Jumala loi meidät omaksi kuvakseen?

Ei tarvitse paljoakaan elämää seurata, edes täällä suomessa, kun alkaa vahvasti tuntua siltä, että uskovaisten tärkein tehtävä on lähimmäistensä rakastamisen ja pyyteettömän auttamisen sijaan tuomitseminen ja konservatiivisissa myyteissä kiinni roikkuminen. Tärkeintä on siis uskon oman tulkinnan julistaminen ja tuomitseminen sen perusteella, periaatteella "jos et ole puolellani, olet minua vastaan". Kristinuskon(kin) perimmäinen sanoma on tyystin unohdettu ja hiljaisuudessa haudattu, tärkeää on vain se "ainoa ja oikea" tulkinta, joka juuri minulla on, ja jolla voidaan pönkittää omia, tarkoitushaluisia tavoitteita, periaatteita ja toimia. Suvaitsevaisuus ei tule kysymykseenkään, jos et usko juuri niin kuin minä uskon. Erilaiset uskikset kuola pärskyen innosta tuomitsevat toisiaan, aivan kuin se olisi perimmäinen tehtävä, unohtaen kaiken muun. Lähinnä huvittavaa onkin seurata erilaisten lahkojen (evlut, hellut, lessut, jehovat jne) ainaista taistelua siitä, kuka onkaan kaikkein oikeauskoisin ja kellä kaikkein oikeaoppisimmat opinkappaleet ja elämänohjeet. Jos asioita alkaa tarkastella laajemmin, huomaa asetelmien samankaltaisuuden myös eri uskontojen välillä. Toisaalta uskomattominta asiassa on kuitenkin se, että jo saman "uskon" (kristillisyys) uskonrakennelmat eroavat kuin yö ja päivä toisistaan, eli tarkoitushakuiset tulkinnat ovat johtaneet näiden lahkojen syntyyn, joista jokainen on toistaan oikeauskoisempi ja lähempänä taivasta kuin muut. Tähän on jonkun lahkolaisen helppo sanoa, että meidän tulkintamme on se ainoa oikea, nuo muut ovat erehtyneet, mutta kun tilanne on kuitenkin se, että näin sanovat kaikkia muitakin suuntauksia edustavat. Oman joukkonsa muodostavat sitten ne, joilla on aivan oma tulkintansa ko uskosta ja sen opinkappaleista ja jotka ovat mielestään niitä harvoja, jotka ovat "oikeassa".

Tällainen kuva minulle on tullut vuosien mittaan ja vaikka nämä uskonto-aiheiset palstat eivät toki kaikkia uskovaisia edustakaan, piirtävät ne mielestäni aika kuvaavan karikatyyrin tilanteesta.

Kirjoitukseni ei ole provoksi tarkoitettu, vaan tällainen kuva minulle on näistä eri "suuntauksista" ja niiden vuorovaikutuksesta muodostunut. Helppohan se on toisaalta tähän vastata, että olet väärässä tms, mutta eipä kuitenkaan tarvitse kauaa katsella eri lahkojen toimia, kun voi jotakin samansuuntaista todeta.

Olen sinun ja kahden sinulle vastanneiden kanssa samaa mieltä asioista, joihin kiinitätte huomion. Olen vielä itse kirkkoon kuuluva, teen päätökseni eroamisesta, kunhan piispat ensin rauhassa pohtivat näitä homoseksuaalisuuteen liittyviä teemoja ja uutta Raamatun tulkintaa.

Luulen kuitenkin, että tämän nettipalstan homoseksuaalisuutta vastaan kirjoittavat ihmiset eivät ole kirkossa ja elävässä seurakuntayhteydessä. He eivät käy Raamattu- ja rukouspiireissä, eivätkä tee vapaaehtoistyötä, eivätkä seuraa sitä, mitä kirkossa nyt on meneillään.

Heidän kirjoituksistaan käy esiin se, että he eivät tiedä miten kirkossa asioita käsitellään ja mikä on uskovien yhteys ja keskinäinen rakkaus. Uskovien yhteys ja keskinäinen rakkaus koskee kaikkia ihmisiä. Kirjoituksissaan he erottavat osan ihmisistä Jumalan silmissä eri arvoisiksi kuin itse ovat. Niin ei Jumala tee, mutta he tekevät niin.

Piispat lukevat parhaillaan tieteellisisä tutkimuksia, selontekoja koskien seksuaalisia suuntautumisia sekä erityisesti homoseksuaalisuutta koskien. Kirkossa on rukoiltu päivittäin ja edelleen päivittäin uskovaiset ovat hiljentyneet rukoilemaan piispoille viisautta.

He joutuvat selvittämään sen voiko kirkko hyväksyä tieteellisiä selityksiä, vai pitäisikö kirkon palata takaisin uskomaan esim. Paavalin mielipiteitä todellisempana tietona kuin tieteellistä tietoa. He tekvät tämän päätöksen koskien seksuaalisia suuntautumisia ja homoseksuaalisuutta, mutta heidän päätöksensä kirkko ottaa kannakseen kaikissa elämän asioissa.

