Helluntailaisten mielipide feminismistä ?

Adamin jälkeläinen

Mitä mieltä helluntailaiset ovat feminismin noususta ? Miten näette Raamatun valossa feminismin ? Mitä mieltä helluntailaiset naiset ?

Pistän tähän erittäin hyvän kirjoituksen !

FEMINISMIN UHRIT
Jyrki Tarkkonen
(päivitetty 1.10.2004)

Alkusanat

Olen kirjoittanut tämän tekstin keskustelun avaukseksi. Tasa-arvo on maassamme mennyt täysin raiteiltaan ja koko käsite tarkoittaakin nykyisin yksinomaan lisäetujen ajamista naisille. Tällaiselle linjalle on synnyttävä jonkinlainen vastavoima. Ihannetilanne olisi luonnollisesti naisten ja miesten puhaltaminen yhteen hiileen yhteiskuntaa rakennettaessa. Tällä hetkellä asia on vain niin, että nimenomaan naiset ovat saaneet aikaiseksi asian tilan, jossa tasa-arvo tarkoittaa yksinomaan naisnäkökulmaa. Tämän on muutettava. Muutoksen jälkeen pääsemme toivon mukaan tilanteeseen, jossa vallitsee aito tasa-arvo sukupuolten välillä. Jotta minua ei leimattaisi naisvihamieliseksi haluan todeta, että arvostan suomalaisia naisia. Tiettyjä aatesuuntauksia en arvosta.

Haluan vielä lisätä ennen kuin jatkat lukemista eteenpäin, että tämä kaikki jäljempänä esitetty on siis erittäin virallista ja täysin aukotonta ja yleispätevää tutkimustietoa, joten älkää kukaan kuvitelkokaan tulevanne väittämään, ettenkö minä olisi ehdottoman oikeassa. Varmuuden vakuudeksi olen tätä kirjoitusta laatiessani käyttänyt tunneälyä. Jokainen, joka uskaltaa kritisoida tunneälyä tullaan leimaamaan miehiä alistavaksi epäihmiseksi, jonka sanoilla ei ole minkäänlaista uskottavuutta.

Naisten palkkakysymys

On väitetty, että naiset saavat samasta työstä suomessa jopa 30 % huonompaa palkkaa kuin miehet. Tämä ei pidä paikkaansa. Nykyisin nainen saa Suomessa samasta työstä käytännöllisesti katsoen saman palkan kuin mieskin. Ongelma on vain se, että naiset hakeutuvat aloille, joissa ei makseta niin hyvin kuin monilla miesten suosimilla aloilla.

Vuosittain julkaistaan katsaus kaikkien eri alojen palkkauksiin, ja katsauksessa on jaoteltu eri ammattinimikkeet omiin ryhmiinsä. Katsauksesta kävi ilmi, että nainen saa keskimäärin noin kolme prosenttia pienempää palkkaa kuin saman ammattinimikkeen alla työskentelevä mies. Ero korostui erityisesti yksityisen sektorin ammateissa. Toisaalta hyvin monessa julkisen sektorin virassa mies tienasi keskimäärin vähemmän kuin samassa virassa oleva nainen.

Palkoista puhuttaessa usein unohtuu se, että miehet tekevät yhteiskunnan vaarallisimmat työt. Työtapaturmissa vammautuneista tai kuolleista yli 90% on miehiä. Hesari myös joskus kirjoitti yötyötä tekevistä ja mainitsi sivulauseessa, että yötyöläisistä noin 80% on miehiä. Samoin miehet tekevät enemmän ylitöitä. Pitäisikö miehelle maksaa pienempää tuntipalkkaa kuin naiselle asian korjaamiseksi? Miehet tekevät töitä, joissa on jo tilastollisesti osoitettavissa, että kyseinen työ lyhentää ihmisen elinikää. Esimerkiksi asfalttityöntekijät. Miten tämä tulisi kompensoida?

Myös miehet saavat tuottamattomilla aloilla vastuullisesta ja tärkeästä työstä mitätöntä palkkaa. Sukupuolikysymys tämä ei ole. Ongelma on se, että naiset itse valitsevat aloja, joilla palkanmaksukyky ei ole kovin hyvä - esimerkiksi kuntasektori, jonka työntekijöistä 3/4 on naisia. Ei välttämättä ole miesten vika, että näissä ammateissa ei ole miehiä. On kuulunut jopa väitteitä, että kunnallisen alan naisvaltaisille työpaikoille ei edes haluta miehiä. Asiasta on esitetty miehiä loukkaavia kommentteja, kuten: ” Mitä ne nyt tänne tulisi seisoskelemaan.” Onko niin, että kunnalliselle sektorille on varattu valtava määrä sukupuoleen sidottuja työpaikkoja vähälahjaisille naisille, kun vähälahjaiset miehet joutavat syrjäytetyiksi?

Lasketaanko palkkatilastoihin myös syrjäytyneet ja työttömät miehet? Jos meillä on neljän hengen ryhmä, jossa on nais- ja mieslääkäri sekä työtön mies ja apuhoitaja nainen. Ryhmää tarkasteltaessa voidaan todeta, että miesten palkkataso on huomattavasti korkeampi, koska syrjäytettyä miestä ei lasketa mukaan.

Naisten kiinnostus politiikkaa kohtaan on vähäisempää kuin miesten kiinnostus. Toteutettaessa 40 % minimikiintiötä käy niin, että naisen on huomattavasti helpompi päästä päätöksentekijäksi. Kuvaan esimerkillä: Jaossa on kymmenen poliittista paikkaa, joita hakee 20 miestä ja neljä naista. Kaikki halukkaat naiset tulevat valituiksi, mutta vain 30 % halukkaista miehistä valikoituu. Tämäkö on tasa-arvoa? Miksi vastaavia kiintiöitä ei tarvita naisvaltaisille työpaikoille?

Helsingin Sanomat tietää kertoa 28. elokuuta 2004, että naisten palkkapyynnöt ovat miehiä pienempiä työhönottotilanteessa ja lisäksi naiset pyytävät palkankorotusta harvemmin kuin miehet. Onko asia niin, että työnantajan pitäisi maksaa naiselle suurempaa palkkaa, kuin mitä nainen pyytää, mutta miehelle pitäisi maksaa samaa palkkaa kuin mies pyytää? Ongelma naisten osalta muodostuu muodostuu siitä, että osakeyhtiölaki kieltää yhtiön edun vastaisen toiminnan ja tällaisena voidaan nähdäkseni pitää toimintaa, jossa tuotannon tekijästä maksetaan enemmän kuin mitä tarve vaatii.

Helsingin Sanomat tietää kertoa 30. päivänä elokuuta 2004, että Kokoomuksen varapuheenjohtaja Paula Risikko vaatii, että syksyn palkankorotukset olisi suunnattava naisvaltaisille aloille. Suomessa ei ole ikinä korotettu miesvaltaisen alan palkkaa käyttäen perusteena alan miesvaltaisuutta. Miesvaltaisilla aloilla palkkataso on määräytynyt markkinaehtoisesti ja siihen on vaikuttanut muun muassa töiden vaarallisuus ja miesten naisia pidemmät keskimääräiset työpäivät. Nähdäkseni alan sukupuolijakauman käyttäminen yksinomaisena palkankorotusperusteena on sekä Suomen perustuslain että YK:n peruskirjan vastaista toimintaa.

Eläkkeiden osalta tulisi huomioida miesten alhaisempi elinikä. Ehkäpä miesten eläkeikä tulisi mitoittaa siten, että molemmilla sukupuolilla olisi keskimäärin yhtä monta eläkevuotta? En tiedä, mutta joka tapauksessa on väärin, että nykyisin miesten maksamista eläkevakuutusmaksuista subventoidaan naisten eläkkeitä. Molemmat sukupuolet vastatkoon itse eläkkeistään.

Mielenkiintoista on, että nykyisin kotiäidille kertyy vapaaehtoisista toimistaan eläkettä, mutta pakollista varusmiespalvelusta suorittavalle miehelle eläkettä ei kerry. Eikö tässä ole mitään ristiriitaa? No, tasa-arvoviranomaisten mukaan ei varmasti ole.

Naisaktivistit valittavat usein yhteiskunnassa vallitsevasta lasikatosta. Todellisuudessa yhteiskunnassa ei esiinny mitään lasikattoa naisille- päinvastoin, sillä monissa organisaatioissa on paineita saada naisia muun muassa hallitustyöskentelyyn mukaan. Ongelma muodostuu siitä, että hallitustyöskentelyyn pätevöittävää taustaa naisilta löytyy valitettavan harvoin. Paine naisen saamiseksi mukaan yhtiön hallitustyöskentelyyn on usein niin kova, että katsotaan viisaaksi nimittää nainen yhtiön hallitukseen ohi pätevämmän miehen.

Lasilattia sen sijaan on konkreettinen naisia suosiva elementti yhteiskunnassamme. Naisen elämä on keskimäärin suojatumpaa ja tasaisempaa kuin miehen elämä. Yhteiskuntamme huippu ja pohjasakka on pitkälti miesten maailmaa. Mies saattaa pudota huipulta hämmästyttävällä nopeudella katuojaan. Miksi yhteiskunnan syrjäytettyyn osaan ei kaivata sukupuolikiintiöitä? Naisia varten on vaikka mitä tukiverkostoja, eikä naiselle ole alun alkaen asetettu sellaista menestymisen vaatimusta kuin miehelle. Ihmetystä herättää muun muassa se, että asunnoton nainen ohittaa kunnan asuntojonossa asunnottoman miehen.

