Tuli vastaan Seinäjoen amk:ssa äskettäin hyväksytty ylemmän amk-tutkinnon opinnäytetyö, jossa käsitellään Seinäjoen päiväkotien varhaiskasvatustyötä, mm. uskontokasvatusta (s. 63-70, 87-88)
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/73855/Pellonpaa_Reetta.pdf?sequence=1
Työssä on kummallisen kritiikitön suhtautuminen päiväkodeissa tapahtuvaan uskonnonharjoittamiseen. Samalla se paljastaa, kuinka avoimesti Seinäjoen päiväkodeissa kristinuskon etua ajetaan.
Kovin neutraalia lähestymistapaa opinnäytetyöltä ei voi odottaa, koska siinä esitetään kritiikittä väitteet, että lapsi on "luontaisesti hengellinen" ja että lapselle on "luontaista rukoilla". (s. 66, 68)
Uskonnonharjoittamista päiväkodissa perustellaan - vähemmän yllättäen - mm. traditiosyillä. "Sen [ruokarukouksen] perinteet ovat syvällä kulttuurissamme ja sitä halutaan vaalia myös tuleville sukupolville. Varmaankin monet muutkin kristilliset tavat ja perinteet yksinkertaisesti vain kuuluvat tapoihimme sen kummemmin tai syvemmin niitä miettien." (s. 87)
Uskonnottomien perheiden käsittely jää työssä vähälle. Heidän tasapuoliseen kohteluun päiväkodissa opinnäytetyö antaa heikosti valmiuksia. Jos ei tahdo osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin, ratkaisuksi esitetään työssä lasten erottelua perheiden vakaumuksen mukaan: ”ryhmä voidaan jakaa kahtia, jolloin toinen ryhmä voi pitää hartaushetken ja toinen ryhmä tehdä jotain muuta.” Ratkaisua siihen, miten perheet voivat tällaisessa tilanteessa säilyttää vakaumuksensa yksityisasianaan, ei työssä anneta. (s. 68)
Seinäjoen päiväkotien vahvasti evankelis-luterilaisuutta suosivista käytännöistä kertovat opinnäytetyössä siteeratut vanhempien puistattavat kommentit: "Olen
kristittynä todella onnellinen, että meidän lapsen päiväkodissa
rukoillaan vielä ruokarukous ja osallistutaan tärkeisiin kirkollisiin
juhliin." ja "Lapseni on ... päiväkodissa, koska siellä toteutuu hyvät elämää
kunnioittavat kristilliset arvot, joka lapsi saa elämäänsä ja joka auttaa
häntä ja tukee häntä tulevaisuudessakin." (s. 66)
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/73855/Pellonpaa_Reetta.pdf?sequence=1
Työssä on kummallisen kritiikitön suhtautuminen päiväkodeissa tapahtuvaan uskonnonharjoittamiseen. Samalla se paljastaa, kuinka avoimesti Seinäjoen päiväkodeissa kristinuskon etua ajetaan.
Kovin neutraalia lähestymistapaa opinnäytetyöltä ei voi odottaa, koska siinä esitetään kritiikittä väitteet, että lapsi on "luontaisesti hengellinen" ja että lapselle on "luontaista rukoilla". (s. 66, 68)
Uskonnonharjoittamista päiväkodissa perustellaan - vähemmän yllättäen - mm. traditiosyillä. "Sen [ruokarukouksen] perinteet ovat syvällä kulttuurissamme ja sitä halutaan vaalia myös tuleville sukupolville. Varmaankin monet muutkin kristilliset tavat ja perinteet yksinkertaisesti vain kuuluvat tapoihimme sen kummemmin tai syvemmin niitä miettien." (s. 87)
Uskonnottomien perheiden käsittely jää työssä vähälle. Heidän tasapuoliseen kohteluun päiväkodissa opinnäytetyö antaa heikosti valmiuksia. Jos ei tahdo osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin, ratkaisuksi esitetään työssä lasten erottelua perheiden vakaumuksen mukaan: ”ryhmä voidaan jakaa kahtia, jolloin toinen ryhmä voi pitää hartaushetken ja toinen ryhmä tehdä jotain muuta.” Ratkaisua siihen, miten perheet voivat tällaisessa tilanteessa säilyttää vakaumuksensa yksityisasianaan, ei työssä anneta. (s. 68)
Seinäjoen päiväkotien vahvasti evankelis-luterilaisuutta suosivista käytännöistä kertovat opinnäytetyössä siteeratut vanhempien puistattavat kommentit: "Olen
kristittynä todella onnellinen, että meidän lapsen päiväkodissa
rukoillaan vielä ruokarukous ja osallistutaan tärkeisiin kirkollisiin
juhliin." ja "Lapseni on ... päiväkodissa, koska siellä toteutuu hyvät elämää
kunnioittavat kristilliset arvot, joka lapsi saa elämäänsä ja joka auttaa
häntä ja tukee häntä tulevaisuudessakin." (s. 66)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulis että opinnäytetyön tärkeä kriteeri olisi jonkinlainen objektiivisuus.
Uskonnolllinen indoktrinaatio ei ole sopivaa ja lainmukaista.
Paljonko vaparit maksaa sulle tästä trollaamisesta?