ihminen, joka uskoo jumalaan, elää täysipainoista elämää? Jopa täysipainoisempaa kuin ateistisen käsityksen omaava ihminen yleensä?
Voiko ateistin mielestä
Yks' Tähdenlento
43181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Se on teoriassa mahdollista, mikäli hänen elämäänsä ei tule yhtään sellaista tapahtumaa joka keikuttaisi venettä. Ts. jos hän onnistuu elämään ns. tynnyrissä koko elämänsä.
Mielestäni tynnyrissä eläminen ei vastaa täysipainoista elämää eli teoriasi on tässä kohtaa pelkkää teoriaa.
Kyllä voi, mutta aina se ei onnistu. Moni uskova on näyttänyt olevan niin täysin uskonsa lumoissa, että muu elämä unohtuu. Se ei ainakaan ole "täysipainoista".
Niin, äärimmäisyys ei pidäkään sisällään täysipainoisuutta, ei missään asiassa.
Hassua, mutta itselläni elämä itse kuitenkin useimmiten ohittaa uskoni. Unohtamatta kuitenkaan uskoani, ymmärrätkö?
Ettekös te anti-spiritualistit itse elä tynnyrissä? Mieleen tulee lähinnä henkilö, jolla on lakissaan niin pitkä ja leveä lippa (n. 1 km x 1 km, viistäen reunoiltaan maata), että hän ei milloinkaan sen alta näe taivaan sinisyyttä.
Tiedätkö miksi taivas on sininen?
Tämä selventää asiaa: http://ilmatieteenlaitos.fi/erikoiset-kysymykset#18
Millaista mielestäsi on yleensä ateistisen käsityksen (mitä tuo nyt ikinä tarkoittaakaan) omaavan ihmisen elämä? Piilotit "kysymykseesi" melko selkeän oletuksen tuollaisen elämän huonoudesta jumaluskoisen elämään. Sen ja palstahistoriasi tuntien tuota "kysymystäsi" ei oikeastaan pitäisi edes kommentoida.
Ei kysymykseni sisällä mitään ennakko-olettamuksia. Olen tässä vain pohtinut elämisen sisintä olemusta ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna.
Koska, vaikka ihminen kuuluukiin osana maailmaa, niin siltikään hän ei ole eläin, vaan ainutlaatuinen olio, joka kykenee valinnoillaan löytämään ehjän kokonaisuuden olemiseensa ja elämiseensä.
Eli täysipainoisuus on yhtä kuin onnellisuus.
Nyt puhut ihmisistä ilman erottelua uskoviin ja ei-uskoviin. Avauksessa kuitenkin teit tuon erottelun. Miksi?
Mitä on täysipainoinen elämä?
Omasta mielestäni harhakuvitelmaan perustuvaan maailmankuvaan nojaavaa elämää ei voi kutsua täysipainoiseksi. Joku toinen on tietenkin eri mieltä sekä tuosta harhakuvasta että täysipainoisuudesta.
Kovin on subjektiivinen kysymys.
Harhakuvaan perustuva??
Kyllä tässä maailmassa ja ihmisen mielessä liikkuu monta kertaa 'yksinkertaisempiakin' harhakuvia kuin usko jumalaan.
Joten täysipainoisuuden löytäminen ei olekaan niin yksinkertaista.
Toki yksinkertaisempiakin harhakuvia on.
Niiden varaan elämänsä perustavia hoidetaan sairaaloissa (tai nykyään avoihoidossa). Nämä monimutkaisemmat harhakuvitelmat eivät oikeuta potilasta saamaan hoitoa.
Minusta toki hullunkin elämä voi olla täysipainoista. Elämä on ennen kaikkea subjektiivinen kokemus.
Enkös juuri sanonutkin, että tuosta harhakuvasta ollaan varmasti montaa mieltä. Minulle jumalan olemassaolo on pelkkä harhakuvitelma heillä, jotka siihen uskovat. Uskovat itse eivät tietenkään harhakuvaansa tunnista.