Naisten suhtautuminen ylennyksiin on myös keskimäärin erilainen kuin miehillä. Mies kokee yleensä velvollisuudekseen ottaa tarjotun ylennyksen vastaan, vaikka ylennys ei kauheasti kiinnostaisi ja omista resursseista olisi epävarmuutta. Nainen kokee ylennyksen enemmän oikeutena, jota ei ole pakko käyttää. Jos nainen kieltäytyy ylennyksestä ja mies ottaa vastaan vastaavan ylennyksen, niin pitäisikö tasa-arvon nimissä myös ylennyksestä kieltäytyneelle naiselle maksaa samaa palkkaa, kuin ylennyksen vastaanottaneelle miehelle?

Samalla ammattinimikkeellä työskentelevä mies saa tutkimusten mukaan muutaman prosentin parempaa palkkaa, kuin vastaavaa tointa harjoittava nainen. Verotus huomioiden 40 000 euron vuosituloilla todellinen ero on noin 500 euroa vuodessa.

Miehet käyvät armeijan ja menettävät keskipalkan mukaan noin 30 000 euroa. Miehet kuolevat 7-10 vuotta aikaisemmin, heiltä jää tältä ajalta eläkkeet saamatta, jotka naiset kuitenkin saavat. Eläkkeen ollessa noin 1500 euroa kuukaudessa puhutaan noin 150 000 euron summasta.

Keskimääräisen 40 työssäolovuoden aikana miesten palkkaero naisiin nähden on 40 x 500 euro, eli 20 000 euroa. Naisten voitto armeijasta ja eläkkeestä on 180 000, eli naiset voittavat koko työuransa aikana 150-160 000 euroa.

Suomalaisissa osakeyhtiössä ei ole varaa mihinkään hyvä veli järjestelmään. Yleensä jokaisen esimiehen tavoitteet ovat sen verran kovat, että jokainen yrittää valita alaisensa ja heidän vastuunsa sen mukaan miten hyvin uskoo heidän auttavan yksikön tavoitteiden toteutumisessa. Jos nimittää omaan organisaatioonsa päällikön, joka ei ole tehtäviensä tasalla, mutta "hyvä kaveri", niin siinähän lisäisi kohtuuttomasti omaa työtaakkaansa. Itse osakkeenomistajana äänestäisin sellaisen yhtiön johdon vaihtamisen puolesta, joka suosii työntekijöitä sukupuolen perusteella. Jos yhtiön johta valitsee vähemmän pätevän naisen pätevämmän miehen asemesta tai päinvastoin, niin katson yhtiön johdon varastaneen minulta rahaa.

Vuonna 2003 teollisuuden toimihenkilöistä miehet tekivät ylitöitä yli 60% enemmän kuin naiset. Sairauspoissaoloja miehillä oli taas yli 46 prosenttia vähemmän. Kaiken kaikkiaan, jos lapsen syntymiseen liittyvät poissaolot unohdetaan laskuista, teollisuuden toimihenkilöistä miehet tekivät noin 2,65 % enemmän töitä kuin naiset. Jos verrataan muita kuin toimihenkilöitä, niin erot ovat vielä suuremmat. Lähde: TT.n työaikakatsaus toukokuu 2004. Voiko jonkun mielestä oikeasti olla niin, että naisille pitäisi maksaa yhtä paljon palkkaa kuukausittain, vaikka nainen tekee vähemmän työtunteja kuin mies?

Ihmetystä herättää myös se, miksi naiset vaikuttavat olevan miehiä haluttomampia sellaisiin töihin missä on suora urakkapalkkaus. Valtaosin suoran urakkapalkkauksen alaisia töitä tekevät miehet. Voiko olla niin, että on mukavampaa tehdä työtä kaikessa rauhassa ilman minkäänlaista hoppua, mutta tällaisesta työnteosta tulisi kuitenkin maksaa samaa palkkaa kuin sellaiselle henkilölle, joka tekee samaa työtä kieli vyön alla?

Media feminismin palveluksessa ja väkivalta

Media on mielestäni tällä hetkellä valjastettu feminismin palvelukseen. Se promotoi joka päivä feminististä propagandaa mm. liioittelemalla miesten väkivaltaisuutta ja vastaavasti uhriuttamalla nainen. Näin on luotu mielikuva, jonka mukaan mies on paha ja rikollinen, ja nainen hyvä ja uhri. Ehkä törkein esimerkki on sellaisen tutkimustuloksen julkistaminen, jonka mukaan joka viides suomalainen nainen elää väkivaltaisessa parisuhteessa. Tämä tutkimus on osoitettu valheelliseksi ja vääräksi, mutta edelleen siihen jaksetaan vedota ja sitä levitetään myös ulkomaille asti luomaan suomalaisesta miehestä kaunista kuvaa.

Miltäpä kuulostaa seuraavat lööpit; "Nainen on yhä uhri". "Jätä mies etene uralla". "Olin väkivaltaisen miehen uhri". "Vaimoaan lyövä mies on tavallinen taapertaja". "Sitkeä suomalainen perusmies voi olla kodin kauhu". "Mies on yhä naisen suurin terveysuhka". "Pelko ajaa pois kotoa". "Uhrin on vaikea irtautua väkivaltaisesta suhteesta" "Suhtautuminen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ei ole muuttunut miksikään". "Vammaiset naiset helposti perheväkivallan uhreiksi". "Yhteiskunta on sallinut naisten pahoinpitelyn". "Amnesty pitää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa laajana ihmisoikeuskatastrofina". Tämä Amnestyn maailmanlaajuinen kampanja julkistettiin samanaikaisesti 60 eri maassa.

Tähän kun lisätään Stakesin 5-vuotinen kampanja "Yksikin lyönti on liikaa ja tuotetaan TV mainos, josta osa kanavista julkaisi sen vain kerran jotkut muutaman kerran sen väkivaltaisuuden vuoksi. Metrojulisteissa nainen esiintyy "silmä mustana" jne., jne.

En yhtään ihmettele, että miesten "imago" naistenhakkaajana on saanut runsaasti keskustelua ja voihan joku kokea jo pelkkiä lööppejä luettuaan, että kaikki miehet ovat väkivaltaisia sikoja.

Väkivaltaongelman merkittävin ydinjoukko vakavien väkivallantekijöiden osalta muodostuu pienestä prosenttiosuudesta miehiä ja naisia. Valtaosin ihmiset ovat väkivallattomia ja osaavat ja haluavat valita väkivallattomia puolisoita. Näistä lähtökohdista minun riski miehenä joutua väkivallan kohteeksi ja uhriksi on olennaisesti naisen vastaavaa todennäköisyyttä korkeampi.

Nimenomaan tavalliset väkivaltaa karttavat miehet ovat kautta aikojen olleet väkivallan merkittävimpiä uhreja. Huomiota kiinnittää Ms. Englandin kuva, jossa hän kiduttaa irakilaismiestä. Kannattanee huomioida, että myös tanskalainen kidutuksesta epäilty upseeri on nainen. Samoin sotien uhreista valtaosa on miehiä. Miten on mahdollista, että yleinen käsitys on, että NAINEN on väkivallan uhri, vaikka ylivoimainen enemmistö maailman väkivallan uhreista tosiasiassa on miehiä?

On jo tutkittu että kun nainen aiheuttaa kipua, on kohteen kipukynnys jostain syystä korkeampi kuin mitä se olisi jos mies aiheuttaisi kipua. Samasta syystä naisen suorittamaa väkivaltaa ei kerrota läheskään niin helpolla kuin miehen aiheuttamaa. Toisin sanoen kysymyksen asettelu voidaan tehdä helposti sellaiseksi että se lyönti on väkivaltaa kun lyöjä on mies, mutta ei kuitenkaan sitä ole kun lyöjä on nainen. Esimerkkinä vaikka "onko sinua joskus lyöty" vastaan "onko sinua joskus pahoinpidelty". Nainen, jota on lyöty, vastaisi molempiin kyllä siinä missä mies vain ensimmäiseen. Toisaalta, on myönnettävä, että miehellä on enemmän voimaa, mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että yhtä kovan lyönnin nainen käsittää ja siis ilmoittaa tutkimukseen eritavalla kuin mies.

Tilastoharha syntyy muun muassa siitä, että miehet eivät yleensä ilmoita - eivätkä kehtaa ilmoittaa -, että nainen käyttää heitä kohtaan fyysistä, tai psyykkistä väkivaltaa, lapset eivät ilmoita väkivaltaisesta äidistään poliisille, naiset ilmoittavat miehen väkivallasta todennäköisemmin poliisille., "Miesvihaajafeministit" haluavat, esittää miehet mahdollisimman huonossa valossa ja nostavat miesten tekemät väkivallanteot esiin, media on poliittisesti korrektisti mukana miesten syyllistämisessä ja jättää huomioimatta oikeat tilastot.

Perheväkivallan osalla pitäisi tutkia todellisia todettuja tapahtumia, eikä tehdä "miltä susta tuntuu" -kyselyjä. Todellisiin väkivallantekoihin tulee laskea naisten osalta päihdevaurioisten lasten osalta 500 vuotuista törkeää pahoinpitelyä ja pysyvää ruumiinvamman aiheuttamista. Pelkästään tällä yksittäisellä teolla naiset taitaa ylittää kaikki miesten naisiin kohdistamat todetut törkeät pahoinpitelyt.

Käsittääkseni yli 50 % perheväkivallasta on naisten tekemää. Naisten väkivallanteot ovat paljolti sellaisia, että ne eivät tilastoidu väkivallantekoina. Esimerkiksi mainitut vuosittaiset noin 500 naista aiheuttaa vastuuttomalla päihteiden käytöllä pysyvän aivovaurion syntymättömälle lapselleen. Yksikään näistä teoista ei tilastoidu perheväkivallaksi. Naiset syyllistyvät myös lasten ruumiilliseen kurittamiseen ymmärtääkseni miehiä useammin. Tämä tosin johtuu paljolti siitä, että naiset viettävät vielä nykyisin enemmän aikaa lasten kanssa kuin miehet.

