Aivan ihana ystäväni kuoli viime vuoden huhtikuussa vain 21 vuoden iässä. Ikävä on todella kova, mutta asia on helpompi kantaa kuin tuolloin vuosi sitten. On vain niin väärin, että noin nuori lähtee täältä pois. :( Tunsin hänet pikkutytöstä lähtien enkä voi vieläkään hyväksyä sitä, ettei häntä enää ole. Onko teille sattunut vastaavaa ja kuinka olette selvinneet?
RIP Anni-rakas, rakastan sinua aina
RIP Anni-rakas, rakastan sinua aina
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi,
elämä jää todella kesken kun se päättyy 21-vuotiaana. Olen samaa mieltä, tuntuu aivan kohtuuttomalta. Mutta kirjoitat, että suru on nyt helpompi kantaa kuin vuosi sitten. Näin elämä itse jotenkin auttaa, aivan kuin aika todella parantaisi myös surun, kaipauksen ja ikävän jättämiä haavoja.
Ehkä iloitset niistä muistoista joita sinulla on, kerrot, että tunsit hänet jo pikkutytöstä lähtien?
Iloa elämääsi, toivottaa Päivi-pappi Hämeestä
Kiitos Päivi, kauniit muistot eivät onneksi koskaan kuole.
hahahahahahahahaah lol lol
Painu vittuun nauramasta!!!!!
Keväällä kuoli lapsuuden aikainen ystävä 24 vuotiaana... Moniongelmainen rankka elämä oli hänellä, koki saman kohtalon kuin veljensä aiemmin... Vaikkei oltu yhteyksissä 10 vuoteen, olin jotenkin kuvitellut että tulevaisuudessa aika olisi kypsä taas tavata ja korjata välit... Nyt se sitten onkin jo mahdotonta. Asia on pyörinyt päässä monta kuukautta, haluaisin haudalla käydä mutten tiedä edes missä se on...
Ajatukset on sekavat, jos olisin jäänyt hänen ympyröihinsä, saattaisin itsekin olla aika rappiolla tänäpäivänä.
awwww, otan osaa! :( haleja!
Minunkin Ystäväni lähti paremmille maille...hän pyörii ajatuksissani kaiken aikaa...en tiedä miten tästä selviän,olen itkenyt silmät päästäni...takana pitkä ystävyys suhde,sitä ei mikään korvaa....