Välistä tuntuu, että Lutheri opettaa monellatavalla tai sitten kääntäjät ovat laittaneet omia värityksiään.
Esim. Olavi J.Lähteenmäki ottaa Lutherista tukea, kun sitoo uudestisyntymisen kasteeseen, eli lihan pyhyys oppiin.
S. 62 "Selville vesille", Lähteenmäki vetoaa Lutheriin:
Luther kirjoittaa isossa katekismuksessa: "Koska siis sekä vesi, että sana muodostavat yhden kasteen, täytyy sekä ruumiin, että sielun tulla autuaaksi ja elää iankaikkisesti: Sielun sen sanan voimasta, jonka se uskoo, ruumiin taas siitä syystä, että se on yhdistetty sieluun omalla tavallaan ottaa omakseen kasteen. Meillä ei siis ole ruumista, eikä sielua varten mitään sen suurempaa kalleutta: sen avulla me näet tulemme aivan pyhiksi ja autuaiksi, tilaan, jota mikään muu elämä, mikään muu teko voi maailmassa saavuttaa"
Lähteenmäki jatkaa: "Jos sakramenttien välittämät lahjat olisivat ainoastaan henkistä laatua, kuten vanhurskaus, syntien anteeksisaaminen jne., sakramenttien ja sanan välillä ei olisi olennaista eroa. Näin päättelee FR.G. Hedberg...Jos vain ihmisen sielu pelastuisi, se voisi olla mahdollista ilman kastetakin, mutta koska ruumiskin pelastetaan, se edellyttää sakramenttia.
Uskon syntyminen
Esim. Lutherin selkeä kanta uskon syntymiseen 19:toista kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina
Matt.9:1-8, Luther toteaa: "Siksipä minä olen aina opettanutkin, että ensiksi, ennen kaikkea muuta, täytyy olla käsillä suullisen sanan, ja että tämä sana on käsitettävä korvin, mikäli Pyhän Hengen on päästävä sydämeen, Pyhän Hengen, joka sitten sanan avulla ja välityksellä valaisee sydämen ja vaikuttaa uskon. Usko siis ei tule eikä se pysy muulla tavalla kuin kuulemisen ja evankeliumin ulkonaisen saarnan välityksellä. Näiden kautta se sekä pääsee alkuun että kasvaa eli vahvistuu. (Kirkkopostilla III).
Toinen esimerkki Lutherin saarnasta joulun jälkeisenä sunnuntaina, tekstinä Gal.4:1-7. Tässä saarnassaan hän toteaa: Apostolin tarkoituksena on lausua se totuus, että laki, mikäli uskoa ei ole, kaikkinen tekoineen synnyttää vain orjia. Usko yksin tekee lapsia. Eipä laki, eivät teot eikä luonto voi antaa uskoa; ainoastaan evankeliumi sitä kuultaessa tuo sen mukanaan, se kun on armon sana, ja kun Pyhä Henki on sen myötä siellä missä saarnataan ja hiljentyen kuullaan. Sen osoittaa apostolien tekojen 10-Luku (44. jae), jossa kerrotaan Korneliuksen omaisineen vain kuulemalla pyhää Pietaria saaneen Pyhän Hengen. (Kirkkopostilla 1).
Esim. Olavi J.Lähteenmäki ottaa Lutherista tukea, kun sitoo uudestisyntymisen kasteeseen, eli lihan pyhyys oppiin.
S. 62 "Selville vesille", Lähteenmäki vetoaa Lutheriin:
Luther kirjoittaa isossa katekismuksessa: "Koska siis sekä vesi, että sana muodostavat yhden kasteen, täytyy sekä ruumiin, että sielun tulla autuaaksi ja elää iankaikkisesti: Sielun sen sanan voimasta, jonka se uskoo, ruumiin taas siitä syystä, että se on yhdistetty sieluun omalla tavallaan ottaa omakseen kasteen. Meillä ei siis ole ruumista, eikä sielua varten mitään sen suurempaa kalleutta: sen avulla me näet tulemme aivan pyhiksi ja autuaiksi, tilaan, jota mikään muu elämä, mikään muu teko voi maailmassa saavuttaa"
Lähteenmäki jatkaa: "Jos sakramenttien välittämät lahjat olisivat ainoastaan henkistä laatua, kuten vanhurskaus, syntien anteeksisaaminen jne., sakramenttien ja sanan välillä ei olisi olennaista eroa. Näin päättelee FR.G. Hedberg...Jos vain ihmisen sielu pelastuisi, se voisi olla mahdollista ilman kastetakin, mutta koska ruumiskin pelastetaan, se edellyttää sakramenttia.