On surullista, että naisten tekemää väkivaltaa ei voida kriminalisoida. Väkivalta ei kuitenkaan muutu muuksi, jos sitä ei ole kriminalisoitu. Syntymättömien lasten osalta ratkaisisin asian siten, että synnyttyään lapsella on ihmisoikeudet ja tälle syntyneelle lapselle joku toinen ihminen on aiheuttanut kiistatta ruumiinvamman ja tästä teosta tulee kantaa vastuu aivan samojen periaatteiden mukaan kuin syntyneelle lapselle tehdystä teosta. Tällainen kriminalisointi ei kieltäisi aborttia, mutta saattaisi tekoon syyllisen vastuuseen, eikä myöskään aiheuttaisi salailutarvetta, eikä ehkäisisi hoitoon hakeutumista. Jos laki rankaisisi naista, niin se nimenomaan suojelisi lasta, sillä teosta jää joka tapauksessa kiinni lapsen synnyttyä ja rangaistuksen pelko kyllä vaikuttaisi asiaan. Neuvolan välttelyyn sen sijaan ei olisi syytä, sillä miten se voisi pahentaa naisen asemaa, koska pakkohoidon pelkoakaan ei ole, eikä teosta voisi rangaista ennen lapsen syntymää?

Tällaista kriminalisointia ei varmasti saada koskaan aikaiseksi, sillä yhteiskunnassamme naisen oikeudet ovat lasten oikeuksien yläpuolella. Suomen vangeista 90 % on miehiä. Näistä miehistä 90 % on päihderiippuvaisia ja he ovat joutuneet vankilaan suurelta osin päihderiippuvuuden seurauksena. Miksi on niin, että päihderiippuvaista naista tulee ymmärtää ja auttaa, mutta mies joutaa vankilaan?

Naisen oikeuksien järkyttävä asema ja valta näkyy myös terveiden naisten keinosiemennysasiassa. Lapselta ollaan valmiita eväämään edes mahdollisuus tasapainoiseen perhe-elämään, jossa on isä ja äiti.

Mikäli mies haluaa tukea feminististä liikettä, niin parhaiten se onnistuu lyömällä naista, mieluiten omaa vaimoa. Tämä on se polttoaine, jolla feministinen liike toimii ja tässä on myös syy siihen, miksi feministit tarvitsevat juuri väkivaltaisia miehiä. Ilman väkivaltaisia miehiä ei olisi voimakasta feminististä liikettä. Feministien etu ei ole, että miehet lopettavat väkivallan. Tässä on syy siihen, miksi feministit keskittyvät syyllistämään miestä, eivätkä paneudu väkivallan perussyihin ja pyri lopettamaan väkivaltaa. Feministit ovat ainoa ryhmä yhteiskunnassa, jotka suoranaisesti hyötyy miesten tekemistä väkivallanteoista.

Yksinäisten naisten adoptio-oikeus herättää ihmetystä. Eikö lapsen etu olisi, että sillä olisi molemmat vanhemmat? Jonossa on vaikka kuinka paljon pariskuntia, jotka odottavat adoptiolasta. Ei lapsi ole mikään naisten käyttöön tarkoitettu lelu, vaan pieni ihminen.

Parisuhteessa, silloin, kuin kysymys on myös lapsista, niin siitä ei mies lähde yhtä heppoisin perustein, kuin nainen. Nainenhan "heittää ukkonsa kylmästi ulkoruokintaan" ottaa lapset itselleen ja "äijäreppana" maksaa elatusmaksut. Mies tottuu suhteen aikana naisen kuukausittaiseen kiukutteluun, mielialavaihteluihin ja hormonimyrskyihin asteittain ja ottaa "turpaansa" valittelematta kohtaloaan. Hän haluaa pitää perheen kasassa viimeiseen asti.

On mielenkiintoista, että lainsäädännön tasolla on katsottu tarpeelliseksi antaa äidille alennusta tuomioon, jos äiti tappaa oman lapsensa. Ajatuksena tuntuu olevan, että äiti on joka tapauksessa hyvä ihminen ja hän on vain joutunut jonkinlaisen hormonimyrskyn kouriin. Miesten osalla ei kyllä puhuta mistään testosteronihumalasta vastaavissa tilanteissa.

Henkisen väkivallan saralla naiset ovat kunnostautuneet huomattavasti miehiä paremmin. Henkisen väkivallan mittaaminen ja vertaaminen ruumiilliseen väkivaltaan on vaikeaa, sillä viime kädessä kyseessä on ihmisten omat kokemukset ja tunteet. Jos minulle annettaisiin kaksi vaihtoehtoa, ensimmäisen ollessa se, että minut heitettäisiin kotoa pois ainoana perusteena muodin mukainen kyllästyminen ja miesten kierrätys ja toiseksi vaihtoehdoksi annettaisiin, että minut pahoinpidellään törkeästi, niin valitsisin kyllä jälkimmäisen. Henkistä väkivaltaa eli kiusaamista ei ole kriminalisoitu kotioloissa. Moni mies on ajettu henkisellä väkivallalla itsemurhaan. Ei se ole mikään mitätön juttu.

Muutama vuosi sitten Helsingin Sanomat julkaisi mielenkiintoisen suomalaistutkimuksen tuloksia: Ilman isää kasvaneet suomalaispojat syyllistyivät väkivaltarikoksiin kahdeksan kertaa todennäköisemmin kuin isän kanssa kasvaneet. Tutkimus oli naisen tekemä, ja varmasti hyvin epäsuosittu ja vaiettu feminististä tasa-arvoa ajavien naisten keskuudessa.

Ulkomaiset tutkimukset taas ovat antaneet sellaista tietoa että isäpuolet syyllistyvät väkivaltaisuuteen lapsia kohtaan jopa viisikymmentä kertaa todennäköisemmin kuin lasten omat biologiset isät. Kuitenkin meillä on muodikasta halveksia biologisen vanhemmuuden, tai siis tietenkin vain biologisen isyyden merkitystä. Siis uusioperheessä asuva biologinen isä saattaa olla tästä näkökulmasta huomattavasti parempi lähihuoltaja kuin uusioperheessä asuva biologinen äiti.

Joku mies saattaa hyvin kokea, että pelkkä tietoisuus miehen perheoikeudellisesta heikosta asemasta koetaan väkivallan uhkana, sillä viime kädessä yhteiskunnan väkivaltamonopoli on perheoikeudellisesti yksinomaan naisten käytössä. Nainen voi hakea eron, häätöpäätöksen ja toimeenpanon poliisilta, eikä miehellä ole mitään mahdollisuuksia käytännön tasolla vaikuttaa asiaan. Tällainen yhteiskunnan taholta tehty väkivallanteko ei jälleen kerran tilastoidu minkäänlaisena perheväkivaltana.
Kun puhutaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta, niin käytännössä sillä tarkoitetaan ainakin Suomessa naisten tasa-arvoista asemaa suhteessa miehiin. Kaikessa sukupuolten tasa-arvoon liittyvässä tiedotuksessa ja päätöksenteossa otetaan huomioon lähinnä vain naisnäkökulma.

Kuvaavaa on myös, että kaikki tämän feministisen diskurssin vastainen tiedotus pyritään järjestelmällisesti estämään. Hiljattain RAY rahoitti tutkimuksen koskien "naisten aggressiota ja väkivaltaa", ja viisi naisjärjestöä torpedoi koko ajan tutkimusta ja yritti estää tulosten julkistamisen. Heidän mukaansa naisten tekemää väkivaltaa ei saa tutkia. Miesten Kriisikeskuksen teettämä tutkimus paljasti sen, että miehiin kohdistuva perheväkivalta on paljon luultua yleisempää. Ja tämähän ei ole feministisen maailmankatsomuksen mukainen katsantokanta, koska sehän rikkoisi "miesrikollinen ja naisuhri" -kuvan.

Elinkautisvanki I. K:sta (tuomittu murhasta) esitettiin joitakin vuosia sitten dokumentti televisiossa, jossa näytettiin kuinka sosiaaliviranomaiset veivät lapset äitiään vankilaan tapaamaan, kun olivat liian vanhoja enää äiti-lapsi-osastolla äitinsä kanssa vankilassa lusimaan.

Samoin dokumentissa Musta kissa lumihangella esitetään kuinka miehensä taposta tuomittu nainen aloittaa elämäänsä vapaudessa lapsensa kanssa, joka on täysin tietämätön siitä, että äiti on tappanut hänen isänsä ja sosiaaliviranomaiset sekä lastenpsykiatrit tukevat tätä äitiä tässä vanhemmuudessa.

Samaan aikaan monet rehelliset ja kunnolliset työssä käyvät sekä akateemisesti koulutetut miehet eivät saa tavata lapsiaan - tämä, jos mikä on räikeä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien irvikuva, joka voi tapahtua vain ja ainoastaan Suomen kaltaisessa sivistymättömässä takapajulassa.

IL tietää kertoa 9.9.2004: Nainen kuritti 10-vuotiasta tyttöä erittäin raa'alla ja julmalla tavalla yksityisasunnossa Kajaanissa. Nainen sitoi ensin puolustuskyvyttömän lapsen kädet ja jalat, minkä jälkeen hän kiinnitti vielä tytön käsistä kylpyhuoneen pyykinkuivaustelineeseen. Tämän jälkeen alkoi julma pahoinpitely. Kolmena yönä 37-vuotias nainen ruoski pikkutyttöä sähköjohdolla erittäin rajusti. Uhri sai kaikkiaan kaksikymmentä verta vuotavaa haavaa. Osa arvista on edelleen nähtävissä. Kajaanin käräjäoikeus tuomitsi eilen 37-vuotiaan naisen törkeästä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Tuomittu joutuu korvaamaan uhrille pysyvästä kosmeettisesta haitasta 700 euroa. Käräjäoikeus piti pahoinpitelyä törkeänä ja lapsen ihmisarvoa halventavana. Olisikohan mies saanut vastaavasta rikoksesta ehdottoman vankeusrangaistuksen?

