Haluaisin yhä tivata sitä, tai oikeastaan nyt pistän koville, kun en ole saanut vastausta:
Luterilaiset opettavat, että kasteessa vauva saa uskon ja uudestisyntyy. (Minusta oppi on EX-operate).
Eli Luterilaiset opettavat, että kasteetta jääneet lapset menevät kadotukseen. (Näin käytännössä mm. Pieper ja Tunnustuskirjat).
"...Perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan" (tunnustuskirjat Sley 1990 s.52-53).
Tuollainen opetus, ei nähdäkseni ole Raamatusta:
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
Toki aikuisenkin kaikki synnit on sovitettu, mutta paranusta tehdään omista tekosynneistä uskon ja ymmärryksen kautta.
Koska pienet lapset kuuluvat Jumalan valtakuntaan (perheväkeen) ja he uskovat, kuuluu heille myös kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen: Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Vanhantestamentin aikana ympärileikkauksen hylkääminen merkitsi liiton rikkomista. Sen seurauksena oli kansasta hävittäminen (1.Moos.7:14). Tämän perusteella kasteen hylkääminen kadottaa. Se merkitsee uskosta ja Jumalan valtakunnasta luopumusta. Tuomio ei kuitenkaan kohdistu pieneen lapseen, vaan vanhempiin, joille kuuluu lasten saattaminen kasteen sakramenttiin. Yleiseti voidaan yhtyä, sekä vanhan että uuden liiton sakramenteista Augustunuksen tulkintaan: "Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Luterilaiset opettavat, että kasteessa vauva saa uskon ja uudestisyntyy. (Minusta oppi on EX-operate).
Eli Luterilaiset opettavat, että kasteetta jääneet lapset menevät kadotukseen. (Näin käytännössä mm. Pieper ja Tunnustuskirjat).
"...Perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan" (tunnustuskirjat Sley 1990 s.52-53).
Tuollainen opetus, ei nähdäkseni ole Raamatusta:
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
Toki aikuisenkin kaikki synnit on sovitettu, mutta paranusta tehdään omista tekosynneistä uskon ja ymmärryksen kautta.
Koska pienet lapset kuuluvat Jumalan valtakuntaan (perheväkeen) ja he uskovat, kuuluu heille myös kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen: Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Vanhantestamentin aikana ympärileikkauksen hylkääminen merkitsi liiton rikkomista. Sen seurauksena oli kansasta hävittäminen (1.Moos.7:14). Tämän perusteella kasteen hylkääminen kadottaa. Se merkitsee uskosta ja Jumalan valtakunnasta luopumusta. Tuomio ei kuitenkaan kohdistu pieneen lapseen, vaan vanhempiin, joille kuuluu lasten saattaminen kasteen sakramenttiin. Yleiseti voidaan yhtyä, sekä vanhan että uuden liiton sakramenteista Augustunuksen tulkintaan: "Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Viestin alkuun liittyen:
Lapsi ei pelastu ilman omaa uskoa. Lapset ovat esikuvallisia uskomisessaan meihin aikuisiin verrattuna. Luterilaiset eivät opeta kasteesta kuten room.katoliset tekevät (ikäänkuin kaste vaikuttaisi ilman lapsen omaa uskoa).
Tiedät ehkä Väisäsen kastekirjat(?) (Pyhä Kaste Raamatussa ja Pyhä Kaste Kirkossa). Niitä kannattaa tutkailla. (Olen huomannut joitakin kirjoituksiasi muillakin keskustelufoorumeilla.)
Tässä on Väisäsen luento kasteeseen liittyen
http://www.opko.fi/mp3/matti/
(myös tekstimuodossa)
Olen entinen STlk jäsen, joten edes jotain tiedän "luterilaisuudesta", jos sitä joku noista puljuista nyt on. Olen tehnyt parannuksen n. puolivuotta sitten. Näin myös toinen sen jäsen sai parannuksen armon.
M.Väisänen myös sitoo uudestisyntymisen kirjassaan kasteseen. Raamattu kertoo nähdäkseni aivan muuta.