Jos siis piispat päätyvät siihen, että 2000-vuotta sitten elänyt ihminen, Paavali, on oikeammassa kuin tieteellinen tieto, tokaistessaan homoseksin harjoittamisen olevan luonnotonta, silloin kirkko tulee noudattaa tätä samaa periaatetta ihan kaikkeen tieteelliseen tietoon. Tämä tulee koskemaan myös esim. lääketieteellistä tietoa ja sitä myöten lääkäri- ja sairaanhoitoa. Nekin siis tullaan tuomitsemaan epäRaamatullisiksi, koska ne perustuvat erilaiseen maailmankatsomukseen kuin mitä Raamattu. Kirkon on oltava looginen uskossaan, vaikka esim. tämän nettipalstan keskustelijat eivät sitä olekaan, eivätkä ymmärrä näiden kysymysten laajuutta.

Piispat tietävät, että joka ainoa uskova uskoo Raamatusta vain niitä kohtia, joita heitä on opetettu uskomaan, tai joita he tahtovat uskoa. Jokainen uskovainen soveltaa Raamattua itseensä valikoiden.

Esim. uskova, joka sanoo homoseksuaalisuuden olevan iljettävää VT:n mukaan, ei kieltäydy syömästä simpukoita, vaikka VT:n mukaan simpukoiden syönti on iljettävää. Joku uskova ei pidä itsellänsä useita vaimoja, vaikka Raamattu siihen oikeastaan kehoittaakin. Joku uskova ei leikkaa itseltänsä kättä pois, vaikka hänen kätensä vietteleekin häntä syntiin. Joku uskova ei anna kaikista tuloistaan 10 % Jumalan seurakunnalle, vaikka Raamatussa ehdottomasti käsketään niin tehdä.

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kirkko on aiemmin ottanut kantaa joihinkin asioihin ja yleensä pitäytynyt Suomen Lain puitteissa ja noudattamisessa. Siten esim. kirkko ei hyväksy moniavioisuutta, vaikka moniavioisuuden kieltäminen onkin Raamatun vastaista.

Nyt pitäisi päättää, millä tavoin valikoiden kirkko tästä eteen päin voisi uskoa Raamattuun. Jokainen uskova ihminen uskoo Raamatusta vain niitä asioita, joita haluaakin uskoa, tai joita hänen on opetettu uskomaan. Nämä seurakuntayhteyden kadottaneet, lähimmäisiään tuomitsevat uskovat, jotka näillä palstoilla hyökkäävät sisariaan ja veljiään vastaan, ovat itsekin ihmisiä, jotka elävät Raamatun mukaan voimakkaasti valikoiden. He eivät halua sitä myöntää, eivätkä kysyä, onko heidän oma tapansa valikoida Raamatusta uskon arvoisia asioita oikea, vai voisiko Jumala pitää toisenlaista valintaa parempana. Ehkä he ovat vaihtaneet elävän seurakuntayhteyden, jossa Pyhä Henki heitä saisi nöyrään rukoukseen johdattaa, tähän nettiyhteyteen, jossa ei tarvitse seurata muuta kuin omia vakaumuksia, eikä tarvitse Pyhän Hengen johdatuksessa käydä Jumalan eteen yhdessä sisarien ja veljien kanssa kysymään Jumalan viisautta ja näkemystä siihen onko oma tapa soveltaa Raamattua valikoiden se mitä Jumala tahtoo vai olisiko Jumalan tahto elää Raamattua valikoiden jotakin muuta?

Piispoilla on teologinen tieto Raamatun synnyn eri vaiheista. He tietävät ja tuntevat tarkoin Raamatun inhimillisen puolen olemassaolon. Mutta he tuntevat ja uskovat myös Raamatun hengellisen ja Jumalallisen puolen olemassa olon. Jokainen uskova, jokainen täälläkin homoseksuaaleja vastaan kirjoittava, joka päivä uskossaan noudattaa Raamattua vain valikoiden.

Nyt kirkossa pohditaan ja rukoillaan sitä ja tullaan ottamaan joko uusi tulkinta tai sitten paluu vielä vanhempaan tulkintaan koskien tieteellistä tietoa ja seksuaalisia suuntauksia.

Kysymys homoseksuaalisuudesta ei ole niin yksinkertainen asia kirkolle kuin se on tämän palstan joillekin kirjoittajille. Kirkko haluaa pysyä edelleen Jumalan johdatuksessa ja loogisuudessa oppiensa suhteen. Sitä emme voi odottaa esim. tämän palstan kirjoittajilta. Nämä kirjoittajat tulevat kantamaan Jumalalle vastuun siitä mitä kirjoittavat ja mitä sanoillaan aiheuttavat. Kirkko sen sijaan joutuu kantamaan tuotakin paljon suuremman vastuun - ja seuraukset Raamatun tulkinnoistaan.