Pride, riemukas iloinen kulkue!

Ikävää, että jalkaväkimiinat eivät olleet saatavilla!

aupunkien löytyminen

rakennusten jäännöksiä?
"Herra antoi sataa luotaan taivaasta Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta. Hän hävitti nämä kaupungit, koko tasangon, kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvit." 1. Moos. 19:24-25

Jo 1980-luvun alussa Ron Wyatt kiinnitti huomionsa merkillisiin vaaleisiin harjanteisiin Kuolleen Meren rannoilla niiden ohitse matkustaessaan. Kuitenkin vasta vuonna 1989 hän löysi jotain, mikä sai hänet vakuuttuneeksi, että nämä vaaleat kumpareet olivat jotain muuta kuin pelkkiä luonnonmuodostelmia. Ajaessaan maantietä, joka oli rakennettu kumpareiden poikki, hän huomasi maakerrostumien poikkileikkauksessa kerrostumien olevan siinä määrin säännöllisen muotoisia, ettei se voinut olla pelkkää sattumaa.

Tutkiessaan vaimonsa Mary-Nell Wyattin kanssa Raamatusta johtolankoja viiden kaupungin sijannista, he löysivät Raamatusta (1. Moos. 10:19), että "Kanaanilaisten alue ulottui Siidonista Gerariin päin Gassaan asti sekä Sodomaan, Gomorraan, Admaan ja Seboimiin päin Lesaan saakka." Merkityksellistä tässä on, että näiden ollessa rajakaupunkeja, joita käytetään rajaamaan kanaanilaisten alue, niin ainakin osan niistä on täytynyt sijaita eri alueilla. Ja Ron löysikin kaupungit hajallaan noin 80 km:n pituiselta alueelta. Seboim löytyi hieman Jerikon pohjois-puolelta, missä Raamattu sanookin sen sijaitsevan (1 Samuel 13:16-18). Masadan linnoitusvuoren läheltä löytyi egyptiläistä sfinksiä muistuttava patsasmuodostelma: sfinksi?

Rikkipallojen löytäminen

Myöhemmin 1989 Ron ja Mary-Nell kävivät yhdellä näistä paikoista Massadan juurella (Google Earth) ja ottivat näytteen vaaleasta materiasta, joka paljastui tuhkaksi. Vuonna 1990 Ron Wyatt ja Richard Rives palasivat alueelle ja huomasivat, että ilmeisesti sadeveden vaikutuksesta oli eräs kieleke juuri pudonnut ja paljastanut läpileikkauksen sisustastaan. Ron pysähtyi sitä tutkimaan huomatessaan siinä kellertäviä palloja, joita ympäröi mustunut tai punertava palanut kuori (kts. kieleke, rikkipallo ja mustunut kuori -kuvat). Ottaessaan yhden palloista kuopastaan hän huomasi sen olevan rikkiä (=tulikiveä).

Rikin löytymisen jälkeen Wyatt Archaelogical Research alkoi tutkia, että löytyisikö rikkiä tässä pallomaisessa muodossa mistään muualta. He menivät Smithsonian Instituuttiin Washingtoniin, mutta eivät löytäneet näytteillä olevien yli 50:n rikin esiintymismuodon joukosta sellaista, joka olisi vastannut sitä, mitä he olivat löytäneet Massadan alueelta. Smithsonian Institute suostuikin tutkimaan heidän löytämänsä rikkipallon.

Ron Wyatt ei silti ollut ensimmäinen, joka löysi tulikiveä Kuolleen Meren länsipuolelta, sillä vuonna 1924 William Albright ja Melvin Kyle kertovat kirjassaan "Explorations at Sodom" (Tutkimuksia Sodomassa) tällaisia rikkipalloja poimitun laajalta alueelta tasangolta. Ja jo kauan ennen heitäkin Josephus, kuuluisa juutalainen antiikinaikainen historioitsija, kertoo kirjassaan "Wars of the Jews", Book IV, Chapter VIII:"tienoon olevan palanut... siellä on silti nähtävissä jälkiä Jumalaisesta tulesta ja viiden kaupungin jäännökset ovat vieläkin nähtävissä."

Tälläisiä rikkipalloja löytyy tuhansittain näiltä alueilta hautautuneena raskaaseen tuhkamaiseen aineeseen. Palaessaan rikki tulee nestemäiseksi, katso kuvia ja videot. Pallot ovat syntyneet, kun palavat "pisarat" ovat iskeytyneet maahan, rakennuksiin tai ihmisiin ja tunkeutuneet niihin. Iskeytymisaukko on mennyt umpeen ja hapen kulutettuaan palo on tukahtunut ja rikki jäähtynyt ja jähmettynyt nykyiseen löydettävissä olevaan muotoonsa.

Naapurin hintti sanoo kunnon ripulin olevan paras liukuvoide.

Tuo zombieratkaisu kuulostaa Suomen oloissa käytännölliseltä.