Voimattomuus/arkuus uskonelämässä?

Jeesus-Herra
Luukas 24:49 "........teidän päällenne puetaan voima korkeudesta."
Tarvitsemme todistamiseen Pyhän Hengen voimaa.Tätä voi ja täytyy pyytää Herralta jeeskselta.
Toinen asia on Pyhän Hengen johdatus.
Pyhän Hengen johdatus on eri elämänvaiheissa erilainen. Nuorena olin katutyössä ja sain kokea tuota Hengen johtoa. Joskun sain todistaa seurakunnassa. Kyllä se rohkeus tulee siitä, että rukoilee johdatusta, ja tekee sitten ymmärryksellä sen, minkä uskoo ja kokee olevan Jumalan tahto.
Elä vain levossa, rukoile ja mene eteenpäin.

Älä huoli. Olen kokenut ihan samaa. Oma roolini onkin ollut enemmän kirjoitella näistä asioista, kuin julistaa kasvokkain. Jokaisella on se oma tehtävänsä - mitä siitäkään tulisi, jos kaikki vain kadulla julistaisivat :). Evankeliumia voi viedä eteenpäin monin eri tavoin, eikä missään sanota, että vain yksi tapa olisi oikea, tai että joku tapa olisi parempi tai enemmän oikea kuin joku toinen.

Jumala antaa kullekin tahtonsa mukaan, ja niin on hyvä, mutta saatana kiusaa meitä luulemaan, että jos emme ole samanlaisia kuin joku toinen, niin se olisi sitten merkki siitä, että MEISSÄ olisi jotain vikaa.

Missä seurakunnassa käyt?

Nimittäin ei me todellakaan mitään ylitsevuotavaisia superuskovaisia olla kukaan! Se on menestysteologiaa.

Se todistusarvo, so. oma elämä ja teot tässä arjessa.
Välttämättä se ei ole torvenkanssa kadulla kulkemista, jos kuvakieltä saan käyttää.

Kun se arkielämän rakkaus näkyy, se on paras todistus, jossa ihmiset kiittävät Jumalaa jota palvelet.

Sitä torven ääntä maailmaan mahtuu ja niitten jäljet eivät välttämättä ole juuriltaan kuin hetken huumaa ja katujen tuumaa.

Jos sitten arkielämästä Herra kutsuu kadulle, niin siinäkin teitä on vähintään kaksi, tahi kolme, sillä Jumala lähetti kaksittain ihmisiä.

Näitä omantuulen todistajia on mennyt kaduille ja tavallaan leipääkin jakavat, niin siellä on näitä sekoja, jotka sitten käyttävät väkivaltaa näitä yhden todistustorven soittajia kohtaan. Eli omin voimin tekevät ilman viisautta ja ohjausta tehtävää.

Jumalan valtakunantyö, se on "ryhmätyötä".. Sillä seurakuntaruumis on kokonaisuus ja kentälle ei ole tarkoitettu mennä itselleen vahinkoa saamaan.

Näihin edellisiin lisäisin että kannattaisi varmaan kysyä mihin työhön Jumala sinut haluaa, ei omin voimin ja valtuuksin kannata mihinkään lähteä, siitä tulee vain kaaos, mutta kun aina pystyisimme olemaan niin lähellä Jumalaa, että kuulisimme Hänen äänensä, Se joka lähettää myös varustaa voimallaan, ei sinun tarvitse kuin totella ja olla kuuliainen, mutta omin päin toimiminen ei ole hyvä idea. On myös niin että joskus Jumala joutuu meitä kasvattamaan ennen kuin voi käyttää, tärkeää on siis pyrkiä lähelle jumalaa, kuunnella Hänen ääntään ja olla kuuliainen.

Olen samaa mieltä Arton kanssa. Ei kannata puristaa itsestään mitään ja kokea syyllisyyttä, jos ei tee sitä mitä toinen tekee. Kristuksen ruumiissa on näkyviä jäseniä ja myös niitä näkymättömiä, jotka ovat jopa elimistä kaikkein tärkeimpiä samoin kuin on fyysisessä kehossakin. Eipä olisi kehollamme elinvoimaa ja arvoa, jos ei sillä olisi aivoja, sydäntä, mahalaukkua ym. Ilman kättä, sormea, jalkoja voi elää, mutta piilossa olevat elimet ovat elämisen ehto.
Ei Herra ole tarkoittanut jokaista katu- ja massaevankelistaksi. Jospa olet siinä työssä mukana huoltojoukoissa,olet lähettämässä, rukoilet, majoitat aktiolaisia ym.

Samariassa oli herätys, mutta Pyhä Henki ohjasi Filippuksen sinne autiolle tielle ja hoviherra pelastui.
Ei tarkkailla toisia ja vertailla kutsumuksiamme. Ja Herra on heikoissa väkevä. Emme saa aikaan mitään omassa voimassa.

Ajattelen, kun olen kuunnellut monia todistajia ja monet heistä ovat kertoneet, että kun on aika nousta pöntön taakse, niin esille meneminen alkaa jopa suorastaan pelottamaan. Mutta sitten kun he ovat vaan karaisseet mielenlaatunsa ja nousseet seisomaan seurakunnan pöntön taakse ja tervehtineet seurakuntaa, niin se pelko on hävinnyt siinä kuin tuhka tuuleen..

Eräs evankelista kertoi, ettei kaikkia ei ole armoitettu seurakunnan edessä todistamaan, vaikka ovat uskoon tulleetkin.

