Syksyllä vuonna 1943 Yhdysvaltain armeijan ilmavoimat aloittavat pitkän matkan saattohävittäjien käytön pommikoneiden suojaajina. Silloin alkoi taistelu ilmaherruudesta. Paljonko amerikkalaiset menettivät hävittäjiä, luulisi että tuhansittain.
Olihan niillä millä mällätä mutta ei varmaan herkkua lentäjien kannalta kun kavereita menee päivittäin viereltä. Varmaan moni kirosi sitä ettei ollut nurmipora ja lekotellut englantilaisissa pubeissa ja pitänyt hauskaa brittinaisten kanssa.
Olihan niillä millä mällätä mutta ei varmaan herkkua lentäjien kannalta kun kavereita menee päivittäin viereltä. Varmaan moni kirosi sitä ettei ollut nurmipora ja lekotellut englantilaisissa pubeissa ja pitänyt hauskaa brittinaisten kanssa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olivat varsin kohtuulliset. Luftwaffe keskittyi pommikoneisiin.
"Paljonko amerikkalaiset menettivät hävittäjiä, luulisi että tuhansittain."
Turha toive. Luftwaffe oli koko ajan alakynnessä. Jenkkien ongelma oli saada hävittäjien toimintasäde riittämään koko Saksan ylle.
Jenkit menettivät tuhansia hävittäjiä vuosina 1943-1944. Ei Luftwaffe tuosta vain ilmaherruutta luovuttanut vaan taisteli kynsin ja hampain vastaan. Toki menettivät itsekin tuhansia koneita. Jenkit pystyivät tappionsa helposti korvaamaan, saksalaiset eivät.
Lykkäät taas tavanomaista pötyäsi mitään asiasta tietämättä.
Saksalla oli lännessä vain kaksi päivähävittäjärykmenttiä, noin 200-250 konetta. Ne pärjäsivät aluksi hyvin jenkkien P-38 hävittäjille, mutta raskaiden pommikoneiden alas ampuminen oli vaikeaa.
Kun jenkit saivat käyttöönsä ensin Thunderboltin ja sitten Mustangin, tuli hätä käteen lukumääräisenkin ylivoiman kanssa. Saksan hävittäjätappiot kasvoivat sietämättömiksi.
"Jenkit menettivät tuhansia hävittäjiä vuosina 1943-1944."
Hölynpölyä. Jenkit saavuttivat ilmaylivoiman hyvin nopeasti ja kasvattivat sitä jatkuvasti.
Jenkit ja Britit kasvattivat koko sodan ajan yksiköidensä määrää, Saksa ei tähän kyennyt.
Eli Jenkit ja Britit pystyivät koko sodan ajan luomaan enempi uusia yksiköitä, kun sodassa niitä tuhoutui, Saksalla oli päinvastoin, sen armeija pieneni koko sodan ajan, eli samalla kun vastustaja kävi yhä vahvemmaksi, niin Saksa kävi yhä heikommaksi.
Sama juttu aseistuksessa, jenkit pystyi kokoajan parantamaan aseidensa laatua ja lopulta se meni kalustossa Saksan ohi, Saksa oli keskeyttänyt Hitlerin määräyksestä uusien aseiden kehittelyn 1936 ja keskittänyt varansa olemassa olevien aseiden tuotantoon, liittoutuneet saivat Saksan tekniikassa kiinni ja lopulta menivät ohi, Saksa kyllä käynnistä kehitysprojektit uudestaan 1941-42, mutta ei ehtinyt saada uusia aseita käyttöön ja tuotanto linjoille, riittävässä laajuudessa, jotta sillä olisi ollut sodassa merkitystä.
Loppuvuodesta 1943 saksalaisilla oli vain 200-250 hävittäjää lännessä, älä nyt viitsi. Missä sitten loput hävittäjät oli, itä-rintamallako? Nehän oli nimenomaan sieltä siirretty länteen. Saksan ilmavoimilla oli siis yhteensä muutama sata hävittäjää kaikenkaikkiaan?
Alkuvuodesta 1943 Saksalla oli vain Hävittäjärykmentit 1 ja 11 lännessä.eli 200-250 konetta. Määrää yritettiin Gallandin ponnisteluin kasvattaa. Tavoitteena oli 3 000 konetta, johon ei oikeastaan koskaan päästy.
Lisäksi oli yöhävittäjiä.
Jenkeillä oli 8. IlmaA:n 13 hävittäjärykmenttiä eli noin 1500 konetta.
Luftwaffen voimat hajosivat itärintamalle ( 5 rykmenttiä) ja Välimerelle. Tappiot olivat valtavat.
Olihan siellä myös JG 26 joka toki lähti pian itään vaihtaen paikkaa JG54 kanssa, mutta tuli takaisin samantien ja pari Gruppea JG2 ja Gruppeja muistakin rykmenteistä. Siirtoja tapahtui niin paljon että voi saada monenlaisia lukuja jos tarrautuu vain yhteen päivämäärään. Alfred Pricen mukaan maaliskuussa 1943 yksimoottoristen hävittäjien suhteet olivat luokkaa 1100 lännessä ja 600 idässä mutta jo heinäkuussa suhde olikin 1500 lännessä ja alle 500 idässä.
Tarkistin väitteeni.
Nuo kaksi rykmenttiä olivat siis Hollannissa pommarien tuloreitillä.
Sisämaassa oli lisää, kuten olet esittänyt.
Jenkit olivat kuitenkin jatkuvasti ylivoimaisia, sillä sakut taistelivat ensisijaisesti pommareita vastaan.
Lisäksi pommikoneiden torjuntaan oli kaksimoottorisia ZG rykmenttejä ja myös ns koulutusyksiköitä jotka osallistuivat taisteluihin.
Jenkkien lisäksi pitää laskea mukaan myös RAF. Pelkästään hävittäjien määrässä liittoutuneilla oli monikertainen ylivoima. Siihen vielä pommikoneet päälle.
Ensin tuli Thunderbolt ja vasta sitten saapuivat Lightningit. Lukumääräisesti saksalaiset olivat alakynnessä hävittäjiä vastaan lähes aina. Kun jenkit alkoivat lentää alkuvuodesta 43 saksan länsiosiin ei Thunderboltin kantama aina oikein riittänyt. Silloin saksalaiset odottivat että hävittäjät kääntyivät pois ja kävivät pommareiden kimppuun.
Nopeasti katsoen Mighty Eight tappiot olivat 3700 p-38, p-47 ja p-51 konetta kaikista syistä. luvussa ei ole mukana taktisten ilmavoimien tappioita vaan pelkästään kahdesksannen. 30 000 miehistön jäsentä jäi vangiksi, kuvaa varmaan jotain tappiomäärästä.