Stereotypia vs. keskimäärin erilainen. Pojat ovat tyttöjä lahjakkaampia matemaattisesti. Tämä on fakta. Tämä fakta ei kuitenkaan oikeuta tekemään sukupuolen perusteella johtopäätöstä, että satunnaisesti valittu poika on lahjakkaampi matematiikassa kuin satunnaisesti valittu tyttö. Tällainen olisi sterotyyppinen näkemys. Faktat pitää kuitenkin osata erottaa sterotypioista, eikä yhteiskuntaa voida rakentaa siten, että kielletään kertomasta tosiasioita. Toinen tosiasia on, että tyttöjen hoivavietti on voimakkaampi kuin poikien. Tästä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että jokaisen suomalaisen tytön hoivavietti on voimakkaampi kuin yhdenkään suomalaisen pojan.

Minulla on tuttu mies, jota pidän väkivallattomuuden perikuvana. Kukaan ei ole koskaan väittänyt hänen syyllistyneen väkivallantekoon. Ei minkäänlaiseen. Hänen vaimonsa hakeutui turvakotiin, koska omien sanojensa mukaan pelkäsi miehensä mahdollisesti käyttäytyvän väkivaltaisesti. Nyt ko. mies uskoakseni tilastoituisi tehdyssä tutkimuksessa väkivaltaiseksi. Onko tämä oikein? Suomalaisessa ”tutkimuksessa” itse Jeesus Nasaretilainen tilastoitaisiin väkivaltaiseksi mieheksi, mikäli hänellä olisi puoliso, joka olisi ajatusmaailmaltaan riittävän erikoinen pitääkseen Jeesusta väkivaltaisena. Mielestäni jo tämä yksittäinen esimerkki osoittaa, että aiheesta pitäisi tehdä aivan oikea tutkimus nykyisin käytössä olevan lähinnä woodoo-tasolla olevien tutkimusten sijaan.

Äkillinen mediahäly pedofilian ympärillä 1990-luvulla oli sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos ja pedofiilit ovat aina olleet keskuudessamme. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.

Maailman laajimmassa, Heikki Sariolan julkaisemassa 8500 kuusitoistavuotiaan nuoren haastattelututkimuksessa ilmeni, että jonkinlaista seksuaalista ahdistelua oli kokenut jossain elämän vaiheessa 7,4 prosenttia tytöistä ja 3,5 prosenttia pojista. Luvut voivat tuntua korkeilta, mutta huomattakoon ettei yksikään muistanut kokeneensa tällaista alle 5 vuotiaina, ja alle 10- vuotiaina oli tytöistä ahdisteltu 0,6 prosenttia, vakavia tapauksia oli 0,3 prosentilla - kolmella tuhannesta. Luvut nousevat selvästi haastateltujen täytettyä 14-vuotta, jolloin he eivät ole enää lapsia, vaikka juridisesti ovatkin.

Mediassa pedofiliaa laajennettiin oleellisesti. Erityisen tärkeää oli korostaa ettei pedofiili erotu joukosta, taipumus ei näy ulospäin - lopulta kuka tahansa mies saattoi olla pedofiili. Onneksi ei päästy niin pitkälle, että olisi osoitettu kaikkien miesten olevan pedofiileja. Tyypillinen oli myös jäävuoriteoria, väite että vain pieni osa tapauksista tulee esille, vaikka väitteelle ei ole mitään tukea tutkimuksista.

Myös lapsikäsitettä laajennettiin ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneista lapsista julkaistuja lukuja tulkittiin väärin. Unohdettiin, että suurin osa teoista kohdistui murrosikäisiin, ei lapsiin. 13-14 -vuotiaita nimitettiin pikkutytöiksi, vaikka tosiasiassa pedofiilit eivät ole edes kiinnostuneita jo selkeät murrosiän merkit saavuttaneista nuorista.

Vaikuttaa siltä, että jotkut naiset ajautuvat kerta toisensa jälkeen väkivaltaiseen suhteeseen. Yleensä uhria ei mielestäni pitäisi syyllistää, mutta käännetäänpä sukupuoliroolit toisin päin: Ajatellaan, että mies on viimeisten kymmenen vuoden aikana tullut pahoinpidellyksi ystäväpiirissään 50 kertaa ja pahoinpitelijöinä on ollut kuusi eri ystävää. Mieleen nousee helposti kysymys siitä, että onko tämä uhri jotenkin omilla valinnoillaan vaikuttanut siihen, että on tullut pahoinpidellyksi?

Helsingin Sanomissa oli 24. syyskuuta artikkeli vauvan ravistelusta. Voimakkaan ravistelun kohteeksi joutuneista vauvoista joka kolmas kuolee. Tutkimuksen mukaan 100 000 lapsesta 24 joutuu ravistelun kohteeksi. Eniten ravisteluvammoja löytyy nelikuukautisilta vauvoilta. Mielenkiintoista on, että artikkelissa ei nähty tarpeelliseksi tuoda esiin ravistelijoiden sukupuolta. Naisen tekemä väkivalta on joidenkin vastuuttomien vanhempien tekosia ja miehen tekemä väkivalta on miehen tekemää väkivaltaa. Surullista.

Minä olen laillisuuden periaatteen palauttamisen kannalla, ja mielestäni se vaatii lain kirjainta rikkovien viranomaisten saattamista vastuuseen teoistaan, ruuti ei kannata tuhlata, haastaminen on aloitettavan suoraan korkealta tasolta, vastuuhenkilöt, kuten ministerit, kantakoon sen vastuun joka heillä lain mukaan on. Viranomaisten ei pidä antaa toteuttaa omaa, lain ulkopuolista "lakiaan", mutta niinhän he tekevät jos kukaan ei nosta asiasta meteliä.

Yleensä sortoa kohdanneet miehet eivät jaksa taistella tuota valtavaa koneistoa vastaan, ne joilla on omien lasten asioista kyse sitä yrittävät, mutta usein heidät laitetaan henkisesti niin mahdottomaan yhtälöön ja etteivät he mitenkään sitä jaksa vaan häviävät taistelunsa monesti vieläpä näkymätöntä "vihollista" vastaan.

Maailman vanhin ase on lapsista eristäminen. Ja se toimii aina, se vahingoittaa, ja sitä käytetään sumeilematta. Koska se on niin vahva ase. Ihmisen yksi perustavampaa laatua oleva ihmisoikeus on oikeus omiin lapsiin, ja kun se viedään, käytetään sitä aseena, moni vammautuu ja menettää voimansa, taistella enää yhtään mistään, kuten tiedät siitä alkaa monen miehen alamäki, ja sitten alkaa uusi syyllistäminen

Edellä esitetystä johtaen jonkun sellaisen miehen joka ei enää itse ole tuossa tilanteessa jossa lapsella voisi kiristää pitäisi uskaltaa avoimesti alkaa vastustaa tätä isyysfasismia, ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä, sukkapuikonpistoista välittämättä. Alatyylistä kuranheittoa on tuollaiselle henkilölle tietenkin tiedossa, mutta jonkun tai joidenkin pitäisi siihen silti ryhtyä, muutosta ei muuten tule.

Eeva-lehden syyskuun 2004 numerossa on juttu psykopaateista. Jutussa kaikki mainitut psykopatian uhrit ovat naisia ja psykopaatit vastaavasti miehiä. Tämä on sitä piilovaikuttamista, jolla suuri osa Suomen kansaa höynäytetään uskomaan, että nainen on sisarhentovalkoinen ja mies on peto. Toisaalta voi tietysti ajatella, että mies on peto, jos ajattelee, että peto on miehen synnyttänyt, mutta näin en soisi kenenkään ajattelevan.

Vastassa oleva koneisto on valtava, mutta se on oikeudellisilta periaatteiltaan savijalkainen jättiläinen, enkä usko että se mitenkään pystyisi puolustamaan harjoittamaansa epäinhimillistä käytäntöä puolueettomassa oikeudessa, mikäli sellainen vielä Suomesta löytyisi. Ja sellainen on löydyttävä.

Miesten heikko asema

Nykyisin voidaan jo sanoa, että nainen on Suomessa vähintäänkin yhtä tasa-arvoinen kuin mies. Sen sijaan yhä enemmän on alkanut kuulua viestejä eri puolelta yhteiskuntaa, että miehet ovat jäämässä jalkoihin. Esimerkkejäkin löytyy:
Yleinen asevelvollisuus koskee vain toista sukupuolta asettaen näin miehen epätasa-arvoiseen asemaan naiseen verrattuna. Naisten "synnytysvelvollisuuteen" ei oikein voi vedota, koska naisilla ei sellaista - ainakaan Suomen lainsäädännön mukaan - ole.

Terveydenhuollon määrärahat. Selvityksen mukaan pelkästään naisille suunnattuun terveydenhuoltoon suunnataan verorahoja moninkertainen määrä miesten terveydenhuoltoon verrattuna. Tämä siitäkin huolimatta, että miehet sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina kuin naiset. Vai tässäkö yksi syy miksi miesten elinikä on 7 vuotta naisia alhaisempi keskimäärin?

Lainsäädännössä ja yhteiskunnassa on lisäksi monia yksityiskohtia, jotka suoraan syrjivät miestä tavalla tai toisella. Esimerkkinä vaikkapa ns. naisyrittäjälaina, joka on matalakorkoinen laina pelkästään naispuolisille yksityisyrittäjille. Mies ei voi saada yhtä edullista lainaa yritystoimintansa rahoittamiseksi. Toinen esimerkki löytyy rangaistuskäytännöistä. Yleisesti hyväksytty totuus oikeustieteilijöiden ja tutkijoiden keskuudessa on se, että rikoksen tehnyt nainen saa yleensä hieman lievemmän rangaistuksen kuin saman rikoksen tehnyt mies.