Uskon syntyminen
Esim. Lutherin selkeä kanta uskon syntymiseen 19:toista kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina
Matt.9:1-8, Luther toteaa: "Siksipä minä olen aina opettanutkin, että ensiksi, ennen kaikkea muuta, täytyy olla käsillä suullisen sanan, ja että tämä sana on käsitettävä korvin, mikäli Pyhän Hengen on päästävä sydämeen, Pyhän Hengen, joka sitten sanan avulla ja välityksellä valaisee sydämen ja vaikuttaa uskon. Usko siis ei tule eikä se pysy muulla tavalla kuin kuulemisen ja evankeliumin ulkonaisen saarnan välityksellä. Näiden kautta se sekä pääsee alkuun että kasvaa eli vahvistuu. (Kirkkopostilla III).
Toinen esimerkki Lutherin saarnasta joulun jälkeisenä sunnuntaina, tekstinä Gal.4:1-7. Tässä saarnassaan hän toteaa: Apostolin tarkoituksena on lausua se totuus, että laki, mikäli uskoa ei ole, kaikkinen tekoineen synnyttää vain orjia. Usko yksin tekee lapsia. Eipä laki, eivät teot eikä luonto voi antaa uskoa; ainoastaan evankeliumi sitä kuultaessa tuo sen mukanaan, se kun on armon sana, ja kun Pyhä Henki on sen myötä siellä missä saarnataan ja hiljentyen kuullaan. Sen osoittaa apostolien tekojen 10-Luku (44. jae), jossa kerrotaan Korneliuksen omaisineen vain kuulemalla pyhää Pietaria saaneen Pyhän Hengen. (Kirkkopostilla 1).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirkkopostillan tekstiä
http://www.sunpoint.net/~tunnustahti/lut_kastes.htm
(Kasteesta, olikohan tekstin 19.:stä kohdasta lähtien.)
(Linkin sivu saattaa sijaita pienempien luterilaisten suuntausten sivustoilla. En itse kuulu sellaisiin, jos nyt Luther-säätiötä ei sellaiseksi lueta. Teksti on tietenkin Lutherin kirjoittama.)
Raamatun opetus kasteesta:
Raamatun kertomukset osoittavat selvästi, millainen järjestys on vanhurskautamisella ja kasteen vastaanottamisella. Tapahtumat osittavat, että uskoon tultiin ennen kastetta.
1.Pietarin saarna helluntaina: "Jotka uskoivat hänen sanansa, ne kastettiin" (Apt.2:37-41).
2.Filippos saarnasi evankeliumia Kandaken kamaripalvelijalle ja hänet kastettiin (Apt.8:26-39).
3. Paavali uskoi Ananiaan saarnan vaikutuksesta, ja hänet kastettiin (Apt.9:17-18).
4. Kun Kornelius ja hänen mukanaan olleet kuulivat Pietarin saarnan, "lankesi Pyhä Henki kaikkien niiden päälle, jotka puheen kuulivat". Eli he tulivat uskoon ja kastettiin (Apt.10).
5.Purppuranmyyjä lyydia uskoi apostoli Paavalin julistaman evankeliumin. Sen jälkeen hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin (Apt.16:14-15).
6. Paavali ja Siilas saarnasivat Filippin vanginvartialle ja hänen huoneessa olleille evankeliumia Kristuksesta. Kuulijat uskoivat, ja heidät kastettiin. (Apt.16:25-34).
7.Kun Krispus ja hänen luonaan olleet Korintolaiset uskoivat ja "kuulivat Paavalin saarnan", heidät kohta kastettiin.
Uuden testamentin sanoma on ilmoitusta uskosta, jonka Jumala lukee vanhurskaudeksi. Markuksen evankeliumi tuo korostuksen uskosta: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan. (Mark.16:15-16).
Ihan vain lyhyenä viestinä. (En aio tästä aiheesta käydä enempää keskusteluja ainakaan tässä yhteydessä. Kaste-kirjoja vain mainostan.)
Matti Väisänen taisi lainata Kaste-kirjoissaan jotakin toista kirjoitusta, jossa mainittiin / arvioitiin / pohdittiin, että annetaankohan lestadiolaisuudessa kasteelle vielä vähemmän merkitystä kuin vapaissa suunnissa. (Vaikka siis lestadiolaisuudessa on lapsikastekäytäntö. Silti heille kaste saattaa merkitä vielä vähemmän kuin ns. vapaille suunnille. Kaste tyhjennetään sen raamatullisesta merkityksestään. Tällöin suuntauksesta alkaa tulla lahko.)
Kuules, Matti Väisänen sitoo kirjassaan "Pyhä Kaste raamatussa", uudestisyntymisen kasteeseen.
Niin, Muroma ei taida opettaa, että kaste pelastaa. Näin opettavat ainakin kansanlähetyksen ihmiset: "Kaste ei pelasta".
V-lestadiolaisuudessa, opetetaan, että kaste pelastaa. Huomaatko eron?
