Kuka ajaisi villikissojen asiaa?

kolli57 kirjoitti:

Tämä on surullinen tarina poikakissasta joka joutui jättämään kotinsa ,kuten niin monen kollikissan onkin.Se kasvoi emonsa hoidossa ulkona ja oli ihmisystävällistä laatua.Erityisesti se kiintyi omaan talon isäntään joka myös ruokki sitä ja silitti portailla.tuo harmaa kollikissa olikin pitkään kotitalossaan vikka yleensä kollit lähtevät vuoden sisällä ,mutta tämä ei näyttänyt lähtevän.Sitten eräänä päivänä sen emo joka oli ulkokissa ja villinpää laatua antoi sille todellisen äkkilähdön.Tuo lopullinen välienselvittely oli niin karmeaa kuunneltavaa että isäntäkin muistaa vielä sen karmean huudon ja parkunan minkä kolli päästi ennenkuin se jätti kotitalonsa ja muutti naapurin tiehään sekametsään asumaan vuosiksi.
Tuosta kollikissasta ei kuulunut eikä näkynytmerkkiäkään vuosikausiin sillä ilmeisesti sen emo kävi viemässä metsään sille aina ruokaa vaikka oli karkoittanut sen tontiltaan ja reviiriltään.
Meni vuosia ja lopulta kävi onnettomasti myös tuolle emokissalle joka oli karkoittanut poikasensa ulkruokintaan naapurin metsikköön ikuisiksi ajoiksi.sillä tuo emokissa myös joki kovan kohtalon ja jäi ruotsalaisautoilijan yliajamaksi,sillä täällä suomen ruotsalaismetsissä on aivan eri liikennekulttuuri kuin muualla Suomessa.
Kun tuo koko lauman emokissa oli kuollut ei yksin metsässä elävällä poikasella eli nyt jo isolla rumalla kollikissalla ollut ketään auttamassa ravintopuolella ja se alkoi palailemaan kotitaloonsa vaikka kuitenkin öiseen aikaan.Samaan aikaan oli emokissalla jäänyt orvoksi kolme kissanpentua jotka talon isäntä poikansa kanssa hoiti isoksi aivan viikon ikäisestä pennusta asti.Koska kollikissalla joka asui metsässä ei ollut muita sukulaisia elossa kuin nuo kolme kissanpentua joista yksi kuoli naapurin kollin puremana,se alkoi tehdä tuttavuutta omien sukulaisten kanssa.vaikka ikäero oli suuri näyttivät nuo kissat tajuavan että he ovat lähteneet samasta emosta,sillä ihmeellinen on se vaistojen määrä mitä kissoilla on toisistaan.
talon isäntä kuitenkin kerran hermostui tuohon villiintyneeseen metsäkolliin ja ajoi sen kovalla kädellä piahstaan kun se tuli liian tuttavalliseksi ,sillä olihan juuri äskettäin naapurin valkomusta villikissa tappanut yhden pennun kolmesta.Tuo kolliraukka kuitenkin palasi aina usein öisin kotipihaansa koska luultavasti yksi natukissanpentu oli alkanut elättämään sitä jo vanhentunutta kolliparkaa joka oli aivan takkutukkainen ja karvainen.
Koska tuo tyttökissanpentu elätti omaa vanhaa velipoikaansa metsässä oli se itse niin laiha aivan kuin se olisi ollut nälässä,mutta se antoi ravinnostaan suuren osan omalle vanhalle veljelleen ,olihan se vanhin sukulainen talon kissoista.
Mutta sitten eräänä onnettomana päivänä tuolle kollikissalle joka asui metsässä vuosikaudet tapahtui onnettomuus kuten hänen äidilleenkin ja se jäi taas ruotsalaiskuskin yliajamaksi oman kotitalonsa vieressä maantiellä joka kulkee vaasan moottoritiestä aina Närpiöön asti ja joka on hyvin vilkkaan liikennöity ja juuri tuo talopahanen on sen kiihdytysstraadan kohdalla.
Kun naapuri oli istuttamassa siemenperunoita tuli naapurista nainen kertomaan suru-uutisen kissan yliajosta ja vakuutti ettei itse ollut sitä tehnyt.Kun isäntä talossa kuuli uutisen se ajatteli heti että kyseessä on toinen poikasista jotka olivat jo kasvaneet isoksi.Isännän iloksi vaikka myös suruksi yliajettu kissa osoittautuikin talosta karkoitetuksi jo harmaantuneeksi ja takkuiskasi villikissaksi.Kun talon isäntä tunsi oman talonsa entisen elätin ja kissanpennun jota elämä ei ollut hyvin kohdellut päätti hän haudata sen villikissan omaan kotitalonsa taakse takapihalle ,niin että tuo elämän ja emokissan runtelema villi kollikissa saa nyt nukkua oman kotipihansa mullissa muiden sukulaisten lähellä ja vieressä,sillä tuossa talossa on aikaisemminkin haudattu yliajettuja kissoja ,isoja ja pieniä.Rauha tuon kissan hengelle jolla oli osanaan asua villissä metsässä talvet ja kesät.
Arvoisat kirjeen lukijat !Tämäkin tarina on tosi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä