Jalkapallo ja uskonto

Kovasti on uskovaisia jalkapalloilijoissa ja faneissa. Jos millä poppakonsteilla Brasilialaisetkin koettavat varmistaa maailmanmestaruuden Brasilialle.

Huijarit, veikkaisimpa että uskovaisia ovat, menivät katsomaan Brasilian peliä invapaikoilla pyörätuoleissa istuen, mutta kun Brassit teki maalin kokivat ihmeparantumisen ja hyppivät innoissaan maalista.

Suuri osa maalintekijöistä katsee täysosumansa jälkeen taivaalle tai Taivaaseen, kuin jumalaa katsella turhaan etsien. Ja sitten tehdään ristinmerkkiä.

Jumala se kai sitten nuo matsit ja maalintekijät ratkaisee? Ei sillä taida tähdellisempää hommaa olla... Mitäs niistä Brasilian slummien porukoista.

Ja sitten vielä uskovaiset pelaajat häpäisevät jumalansa, kuten huumehörhö Maradona. Tekee ensin huijaamalla maalin kädellään ja kertoo myöhemmin ihan tosissaan että se oli jumalan käsi.

Jumala auttoi petkuttamaan tuomaria, jotta Maradona saa tehdyksi maalin sääntöjen vastaisesti, josta oikea tuomio olisi punainen kortti ja ulos ottelusta.

Tutkimattomat ovat Herran tiet totta tosiaan jos hän tuolla lailla maailmaa ohjaa ja jalkapallon maailmanmestaruuksista päättää. Miksi se jumala ei käyttänyt jalkaansa sen maalin tekemisessä? Vain siitä ilosta että jumala voi tehdä mitä lystää?. Missä se jumalan oikeamielisyys ja hyvyys oikein tässä luuraa?

No mielikuvitusolentoaan palvovan Maradonan piikkiinhän tämä konnuus ja typeryys tietty menee, ei olemattoman jumalan.

Urheilijat ovat mitä taikauskoisinta väkeä. Luottamus omiin kykyihin horjuu. Kilpailu on niin kovaa, samoin kuin voitontahto, että kaikki keinot - huuhaakin - kelpaavat, dopingista puhumatikaan.