen ja mitä olen tälle anopille mennyt sanomaan ja tekemään ja minua ei haluta enää tavata enkä ole tervellut käymään sukulaisten luona. Anoppi sanoi miehelleni että "Annan teidän olla rauhassa siellä ja minä olen täällä nyt rauhassa. Mutta pyydän meittimään että haluatko että nyt kaikki sukulaiset kääntävät sinulle selkäsi sen takia että olet Hennan kanssa. Mieti onko se sen arvoista vaiko ei"

Osasin itse arvata että näin tulee vielä käymään. Tiesin sen jo silloin kun anoppi ensimmäisiä kertoja puhui rumasti minusta.
Mitä voimme tehdä? Tässä ei enää puhuminen auta. Sitä on yritetty yli neljä vuotta. Ja minun mielestäni anoppi puheillaan ylitti tietynlaisen rajan, jonka taakse ei ole paluuta enää. Tiedostan toki että sanoin hänelle myös todella pahasti ja että ylitin itsekin jonkinlaisen rajan jonka taakse en voi enää palata.
Tuntuu vain pahalta. Lähinnä se minkälainen hirviö tuo anoppi on ja miten hän tahallaan yrittää tuhota meidän elämämme ja oman poikansa välit sukulaisiinsa,. Luulee ilmeisesti että mies valitsisi äitinsä ja sukunsa tosipaikan tullen, ja tosipaikka on näköjään nyt tullut.
En tiedä jopa valitsisiko jos oikeasti tulisi se hetki että valinna jälkeen muut sillat poltetaan takana. Vai poltettiinko ne jo?
Itse en halua enää ikinä tavata anoppia. Ja hän ilmeisesti ei minua, kuten eivät muutenkaan miehen sukulaiset kiitos anopin. Hyvin hankalaa elämästämme ainakin on tulossa....

Itse olisin halunnut vaan olla väleissä anopin kanssa ja että tullaan toimeen. Mutta en vaan jaksanut enää millään sitä ainaista pahan puhumista ja huomautteluiden tekemistä.
Ja nyt, kun se ainoan (no toisen) kerran minä menetin malttini hänelle hänen aloitettuaan ensin huutamana, minä olenkin se hirviö ja se epäkohtelias ihminen jonka sietäisi pyytää viattomalta naisparalta anteeksi.

Ja tiedän että kukaan ei miehen suvusta tule uskomaan, että anoppi valehteli osin tapahtumat. Kaikki saivat minusta sen kuvan jonka anoppi halusi heidän saavankin.

Harmittaa kovasti miehen puolesta tämä tilanne kun on joutunut tietyllä tavoin ikävään välikäteen minun ja äitinsä väliin. Aiemmin ennen viimeaikaisia tapahtumia näytti että vaikkemem anopin kanssa pidä toisistamme niin voimme edes yrittää tulla toimeen ja sillointällöin tavata asiallisen viileästi mutta nyt sekin tuli mahdottomaksi. Ja minut on jo suvusta pois suljettu, sitä en tiedä minkälainen suhtautuminen sukulaisella ja itse anopilla on tällä hetkellä mieheen. Anopin toistaiseksi viimeiset sanat olivat juurikin ne että miehen tulee miettiä tahtooko kaikkien sukulaisten känätävän tälle selkänsä minun takiani...
Mies on kovin pahoilla mielin tilanteesta, häntä itkettää ja stressaa, ja olen koittanut parhaani mukaan lohduttaa ja kuunnella

2 10: Olemme miehen kanssa hieman vajaa 30v pari, anoppi 70vuotias.
Mieheni oli ehkä aluksi kiltti kun ei uskonut äitinsä tahallisen ilkeään käytökseen. Mutta on kuitenkin suhteen alun jälkeen kerta toisensa jälkeen pistänyt kampoihin ja sanonut äidilleen. Mutta kun se nainen ei tajua, kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikä ikä sitä selitä, kuulemma ollut aina samanlainen luupää.

Asia on TÄYSIN miehesi vastuulla. Viheltäköön pelin poikki kerralla! Oilsi täytynyt viheltää jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Tilanteemme oli kuvaamasi kaltainen. Äitini ei missään vaiheessa hyväksynyt vaimovalintaani ja osoitti myös sen, ei haukkumalla mutta ilmeillä, äänensävyillä ja sanavalinnoilla.

Yritimme alkuun olla tekemisissä ja varoituksistani huolimatta vaimoni vielä pitempään kuin minä mutta kyllä hänkin totesi tilanteen toivottomuuden yhden itkureisun jälkeen.

