Tuntuu nyt niin pahalta. Tätä hirveää tilannetta on jatkunut niin kamalan kauan ja koen ettei tästä ole ulospääsyä. Olen aivan neuvoton enkä jaksa enää. Toivon kamalasti että joku lukisi tämän ja tulisi neuvomaan.
Vaikka kirjoitan tämän kirjoituksen itse, otsikko liittyy miesystävääni ja hänen valintaansa, johon hänet ilmeisesti tullaan pakottamaan vielä.
Täällä kirjoittelee siis eräs avovaimo/kihlattu.
Olen ollut yhdessä mieskaverini kanssa yli 4vuotta. Koko suhteemme aikana miehen äiti ei ole minusta pitänyt. Itse olin asian astivinani miehen äidin olemuksesta ja äänensävystä melko pian seurustelumme alun jälkeen. Mutta se oli lähinnä oma ensioletukseni jonka pidin pääni sisässä. Myöhemmin kävi ilmi, että olin kyllä aivan oikeassa.
Kun aloimme seurustella, miehen äiti ei juurikaan puhunut minulle. Kun koitin ystävälliseen sävyyn hänelle keskustella, hän ei vastannut ja esitti ettei ollut kuullut minun puhvuan hänelle. Ja usein alkoi puhumaan päälleni aivan muita asioita.
Tuolloin otin miehen äidin käytöksen puheeksi miehen kanssa. Mies kohautteli olkiaan ja sanoi että ei hänen äidillään ole mitään syytä olla pitämättä minusta ja ehkä kuitenkin olen tulkinnut väärin.
Kun muutimme yhteen miehen kanssa, mies meni kerran viikkon käymään äidillään kahvilla. Itse en tykännyt kovin usein mennä mukaan, koska olin edelleen varma että anoppiehdokkaani tahallaan käyttäytyä jokseenkin ikävästi minua kohtaan mukamas huomaamattaan.
Sitten se alkoi. Kun mies palasi kotiin kyläilyreissuilta oli hänelle tuomisia. Äitinsä ikäviä puheita. Milloin äiti oli kysellyt minusta ikävään sävyyn tai esittänyt ikävänkuuloisa vihjauksia. Alkanut kyselemään mieheltä kuka meidän taloudessa hoitaa kotityöt. Tai kuka meillä maksaa ruoat ja laskut ja oli kysynyt erikseen osallistunko minä _mihinkään_.
Ja olipa miehen äiti alkanut laukomaan mielipiteitään siittä että hänestä meidän ei olisi tarvinnyt muuttaa saman katon alle vaan miehen olisi hyvä ollut asua yksikseen.
Vastaavat puheet toistuivat jok ikinen kerta kun mies kävi äitinäs luona ilman että olin mukana.
Kerran menin sitten mukaan, ja sanoin itse suoraan anopille että nyt puhutaan asiat halki. Anoppi vaikutti haluttomalta kesksutelemaan. Kerroin nätisti että minusta on tuntunut, että hän on käyttäytynyt tarkoituksella minua kohtaan ikävästi ja haluaisin tietää mitä se johtuu. Olenko tehnyt jotain tai sanonut jotain.
Tällöin anoppi laittoi kädet puuskaan ja sanoi loukkaantuneena nenä pystyssä, että hän ei ole minulle ollut ilkeä mutta pyytää anteeksi jos minä sitten niin koen
itse. Ja ei pidä paikkaansa etteikö hän pitäisi minusta.
Anopin käytös ei keskustelun jälkeenkään muuttunut.
Kerran, kun minulla ja miehelle tuli ensimmäinen parisuhderiitamme kotitöistä, mies lähti lipettiin äidilleen parikis tunniksi. Kun mies palasi kotiin kertoi jutelleensa äitinsä kanssa riidastamme.
Seuraavana päivänä riidasta tiesivät kaikki miehen sukulaiset, kiitos anopin joka oli riitamme juorunnut kaikille, ja siinä samalla värittänyt tarinaa saaden minut näyttämään tarinan paholaiselta.
Kaikenlaisia vastaavia kahinoita anopin kanssa näiden kuluneiden vuosien aikana on ollut. Kunnes vuositakaperin päätin, että teen asioille jotain itse kun anoppi on haluton parantamaan välejämme. Aloin itse käymään rohkeasti anopin luona kun mies meni sinne kylään. Ja aloin vierailemaan viikottain miehen muidenkin sukulaisten luona, autoin heitä, olin mukava, pidin vanhemmille sukulaisille juttuseuraa ja luin huonosti näkevälle tädille lehteä ja autoin kotitöissä sukulaisia ja koitin itse tehdä itseäni tutummaksi miehen sukulaisille.