Jos kaste antaa armon ja uskon niin mielestäni se, jos mikä on "ex-operate" oppia.
/ Jos kaste antaa armon ja uskon niin mielestäni se, jos mikä on "ex-operate" oppia. /
Olet kuullut luterilaisesta opetuksesta.
Se ei opeta ex-operate-"juttua" (että lapsi pelastuisi ilman uskoa).
Luterilaisuus opettaa kasteesta (yms.) Raamatun sanan mukaisesti / raamatullisesti.
Tunnet varmaankin ne opetukset, joten ehkä minun ei kannata väitellä näistä aihepiireistä.
Niin, tunnen perinpohjin kaikki luterilaiset opit, eri vivahteineen ja keskenäänkin eriseuroineen ja olen hyljännyt ne.
Niin tehty tekohan kaste on, jos se antaa armon ja uskon.
Nyt keskustelua käydään syntymän jälkeisestä ajasta. Mutta voidaan myös vahvasti uskoa, että lapset ovat Jumalan lahja. Luomiskertomuksen mukaan "lisääntykää ja täyttkää maa", tämä on Jumalan säätämyksen toteuttamista. Tästä voitaisiin päätellä, että myös lapsen siittäminen on Jumalasta ja se mikä on Jumalasta pyhiteään Jumalalle kasteessa....
Jeesuksen sanojen mukaan kukaan ei ollut noussut taivaaseen. Joten väitteesi Davidin pojasta ei pidä paikkaansa.
"Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas. Ihmisen Poika, joka on taivaassa." (Joh.3:13)
VT antaa myös ymmärtää, että paratiisista karkotettu ihminen ei sellaisenaan edes ole ikuisuusolento "kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti" (1.Ms.3:22-24)
Sodoman ja Gomorran ihmisistä Raamattu sanoo, että ihmisen pahuuden tähden Jumala päätti hävittää ihmiset, lapset mukaan lukien, maan päältä. Kaikki paloivat tuhkaksi, paitsi Lootin perhe.
Paras vaan totella Raamattua ja viedä lapset kasteelle Jeesuksen kastekäskyn mukaisesti!
Eikös se ryöväri siitä Jeesuksen viereltä päässyt taivaaseen.
Jeesus sanoi ryövärille, että tänä päivänä sinun pitää olla minun kanssani paratiisissa. Lasaruksesta sanotaan, että hän oli Aabrahamin helmassa. Jeesuksen sanotaan menneen kuoltuaan tuonelaan julistamaan evankeliumia vankeudessa oleville hengille? Noitavaimo herätti Samuelin hengen jostain? Raamattu puhuu hyvin vähän siitä, mitä on kuoleman jälkeen?
Jeeushan julisti myös taivasten valtakuntaa.Ilmestyskirjasta löytyy kuvauksia tästä taivasten valtakunnasta, mutta olen ymmärtänyt, että siinä tehdään selvä pesäero maalisen ja taivaallisen välillä.
Jeesus sanoi myös menevänsä valmistamaan opetuslapsilleen sijaa (asuntoja) ja tulevansa hakemaan heitä niihin asumaan.
Jeesus sanoo, että lisää opetuslapsia tehdään kastamalla ja opettamalla heitä (Mt.28:19-20).
Uskovaiset menevät kuollessaan "taivaaseen", kuten ristin ryöväri ja siellä Marttyyrit ja muutkin ovat (Ilm.6:9-11; Ilm.20:4).
Kun mennään lähetystyöhön ei ketään kasteta ensin, vaan aina julistetaan parannusta ja jos tehdään parannus, otetaan kaste.
Lähetyskäskystä
38-käännös sanoo, että : .”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:19).
Minusta tuo on jonkin opinnollisen suuntauksen ja järkeilyn aikaansaannos. Tässä ei puhuta edes suomen olosuhteista, kuten usein jotkut väittää. Eihän ketään mennä tekemään lähetystyössä vain kastamalla opetuslapsiksi. Näkeehän tämän jo kansamme epäuskon tilasta.
