Jumala nurkkaan ja kristityt maton alle?

Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala ja Turun yliopiston Tuorlan obsrvatorion avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ovat käyneet kirjeenvaihdon uskon ja tiedon suhteesta. Kirjeenvaihto on koottuna kirjaan "Nurkkaan ajettu Jumala?". Kirja on ehdokkaana vuoden kristilliseksi kirjaksi. Teos on mielenkiintoinen, mutta ei kovin kristillinen.

Piispa Pihkala ei ole fundamentalisti. Hän uskoo evoluutioteoriaan ja pitää Genesiksen luomiskertomusta oman aikansa kosmologisena mallina (ei siis ehdottomana jumalallisen totuutena). Hänen mukaansa "luomiskertomuksen ilmoitussisältö ei ole kosmologisissa faktoissa, vaan siinä tavassa, miten siinä hahmotetaan ihmisen suhde Jumalaan, toisiin ihmisiin ja maailmaan" (s.70). Raamattua ei hänen mukaansa pidä ottaa kirjaimellisesti, vaan on otettava huomioon sen syntyhistoria. Hän ei hyväksy eräitä Suomessakin esiintyviä ilmiöitä, mikä antaa sellaisen mielikuvan, että piispa Juha Pihkala ei ole koskaan lukenut Apostolien tekoja.

Mihin Juha Pihkala sitten uskoo? Hän sanoo uskovansa, että: " 'viimeisen tuomion' tuomari on Kristus, ei kukaan muu. Se käy ilmi Uuden Testamentin ydinsanomasta. Se on siis ilmoitusta. Millä tavalla se sitten konkreettisesti tapahtuu, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Jos - niinkuin toivon - löydän itseni armollisesta ikuisuudesta, en kaipaa mitään muuta." (s.72). Hän myös kirjoittaa, että: "ymmärrän kirkon perustavimmat opit ikään kuin karilleajon kriiseissä syntyneiksi, väylänmerkeiksi, joiden välistä Odysseuksen on purjehdittava, jotta ei joutuisi Skyllan tai Kharybdiksen nielemäksi" (s.43).

Esko Valtaoja ei ole ateisti, vaan agnostikko. Hän suhtautuu uskontoihin suvaitsevasti, mutta ei hyväksy esimerkiksi sukupuolisten vähemmistöjen vainoamista uskonnollisin perustein. Valtaoja hyökkää rajusti kirjan sivuilla 136-142 homoseksualismin tuomitsemista vastaan. "Ei, minä huudan ei. Teillä ei ole oikeutta, ei mikään usko, ei mikään oma sisäinen vakaumus voi antaa oikeutta tuhota toisia ihmisiä tuolla tavoin; teillä ei ole oikeutta, miksi kukaan ei pysäytä teitä?" (s.139). Sivulla 142 Valtaoja kertoo, mitä hän kuoltuaan aikoo sanoa puolustuksekseen, mikäli hän todella joutuu vastaamaan sanoistaan ja teoistaan: "Sanoit itse, että hedelmistään puu tunnetaan. Ei ole minun vikani, että osoittauduit niin surkeaksi puutarhuriksi."

Raamattu tuomitsee homoseksualismin. Se on syntiä, eikä sitä voi puolustella. Kuitenkin Jeesus rakastaa myös homoseksualisteja ja haluaa vapauttaa heidät heidän himoistaan. Jeesus kuoli kaikkien ihmisten puolesta. Jokainen, joka ottaa vastaan pelastuksen Hänessä, pääsee taivaaseen. Kuitenkaan kukaan joka tekee syntiä omasta tahdostaan ei voi olla vielä pelastunut. Eri asia on lankeaminen tahtomattaan syntiin. Uskoontullut voi ehkä myös kääntää selkänsä Jumalalle, mutta Jumalan rakkaus vetää hänet aina takaisin.

Valtaojan mukaan kristityt eroavat toisistaan paljon, eikä ulkopuolisen havannoijan olisi helppoa selvittää, mitä kristinusko pitää sisällään. Minusta tämä on hyvin kummallinen ajatus. Eihän Raamattu opeta kuin yhtä ainoaa oppia - Kristuksen veristä ristiä, joka on ainoa tie pelastukseen. Jokainen, joka ottaa vastaan tämän pelastuksen tunnustamalla syntinsä ja antamalla elämänsä Jeesukselle pelastuu, riippumatta siitä mikä on hänen kastekäsityksensä tai muu oppinäkemyksensä. Pihkalan vertaus väylämerkeistä on siksi huono. On olemassa vain yksi pelastukseen tien näyttävä merkki. Tämä merkki on majakan lailla loistava tyhjä risti, joka julistaa Jumalan sovitussanomaa Kristuksessa. Jumala tuli ihmiseksi ja kuoli jokaisen ihmisen puolesta.

Sivulla 53 Esko Valtaoja mainitsee sanan, joka ei ehkä ole piispalle kovin mieluinen. Se mainitaan koko kirjassa vain kerran. Sana on "Nokian herätysliike". Pihkala ei ole vuoden 2000 tapahtumien jälkeen muuttanut mielipidettään karismaattisista kristityistä. Pihkala kirjoittaa: "Jätän siis rauhassa syrjään kaikki joko suurten tai pienten uskonnollisten kokousten intensiivisen tunnelman luomat sisäiset tuntemukset tai ulospäin näkyvät ilmiöt. Niitä voidaan suorastaan menetelmällisesti tuottaa, ja niinkin synnytetyillä kokemuksilla voi olla ihmisille syvää henkilökohtaista merkitystä, mutta ei minkäänlaatuista objektiivista todistusvoimaa." (s.122-123). Pihkalan näkemyksiä arvioitaessa on otettava huomioon, että hän ei ole halunnut ottaa henkilökohtaisesti selvää asioista. (Tästä voi lukea Markku Koiviston kirjasta "Nokian totuus".)

Sen sijaan Esko Valtaoja näyttäisi olevan hyvin perillä Raamattuun uskovien kristittyjen toiminnasta. Hän mm. kertoo seuraavansa kreationistien keskustelupalstoja. Hän kyllä katsoo, mutta ei näe. Pihkala ei halua edes katsoa.

Kumpi heistä onkaan lähempänä taivasten valtakuntaa?