Miesten syrjintä sosiaalitoimessa. EU:n ihmisoikeustuomioistuin antoi vasta Suomen sosiaalitoimelle varoituksen miesten syrjimisestä. Varoitus jäi jostakin syystä lähes huomiotta Suomen medioissa, mutta se kertoo missä nykyisin mennään. Esimerkiksi avioerotilanteissa miehen oikeudet ovat mitättömät, ja hänelle jääkin avioerossa häviäjän ja maksajan rooli lähes aina. Samoin sosiaalisessa tulonsiirrossa miehet ovat onnettomassa osassa, sillä naiset saavat 70% kaikesta sosiaalisesta tulonsiirrosta.

Poikien syrjintä koulutuksessa. Pojat saavat koulussa huonompaa palkkaa arvosanojen muodossa kuin tytöt. Tämä ei johdu siitä, että tytöt olisivat yhtään poikia parempia, vaan siitä, että oppiaineet ja opetuksen järjestäminen toteutetaan tyttöjä suosivalla tavalla. Mikäli lisättäisiin matemaattisia aineita, vähennettäisiin kielipainotteisuutta, lisättäisiin pojille luontaisesti soveltuvia kädellä tekemisen taitoja ja hyödynnettäisiin poikien luontaista kilpailuviettiä ja ryhmätyötaitoja, niin erot tasaantuisivat nopeasti. Esimerkkinä voisin antaa kaunokirjoituksen, joka on yhteiskunnassa täysin hyödytön taito. Kaunokirjoitusharjoituksissa pojat ahdistuvat ja tytöt menestyvät. Onko ainoa peruste tällaisille harjoituksille siinä, että tytöt saadaan menestymään koulussa poikia paremmin? Opetushallituksesta kysyttäessä ei osattu puolustaa kaunokirjoituksen tarpeellisuutta muutoin kuin hienomotoriikan kehityksellä. Kyllä hienomotoriikkaa voi kehittää myös sillä tavalla, että pojat siitä pitävät.

Poikien systemaattinen syrjintä alkaa jo päiväkodissa. Päiväkodin hoitajat eivät uskalla antaa esikouluikäisille pojille sahoja ja vasaroita käyttöön, koska he itse pelkäävät kyseisiä työkaluja, eivätkä osaa niitä käyttää. Näin poikien luontaisesti tarvitsema nikkaroinnin taito jää kehittymättä ja tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että poikien tasapainoinen kehitys heikentyy ja päiväkodista lähtien. Kyse on vähän samankaltaisesta ilmiöstä, kuin jos päiväkodissa olisi mieshoitajia, jotka kieltäisivät tyttöjä leikkimästä kotia.

Viimeisimpänä osoituksena on Vantaan kielto, jossa kaikissa Vantaan yläasteen kouluissa kielletään käyttämästä pyöriviä koneita. Kiellon taustalla on käräjäoikeuden päätös, jossa todettiin, että oikohöylän terä ei saa olla näkyvissä missään työvaiheessa. Jokainen oikohöylää käyttänyt tietää, että tällainen vaatimus on käytännössä mahdoton toteuttaa. En tiedä, mutta jotenkin syntyy tunne, että tuomari on nainen, joka ei ymmärrä oikohöylän toimintaperiaatetta ja jota ei oikeasti edes kiinnosta oikohöylän toimintaperiaate. On vain kamalaa, kun oppilas on loukannut itsensä ja pelottavat ja vaaralliset koneet on kamalia.

Ehkäpä merkittävimpänä tasa-arvon puutteen todisteena voidaan pitää miesten korkeita itsemurhalukuja. Eivät miehet ole geneettisesti sen herkempiä tekemään itsemurhia. Yhteiskunta on vain järjestetty siten, että miehelle lankeava osa on niin paljon kovempi, että monet eivät sitä kestä. Miltä sinusta tuntuu miehenä, että minä hyvänsä ajanhetkenä joku voi viedä lapsesi, eikä sinulla ole mitään tehtävissä asian hyväksi? Saat kaksi kuukausittaista lyhyttä tapaamisoikeutta, jotka eivät riitä tasapainoisen suhteen luomiseen. Lisäksi saat kouraasi järkyttävän maksuhaitarin, eikä ketään ole edes kiinnostanut selvittää, mitkä ovat sinun elämisen edellytykset. Tämän asian korjaaminen kuuluu nimenomaan ja ensisijaisesti niille miehille, jotka eivät tällaista vääryyttä ole kokeneet ja joilla on voimavaroja jäljellä asioiden korjaamiseksi. Myös naisten on syytä pohtia tuntuisiko asia oikeudenmukaiselta, jos roolit olisivat toisin päin.

Mutta entä jos esimerkiksi joku mies kokee feministiset keskustelut häiritseviksi. Onko tällöin miehellä oikeus kieltää nämä keskustelut - ja jos kieltoa ei noudateta, onko kyse häirinnästä? Vai onko edelleen niin, että nimenomaan naishegemonialla on valta määritellä nämä rajat?

Todellinen ongelma on kuitenkin Suomessa syrjäymisvaarassa olevien ihmisten, tilastollisesti heistä valtaosa on miehiä hoito tai sen saamatta jääminen. Siihen ei sijoiteta varoja juuri lainkaan. Esimerkiksi useiden syrjäytymisvaarassa olevien alkoholisoitumassa olevien tai itsemurhaa hautovien miesten kohdalla ei haluta nähdä sen johtuvan masennuksesta, joka naisten osalta diagnosoidaan 2,5 kertaa useammin ja he saavat siihen hoitoa. Se on toki usein kallista. Ja kohdistuu ensisijassa siis naisiin.

Todellisuudessahan ainoa oikea mittari terveydenhuollon resurssien jakautumisessa sukupuolen mukaan on käytetyt eurot henkilöä kohden koko elinaikana. Ja tällä mittarilla katsottuna on lähes itsestään selvää, että naisia hoidetaan paljon miehiä paremmin.

Huoltajuuskysymys

Suomessa on tapana ajatella, että lapsen etu ja äidintahto ovat sama asia. Sekä oikeuslaitoksen, että sosiaaliviranomaisten soisin ymmärtävän, että lapsi on ihminen ja omaa näin itsenäiset ihmisoikeudet heti ja viimeistään synnyttyään ja napanuoran katkettua.

Tässä erään miehen näkemys asiaan: Minäkin haluan koko sydämestäni tukea tätä miesasiaa. Lähinnä huoltajuuskiistoissa tapahtuva miesten polkeminen on suurin minua motivoiva yksittäinen ongelma. Voimakas kiinnostukseni ei pohjaudu omassa avoliitossani oleviin ongelmiin, vaikka lapsia onkin 4, vaan minun "syyni" löytyvät "syvemmältä". Nimittäin oma lapsuuteni meni voimakastahtoisen äitini "pillin" mukaan, emmekä minä, isä ja sisarukseni koskaan tohtineet asettua äitiä vastaan. Äiti uhkaili jatkuvasti isääni erolla aivan käsittämättömistä syistä. Isä oli arka ja hyväntahtoinen mies. Luulen, että isä pelkäsi ainoastaan menettävänsä meidät lapset, jos ei suostunut äitimme mielivaltaisiin vaatimuksiin. Me lapsetkin koimme, että ero erottaisi meidät automaattisesti isästämme ja me pelkäsimme todenteolla, että vanhempamme eroaisivat. Teimme mekin osaltamme kaikkea järjetöntä äitiämme miellyttääksemme. Vasta nyt aikuisena olen käsittänyt, että elämämme olisi ollut elämisen arvoista, jos isä olisi voinut olla meidän yksinhuoltajanamme. Kun katson nyt aikuisen silmin isääni omien lasteni parissa, en epäile hetkeäkään, etteikö arki olisi ongelmitta sujunut. Varsinkin, jos äiti olisi miesten tapaan maksanut elatusapua. Tämä on suuri vääryys ennen kaikkea lasten oikeuksien vuoksi.

Tässä erään miehen näkemys asiaan: Kun suotuin perheneuvolassa käynteihin oli perheneuvojan ensimmäiset sanat 'Haluaako isä tavata lapsia'. Kun sanoin totta kai kun he jäävät luokseni asumaan toistettiin' Ei, ei kun kuinka usein isä haluaa lapsia tavata?' 6 kk tappelu naisarmeijaa vastaan ja nyt olen tyytyväinen lähi-isä. Kas kummaa nyt ei äiti olekkaan halunnut tavata lapsia?

Erään naisen näkemys avioeroihin: Luin joskus suuresta Suomessa ilmestyvästä paikallislehdestä, että Suomessa yleensä nainen laittaa avioeron vireille ja yleisin syy on, että mies on 'liian kiltti!' Kyllä minun ulkomaalainen mieheni nauroi suomalaisille naisille ja kysyi että minkähänlainen mies se talibaani feministeille pitäs sitten oikein olla? En osannut vastata!

Erään miehen näkemys asiaan: Useinhan lasten äiti nähdään vain ja ainoastaan kelvollisena ja "korkean moraalina" omaavana olemaan ainoa vaihtoehto lapsen lähivanhemmaksi. Meillä kävi niin, että nuorin lapsista 11v tyttö ei halunnutkaan lähteä äitinsä ja hänen ihanan uuden rakastajansa matkaan, vaan halusi jatkaa sitä tylsää ja arkista elämäänsä "juopon, vainoharhaisen, väkivaltaisen, mustasukkaisen, hullun ja tyttärensä seksuaalisesti hyväksikäyttäneen retkun" kanssa. Meillä on itse asiassa lasten kanssa elämä elämisen arvoista, kun päästiin siitä häiriköstä eroon. Eivät lapsetkaan jaksaneet kuunnella sitä jatkuvaa raivomista, kiukuttelua, vähättelyä, narinaa, urputusta, vähättelyä, mitätöintiä, jota tämä "mukamas lasten äiti/aviovaimo harrasti".

Jos mies on hyvä isä lapselle ja kohtelee lapsen äitiä hyvin, hän on tylsimys ja epämiehekäs miehen malli lapselle, siispä nainen hakee eroa ja vaihtaa luuserin jännittävämpään mieheen ja vie lapset mukanaan. Jos mies kohtelee lasta ja tämän äitiä huonosti tai välinpitämättömästi, hän on huono isä, siispä nainen hakee eroa, etsii uuden ja paremman "isän" lapselleen ja vie lapset mukanaan.

Syyskuun 22. päivänä oi Ilta-Sanomissa oli sivulla 4 erään isän kirjoitus otsakkeella "Lapsen tahto". Siinä isä kirjoitti ongelmastaan, että hänen ja lapsen tapaamisten kanssa on ongelmia. Hän kirjoitti mm "Olen eronnut viitisen vuotta sitten ja minulla on ex vaimoni kanssa 12 vuotias tyttö. Tapaamisemme eivät ole koskaan toimineet sovitun mukaisesti, vaikka välimme entisen vaimoni kanssa ovat sinänsä hyvät. Juhlallisesti ex vaimoni ja juristin kanssa sovitusta ja oikeuden vahvistamasta normaalista tapaamisoikeudesta toteutuu ajallisesti muutama prosentti".

Ongelma on käsittääkseni aika laaja ja se on päässyt ajautumaan tähän pisteeseen, koska "järjestelmä" on suosinut äitejä ja vähätellyt miesten ja isien merkitystä lapsen elämässä. Mielestäni eräs isä kiteytti tämän ongelman aika hyvin jossakin lehtiartikkelissa toteamalla. " Luovuin lapseni huoltajuudesta, koska en jaksanut taistella ex vaimoani ja viittä kitarisat punaisina kiljuvaa sosiaalitanttaa vastaan".

Itseasiassa olemme tekemisissä sellaisten "luonnonvoimien" kanssa, josta jotkut ovat keskustelussa käyttäneet ilmaisua "naarastiikeri". Se ovatko näitä "naarastiikereitä" vain ne äidit, jotka taistelevat "pennuistaan", vai onko ajateltava ja otettava huomioon, että sosiaalitoimi on lähes 100%:sesti naisvaltainen ala, jotenka isä saattaa joutua taistelemaan koko "naarastiikerilaumaa" vastaan . Ja tässä taistelussa saattaa käydä, kuten isälle, joka lopetti taistelemisen lapsen lähivanhemmuudesta, kun ei jaksanut enään.

Tällä hetkellä on olemassa määrätyillä "avainpaikoilla" naisia, jotka näkevät tämän tilanteen realistisesta näkökulmasta ja ovat nähneet, että tämänhetkinen tilanne ei voi jatkua enää tällaisena. Vuositasolla avioerolapsia tulee joka vuosi noin 28.000, lisäksi avoerolapset, joita ei rekisteröidä. Lapsia huostaanotetaan vuositasolla noin 7000 lasta, joista pakkohuostaanotetaan noin 1300 vuosittain ovat herättäneet nämä henkilöt näkemään tämänhetkisen tilanteen hälyyttävänä.

Määrättyjä toimenpiteitä on jo suoritettu, lisäksi erinäisiä toimenpiteitä on "työn alla", mutta vie vuosia, ennekuin ne tuottavat hedelmää. Itse en ole mukana millääntavoin näissä "projekteissa", vaan olen sattuneesta syystä seurannut tätä kehitystä jo muutaman vuoden ajan ja minulle on syntynyt eräänlainen kuva, mikä tämän tilanteen on aikaansaanut.

Miehet eivät halua tälle asialle julkisuutta. Tämä on käsittääkseni eräs ns. kasvatullinen ongelma. Se on iskostettu miehille päähän jo pikkupoikana "tyttöjä ei saa kiusata, tyttöjä ei saa lyödä". Ja tytöt kait tietävät sen jotenka he saattavat kokeilla, kuinka paljon "poikia voi kiustata" -saamatta itse turpaan.

Myönnän, että tämä on spekulaatiota, mutta jotain totuuden siementä siinä saattaa olla ja piillä. Vastuu on isällä määrätyissä asioissa, jotka ovat peräisin agraariyhteiskunnasta ja joita naiset pitävät itsestäänselvyytenä. Nainenhan etsii sitä "elämänsä miestä". Naisella on pesänrakentamisvietti, vauvakuume ja biologinen kello tikittää aika ajoin ja jonka tikitys märää mitä parisuhteessa milloinkin tapahtuu.

Tässä erään isän kommentti huoltajuusasiaan: "No, on minullekin lastenvalvoja oman lapseni huoltajuuskiistojen yhteydessä sanonut suoraan, että äiti on ainoa tärkeä henkilö kenen tahansa lapsen elämässä ja isällä ei ole mitään merkitystä. Myöhemmin olen huomannut, että ei hän ollut aivan täysin oikeassa: isää tarvitaan aina silloin, kun tarvitaan lisää rahaa. Näin meillä tasa-arvon Suomessa."

Nainen kokee miehen tavoitteleman lähihuoltajuuden usein äärimmäisenä uhkana itseään kohtaan. Tässä tilanteessa lasten äiti saattaa menettää täysin itsehillintänsä ja keksiä mitä ihmeellisempiä syytöksiä ja valheita saadakseen pennut itselleen. Insesti, alkoholismi, väkivaltainen käyttäytyminen, tai sillä uhkaaminen, vainoharhaisuus, mustasukkaisuus, jne., ovat valitettavasti todellisia huoltajuuskiistoissa. Tässä mielentilassa toimiva ihminen ei ajattele pentujaan, vaan pentujensa pelastamista, joltakin, "jonka hän kokee uhkaksi". Aiheuttaen käyttäytymisellään pelkotiloja, turvattomuutta, sekä jopa psyykkisiä ongelmia lapsilleen Vielä valitettavampaa on, että yhteiskuntamme sosiaalisektori tuntuu uskovan kaikki äidin sadut sellaisenaan. Tämä on se ilmiö, joka perimmiltään tekee Suomesta huoltajuusasioiden banaanivaltion.

Täällä miessukupuolta syrjivässä Suomessa pitää olla todella huono äiti, että menettää huoltajuuden lasten isälle. Samoin Campoyn viime keväänä saamasta pahoinpitelytuomiosta, eivät lehdet 7-päivää lukuun ottamatta ole uutisoineet. Campoy löi halolla miestään päähän ryyppykekkereissä.

Summa summarum. "On aivan turha lähteä suinpäin uhoamaan ja hakkaamaan päätään Karjalan mäntyyn tai taistelemaan tuulimyllyjä vastaan". Muutoksen on tapahduttava käyttämällä laillisia keinoja epäkohtien poistamiseksi, sekä koko perhedynamiikan korjaamiseksi.

Nainen lapsikaappaajana

Kansainvälinen lapsikaappaussopimuksen mukaan asia lapsen huollosta käsitellään siinä maassa, josta lapset on alun perin kaapattu. Jos aina tuomittaisiin vain sen maan tuomioistuimessa, johon lapset on viimeksi kaapattu, niin tilanne johtaisi täyteen anarkiaan, sillä kaappaukset tulisivat erittäin kannattaviksi.

Suomessa naisen oikeudet on usein asetettu ei ainoastaan ihmisoikeuksien, vaan myös lapsen oikeuksien yläpuolelle. Osoituksena tästä on laajat julkiset keskustelut ja paheksunnat tilanteissa, jossa suomalainen nainen joutuu tehtyään rikollisen teon noudattamaan lakia ja palauttaman lapset siihen maahan, josta on ne kaapannut. En ymmärrä mikä logiikka siinä on, että jos isä kaappaa lapset äidiltä ja vie ulkomaille, se on tuomittavaa. Jos äiti kaappaa lapset isältä ja vie ulkomaille, on se äidin oikeus.

Erityisesti suomessa on paheksuttu, että lasten tahtoa ei riittävästi kuultu tilanteessa, jossa äiti oli lapset kaapannut Suomeen. Jos lapsi on riittävän pieni, hän muutamassa vuodessa unohtaa toisen vanhempansa. Lapsen tahto on yleensä se sama, kuin sen vanhemman, jonka kanssa hän on viimeksi asunut.

Haagin sopimuksen mukaan lapsen huoltoa koskeva riidat ratkaistaan siellä, missä lapsen asuinpaikka on. Jos Suomi ei noudata sopimusta, ei meillä ole mitään mahdollisuutta vaatia toista maata tekemään sitä.

KKO:n mukaan Haagin sopimuksella pyritään torjumaan muun muassa se, että jompikumpi vanhempi rikkomalla lasten huoltoa koskevaa päätöstä tai sopimusta omavaltaisin toimin siirtää lapset pois asuinpaikastaan toiseen valtioon ja aikaansaa siten muutoksen lapsen olosuhteissa, joilla sittemmin voi olla merkitystä huoltoon liittyvien ratkaisujen ja toimivallan kannalta.

Määräys lapsen palauttamisesta ei sisällä kannanottoa siihen, miten lapsen huoltoa koskevat kysymykset olisi vastaisuudessa järjestettävä. Tällaisella määräyksellä pyritään oikeudettomasti muutetun asiaintilan mahdollisimman nopeaan ennallistamiseen palauttamalla lapsi siihen valtioon, jossa hänellä oli asuinpaikka ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä. Mikäli huoltoa koskevaa ratkaisua on tarvetta muuttaa, siitä päättäminen kuuluu viimeksi mainitun valtion toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

Olen ylpeä siitä, että Korkein oikeus on osoittanut suurta oikeamielisyyttä kahdessa lapsikaappaustapauksessa ja asettanut suomalaisen naisen oikeudet siihen, mihin ne lain mukaan kuuluvat. Tällaiset oikeustapaukset antavat toivoa lasten ja miesten oikeuksien korjaantumisesta.