Vaikka asuimme alle kilometrin päässä olimme tekemisissä kerran tai kahdesti vuodessa.

Myöskään hyvin koulussa ja opinnoissa menestyneitä lapsiamme ei äitini hyväksynyt. Olivat syntyneet väärään perheeseen.

Meidän tilanteessamme katsoin hyvin varhain siedettävän kanssakäymisen mahdottomaksi. Turha yrittää. Minä katkaisin pelin. Vaimoni yritti vielä kerran mutta uskoi sitten.

Ps. Aikanaan sain tiedon äitini "loppulaskennasta" ja minulle ilmoitettiin, että aikaa on noin yksi tunti jos haluan vielä nähdä hänet hengissä. En halunnut!
Ilkeä, puolueellinen, pahansisuinen ihminen jona mieliksi en osannut olla lapsenakaan. Inhottaa, että edes yritin mutta pentuna tunteet onjaavat toimintaa ja ajattelua.

Nyt kaikki äidit takajaloilleen näin kamalan mielipiteen johdosta!
Ette vaan ymmärrä miten per keleellinen ihminen voi olla.

Miehes ei ole mies sillä jos olis niin se ei antais sen vanhan mummon käyttäytyä sua kohtaa ikävästi.

Miehesi on mammanpoika, niin kuin yllä onkin jo mainittu, siitä ongelmanne johtuvat. Toisekseen, ei tuo hänen äitinsäkään kyllä mikään järjen riemuvoitto ole, kun kehtaa tuolla tavalla käyttäytyä poikansa kumppaniaan kohtaan. Välien katkaisu lienee paikallaan, mutta asia pitää hoitaa miehesi taholta, sinä en voi tehdä enää mitään muuta, kuin olla provosoitumatta, jos jotain konfliktia tms vielä tulee. Ihan järkyttävää luettavaa tällainen, kun itselläni ei koskaan ole ollut vastaavia kokemuksia. Vanhempani eivät hirveemmin välittäneet ensimmäisestä poikaystävästäni ollessani nuori, mutta he silti suhtautuivat häneen asiallisesti ja antoivat minun itse päättää asioistani. Sittemmin tuo mies tosiaan osoittautui täysin kelvottomaksi ja heivasin hänet yhtä nopeasti kuin suhde alkoi. Nykyisen puolisoni kanssa olen ollut 8 v. yhdessä ja vanhempani rakastavat häntä samoin kuin anoppini minua. Koskaan ei ole ollut mitään kahinaa tai valtataistelua siitä, että kuka on nyt se miehelleni tärkein nainen maailmassa tms sontaa. Napanuoran katkaisu pitäisi hoitaa jo hyvissä ajoin pois päiväjärjestyksestä, ettei tuollaista draamaa pääsisi kehittymään. Osanottoni ja toivottavasti löydätte rauhan elämäänne!

Kyllä nuorissakin voi olla vikaa ja tässä miniän tekeleessä on ISO vika!
Hän on mennyt kaikkitietävänä ja niskojaan nakellen anoppinsa eteen ja muuta ei tarvinnut.

Olen nähnyt näitä tuon ikäisiä kaikkitietäviä- ja osaavia naisia, joita ei saa neuvoa tai ohjata millään lailla. Heiltä puuttuu vanhemman ihmisen kunnioitus aivan tyystin.
Se on kotikasvatuksen tulos, ikävä kyllä!

Kyllähän tuossa alussa oli ihan normaalia, että äiti kyselee vähän yli kaksikymppiseltä pojastaan heidän pärjäämistään ja kuka hoitaa asiat sekä miten ne hoidetaan.
Tuo poika voi olla avuton elämässään ja äiti on todella huolehtinut, jopa liikaakin. Antanut ehkä rahaa näiden elämiseen!

Tuo aloitus on yksipuolinen miniän näkemys, enkä allekirjoittaisi ihan kaikkea! Kaiken lisäksi tuo viimeinen lause oli viimeinen niitti, jolla hän osoitti huonon käytöksensä lisäksi myös tyhmyytensä.
Kukaan täysjärkinen aikuinen ei toivo toisen mätänemistä, varsinkaan miehensä äidin!!

Aika vässykkä tuo miehes. Ihan liikaa riitoja elämässäsi on ja itse en katsoi päivääkään sitä äijän mummoa. Pysyisin siitä erossa kaukana posi näköpiiristä koska ette selvästi tule toimeen eikä tilanne muutu ikinä. Miksi siis pitää edes nähdä sitä.