Toki kaste pelastaa, niinkuin jo vanhurskas Nooa perhekuntineen. Ihan samoin kaste pelastaa, pelastetun."Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).
Jumala on säätänyt mahdollisimman yksinkertaisen armojärjestyksen, jota ihminen ei voi muuttaa. Siksi ei ole monia eri keinoja tulla Jumalan lapseksi ja saada synnit anteeksi.
Tästä mulle selkisi se yksinkertainen tie mitä ns. luterilaisetkin joskus hämmästelee: Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä Minut lähetti, niin myös Minä lähetän teidät.” Ja kun Hän nämä sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20: 21-23 Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”. siis, usko siirtyy uskosta, uskoon".
On hienoa, että olen vapautunut tuosta kaste fanaattisuudesta: On sitä evankeliumissa muutakin. Usko ja uudestisyntyminen on selvästi Raamatussa ensin ja kasteessa palataan hyvän omantunnon liittoon; Kun turvaa parannuksen armoon, haukutaan perkeleeksi. Sivumennen sanottuna: (palaa en entiseen...)
Vaikka jotkut tietyt kohdat tuntuvat laittavan painoa kasteelle, niin sitä ennen on usko/ uudestisyntyminen. Kun kuitenkin on VL:seuroissa on usein-puhuttu siitä, että lapset ovat usein uskomassa, eikä usko ole heillä kuollut toiminto. Kol.3:13: Ja kärsikäät toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkäät.
Taitaa tuo kasteoppi helpolla korostua väärin ja ihminen tulee toimeen omillaa ja se johtaa passiivisuuteen ja kuolleeseen uskoon. Kun joissain noissa luterilaisissa piireissä pyörii, niin joissain ei muuta paljon puhutakkaan kuin kasteesta. On se evankeliumin tärkein asia? Miksi ei voi puhua omilla nimillä ja selkokieltä?, kuten Jeesus ja parannuksen armo. Onko niin että muu keskeinen;opetus täytyy lähes sivuuttaa? Tiedän jotain lehtiä, joissa puhutaa pääasiassa kasteesta. Mutta onko sillä hyvät hedelmät? Ei, sille se näyttäisi luterilaisten keskuudessa. kovin on yksipuolista ja miksei se tympäännytä silloin.
Otan muutamia sanan todistuksia: 2.Kor.5:18. "Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte". Eli kärjistäen sanon: "mitään emme voi saara, ellemme sitä pyydä".
Mitä parannus tarkoittaa: "parannuksesta opetetaan, että ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun tulevat parannukseen, syntien anteeksiantamuksen. Seurakunta ei saa evätä heiltä synneistäpäästöä. Todellinen, oikea parannus taas ei itseasiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistäpäästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää seurata ja sen, että synnistä luovutaan; juuri näiden näet pitää olla parannuksen hedelmiä, niinkuin Johannes, Matteuksen evankeliumin kolmannessa luvussa sanoo: "Tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä" (Ausburgin tunnustus).
Jumalan valtakunnan evankeliumissa on nimenomaan voima koska se ei ole ihmisviisaudessa vaan koska sen saarnaa Jumalan Pyhä Henki. (Jos me johonkuhun soveliaat olemme niin se ei ole meistä vaan että Jumala on meitä soveliaaksi tehnyt. Hän on, sen jälkeen kuin meille armo tapahtunut on, antanut meille viran sovinnosta saarnata ja meissä sovintosaarnan säätänyt jne.)
Etsivä löytää. Mitä tulisi etsiä ? Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa. Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niinkuin lapsi, ei hän suinkaan pääse sinne sisälle. Ootko sinä lukija, sen ottanut vastaan (kuin lapsi) vaan onko se abstraktio jonka olet oppikirjoista löytänyt ?
Lutheria tosin löytyy joka lähtöön. Oletteko lukeneet sen saarnan jossa Luther neuvoo näin etsimään Kristusta: Mene "seuroihin" ja kysy onko täällä Kistus. Jos he sanovat "on" niin tulee kysyä onko Kristus myös muualla. Jos he sanovat "ei Hän ole muualla" olet löytänyt Hänet. Lisäisin vielä yhden kriteerin: nuo uskovaiset täytyy ihan ehdoitta ja tenttimättä mitään sinulta olla valmiita saarnamaan sinun uskottavaksi koko Jumalan armon; saat uskoa epäuskosi ja kaikki elämän erheet ja synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Parannuksen armon saanut ihminen aina kiittää Jumalaa, ei koskaan ihmistä.
/ V-lestadiolaisuudessa, opetetaan, että kaste pelastaa. /
/ Toki kaste pelastaa, /
Se on erinomaista, jos niin opetetaan.
Pitää katsoa Väisäsen kirjasta, miten hän tarkalleen ottaen tuosta aihepiiristä on kirjoittanut.