Eipä ole yksikään uskova ikinä pystynyt perustelemaan minun käsitystäni vääräksi. Aina vedotaan vain siihen uskoon, mutta eikö se juuri ole harhakuva, jos kovasti uskotaan itse luotuun asiaan... Nyt päästään tietenkin tuohon itse luodun asian (jumalan) kysymykseen. Millä perustelet, että uskontojen sisältö on jotain muuta kuin ihmisten keksimää?
En minä haluakaan ryhtyä kinastelemaan käsityksistäsi, sillä tietenkin jokainen meistä saa pitää/uskoa omiin käsityksiinsä.
Ja mielestäsi ihminen onkin luonut jumalan eikä päinvastoin?
Uskontoihin en osaa oikein ottaa kantaa, koska ei niitä uskossa tarvita. Eikä etenkään, jos uskonnosta kehittyy koko uskon ydin ja jumala unohdetaan.
> Ja mielestäsi ihminen onkin luonut jumalan eikä päinvastoin?
Tuo on aika looginen päätelmä kun asiaan tutustuu. Eriäviä mielipiteitä toki löytyy, objektiivisia todisteita ei. Subjektiiviset todisteet toki riittävät yksittäisille ihmisille, mutta silloin pitäisi ymmärtää se, että muut eivät niitä ihan helposti usko.
..Arvasin tuon uskonto/usko heittosi...
Jumala on luonut ihmisen ainoastaan ihmisten keksimissä tarinoissa. Todellisuus osoitta asian olevan toisin päin. Käsitykseni on tietenkin vain parhaaseen nykytietoon perustuvan tutkimuksen tulos. Voit toki kumota sen jos pystyt. Vaatii tietenkin jotain pelkkää tarinaa väkevämpää.
Enkä pyri minäkään käsityksistä kinastelemaan. Esitän vain tosiasioita, jotka voi ja saa kumota paremmilla tosiasioilla.
"Millä perustelet, että uskontojen sisältö on jotain muuta kuin ihmisten keksimää? "
Noo esim viimeiset viisi vuosikymmentyä ihmisiä on palannut sankoin joukoin rajan takaa takaisin kertomaan millaista siellä oli, ja he eivät teeskentele.
Ähh, eihän tuollaisille viitsi enää mitään vastata. Tuollaisen väitteen esittäjä on joko trolli tai typerys.
Totta maar, eipä nuo suomalaiset tavan vuoksi uskovat juuri ateistista eroa.
Tapa mikä tapa, ehkäpä tapauskova ei ymmärrä 'tapaansa' eli ei ole pohtinut toimintansa todellista sisältöä.
"ihminen, joka uskoo jumalaan, elää täysipainoista elämää? Jopa täysipainoisempaa kuin ateistisen käsityksen omaava ihminen yleensä?"
Kyllähän se mahdollista on, mutta kuten Log_ tuolla totesi, siinä vaiheessa kun harhakuvitelmat tosissaan alkavat sanella ihmisen elämää. Mistään täysipainoisesta elämästä tuskin voi siinä vaiheessa puhua.
Niin, elämä luo useammalle kuin yhdelle ihmiselle harhakuvia. Ihan konkreettisia sellaisia, kuten vaikkapa, että raha tai valta loisi ihmiselle paremmuutta tai ylemmyyttä.
"Niin, elämä luo useammalle kuin yhdelle ihmiselle harhakuvia. Ihan konkreettisia sellaisia, kuten vaikkapa, että raha tai valta loisi ihmiselle paremmuutta tai ylemmyyttä."
Ei rahan arvoa voi kuitenkaan väheksyä. Sehän voi toimia edesauttajana monessakin asiassa. Aniharva taitaa kuitenkaan tukeutua vain rahaan.
Niin, toki raha on jo peruselämisenkin kannalta tarkasteltuna välttämätön 'paha'.
Mutta edesauttajana käytettynä se tuo/luo useita harhoja, kuten vaikkapa uskon siihen, että rahan voimalla muokattu ulkonäkö toimii porttina uskottavuudelle.