Biblia kääntääkin tämän johdonmukaisesti oikein: Matt.28:19. Menkäät siis ja opettakaat (a) kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
20. Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!
Ei tässä pitäisi olla epäselvyyttä.
Raamattu on tässä selvä, monine esimerkkeineen. Myös tunnustuskirjamme sanoo oikein: : "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).
Osaatko lakea kahteen? Eikös UUDESTISYNTYMINEN ole sitä, että jos on lapsen uskosta luopunut tulee syntyä VASTUUDESTI YLHÄÄLTÄ?
Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko". Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa.
Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).
”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
-Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.
Osaatko lakea kahteen? Eikös UUDESTISYNTYMINEN ole sitä, että jos on lapsen uskosta luopunut tulee syntyä VASTUUDESTI YLHÄÄLTÄ? Larssi 10.10.2004 klo 20.13
*****************************************
Lueppas tarkemmin uudestisyntymisestä, josta Jeesus puhui Nikodemukselle heti oman kastekertomuksensa jälkeen. Uudestisyntyminen tuli tapahtua ylhäältä vedestä ja Hengestä siksi, että mikä lihasta on syntynyt on liha (vastasyntynyt) ja vasta hengestä syntynyt on henki.
(Joh.3:5-7)
Kyllä uskovainenkin on lihasta syntynyt, sekun (synti) ei tässä ajassa mene pois. Mutta on eriasia ola sovitettu syntinen ts. kaksiosainen.
Jeesus puhuu epäuskoisesta, jonka täytyy syntyä UUDESTI ylhäältä, ei pienistä lapsista.
Uudesti ylhäältä syntyminen
Joh.3:5-6
”Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki”.
Tässä ei voida puhua Kristillisestä kasteesta koska sitä ei ollut voimassa, eikä siitä tiedetty mitään, eikä Jeesus ollut sitä asettanut. Tässä olisi kyse epäuskoisesta aikuisesta, jonka täytyy syntyä uudesti ylhäältä, sillä lasten ei tarvitse syntyä uudesti ylhäältä, koska he ovat sitä luonnostaan: ”Ellette tule niin kuin lapset, ette pääse sinne sisälle”.
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14). Epäuskoisen aikuisen tulee syntyä uudesti ylhäältä, mutta ei sellaisen tarvitse syntyä uudesti ylhäältä, joka on lapsen uskossa pysynyt.
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle. "Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he säilyisivät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Hyvää omaatuntoa säilytetään Jumalan valtakunnan hoidossa. Sieltä ihminen löytää elämän veden, josta ulkonainen kasteen vesi todistaa. Sen avulla säilyy sydän puhtaana, ja sen voimalla painetaan alas turmeltuneesta ihmisestä eli vanhasta ihmisestä nousevat synnin voimat.
Elävä Vesi
On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi asianyhteyden mukaan (Joh.3:5). Joh.4, todistaa, mitä Jeesus puhui, vedestä ja Hengestä syntymisestä. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).
1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.
Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä totesin. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.
Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.
Olet siis sitä mieltä, että vaikkapa islamilaiseen perheeseen syntyvä lapsi on syntymästään asti jo syntynyt uudesti ylhäältä vedestä ja Hengestä ja on tietämättään ja vanhempien tietämättä kristitty lapsi?
Jeesus neuvoi tekemään opetuslapsia itselleen kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki Jeesuken opetukset.
Sillä niin Raanmattu opettaa.Ei se nähdäkseni ole oikeat evankeliumia, jos se väärästä tehdään. Kansanomaisesti voisi sanoa että emme tarvitse murehtia Aadamin lankeamuksesta, mutta valvoa siinä että omat syntimme vaihdamme Jumalan armoon. Tähän on yksi armoväline tarjolla: elävä, korvin kuultava ja sydämellä uskottava evankeliumi
Toki kaste pelastaa, niinkuin jo vanhurskas Nooa perhekuntineen. Ihan samoin kaste pelastaa, pelastetun."Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).
Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).
Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
Vain Atamin ja Eevan jälkeläiset on perisyntisiä "Juutalaiset"
Mikä viitta että Aatani ja Eeva olisivat ainoat luodut ihmiset.
On ihmeelistä tulkintaa lasten tilasta, kun selvästi opetetaan, että heidän enkelinsä näkee Isän kasvot.
Jeesus varoittaa halveksimasta lapsia heidän autuutensa tähden: "Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä, sillä minä sanon teille: Heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Sillä Ihmisen Poika tuli autuaaksi tekemään sitä, mikä kadonnut oli. (Matt.18:10-11).
Jumalan edessä ovat vain Jumalan lasten suojelusenkelit. Jumalan sana osoittaa, että taivaan enkelit ovat "palvelukseen lähetetyt niille, jotka autuudenperimän pitää" (Heb.1:14).
Raamattu kuitenkin opettaa, että vain Jeesus on synnitön. Kaikki ihmiset ovat syntisiä.
Kukaan ihminen ei ole vanhurskas Room.3:10
Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla Room.3:23
Ihmislapsi ei ole puhdas Job 25:5-6
Synnissä syntynyt on ihminen Ps.51:7
Luopuneita ovat jumalattomat jo äitinsä kohdussa Ps.58:3
Et taida huomata, että Jeesus puhuu niistä lapsista autuaina, jotka tuotiin hänen luokseen, että hän "koskisi" heihin, kuten Markus asian sanoo (Mark.10:13). Jeesuksen "kosketus" teki lapsista autuaita.
Jeesus ei suinkaan puhu lapsista yleensä, vaan juuri "näistä lapsista" (Matt.18:10-11)
ovat kaksiosaisia, mutta henkilökohtaisesti, uskon kautta, sovitettuja...
pyrimme selittään raamatun niin että kohdat toisiaan vahvistavat. Tässä eräs esitetyistä kohdista (Matt 18):
1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
Jeesus asettaa siis yhden lapsen opetuslasten eteen. Sitten jakeessa 6 puhuu monikossa lapsista jotka uskovat Hänen päälle.
Tuleeko jae 6 ymmärtää niin että jotkut (= kastetut ? ) pienemmistä uskovat ja on erityisen paha asia jos juuri tällaisen lapsen pahentaa ?
Ei!
Tietenkin on yhtä paha jos pahentaa kaksi tai kolme lasta, eli "yhden näistä", tarkoittaa "kenen tahansa näistä".
Ja koska jae 3 puhuu kaikista lapsista, niin emme voi sanoa että jae 6 yllättäen supistaa tuon jakeessa 3 mainitun joukon kriteerillä "jotka uskovat minun päälleni", vaan jae 6 sanoo että aina kun joku pieni lapsi vietellään tapahtuu äärettömän suuri vahinko, juuri siksi että se vietellään pois lapsen uskosta.
Jeesus siis ottaa (meidän tulkinnan mukaan) kantaa lapsen uskoon. He uskovat ja heidät tulee kastaa ja opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on sanonut. Tämä on yhtäpitävä apostolien (ja Jeesuksen) saarnan kanssa: usko ja sitten kaste. Tosin, perin runsaasti on esitetty kohtia jotka myös antavat ymmärtää että Jeesus ei tällaista asiaa jättänyt auki.
-----
On totta että ei ole mitään muuta tapaa päästä sovintoveren osallisuuteen kun uskomalla Kristuksen evankeliumin syntein anteeksisaamiseksi. On myös totta että ei voi pysyä uskossa mitenkään muuten kuin yhä uudelleen turvata syntein päästöön.(Käärmeen pää on rikkipoljettu mutta Aadamin myrkky pysyy meissä ja on viemässä syntiin ja epäuskoon)
Kaikille luoduille tulee saarnata evankeliumia. Ei vaan kerran, mutta se on matkasauvana halki koko ajallisen elämän. Uudestisyntyminen tarkoittaa että ihminen saa epäuskon (ja kaikki sen hedelmät) anteeksi. Perisynnin suhteen siinä ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään muutosta, vaan se asuu edelleen lihassa (mika lihasta syntynyt on...) ja ihminen luonnostaan pysyy yhtä turmeltuneena ja kyvyttömänä todelliseen Jumalan pelkoon jne,
MUTTA, kun oot saanut epäuskon ja tekosyntisi anteeksi oot saanut armon palata pienen lapsen puhtaan omantunnon omistajaksi. Ne synnit joita lihassasi tehnyt olet (joista sinä myös tuomitaan) pyyhitään pois ja niitä ei enää ole olemassa.