Muutamasta miehen sukulaisesta aloin todella kovasti pitämään ja käsitin, että hekin minusta.
Miehen äiti kuitenkin pysyi vanhana vittumaisena itsenään (anteeksi sanavalinta, mutta se kuvailee kyllä kyseistä naista hyvin).
Miehen äidin jatkuva ikävästi minulle puhuminen ja "huomautteluiden tekeminen" ei vain loppunut. Kerran kun oli tällainen tilanne että olin hänen luonaan käymässä (yksin) ja huomauttelu alkoi menetin vain hermoni. En enää pystynyt olemaan kohtelias ja rauhallinen itseni vaan se kaikki mitä olin useita vuosia joutunut kokoajan kuuntelemaan ja nielemään hymyssäsuin tuli vain ulos. Huusin hänelle kutakuinkin: "Minkä vitun tähden jatkuvasti olet noin helvetin ilkeä minulle". Anoppi tuijotti järkyttyneenä minua pari sekuntia ja alkoi sitten kurkku suorana kiljua, että pitääkö soittaa poliisit kun noin rupean riehumaan ja olen kamalan epäkohtelias ihminen ja hänellehän ei kirota ja huudeta, en etenkään minä. Anoppi kirkui ja huusi täyttä kurkkua, lähdin menemään paikalta.
jatkuu --->
Kumppani vai sukulaiset?
10
232
Vastaukset
- minttuliin1
Aikaa kului ja kun seuraavan kerran kohtasimme, kun oli pakko mennä miehen kanssa käymään hänen luonaan, en puhunut anopille sanakaan eikä hän minulle. Hän oli selvästi käärmeissään minulle.
Sitten alkoi anoppi kuin tykinsuusta huutamaan että olen epäkohteliain ihminen jonka hän on tavannut ja hän odottaa anteeksipyyntöä. Huusi tätä täyttä kurkkua. Minä tivasin heti siihen, että minäkö tässä olen se joka on anteeksi pyynnön velkaa- se on kyllä hän. Hän on yli 4vuotta kohdellut minua ikävästi ja puhunut rumasti ja hänellä olisi aihetta kyllä ne anteeksipyynnöt esittää minulle.
Anoppi huusi täyttä kurkkua silmät leimuten sentin päästä naamastani että minä olen hänelle anteeksipyynnön velkaa ja hänellä ei ole anteeksipyydettävää ikinä minulle ollutkaan.
Nauroin vain pilkallisesti sanoen ettei hän voi olla tosissaan.
Tästäpä anoppi repäisi ja rääkäisi miehelleni "säälin sinua niin kovasti kun olet tuollaisen hirveän muijan kanssa yhteen päätynyt. Ihan hirveä se on, voi voi voi".
Mies ei kestänyt yhtään ja alkoi huutaa niin lujaa että katto tärisi että "MINUNHAN NAISTANI SITÄ ET MUUTEN ARVOSTELE IKINÄ SANALLAKAAN SAATANAN ÄMMÄ. Olet itse ihan helvetin ilkeä ollut Hennalle koko sen ajan kun olemme olleet yhdessä mutta et itse tajua sitä vaan syytät vain Hennaa kokoajan etkä yhtään näe omaa käytöstäsi. Miten voit olla tuollainen."
Anoppi vain hermostui lisää, ja ilmeisesti järkyttyi kun oma poikakin sanoi noin pahasti, ja alkoi vaan määkymään miten on hirveä muija ja miten näin kamala ihminen voi olla olemassakaan ja hän soittaa nyt poliisit paikalle. Mies sanoi että poliiseita ei tarvita me lähdemme nyt.
Katsoin anoppia silmiin ja totesin tyynen rauhallisesti että vihaan häntä ja mätänisi helvetissä. Sittenn lähdin ovesta ulos. Anoppi parkaisi "Hyi kamala mitä nyt menit sanomaan. Hyi miten tuollaista voi kukaan sanoa. Hyi kamala mikä ihminen oletkaan."
Lähdimme menemään.