Eihän tuokaan välttämättä ole harha, vaan ihan oikeasti toimiva asia jonkun elämässä.
"Voiko ateistin mielestä ihminen, joka uskoo jumalaan, elää täysipainoista elämää? "
Tottakai voi.
"Jopa täysipainoisempaa kuin ateistisen käsityksen omaava ihminen yleensä?"
Tuollaiseen kysymykseen on mahdoton vastata, pitäisi tietää, millaista elämää ateistit viettävät yleensä ja millaiseksi he kokevat sen yleensä.
Samat tiedot pitäisi olla uskovaisista ja sitten pitäisi vertailla...
Taidat olla osittain oikeassa, koska toisistaan täysin erilaiset asiat ja tekemiset tuottavat kullekin aitoa hyvänolon tunnetta.
Joten tätä taustaa vasten ajateltuna vertailun tekeminet on turhaa.
Ei täysipainoinen elämä riipu siitä, uskooko johonkin jumalaan vai ei. Elämä on täysipainoista, jos ihminen itse kokee niin. Mitä sitten kukin täysipainoisuudella ymmärtää, se on aina henkilökohtainen kokemus, eikä mitään täysipainoisen elämän määritelmää ole olemassakaan.
Joku ateisti voi kokea elävänsä täysipainoisesti, kun hänen ei tarvitse toteuttaa jonkun uskon ulkoapäin saneltuja sääntöjä, eikä pelätä rikkovansa jumalan tahtoa ja saavansa kadotuskuomion. Hän voi itse ajatella, mikä on moraalisesti oikein ja mikä ei.
Joku tosiuskova voi kokea elävänsä täysipainoisesti, kun hän elää uskomansa jumalan tahdon eli lahkonsa oppien mukaan, julistaa uskoaan kaikille ja uskoo pääsevänsä näin taivaaseen.
Ekan kappaleesi sisältö on myös minun mielestäni hyvä oivallus.
Mutta sitten jäljempänä sekoitat kaksi täysin eri asiaa, eli uskon ja uskonnon.
Missä muka sekoitan?
Usko jumalaan ei synnytä pelkoa mistään, päinvastoin.
Eikä usko jumalaan edellytä asiasta erityistä julistamispakkoa tai alistumista tiettyihin, jo ennalta asetettuihin kaavoihin.
"Usko jumalaan ei synnytä pelkoa mistään, päinvastoin.
Eikä usko jumalaan edellytä asiasta erityistä julistamispakkoa tai alistumista tiettyihin, jo ennalta asetettuihin kaavoihin."
Mihin ihmeeseen sinä oikein vastailet? Olenko jossain väittänyt noin? Sinun ongelmasi on se, että olet koko ajan lukevinasi rivien välistä jotain ihme piiloviestejä ja merkityksiä, joita siellä ei ole. Keskity siihen mitä on kirjoitettu ja jätä kuvittelut ja tulkinnat pois.
Viestissäni on kaksi kuvitteellista esimerkkihenkilöä, jotka kummatkin kokevat elävänsä täysipainoisesti, kumpikin tavallaan. Ei siinä ole mitään muita merkityksiä, eikä väitteitä eikä mitään uskonnoista / uskosta. Ei siinä väitetä uskoon sisältyvän aina julistamispakkoa, eikä siinä puhuta ennalta asetetuista kaavoista. Vain kaksi kuvitteellista esimerkkiä. Esimerkkien pointti on siinä, että ”täysipainoinen elämä” on subjektiivinen kokemus ja sekä lahkolainen, ateisti tai kuka tahansa voi kokea elävänsä täysipainoisesti.
Se vapaus pelosta siinä oli sen kuvitteellisen ateistin ajatus, vaikka kyllä lahkolaisuuteen varsinkin liittyy myös pelko kadotuksesta. Ja julistaminen kuuluu oikeasti joidenkin lahkojen tapoihin, siksi se kuvitteellinen lahkolainen julisti. Menikö nyt kaaliin, että ne oli esimerkkejä, ei mielipiteitä.