Kansanomaisesti voisi sanoa että emme tarvitse murehtia Aadamin lankeamuksesta, mutta valvoa siinä että omat syntimme vaihdamme Jumalan armoon. Tähän on yksi armoväline tarjolla: elävä, korvin kuultava ja sydämellä uskottava evankeliumi.
Ei tässä ole raamatun opetuksen ja sanoman suhteen mitään ristiriitaa, mutta ongelma on väistymätön jos ruvetaan rakentamaan epäraamatullisten "armovälineitten" varaan.
Apt.2:17. Ja pitää tapahtuman viimeisinä päivinä (sanoo Jumala), että minä tahdon vuodattaa minun Hengestäni kaiken lihan päälle.
Sanotaanko tässä kastettujen päälle vai kaiken lihan päälle?
Mitä sanoo alkuteksti?
Myös lapsen on Jeesuksen sanojen mukaan otettava vastaan Jumalan valtakunta, eli Pyhä Henki.
Mark.10
13. Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkää estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
15. Totisesti minä sanon teille; joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.
16. Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
Kätten päällepano liittyy Pyhän Hengen lahjan antamiseen. Jeesus ei kuitenkaan kastanut ketään Johanneksen kasteella.
Apt.2
38. Niin Pietari sanoi heille (miehille): Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu.
jo Jumalan valtakunnassa: 1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
Uskominen tulee kuulosta ja kuulo Jumalan saarnasta, sanoo raamattu. Kun on käsketty evankeliumia viedä ja sitten kastaa, niin kuulostahan tuo usko syntyy...
38. Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
41. Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.
Siis sanotaan: "Tehkää parannus Ja..." "Jotka nyt ottivat mielellään sanan vastaan, ne kastettiin"
"Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).
Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on sen vahvistus, merkki ja sinetti. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.
Raamatun mukaan ihminen syntyy synnin alle tähän maailmaan. Mikä lihasta on syntynyt on liha. Ihminen ei synny suoraan Jumalan valtakuntaan. Se on lähinnä toiveajattelua.
Ap. t. 26:18
avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.'
1. Kor. 15:50
Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi periä katoamattomuutta.
Joh.3
5. Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6. Mikä lihasta on syntynyt on liha; ja mikä hengestä on syntynyt on henki.
Vasta kasteessa liitytään Kristuksen ikuisesti elävään henkiruumiiseen "sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi" (1.Kor.12:13)
Joh.3:5-6
”Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki”.
Tässä ei voida puhua Kristillisestä kasteesta koska sitä ei ollut voimassa, eikä siitä tiedetty mitään, eikä Jeesus ollut sitä asettanut. Asianyhteys ei myöskään puhu kasteesta (Joh.4). Tässä olisi kyse epäuskoisesta aikuisesta, jonka täytyy syntyä uudesti ylhäältä, sillä lasten ei tarvitse syntyä uudesti ylhäältä, koska he ovat sitä luonnostaan: ”Ellette tule niin kuin lapset, ette pääse sinne sisälle”.
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14). Epäuskoisen aikuisen tulee syntyä uudesti ylhäältä, mutta ei sellaisen tarvitse syntyä enää uudesti ylhäältä, joka on lapsen uskossa pysynyt.
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle. "Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he säilyisivät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Hyvää omaatuntoa säilytetään Jumalan valtakunnan hoidossa. Sieltä ihminen löytää elämän veden, josta ulkonainen kasteen vesi todistaa. Sen avulla säilyy sydän puhtaana, ja sen voimalla painetaan alas turmeltuneesta ihmisestä eli vanhasta ihmisestä nousevat synnin voimat.
