Itkeminen

nauti elämästäsi niin kauan kuin se on mahdollista. älä sure sitä mitä ei ole vielä tapahtunut. nauti ja iloitse perheesi kanssa. älä elä sairauttasi yksin. tukiverkko on aika tarkee... älä pilaa "viimeisiä" päiviäsi itkemiseen, vaan iloitse joka aamu, että sait taas nousta uuteen aamuun. se on lapsillekin mukava ja helpompi käsitellä äitinsä kuolema mikäli lähtö on ollut helppo... ole iloinen, rakasta. tsemppiä!! p.s kirjoita vaikka kirjeitä.. se helpottaa sinun oloasi, ja perheesi on hyvä lukea niitä pois menosi jälkeen. anna elämän ohjeita jokaiselle perheesi jäsenelle. he arvostavat sitä. samalla sitä tuntee, että vanhempi oikeasti välitti ja rakasti.

oma äitini kuoli syöpään ollessani reilu 9 vee. kaikki sanovat että en muista äitiäni tai sitä mitä se oli elää sen sairauden kanssa mutta he eivät ole oikeassa. muistan kuin eilisen sen ajan mitä elimme. se ei ollut helppoa kenellekään meistä, ei isälleni eikä sisaruksilleni. äitini sairasti aikaisemmin rintasyöpää, se leikattiin onnistuneesti pois. muutaman vuoden kuluttua äitini soitti isälleni, olimme tulossa turusta ja menossa kotiin päin. äitini sanoi, että uusi etäpesäke on löynyt maksasta ja se on pahanlaatuinen. itkin, koska en käsittänyt tilannetta. olin äitini mukana hoidossa aina välillä. oli mukavaa viettää aikaa äitini kanssa kahden vaikka hän ei aina jaksanutkaan hymyillä ja olla iloinen. äiti kertoi usein rakastavansa minua. samana syksynä -93 äitini joutui sairaalaan, ja hänelle annettiin kolme pussia verta. hänet kotiutettiin. seuraavana yönä äitini oksensi pytyllisen verta ja sen jälkeen hän oli loppu aikansa sairaalassa. siellä hän oli kolme viikkoa kunnes nukkui pois. sinä päivänä kun äitini nukkui pois, kaaduin koulussa pukkitaistelussa ja sain haavan polveeni. tuo arpi muistuttaa minua aina siitä päivästä. noihin aikoihin sain nukkua isäni sängyssä. heräsin puolen yön aikaan siihen, että makuuhuoneessa paloi valo, ja ettei isäni ollut vieressäni. ajattelin hänen menneen tupakille. hetken päästä tunsin lämpimän suukon ja halauksen. nukahdin turvalliseen syliin. aamulla isäni tuli puoli kuusi kertomaan, että äitin elämän tie on nyt päättynyt. itkin ja itkin. en halunnut mennä kouluun, mutta kolme vuotta vanhempi siskoni otti minut kainaloonsa ja sanoi että kyllä me mennään. hautajaiset järjestettiin parin viikon päästä ja sitä ennen menin isäni kanssa katsomaan äitiäni ruumishuoneelle. laitoin arkkuun onnen kiveni ja isäni vaihtoi sormukset äidin kanssa. (minulla on nyt äitini kihlasormus). :) tuo aika oli tuskallista ja ensimmäinen joulu oli hiljainen, mutta kaikki on mennyt kuitenkin hyvin. isäni oli hyvin rikki ja oli ratketa ryyppäämään, mutta ei tehnyt sitä meidän lasten vuoksi. olemme erittäin tiivis perhe joka on kokenut monella tavalla kovia. siihen aikaan kun perheellämme oli erityisen vaikeaa, isä kaivoi kaapistaan äidin kirjoittamat kirjeet mitkä hän oli kirjoittanut muutaman vuosien välein, ja etenkin viimeisellä sairaala jaksollaan. kirjeissä äiti oli kirjoittanut tuntemuksistaan ja antoi ohjeita meillä lapsille elämää varten, hän muistutti vielä kuinka rakkaita me olimme hänelle. nuo kirjeet ovat edelleenkin tallessa ja niitä luetaan aina välillä, etenkin silloin kun tuntuu että äidin vinkit olis paikallaan.

vanhemman kuolema vaikuttaa hyvin paljon lapseen mutta ei missään nimessä pilaa sitä. päinvastoin, musta on ainakin kasvanu terve nuori aikuinen, joka on hyvin kypsä ikäisekseen. ottaa vastuuta ja huolehtii asioistaan. tiedän, että äitini on ylpeä minusta. seuraan hänen jalanjälkiään.

äitini oli kuollessaan 47-vuotias ja minä 9-v. siskoni oli 12-v. elämä kuljettaa, satuttaa ja lohduttaa.
älä ole huolissasi siitä, miten perheesi pärjää, sillä se pärjää hyvin. olethan sinä ollut siellä huolehtimasssa ja kasvattamassa lapsiasi. ole heille äiti vielä kun voit ja nauti siitä. kerro heille rakkautesi, ja myös miehellesi. tee selväksi miten haluat asioiden hoidettavan hautaamisesi suhteen. se helpottaa perheesi eloa surun keskellä. silloin kaikki tapahtuu niin kuin sinä halaut. perheesi kyllä kunnioittaa tahtoasi. raha-asioita älä murehdi, sillä ne kyllä onnistuvat. äitini esim. halusi kukkien sijaan että siskolleni ja minulle perustetaan harrastusrahasto. siitä on ollut paljon hyötyä erilaisia hankintoja ja lisenssi maksuja maksettaessa.

oikein paljon voimia ja rakkautta sinulle.
ei hätää, sinusta kyllä huolehditaan taivaan porttien paremmalla puolella.