Ja lestadiolaisiahan on tietysti monenlaisia.
/ Kuules, Matti Väisänen sitoo kirjassaan "Pyhä Kaste raamatussa", uudestisyntymisen kasteeseen. /
Tuolta se näyttäisi Raamatun sanan valossa olevan. Jumalan lupauksiin voi luottaa.
En ehtinyt lukea viestejäsi vielä paljoa.
Juu, kyllähän Raamattu kestää, vai mitä.
Laestauduis Ja Luther opettivat lapsikasteen olevan raamatullinen, koska he uskovat. Vanhoillislestadiolainen käsitys on Raamatun ja luterilaisen opin mukainen.
Kirkkopostillassa Luther opettaa: Kuinka tullaan Jumalan lapseksi? "Kaikki te jotka olette Kristuksen päällenne pukeneet". Kristus on Jumalan lapsi; sen joka pukeutuu Jumalan lapseen, täytyy myöskin olla Jumalan lapsi.- - Mitä merkitsee Kristuksen pukeutuminen?
Myös Galatalaiskirjeen selityksessä Luther analysoi näitä kolmen luvun jakeita:
"Koska usko on itse siunaus, itse perintö, joka aabrahamille luvattiin hänen siemenessään Kristuksessa, niin senvuoksi Kristukseen uskovalla on tämä perintö. Mutta jos hänellä on perintö, ei hän ole enää kasvattajan alainen, vaan hän on vapaa, hän on Herra ja perillinen. Mutta kenellekkään muulle ei anneta perintöä kuin lapsille. Siitä seuraa se, että se, joka uskoo Kristukseen, on Jumala lapsi. Tässä merkityksessä sanotaan JOh.1:12: "Hän antoi voiman tulla Jumala lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä"
Apostoli selittää, että he ovat Jumalan lapsia uskoessaan Kristukseen. Kaste- hän sanoo,- Saa aikaan , että te olette pukeneet päällenne Kristuksen. Mutta Kristuksen päällepukeminen on samaa kuin pukea päälle vanhurskaus, totuus ja kaikki armo, sekä koko lain täyttäminen. Sen vuoksi Kristuksessa teillä on kaikki siunaus ja Aabrahamin perintö. Mutta jos te olette pukeneet päällenne Kristuksen, niin te olette, koska Kristus on Jumalan Poika, tämän saman päällepukemisen tähden Jumalan lapsia. Tätä samaa sanontaa apostoli käyttää Room.13.14 sanoessaan: "Vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus". Ja, Ef.4, 24: "Pukekaa päällenne uusi ihminen, joka Jumaln mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen". "Totuudem" hän sano- Sillä pelkkä laki pukee päälleen ulkokullatun pyhyyden ja vanhurskauden. -- Sinä et ole- apostoli sanoo-Vanhurskas sen vuoksi että olet juutalainen ja noudatat lakia, vaan sen vuoksi, että uskot Kristukseen ja olet Kristuksen päällesi pukenut.
Galatalaiskirjeen selitys noudattaa uskon merkitystä kuin kirkkopostillan vastaava kohta. Siitä tulee samalla tavoin selkeästi esille kasteen armomerkitys, pyhitys ja kasteen siunaus vanhurskauden sinettinä.
Apt.22:16
Hmm…
Mikä oli kasteen merkitys tässä? Tämän mukaan näyttäisi sille, että Paavali sai Pyhän Hengen, eli uudestisyntyi ennen kastetta. Kaste on Pyhän Hengen merkki ja sinetti, uskon vahvistus. Näin täytynee tämän mukaan olla…
Uudestisynnyttääkö kaste?
apt.22:16. Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.
Tapahtumahan oli seuraava: apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.
Aivan samoin:
1.Kor.4:15. Sillä vaikka teillä olisi kymmenen tuhatta kasvattajaa Kristuksessa, ei kuitenkaan monta isää, sillä minä teidät synnytin evankelion kautta Kristuksessa Jeesuksessa.
Paavali oli siis synnyttänyt korintialaiset, evankeliumin sanalla...sillä, hän oli kastanut vain muutaman.
1.Kor.1:14. Minä kiitän Jumalaa, etten minä ole yhtään teistä kastanut, vaan Krispuksen ja Gajuksen:
15. Ettei kenkään saa sanoa, että minä minun nimeeni ketään kastin.
16. Minä kastin myös Stephanaan perheen; sitte en minä tiedä, jos minä jonkun muun kastanut olen.
17. Sillä ei Kristus minua lähettänyt kastamaan, vaan evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella, ettei Kristuksen risti turhaan menisi.
18. Sillä se puhe rististä on niille hulluus, jotka kadotetaan; mutta meille, jotka autuaaksi tulemme, on se Jumalan voima.