Elävä Vesi
On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi (Joh.3:5). Joh.4, todistaa, mitä Jeesus puhui, vedestä ja Hengestä syntymisestä. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).
1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.
Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä totesin. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.
Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.
Väität, että Jeesus ei muka tiennyt omasta kohtalostaan ja tulevasta kasteesta mitään. Höpö höpö. Johanneskin tiesi paremmasta kasteesta sanomalla, minä kastan vedellä, mutta minun jälkeeni tulee hän, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Niin toki Jeesus nikodemukselle puhuessaan tiesi tulevat asiat ja ilmoituksensa ja kastekäskynsä, jonka hän tulisi antamaan kuolemansa jälkeen ennen taivaaseen astumistaan (Mt.28:19-20)
Uskovainen ihminen, eli Pyhän Hengen pappi on "armonvälikappale".
Omilleenhan Jeesus antoi vallan antaa syntejä anteeksi: : jae.21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
Siis Pyhänhengen papeille Jeesus antoi vallan ja voiman antaa syntejä anteeksi, siten että Jumalan vanhurskaus siirtyy uskosta, uskoon, josta vanhurskas on elävä (Room.1:17). Ei tätä avainten valtaa ole epäuskoisilla/eriseuroilla, vaan niitä on, päinvastoin, käsketty pakenemaan (Tiit.3:10-11).
"...Saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat" (Luuk.24:47-48).
2.Kor.5:18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
1.Kor.4:15. Sillä vaikka teillä olisi kymmenen tuhatta kasvattajaa Kristuksessa, ei kuitenkaan monta isää, sillä minä teidät synnytin evankelion kautta Kristuksessa Jeesuksessa.
Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87 muistaakseni). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden.
Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan saarnasta...Turhaa on töllistellä taivaalle...
Muutama esimerkki. Etioppialaisen hoviherran parannus (apt.8:26-40). Ei hän ominvoimin saanut henkeä, vaan Philippuksen parannusaarnasta.
Samoin Saul (Paavali: apt.9:1-9)
Korneluksen parannus (Kor.10)
Tuhlaajapojan parannuksen armo (Luuk.15:11-24).
Jumalan tahto on koota omansa yhteen. Rakkaus johtaa Jumalan lapset yhteen. On siis kaksi valtakuntaa, Jumalan valtakunta ja sielun vihollisen valtakunta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta, koska siellä ei ole Kristusta, siellä on vain epäuskoa.
Pyhällä Hengellä on siis taivaan valtakunnan avaimet. Toisella päästetään katuvat ihmiset synneistään ja toisella sidotaan katumattomat ja tottelemattomat heidän väärään tilaansa, että he ymmärtäisivät tehdä parannuksen.
Se on eriasia mitä Jeesus tiesi, mutta muut eivät tienneet...
"Voimme", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät" (Mark.10:39)
"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?" (Room.6:3)
monet ovat kastetut vedellä, vaikkakaan eivät usko. On eriasia kun kastetaan Pyhällä Hengellä:
Avaimet ja sen valta
Luther kirjoittaa "Avaimet" kirjassaan, että tuo on väärää opetusta, että ensin päästettäisiin taivaassa ja sitten vasta maan päällä:
"Kristus ei sano: mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa?
Emme koskaan, ja niin muodoin avaimet olisivat turhat, eikä niistä olisi mitään hyötyä.
Vaan näin hän sanoo: kun te sidotte ja päästätte maan päällä, niin tahdon minä samalla sitoa ja päästää taivaassa. Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko, eikä kaksi eri tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat yhdet ja samat avaimet, eivät kaksi eri avainta. Näin Kristus velvoittaa ja sitoo itsensä meidän työhömme."
Tuon todistaa oikeaksi myös seuraava kohta: Luuk.15:7. Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Eli samanaikaisesti iloitaan taivaassa...
...Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maanpäällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti...juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maanpäälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni...Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon Farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta. (Luther kirjasta "Avaimista" v.1530).