Älykkyys vai kauneus?

Kellään ei oo ÄO 1000.

Jos olisin ihan helvetin tyhmä, mutta kaunis (tsiis minun tapauksessani komea), niin enhän minä tajuaisi, miksi pitäisi olla älykäs. Jos pärjään pelkällä ulkonäölläni elämässä, enkä osaa edes ajatella niin pitkälle, että tajuaisin älyn viehätyksen, niin en haluaisi vaihtaa ulkonäköäni älyyn.

Jos olisin äärimmäinen nero, joka on kuitenkin ruma. Toki kaipaisin parempaa ulkonäköä, mutta en vaihtaisi kyllä älyäni noin suureen tyhmyyteen mistään hinnasta.

Nyt kun olen mitä olen eli helvetin älykäs ihminen (En siltikään NOIN älykäs, kuin tuossa kuvaillaan), jonka ulkonäkö on ihan okei, niin... Minä en ottaisi noista kumpaakaan. En voi väittää olevani tyytyväinen itseeni näinkään ja älyä ja komeutta ei voi olla liikaa, MUTTA minä en halua olla tyhmä, kuin kärpänen enkä halua muuttua tästä rumemmaksi. Kieltäydyn vastaamasta itse kysymykseen tämän paremmin. Toivottavasti ei haittaa.

Älykäs ja ruma, hands down

Tyhmänä ei tosiaan osaisi älyä kaivata, elämä olisi melko onnellista. Tosin kyllä ottaisin älyn, en sitä sen paremmin selittää.

En haluaisi missään tapauksessa olla kumpikaan, mutta jos olisi aivan pakko valita, olisin ehkä se kaunis, koska hänen elämänsä olisi varmaan helpompaa.
Tosin jos ÄO olisi yli 1000, niin sitten varmaan osaisi leikellä itselleen kauniimman naaman.

No tuota ei tarvitse edes pohtia. Olisin mieluummin karmean rumaa kuin tyhmä. (Ps. Kauneus on muutenkin katoavaista ja yleensä käsiten eksistenssi on vain ihmisten "korvien välissä". Tarkoittaa siis mm. sitä, että kauneus on hyvin suhteellinen käsite.)
Ehdottomasti valitsen ÄO:n.

Mielluummin olisin älykäs ja ruma. Sillä olisi helppo saada mielenkiintoinen ja hyvä palkkainen työ. Ja jos oikeasti äo olisi tuhat, niin eiköhän sillä pystyisi jo kehittämään jonkinlaisen uudenaikaisen naamansiiron. Ja tietenkin ostaisin uudet lasit. Eli lopputulos on älykäs ja kaunis.