Ja kun Sinä et ala ikäänkuin vaatimaan itseltäsi enempää kuin mihin kykenet, vaan vaellat uskontietäsi sellaisenaan kuin olet ja kiittelet mielessäsi Herraa esim. terveistä jaloistasi ja muutoinkin, niin eräänä päivänä eteesi tulee se tilanne, että Herra on johdattanut tiellesi sen Jeesusta etsivän sielun, joka ainoastaan Sinun kauttasi puhutun evankeliumin ilosanoman kautta pelastuu.

Ja kun näin käy, älä ylpisty siitä, vaan vaella edelleenkin nöyränä ja iloisesti Isä Jumalasi edessä..

Iloista antajaa Isä Jumala rakastaa..

Olen ollut uskossa yli parikymmentä vuotta. Olen kokenut paljon voimattomuutta ja heikkoutta uskosta todistamisessa. Nuorena uskovana olin lain alla ja koin pakotetta päästä todistamaan, sopimattomallakin hetkellä. Enimmäkseen kipuilin sen todistamispakon alla enkä todistanut. Nykyisin olen vapaampi enkä todista kuin joskus jos selkeä tilanne tulee eteen.

Ihmisenä olen ollut ja olen edelleen rikkinäinen. Kärsin riittämättömyyden tunteista monella elämän alueella. Häpeän itseäni - eikä tuo ole varmasti Jumalan tahto, mutta en osaa suhtautua oikein kaikkiin elämässäni olleisiin vastoinkäymisiin. En ole pelkästään itse töppöillyt elämääni, vaan tähän on autettu toisten taholta tämän tästä. Kai minä sitten kaipaan nöyryytystä ja rangaistuksia? Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että hyvät kokemukset antavat parempaa itsetuntoa ja eheyttävät - mutta harvemmin näihin törmää.

Anteeksi, eksyin aiheesta sivupoluille, mutta saapahan joku kokea olevansa parempi, ehkä siitä tulee hyvä mieli?

Maan matonen ja eräs jäsen, podette sielun tunnevammoja, joilla ei ole mitään tekemistä hengellisyyden kanssa. Jumala ymmärtää ihmisen raadollisuutta ja heikkoutta: toisella on kasvukipuja sielussa, toinen kulkee fyysisesti ontuen tai voihan niitä sitä rikkinäisyyttä olka yhtä aikaa molemmilla tahoilla.
En usko, että Jumala painostaa ketään sellaiseen johon ei pysty. Ei hän mikään orjapiiskuri ole.
Teitä varmaan auttaisi lukea kristittyjen terapeuttien tuotantoa: Seppo Jokinen, Tommy Hellsten, Petri Mäkelä ym.
Vaikka pelkää niin ei kannata käpertyä kuoreensa ja vetätyä. Harjoitus ja pienet haasteet auttavat eteenpäin ja antavat potkua itsetunnolle. Pikkuhiljaa oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, ei ota nokkiinsa pienistä tai jos niin käy osaa käydä niiden yli. On armollinen toisille heikoille, joiden minuus ei riitä sympatiaan ym.

Voisipa joku tehdä vaikka väitöskirjasen aiheesta, miten tyytyväisyys ja iloinen mielenlaatu (= eri asia kuin naurureaktio) ihmisellä poistaa arkuuden ja,- jopa pelkotiloja. Niin, seuratkaappa muuten miten harvinaisia on tässä ajassa ihmiset, jotaka omaavat nämä piirteet, joka liittyvät Kristuksen mielenlaatuun.Nämä ihmiset huomataan luonnostaan ja kanssa käymisessä.

Voimattomuus johtuu siitä, että teidän jumalanne ovat muinaisia kivijumalia johon uskotte.

Itse olen ollut jonkun aikaa elämässäni todistamassa ja juttelemassa rukoilemassa kadun kulkijoitten kanssa. Monta kertaa toteuttanut jumalan tahtoa ja vienyt sanomaa eteenpäin niin sanoissa kuin teoissa. Elämässäni on tapahtunut niin paljon eri vaiheita että tällä hetkellä en elä uskovaisen lailla yhteys edelleen on mutta on vaikeeta lähteä noin vaan tekemään jotain mikä muuttais oman elämän suunnan. Teot ei riitä kun oma usko perustuu johonkin mikä ei kestä. Rehellisyyden kautta tunnustaa oman voimattomuudensa armon varassa me täällä edelleen olemme. Itsestä lähtee ja omasta tahdosta ei pakosta.

Kaikki ei sovi kaikille. Jokaisen on hyvä muistaa Jeesuksen tämä ohje; ettei pidä lähteä "rauhastaan" ennen kuin on saanut voiman korkeudesta!

Apostolien teot 1
4 "Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet." [Ap.t. 1:8]

Nykyisin on paljon omassa voimassaan lähteneitä evankelistoja ja saarnaajia.

Suosittelen tätä. Tää on kaikkien aikojen paras evankeliointikurssi. Ota selvää jos kenties paikkakunnallasi järjestetään tälläinen. Lukuisia ihmisiä on tullut jo uskoon Suomessakin tämän kautta. : )

http://www.eesuomi.net/index.php?option=com_content&view=featured&Itemid=101

Itsestään epävarma ihminen on sidottu miellyttämään toisia.

http://www.kirjaonline.com/product/452/ala-ole-kaikille-mieliksi

On saatava kuulla kerta toisensa jälkeen, että pärjää ja kelpaa.
Uskonelämästä tulee vaatimusten täyteistä lain orjuutta, ja vapaus armossa jää hurskaaksi unelmaksi. Joyce Meyer opettaa, miten orjuuttavasta miellyttämisestä voidaan vapautua täyteen elämään Kristuksessa. Avaimia tällä tiellä ovat itsensä hyväksyminen, pelkojen käsitteleminen ja suuntautuminen tulevaisuuteen vapaana hallitsevista voimista. Jeesus Kristus on sidottujen vapauttaja!