Lihan aikaansaannokset/hengen hedelmät

Oletko huomannut, että Raamatussa puhutaan 'synneistä' ja 'synnistä'? Näin myös Roomalaiskirjeessä. Sen alkupuolella syntisana esiintyy usein monikkomuodossa ja viittaa tekosynteihin. Myöhemmin kirjeessä puhutaan synnistä yksikkömuodossa ja sillä viitataan synnin olemukseen.

Raamatun UT käsittelee koko ihmiskuntaa ja myös yksilöihmistä joko 'Aadamissa' tai 'Kristuksessa'. Perimämme (syntyperämme) määrää elämämme lähteen ja laadun, josta kasvaa elämämme hedelmät.

On asia, joka ylittää vanhurskaan tekemisen ja se on vanhurskaana oleminen. Ensin vanhurskauttaminen, sitten pyhittäytyminen; aina tässä järjestyksessä. Aloituksessa lainatut raamatunpaikat kuuluvat pyhitykseen ja siis vain uskovalle ihmiselle, jolla on rauha Jumalan kanssa ja jonka sydämessä Jeesus asuu.

Mitä kysymykseesi tulee niin olen samaa mieltä koko Raamatun ilmoituksen kanssa.

"Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen."

Onko sulla kaikki hyvin?

Avauksessa on Raamatusta siteerattuja tekstejä, joten tokihan me Raamattuun uskovat olemme niiden kanssa samaa mieltä.

Lyhyessä selitysosassa on tulkintaa ja siinä on jo yksi virhe: "Jeesus opettaa, että Isä on hedelmää etsivä puutarhuri. Ilman Jeesusta emme voi tuottaa oikeaa hedelmää". Jeesus ei opeta noin, sillä Hän ei puhu hedelmän tuottamisesta vaan siitä, että me kannamme hedelmää. Siinä on suuri ja armorikas ero. Ollessamme Jeesuksessa, joka on puu, me runkoina ainoastaan kannamme hedelmää - sen tuottaa aina Jeesus. Me saamme levätä Kristuksessa ja Hänen armossaan - Hän on täyttänyt kaiken ja Jeesus vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta meissä niin, että me saamme kantaa hyvää hedelmää.

Väärän tulkinnan takia moni jalo uskova on joutunut epätoivoon kokiessaan, että hän ei tuota sitä hyvää hedelmää, jota hän omassa pyhityksessään niin kovasti odottaa. Ei niin veljet ja sisaret Herrassa! - me emme ole lain vaatimusten alla, vaan armon alla - Jeesuksessa pysyessämme Hän tuottaa meissä sitä hedelmää, minkä hän hyväksi näkee.

Aloitusviesti kertoo juuri tämän jakautumisen.

Puhutaan lihasta. Ts. ihmisestä, vanhasta aadamista, aadamilaisuudesta.
Siinä vaikuttaa juuri se, mitä maailmassa on. Sitä ei pidä olla seurakunnassa.

Mikä tekee Jumalan kansasta tämän Jumalan kansan.

Vanhanliiton, sen varjolain kansa, joka erottautui maailmasta, sai erottavan lain, eli Jumalan Siinailla antavan lain. No. kymmenenkäskysanaa.

Se osoitti synnin. Synti on Jumalan lain rikkominen. Se sovitus oli osoitettu niissä vertauskuvissa, eli sijaisen kuolema, oli eläinuhrit, ts. varjo- siihen mikä on tuleva.
Täydellinen uhri. Golgatalla, sovittamaan ja antamaan elämän.
Varjolain kansa julisti Jumalan tahtoa, joka erotti heidät Jumalan kansaksi.

Laki on Hengellinen. Lain päämäärä on rakkaus. Siis huomioikaa sana isolla H_lla.

Henki annetaan ylhäältä. Henki kirkastaa Kristusta. jne.

Siksi Hengen hedelmät ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys jne.

Se on isolla H-lla . Hengen hedelmä. Sen saa aikaiseksi Jumalan Pyhä Henki meissä.

Se ei tulekaan ihmisestä itsestään, sillä ihmisen oma sydän on pahanilkinen.
Mutta, Jumalan tahto pannaankin sydämeen, eli Jumalan laki Uudessaliitossa.

Me emme ole enää varjolainkansaa, vaan Jumalan kansaa, Uuden Aadamin Sanan kautta uudestisyntynyttä kansaa. Sydämessä laki ohjaamassa, ts. sydän ympärileikattuna. Se johtaa niihin valintoihin, joka on Jumalan tahto ja Henki.
Sydän uudestisyntyneenä Hengen johdossa johtaa rakkauden tekoihin, eikä lihan tekoihin.

Siksi Hengessä vaeltavalla, hän voi sanoa Jumalaansa Isäksi. ja Henki saa hedelmät syntymään ja kasvamaan meissä.

Siksi olemme päässeet vapaaksi, Jumalan palvelijoita, Jumalan Pyhittämiä, ja iankaikkisen elämän armolahjan omistajina. Se on kokonaan Jumalan työ meissä.

Mutta, juuri sentakia, että sydän nöyrtyy Jumalan edessä Hänen tahtoonsa, jotta se kirjoitetaan sydämen lihatauluun. Ja kun se on kirjoitettuna, sydämemme ei syytä, olemme vapaudessa.

Jalkamme on Uudessa Jerusalemissa, mutta vielä matkalla.

Tämä matka tämän maailman takia, on iankaikkisuusmatkamme vaikein vaihe.

Mutta, silti voittajina. .. ….

Eikö puu katso sitten, mitä hedelmää sen oksilla kiikkuu?
Eikö ne kuivat ohsat hakata pois lopulta?

Kiva ketju.