Seuraavana päivänä kuitenkin mies vastasi äidilleen puhelimeen jolloin tuli tuutin täydeltä. Miten minä olen hirveän epäkohtelias ja luonnevikainen. Miten äitini ja isäni ovat huonoja vanhempia jotka eivät ole kasvattaneet minua kunnolla. Ja että hän on kertonut kaikille sukulaisille miten tulin hänen kotiinsa ja UHKASIN HÄNEN HENKEÄÄN ja puhuin kuolemasta ja haukuit hänet pystyyn ja kirosin ja kertakaikkiaan puhuin anteeksiantamattomia. Mies huusi puhelimeen että miksi helvetissä valehtelee kaikille, hän itse huutamisen aloitti ja kukaan ei hänen henkeään uhkaillut ja miksi vitussa hän haluaa tuhota meidän välit sukuun.
. Kuulemma sukulaiset ovat kovin järkyttyneitä minkäalinen hirviö olen ja mitä olen tälle anopille mennyt sanomaan ja tekemään ja minua ei haluta enää tavata enkä ole tervellut käymään sukulaisten luona. Anoppi sanoi miehelleni että "Annan teidän olla rauhassa siellä ja minä olen täällä nyt rauhassa. Mutta pyydän meittimään että haluatko että nyt kaikki sukulaiset kääntävät sinulle selkäsi sen takia että olet Hennan kanssa. Mieti onko se sen arvoista vaiko ei"
Osasin itse arvata että näin tulee vielä käymään. Tiesin sen jo silloin kun anoppi ensimmäisiä kertoja puhui rumasti minusta.
Mitä voimme tehdä? Tässä ei enää puhuminen auta. Sitä on yritetty yli neljä vuotta. Ja minun mielestäni anoppi puheillaan ylitti tietynlaisen rajan, jonka taakse ei ole paluuta enää. Tiedostan toki että sanoin hänelle myös todella pahasti ja että ylitin itsekin jonkinlaisen rajan jonka taakse en voi enää palata.
Tuntuu vain pahalta. Lähinnä se minkälainen hirviö tuo anoppi on ja miten hän tahallaan yrittää tuhota meidän elämämme ja oman poikansa välit sukulaisiinsa,. Luulee ilmeisesti että mies valitsisi äitinsä ja sukunsa tosipaikan tullen, ja tosipaikka on näköjään nyt tullut.
En tiedä jopa valitsisiko jos oikeasti tulisi se hetki että valinna jälkeen muut sillat poltetaan takana. Vai poltettiinko ne jo?
Itse en halua enää ikinä tavata anoppia. Ja hän ilmeisesti ei minua, kuten eivät muutenkaan miehen sukulaiset kiitos anopin. Hyvin hankalaa elämästämme ainakin on tulossa.... - minttuliin1
Itse olisin halunnut vaan olla väleissä anopin kanssa ja että tullaan toimeen. Mutta en vaan jaksanut enää millään sitä ainaista pahan puhumista ja huomautteluiden tekemistä.
Ja nyt, kun se ainoan (no toisen) kerran minä menetin malttini hänelle hänen aloitettuaan ensin huutamana, minä olenkin se hirviö ja se epäkohtelias ihminen jonka sietäisi pyytää viattomalta naisparalta anteeksi.
Ja tiedän että kukaan ei miehen suvusta tule uskomaan, että anoppi valehteli osin tapahtumat. Kaikki saivat minusta sen kuvan jonka anoppi halusi heidän saavankin.
Harmittaa kovasti miehen puolesta tämä tilanne kun on joutunut tietyllä tavoin ikävään välikäteen minun ja äitinsä väliin. Aiemmin ennen viimeaikaisia tapahtumia näytti että vaikkemem anopin kanssa pidä toisistamme niin voimme edes yrittää tulla toimeen ja sillointällöin tavata asiallisen viileästi mutta nyt sekin tuli mahdottomaksi. Ja minut on jo suvusta pois suljettu, sitä en tiedä minkälainen suhtautuminen sukulaisella ja itse anopilla on tällä hetkellä mieheen. Anopin toistaiseksi viimeiset sanat olivat juurikin ne että miehen tulee miettiä tahtooko kaikkien sukulaisten känätävän tälle selkänsä minun takiani...
Mies on kovin pahoilla mielin tilanteesta, häntä itkettää ja stressaa, ja olen koittanut parhaani mukaan lohduttaa ja kuunnella- 2+10
Muutama idea: -muuttakaa kauemmas tuosta Sammakoiden klaanista molemmat. Jos vain suinkin voitte keksiä työn, opiskelun tai muun tavan lähteä kahdestaan kauas, vaikka vuoden ulkomaankomennukselle, hyvä. Vain te kaksi, ei anoppia mailla halmeilla. Sukua voitte alkaa tavata sitten myöhemmin.
