Synti ja tappiot eivät tule haluttomuudesta ja vastenmielisyydestä pahaan, vaan päinvastoin siitä, että synninhimo on suloinen, viehättävä ja houkutteleva. On ymmärrettävää, että sen tajuaminen on kauheaa heränneelle ja kokemattomalle sielulle. Kuinka loputtoman paljon kauheampaa se on kääntyneelle ja uskovalle, joka oli ehkä kuvitellut että jos hän vain kääntyisi oikein, niin synninhimo kävisi hänelle vastenmieliseksi. Mutta nyt hän saa siis huomata, että synninhimo on yhä suloinen. Tai jos hän huomaa itsestään, että hän on todella alkanut inhota määrättyjä syntejä, joihin hän ennen tunsi mieltymystä, sekään ei lohduta. Hänen täytyy nimittäin samalla myöntää, ettei hän suinkaan tunne kaikkia syntejä vastenmielisiksi, vaan että päinvastoin on asioita, joita hän tekee kepeästi ja mielellään tottumuksesta ja taipumuksesta. Sellaiset asiat saattavat tuottaa hänelle suurta huvia ja miellyttävää tyydytystä.
Mieleen nousee tuskallinen itsesyytös:
Enkö minä oikeastaan teekin syntiä tieten tahtoen ? Tiesinhän etukäteen, että tuo oli syntiä, ja tein sen kuitenkin sen tuottaman suloisen mielihyvän takia. Entä katumus ? Minusta tuntuu luonnottomalta ja epärehelliseltä sanoa, että tuntisin minkäänlaista katumusta.
...
On nöyryyttävää puhua Herralle avoimesti siitä, mitä on tehnyt. Vielä nöyryyttävämpää on puhua siitä, mitä on: taipuvainen syntiin, kylmä Sanaa kohtaan, veltto Henkeä kohtaan, lihassaan turmeltunut. Jeesus ei kuitenkaan torju luotaan ketään, joka tulee sellaisena kuin on, kertoo hänelle kaiken ja uskoo hänen sovitusuhrinsa ja vanhurskautensa lupaukset. Vaikkemme tunne katumusta emmekä synninsurua, me kuitenkin kadumme, kun avoimesti kerromme Herralle kaiken, juuri niin kuin asiat ovat.
(Olav Valen-Sendstad: Pistin lihassa.)
Matt. 11:6 "Autuas se, joka ei minua torju."
Mieleen nousee tuskallinen itsesyytös:
Enkö minä oikeastaan teekin syntiä tieten tahtoen ? Tiesinhän etukäteen, että tuo oli syntiä, ja tein sen kuitenkin sen tuottaman suloisen mielihyvän takia. Entä katumus ? Minusta tuntuu luonnottomalta ja epärehelliseltä sanoa, että tuntisin minkäänlaista katumusta.
...
On nöyryyttävää puhua Herralle avoimesti siitä, mitä on tehnyt. Vielä nöyryyttävämpää on puhua siitä, mitä on: taipuvainen syntiin, kylmä Sanaa kohtaan, veltto Henkeä kohtaan, lihassaan turmeltunut. Jeesus ei kuitenkaan torju luotaan ketään, joka tulee sellaisena kuin on, kertoo hänelle kaiken ja uskoo hänen sovitusuhrinsa ja vanhurskautensa lupaukset. Vaikkemme tunne katumusta emmekä synninsurua, me kuitenkin kadumme, kun avoimesti kerromme Herralle kaiken, juuri niin kuin asiat ovat.
(Olav Valen-Sendstad: Pistin lihassa.)
Matt. 11:6 "Autuas se, joka ei minua torju."
Vastaukset 2
Vanhimmat
asia on noinkin, mutta myös niin, että on syntejä joita tiedostan ja joita tahtoisin välttää, mutta silti ne saavat välillä vallan, ja "antaa mennä vaan" -mieli voittaa. Kadun niitä miltei välittömästi tai ainakin vähän myöhemmin kun tokenen, ja vannon ettei ikinä enää....
"sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." Room.7:19
Mikäs hemmetin perverssi sinä olet?
Mitä ihmeen suloisia syntejä sinä siellä kuolaten murehdit? Luetteleppa tähän mitä karmeita asioita sinä raukka joudut siellä märehtimään uskosi syövereissä.