Tavallaan se aika, jonka uhraa "kuoleman jälkeinen elämä" -projektiinsa on pois täysipainoisesta elämästä... Noin niin kuin teoriassa...
No ainahan voi "myönteisesti" spekloida, että rukoilu täyttää myös jonkinlaisen sekulaarin keskittymisharjoituksen psykologista hyötyfunktiota niin, että rukoiluun käytetty aika ei ole kokonaan hukkaan heitettyä
>>Voiko ateistin mielestä ihminen, joka uskoo jumalaan, elää täysipainoista elämää?> Jopa täysipainoisempaa kuin ateistisen käsityksen omaava ihminen yleensä?
Tietysti voi. Mutta en osaa sanoa onko se kuinka yleistä.
Voiko teistin mielestä ihminen, joka ei usko jumalaan, elää täysipainoista elämää? Jopa täysipainoisempaa kuin teistisen käsityksen omaava ihminen yleensä?
"Jopa täysipainoisempaa kuin teistisen käsityksen omaava ihminen yleensä?"
Kyllä voi, jos syö yhtä paljon pakastepitsoja kuin minä. Ja voin kertoa että horoskooppimerkkini ei ole vaaka.
"Voiko ateistin mielestä ihminen, joka uskoo jumalaan, elää täysipainoista elämää."
Miksi ei.
Jopa täysipainoisempaa kuin ateistisen käsityksen omaava ihminen yleensä?"
Tapauskohtaista. Jos lapsi juoksee vanhempiensa makuuhuoneeseen tarkistaakseen, joko heidät tempaistiin joka kerta kun viereisen palokunnan hälytyskellot soi, niin sitten ei.
Jos 'täysipainoisen elämän' mittapuu asetellaan vaikkapa siten, että henkilö on elämäänsä tyytyväinen, eikä toimillaan aiheuta kohtuutonta haittaa ympäristölleen, niin varmasti uskovaisten miljoonista leireistä sellaisiakin ihmisiä löytyy.
"Voiko ateistin mielestä ihminen, joka uskoo jumalaan, elää täysipainoista elämää? "
Miksi ei voisi? Teistejä ja ateisteja on joka lähtöön.
"Jopa täysipainoisempaa kuin ateistisen käsityksen omaava ihminen yleensä?"
Mulla ei ole mitään tietoa siitä kuinka täysipanoista elämää ateistit "yleensä" viettävät, eikä mulla ole sellaista tietoa uskovistakaan.
MInusta tällainen vertailu ei ole järkevää, kun mittarit puuttuvat. Onnellisuustutkimuksia on tehty erilaisia ja joissakin ateistit "voittavat, joissakin teistit.
Mitä ideaa tämmösessä vertailussa on? Sekö että kannattaako vai eikö kannata uskoa?
Täysipainoinen, täysipainoisempi, täysipainoisin?
Onko täysipainoista elämää viettävän elämä miten täysipainoista täysipainoisinta elämää viettävä elämän rinnalla?
Herraisä, se osaa käyttää sanaa 'ateisti'! :O
Pakko vastata sitten:
"Voiko ateistin mielestä ihminen, joka uskoo jumalaan, elää täysipainoista elämää?"
-- Voi!
"Jopa täysipainoisempaa kuin ateistisen käsityksen omaava ihminen yleensä?"
-- *huoh* "Ateistisen käsityksen omaava ihminen"... You have failed again. Tähtis, I am disappoint.
Olisi ollut mukiinmenevä aloitus ilman (asenteellista) lisäystä.
"Voiko ateistin mielestä ihminen, joka uskoo jumalaan, elää täysipainoista elämää?"
Tietysti voi. Ajatteletko tosiaan, että ateistien mielestä putkijuopotteleva syrjäytynyt uskonnotonkin on täysipainoisempi kuin kelpo koulutuksen hankkinut ja hyvää elämää elävä uskovainen? Haiskahtaa jälleen marttyyriudelta...
Niin kauan kun välttää yli- ja alipainoista elämää, voi mielestäni henkilö uskoa mihin tahansa. Kohtuudella.