- pokkana vaan menette niiden muiden sukulaisten luo, olette kohteliaita ja hiukan katuvan oloisia. Jos tulee puhetta siitä, mitä on tapahtunut, voit kuitata että tuli pientä suunsoittoa anopin ja miniän kesken, ei muuta. Ei anopilla kai ole oikeutta estää teitä pitämästä välit muuhun sukuun.
Miehesi on ollut liian kiltti mammanpoika liian kauan, ja nyt kaikki räjähti silmille kuin painekattila. Voisitte mennä vaikka seurakunnan tai yksityiselle pariterapeutille tässä kohtia.
- voit myös asennoitua niin että anoppi on vanheneva, vaihdevuosista kärsivä vanha nainen, joka tosin nyt höyryää ja häärää mutta saattaa esim. sairastua ja kuolla ennen kuin arvaattekaan. Olisi ollut mielenkiintoista tietää minkä ikäisiä te ja anoppi olette?
-Joku muu voi keksiä vielä parempia ratkaisuja?
- minttuliin1
2 10: Olemme miehen kanssa hieman vajaa 30v pari, anoppi 70vuotias.
Mieheni oli ehkä aluksi kiltti kun ei uskonut äitinsä tahallisen ilkeään käytökseen. Mutta on kuitenkin suhteen alun jälkeen kerta toisensa jälkeen pistänyt kampoihin ja sanonut äidilleen. Mutta kun se nainen ei tajua, kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikä ikä sitä selitä, kuulemma ollut aina samanlainen luupää.- ………...
Jättäkää anoppi huomiotta, vaikka se vaikeaa olisikin. Menkää suvun tilaisuuksiin ja olkaa ihan normaalisti ja mukavasti muiden kesken, anopille sanokaa päivää, kiitos ja näkemiin. Jos tulee huutoa tai sanomista, poistukaa kauemmas. Ei se muu sukukaan varmasti ihan sokeaa ole, kyllä ihmiset huomaavat, kuka käyttäytyy ja miten.
Olen tehnyt tätä samaa, mutta oman äitini kanssa. Hänelle ei vuosiin kelvannut mikään, mitä tein. Selittämisestä, keskustelusta, hyvittelystä tai riitelystä ei ollut mitään apua tilanteeseen. Vasta kun lakkasin kokonaan reagoimasta provosointeihin, äitini käytös tasaantui siedettäväksi.
- 70 / 66
Asia on TÄYSIN miehesi vastuulla. Viheltäköön pelin poikki kerralla! Oilsi täytynyt viheltää jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Tilanteemme oli kuvaamasi kaltainen. Äitini ei missään vaiheessa hyväksynyt vaimovalintaani ja osoitti myös sen, ei haukkumalla mutta ilmeillä, äänensävyillä ja sanavalinnoilla.
Yritimme alkuun olla tekemisissä ja varoituksistani huolimatta vaimoni vielä pitempään kuin minä mutta kyllä hänkin totesi tilanteen toivottomuuden yhden itkureisun jälkeen.
Vaikka asuimme alle kilometrin päässä olimme tekemisissä kerran tai kahdesti vuodessa.
Myöskään hyvin koulussa ja opinnoissa menestyneitä lapsiamme ei äitini hyväksynyt. Olivat syntyneet väärään perheeseen.
Meidän tilanteessamme katsoin hyvin varhain siedettävän kanssakäymisen mahdottomaksi. Turha yrittää. Minä katkaisin pelin. Vaimoni yritti vielä kerran mutta uskoi sitten.
Ps. Aikanaan sain tiedon äitini "loppulaskennasta" ja minulle ilmoitettiin, että aikaa on noin yksi tunti jos haluan vielä nähdä hänet hengissä. En halunnut!
Ilkeä, puolueellinen, pahansisuinen ihminen jona mieliksi en osannut olla lapsenakaan. Inhottaa, että edes yritin mutta pentuna tunteet onjaavat toimintaa ja ajattelua.
Nyt kaikki äidit takajaloilleen näin kamalan mielipiteen johdosta!
Ette vaan ymmärrä miten per keleellinen ihminen voi olla. - Sinkkumies.