Lapsikaappaus on länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan rikos, josta yleisesti seuraa vankilatuomio - sinne tuo kaappaajanainenkin kuuluu. Suomessa se ei ole mitään. Laissa on kylläkin omavaltainen huostaanotto, mutta suomalaisen vääristelysaivartelumentaliteetin mukaan kaappaus ei ole omavaltainen huostaanotto - ja poliisi ei edes tutki asiaa kun kohteena on nainen. Miehen kyseessä ollessa käynnistyy kansainvälinen ajojahti ja sopimusrikkomusten peräänkuuluttaminen.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa eritoten hovioikeuden käytös näytti suomalaiskansallisen eriskummallisen ajattelun ytimen. Rikoksen tekeminen ja oman käden oikeuden käyttö siis hyvitetään. KKO olisi tehnyt samoin mutta oli kansainvälisesti selkä seinää vasten.

Suomi on tosiasiassa äärimmäisyysideologioihin hurahtava puolirikollisvaltio. Historia on täynnä tätä: liittoa natsien kanssa, stalinismia, ja nykyinen sosialistinen feminismi on yksi äärimmäisyysideologia, jota media stalinismin sijaan nyt ylistää ja aivopesee ihmisiä.

Ennen kuin Suomessa voidaan puhua jotain tasa-arvosta, äärimmäisyyksien välttämisestä, perhearvoista ja lasten edusta, siihen menee vuosikymmeniä, matka on pitkä mutta ehkäpä se kannattaisi aloittaa joskus. Samoin tutustuminen länsimaisen oikeusjärjestyksen ja sopimusoikeuden perusteisiin - ihan noin alkeisiin ensiksi vaikka kouluissa, olisi todella hyödyllistä.

On muuten mielenkiintoista, että lapsen kaappaaminen on määritelty rikokseksi nimenomaan lasta kohtaan. Suomessa ei sosiaaliviranomaiset ilmeisesti missään vaiheessa naisen puolesta lausuntoja tehtaillessaan tainneet ottaa huomioon sitä, että tukevat huoltajaksi henkilöä, joka on lasta kohtaan tehdyllä rikoksella katkaissut lapsen siteet toiseen vanhempaan. Eikö tällainen rikos vaikuta mitenkään Espoon sosiaalitätien mukaan kykyyn toimia huoltajana? Käsittääkseni ei vaikuta, kunhan rikoksen tekijä on nainen.

Oletteko muuten miettineet mihin se johtaa, jos lapsia ei palauteta? Seuraavat huoltajuuskiistat Yhdysvalloissa käsitellään siten, että Suomea pidetään tässä asiassa vihamielisenä lapsikaappaajavaltiona. Näin ollen tulevaisuudessa suomalainen vanhempi ei saa edes tapaamisoikeutta lapsiinsa. Kuka näiden lasten puolesta itkee?

Lasten isällä on 23-vuotias lapsi, joka on toimittanut Suomen lehdistölle kirjeen, jossa hän toteaa isänsä olevan erinomainen isä, joka on muun muassa osallistunut laajasti vapaaehtoistyöhön auttaakseen muita sekä koulun poikien urheilutoimintaan. Tytär sanoo kirjeessään, että lasten äiti on viimeisen vuoden aikana katkaissut täysin poikien suhteet isän puoleisiin sukulaisiin. Lasten äitiä hän syyttää nimen omaan niistä teoista, joista lasten äiti on syyttänyt lasten isää. Isä on lehdistölausunnossaan todennut vastuullisesti, että lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan ja, että äiti saa tavata lapsiaan myös jatkossa. Hän aikoo vetää äidin pidätysmääräyksen pois heti, kun lapset ovat turvallisesti Yhdysvalloissa. Kelpo isä ja rikollinen äiti. Nyt täytyy kyllä vähitellen ymmärtää, että ihan mitä tahansa rikoksia ei ihminen voi tehdä, vaikka statuksena olisikin "suomalainen nainen". Toivottavasti kyseinen nainen maksaa vastuullisesti elatusapumaksunsa.

Lasten Suomessa pitoa vaativien ainut argumentti tuntuu olevan, että poikia tulisi kuulla ja että tämän ikäisiä poikia ei voi manipuloida. Tosiasiassa jopa terroristien kaappaamaksi joutuneet aikuiset ihmiset ryhtyvät varsin nopeasti sympatiseeraamaan alun perin ventovieraita kaappaajiaan, kun heidät on eristetty muista tiedon lähteistä. Miksi eivät siis tämän ikäiset pojat sympatiseeraisi omaa äitiään?

Mitähän Outi Kosken taustalta paljastuukaan, kun edes alkeellisesti tasapuolisuuteen kykenevä toimittaja ryhtyy taustoja tutkimaan, sillä ei yksikään lastensa etua ajatteleva ja tervejärkinen sekä henkisesti tasapainoinen äiti toimi niin kuin Campoy ja Koski ovat toimineet, sillä he ovat todellisiä äitiyden irvikuvia sekä lapsilleen että koko Suomen kansalle - itsekkäitä ja täysin lapsistaan piittaamattomia sekä lakeja ja oikeuden päätöksiä kunnioittamattomia patologisia tapauksia, jotka olisivat läntisissä sivistysmaissa jo vankilassa siitä, miten ovat lapsiaan vahingoittaneet.

Täällä miessukupuolta syrjivässä Suomessa pitää olla todella huono äiti, että menettää huoltajuuden lasten isälle. Samoin Campoyn viime keväänä saamasta pahoinpitelytuomiosta, eivät lehdet 7-päivää lukuun ottamatta ole uutisoineet. Campoy löi halolla miestään päähän ryyppykekkereissä.

Mitähän Outi Kosken taustalta paljastuukaan, kun edes alkeellisesti tasapuolisuuteen kykenevä toimittaja ryhtyy taustoja tutkimaan, sillä ei yksikään lastensa etua ajatteleva ja tervejärkinen sekä henkisesti tasapainoinen äiti toimi niin kuin Campoy ja Koski ovat toimineet, sillä he ovat todellisiä äitiyden irvikuvia sekä lapsilleen että koko Suomen kansalle - itsekkäitä ja täysin lapsistaan piittaamattomia sekä lakeja ja oikeuden päätöksiä kunnioittamattomia patologisia tapauksia, jotka olisivat läntisissä sivistysmaissa jo vankilassa siitä, miten ovat lapsiaan vahingoittaneet.

Alexander ja Jacob, mikäli joudutte jäämään Suomeen, ymmärtänette jossain vaiheessa että olette tulleet kaapatuiksi maahan jossa teille ei tulla koskaan tarjoamaan samoja oikeuksia, niitä joita kyselitte kirjeessänne, kuin tytöille. Ikävä todeta, mutta Suomi on maa jossa viimeistään kun teillä on omia lapsia, voitte saman tien nostaa kätenne ylös siinä vaiheessa kun kumppaninne kyllästyy teihin; voitte vain laittaa silmänne kiinni ja toivoa että teitä kohdeltaisiin edes kohtuullisesti, niitä kyselemiänne "oikeuksia" teillä ei silloin ole käytännössä ollenkaan, ainakaan mikäli ajat eivät näistä päivistä muutu, silloin teiltä viedään pahimmassa tapauksessa lapsenne kokonaan, eikä se ole oikein.

Isät ovat pienille pojille aivan yhtä tärkeitä kuin äiditkin, vaikka jotkut tädit muuta väittävätkin. Pojat, älkää uskoko heitä, sillä jonain päivänä nuo samat pahat tädit sanovat etteivät teidän omat lapset ole teidän lapsianne, ja ettei biologinen isyys , jos nyt isyys yleensäkään, merkitse mitään, saattaapa joku sanoa ettei teitä tarvita lastenne elämään, kuin siittäjiksi. Tuollainen harmittaa minua tavattomasti, ja yritän kyllä parhaani sellaista vastustaa. Mutta varmemmin teette jos ette laske sen varaan.

Alexander ja Jacob, kysyitte kirjeessänne millainen laki täällä Suomessa oikein on, tuon tapainen on käytännön "laki" Suomessa , se ei ole laki mutta itse lakia ei täällä juuri kunnioiteta, joten painelkaa pojat jo pian Atlantin yli jos vain suinkin pääsette, täältä teidän on päästävä pois jos haluatte sellaisia oikeuksia joiden perään kyselitte, täällä niitä ei pojille ole tarjolla, eikä isille.

Tässäkin keskustelussa on aivan selvästi ollut havaittavissa samoja elementtejä. Naiset, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta eivät näe Outi Kosken menettelyssä mitään sellaista, joka olisi ristiriidassa yleisen lainkuuliaisuudesta. Kysymys on äidistä, äitimyytistä, sekä vaatimuksista, että äidin on saatava lapset itselleen.

Feminismin haitat yhteiskunnalle

Poliittisessa mielessä feminismi tai naisnäkökulma on hankala käsijarru yhteiskuntaamme kehitettäessä. Enemmistölle on selvää, että tarvitsemme lisää vientituloja, lisää kilpailua ja lisää innovaatioita. Miten tämä saavutetaan? Palkitsemalla osaajia ja tuloksentekijöitä hyvillä ansioilla ja kilpailukykyisellä verotuksella. Eduskunta ja hallitus on kuitenkin miehitetty (anteeksi) naisverkoston hämähäkeillä, joilla on tasa-arvoistava filosofia; progressiivinen verotus, lisää rahaa julkiselle sektorille, lisää julkisia palveluita ja työpaikkoja. Sama palkka sairaanhoitajalle julkisella puolella kuin vientiyrityksen miesinsinöörille.

En suinkaan usko että äiti on aina tai edes 90% parempi huoltaja kuin isä mutta näissä riitatapauksissa on myös lapsilla erittäin kurja olla. Lähipiirissäni on esimerkki jossa isä luovutti huoltajuuden mutta kun tiesi ettei äitiä oikeasti kiinnosta niin tänä päivänä käytännössä lapset asuvat isällä - tosin lapsipoliittiset tuet ja elatusmaksut menevät äidille ja se tuntuu hänelle sopivan.