Miehes ei ole mies sillä jos olis niin se ei antais sen vanhan mummon käyttäytyä sua kohtaa ikävästi.
- Wife
Miehesi on mammanpoika, niin kuin yllä onkin jo mainittu, siitä ongelmanne johtuvat. Toisekseen, ei tuo hänen äitinsäkään kyllä mikään järjen riemuvoitto ole, kun kehtaa tuolla tavalla käyttäytyä poikansa kumppaniaan kohtaan. Välien katkaisu lienee paikallaan, mutta asia pitää hoitaa miehesi taholta, sinä en voi tehdä enää mitään muuta, kuin olla provosoitumatta, jos jotain konfliktia tms vielä tulee. Ihan järkyttävää luettavaa tällainen, kun itselläni ei koskaan ole ollut vastaavia kokemuksia. Vanhempani eivät hirveemmin välittäneet ensimmäisestä poikaystävästäni ollessani nuori, mutta he silti suhtautuivat häneen asiallisesti ja antoivat minun itse päättää asioistani. Sittemmin tuo mies tosiaan osoittautui täysin kelvottomaksi ja heivasin hänet yhtä nopeasti kuin suhde alkoi. Nykyisen puolisoni kanssa olen ollut 8 v. yhdessä ja vanhempani rakastavat häntä samoin kuin anoppini minua. Koskaan ei ole ollut mitään kahinaa tai valtataistelua siitä, että kuka on nyt se miehelleni tärkein nainen maailmassa tms sontaa. Napanuoran katkaisu pitäisi hoitaa jo hyvissä ajoin pois päiväjärjestyksestä, ettei tuollaista draamaa pääsisi kehittymään. Osanottoni ja toivottavasti löydätte rauhan elämäänne!
- Hyvän miniän anoppi
Kyllä nuorissakin voi olla vikaa ja tässä miniän tekeleessä on ISO vika!
Hän on mennyt kaikkitietävänä ja niskojaan nakellen anoppinsa eteen ja muuta ei tarvinnut.
Olen nähnyt näitä tuon ikäisiä kaikkitietäviä- ja osaavia naisia, joita ei saa neuvoa tai ohjata millään lailla. Heiltä puuttuu vanhemman ihmisen kunnioitus aivan tyystin.
Se on kotikasvatuksen tulos, ikävä kyllä!
Kyllähän tuossa alussa oli ihan normaalia, että äiti kyselee vähän yli kaksikymppiseltä pojastaan heidän pärjäämistään ja kuka hoitaa asiat sekä miten ne hoidetaan.
Tuo poika voi olla avuton elämässään ja äiti on todella huolehtinut, jopa liikaakin. Antanut ehkä rahaa näiden elämiseen!
Tuo aloitus on yksipuolinen miniän näkemys, enkä allekirjoittaisi ihan kaikkea! Kaiken lisäksi tuo viimeinen lause oli viimeinen niitti, jolla hän osoitti huonon käytöksensä lisäksi myös tyhmyytensä.
Kukaan täysjärkinen aikuinen ei toivo toisen mätänemistä, varsinkaan miehensä äidin!! - kiltti mies.
Aika vässykkä tuo miehes. Ihan liikaa riitoja elämässäsi on ja itse en katsoi päivääkään sitä äijän mummoa. Pysyisin siitä erossa kaukana posi näköpiiristä koska ette selvästi tule toimeen eikä tilanne muutu ikinä. Miksi siis pitää edes nähdä sitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli
Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei1986928- 1592046
- 1131688
- 511390
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️551248Möykkähulluus vaati kuolonuhrin
Nuori elämä menettiin täysin turhaan tällä järjettömyydellä! Toivottavasti näitä ei enää koskaan nähdä Kauhavalla! 😢501108Älä mies pidä mua pettäjänä
En petä ketään. Älä mies ajattele niin. Anteeksi että ihastuin suhun varattuna. Pettänyt en ole koskaan ketään vaikka hu1001074Reeniähororeeniä
Helvetillisen vaikeaa työskennellä hoitajana,kun ei kestä silmissään yhtään läskiä. Saati hoitaa sellaista. Mitä tehdä?71006Tarvitsemme lisää maahanmuuttoa.
Väestö eläköityy, eli tarvitsemme lisää tekeviä käsiä ja veronmaksajia. Ainut ratkaisu löytyy maahanmuutosta. Nimenomaan253961- 41929