Mitä tulee äänioikeuden saamiseen naisille, niin on täysin älytöntä ajatella, että siitä aikaansaannoksesta kuuluisi kunnia pelkästään naisille. Ensinnäkin lakimuutoksen tekivät miesten valitsemat miespoliitikot. Tietenkin äänioikeudettomatkin pyrkivät vaikuttamaan mielipiteisiin, jotta niin naisille kuin äänioikeudettomille miehille saataisiin yhtäläinen äänioikeus, mutta näiden lobbaajien joukossa on taatusti ollut kummankin sukupuolen edustajia. Se, mitä feministit ovat tehneet naisten hyväksi viime vuosisadan alussa, on vain hieno homma. Mutta jos he todella ajavat tasa-arvoa, niin mikseivät he puutu nykyajan suuriin tasa-arvokysymyksiin?

Miksi he haluavat torpedoida tutkimukset, joissa tutkitaan naisten väkivaltaisuutta parisuhteessa? Mikseivät he yleensäkään puutu parisuhdeväkivallan perisyihin vaan syyllistävät miehiä? Mikseivät he aja tasa-arvoa huoltajuusasioissa miesten hyväksi? Miksi he eivät puutu vain miesten osana olevaan asevelvollisuuteen? Miksi he pureutuvat pääasiassa palkkakysymykseen (heidän 30% vastaan tutkimusten 3-5%, eivät taida faktat miellyttää)? Onko raha todella niin paljon tärkeämpi asia kuin parisuhdeväkivallan torjuminen (puolin ja toisin), lasten etu (lähihuoltajaksi se parempi, sukupuolesta viis) tai edes siihen, että toinen sukupuoli (mies) joutuu vankilaan jos kieltäytyy suorittamasta asepalvelustaan edes siviilipalveluksena?

Olen pyrkinyt selvittämään kuinka monta prosenttia huoltajuuskiistoista ratkaistaan tuomioistuimissa miehen hyväksi. Yksikään tiedusteluni kohteena oleva viranomainen ei ole pitänyt miehen ja lapsen asemaa huoltajuuskiistoissa selvittämisen arvoisena. Sosiaaliviranomaisten muodostaessa viran puolesta kantaa on tyypillistä, että prosessiin osallistuvista ainoa miespuolinen henkilö on lasten huoltajuutta hakeva isä. Mikäli isä lausuu entisestä puolisostaan jotain negatiivista, niin yleensä katsotaan hänen käyttäytyvän alentavasti naista kohtaa ja tämä toimii lähihuoltajuuden esteenä. Mikäli nainen lausuu jotain negatiivista miehestä katsotaan tämän pääsääntöisesti olevan faktaa. Näistä lähtökohdista miehen asema on toivoton. Prosessin naisvaltaisuus aiheuttaa käytännössä sen ongelman, että lähtökohtaisesti ei pyritä valikoimaan lapselle kahdesta vaihtoehdosta turvallisemmat ja paremmat lähtökohdat elämään tarjoavaa vanhempaa, vaan lähtökohtaisesti puolustetaan naisen oikeutta lapsiinsa.

Mielestäni tärkein asia ovat lapset. Parisuhde ilman lapsia antaa kaikki mahdollisuudet toteuttaa itseään ja saada kaiken näköisiä elämyksiä eikä kodin hoito kovin kummallisesti tätä häiritse, teltassakin voi asua. Silloin työnjaosta riiteleminen on pikku peli joka voi piristää päivän ja ehkä toteuttaa jonkun egoa. Ja kun työnjako ei miellytä, niin lähdetään eri tielle neuvottelemaan parempaa sopimusta.

Sitten, kun on lapsia, niin tilanne on erilainen. Mielestäni ei saisi edes harkita lasten hankkimista ennen kun on sisäistänyt sen asian että pienet lapset kuuluvat olla prioriteettina numero yksi, varsinkin niin kauan kuin eivät selviydy omillaan. On räikeän vastuutonta hankkia lapsia elämykseksi. Ne eivät ole pyytäneet sellaista ja ansaitsevat parempaa. Naiset ovat nähdäkseni yleisesti Suomessa asettaneet oman hyvinvointinsa lastensa edun edelle ja tämä on valitettavaa.

Vai voisi olla, että feminismi nykyään tarkoittaakin todella naisten etujen ajamista miesten ja lasten kustannuksella? Vai voiko heidän mielestään tasa-arvo toteutua vasta, kun jo aikoja sitten mennyt naisten sortaminen käännetään toisinpäin. Eihän siinä ole kysymys tasa-arvosta, vaan kostosta. Miksi kosto olisi yhtään moraalisempi jos kostajina ovat naiset? Ovatko täällä monet feminismin miesvihaksi leimanneet oikeassa? Pitäisikö siihen lisätä vielä lapsiviha?

Siihen, edistävätkö feministit naisten asiaa, haluan todeta, että kyseessä on vaarallisia aatesuuntauksia sisältävä liike, joka on suureksi haitaksi koko yhteiskunnalle. Merkittävin kärsijä on kaikkein heikoin osapuoli, eli lapset. Vaikuttaa olevan modernin naisen velvollisuus heittää lapsiaan rakastava perheenisä ulos omasta kodistaan. Katsokaa uusimman naistenlehden kantta, jossa lööpissä lukee: "Ero pelasti minut masennukselta" Koko eroamishomma vyörytetään julkisuuteen feminististen piirien taholta naiselle erittäin positiivisena ja uusia ovia avaavana kokemuksena. Vastuutonta toimintaa.

Miksi juuri suolistosyöpä on valittu seuraavaksi seulottavaksi syöväksi. Nythän on jo naisten yleisimmän syöpämuodon, rintasyövän seulonta olemassa, odotin jotenkin, että seuraavaksi seulottaisiin miesten yleisintä eli eturauhassyöpää. Ai miksikö juuri suolistosyöpä? Se on naisten toiseksi yleisin syöpä.

Tasa-arvon osalla valitettavasti vaikuttaa siltä, että usein siinä missä järki loppuu niin tunneäly astuu tilalle. Tunneäly taas on jotain sellaista minkä voidaan katsoa ylittävän kaiken muun inhimillisen järjen. Tunneälylle on ominaista myös se, että mies joka sitä kyseenalaistaa on epäinhimillinen peto. Mikäli mies kohtaa tunneälyä, niin on syytä juosta pakoon, sillä siihen ei tehoa mikään järkiperäinen argumentaatio, eikä miehellä ole mitään muuta kuin hävittävää tunneälyn murskatessa alleen.

Maksullinen seksi

Maksullinen seksi kiinnostaa minua erityisesti siitä näkökulmasta, että ihmettelen naisjärjestöjen hinkua kieltää ihmisiä myymästä tämän alan palveluja. Ihmetystä herättää myös naisjärjestöjen käyttämät alentavat huora-nimitykset ja puhe itsensä myymisestä. Palvelun tuottajat ovat kokeneet tällaisten termien käytön ymmärrettävästi loukkaavina. He itse ilmoittavat kokevansa myyvänsä palveluja, eivätkä itseään.

Naisjärjestöt ovat ilmaisseet, että seksipalvelujen myynti on naista alentavaa -uskon, että kyseessä on paska duuni. Toisaalta paskaduuneja on Suomessa vaikka millä mitalla. Esimerkiksi paskaputken korjaaja joutuu tekemään työtä, joka ei kauheasti mieltä ylennä ja lisäksi työhön liittyy vaikka mitkä infektiovaarat. Naisjärjestöt ovat kysyneet haluaisinko minä, että minun tyttäreni ryhtyisi kurtisaanin hommiin? Vastaan, että en halua. En myöskään halua, että pojastani tulee viemärimies. Pitäisikö viemärijärjestelmän käyttö sitten kieltää? Joku voi sanoa, että viemärit ovat tarpeellisia seksi ei. Tämä väite ei pidä paikkaansa.

On myös syytä pohtia mikä on venäläisen suomessa työskentelevän seksityöntekijän vaihtoehto tai miksi hän ko. työtä tekee? Vaihtoehtona tuskin on mennä yliopistolle tasa-arvonaiseksi, vaan vaihtoehto on tehdä samaa työtä Pietarissa. Motiivina saattaa olla esimerkiksi tarve rahoittaa lapsen sydänleikkaus Pietarissa. Onko palvelun tuottaja sitten paremmassa asemassa tehdessään samaa työtä Pietarissa arvatenkin edullisemmin ja vaarallisemmissa olosuhteissa?

On myös esitetty, että seksipalvelujen myynti ei ole vapaaehtoista, vaan perustuu ihmiskauppaan. Kyllä ihmiskauppaan ja orjuuteen voidaan puuttua muutoinkin kuin kieltämällä seksipalvelujen osto. On myös sanottu, että seksipalveluihin liittyy lieveilmiöitä. No, eikö Alkon tuotteiden myyntiin liity?

Jos kuvataan asiaa esimerkillä: Suomalainen suhteellisen hyvässä asemassa oleva nainen myy seksiä vapaaehtoisesti suomalaiselle miehelle, eikä asiaan liity mitä

0

140

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000

      Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

      Luetuimmat keskustelut

      1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

        Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
        Maailman menoa
        643
        7896
      2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

        Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
        Maailman menoa
        448
        2170
      3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

        Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
        Kotimaiset julkkisjuorut
        227
        2082
      4. Poliisi otti Stefun kiinni!

        Seiska tietää kertoa.
        Kotimaiset julkkisjuorut
        143
        1658
      5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

        Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
        Viihde ja kulttuuri
        51
        1221
      6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

        Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
        Kotimaiset julkkisjuorut
        25
        1197
      7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

        Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
        Kotimaiset julkkisjuorut
        95
        1067
      8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

        nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
        Ikävä
        65
        828
      9. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

        Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
        Suhteet
        6
        712
      10. Steppuli veressä

        Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
        Kotimaiset julkkisjuorut
        54
        710
      Aihe