Kuoleman jälkeen ihmisen sielu menee astraalimaailmaan joka on "välitila" ja mitä enemmän panet hanttiin niin sitä kauemmin elät tässä astraalimaailmassa ja koet luutavasti enemmän huonoja asioita ku hyviä. elämä "kuoleman" jälkeen on fakta ja mä voin luvata sen kaikille jotka epäilee :) mä vaan yksinkertasesti tiedän ilman kokemusta että elämä on todellisempaa kuoleman jälkeen
Elämä helpompaa kuoleman jälkeen
huuhaa ukko
22175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
aiotko tulla vielä takaisin?
Hyvä yritys, mutta kun sielua ei ole olemassa.
Joka uskonnossa on uskovaisia, jotka kertovat uskonnon olevan faktaa ja TIETÄVÄT sen olevan totta. Mutta eiväthän kaikki keskenään ristiriitaiset sadut voi olla totta.
Ainoa järkevä johtopäätös on, että mikään niistä ei ole totta. Sielusta ja astraalimaailmasta ei ole todisteita, joten ne ovat keksittyä roskaa.
...denialismissa.
So? Pitäisikö uskoa joka valetta? Uskotko sinä joka valetta?
Mitä valetta? Kuka on valehdellut, ja missä?
Taidat vain elää denialismissa.
Kysyin PITÄISIKÖ USKOA JOKA VALETTA? Pitäisikö vai ei? HÄH? Vai ovatko kaikki asiat totta sinun mielestäsi? Ovatko vai eivät?
Ei ja eivät. Kuitenkin kysymyksesi "pitäiskö uskoa joka valetta" sanoo implisiittisesti, että edellä oli esitetty vale(ita).
Valheita tulee vastaan koko ajan ja kaikkialla. Jos et usko niitä kaikkia, elät denialismissa, mikä on järkyttävän paha asia.
Nii. Vaikka sielua ei materialistien mielestä olekaan ja kaikki kertomasi on satua, niin SILTI olemme tuossa satutilassa mikä on epätotta ateistien ja täysmaterialistien mielestä.
Mutta....Arbeit macht frei !! Työ vapauttaa.
Voit vapautua jälleensyntymisen kierron ja välitilojen keskitysleireistä kokemalla kaikki tarpeellinen.
Kun ei tunne enää mielenkiintoa maalliseen olemiseen, on kaikki tarpeellinen koettu??
Eiku duunii vaan!
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=4694
Vain kääntyminen Jeesuksen Vapahtajan puoleen on vastaus.
Aloitus on yhtä paljon totta kuin jeesustelu. Jeesus on näet arkkityyppi, satuhahmo, joka viittaa kaikkiin mestareihin.
Todellisiin mestareihin.
Kuka tahansa mestari tai hänen oppillaansa voi vastata, jos tunnette kiinnostusta Jeesukseen.
Jeesus on länsimaille annettu yleinen symboli apua tarvitseville. Työn joutuu tekemään kuitenkin itse, inspiraatiota ja voimavaroja voi saada valon maailmoista.
Jeesus tahtoo, että muunnatte persoonanne valoisammaksi. Hän ei tee työtä teidän puolestanne, teidän tulee työ itse.
Tuo jeesusjuttu on soopaa yhtä lailla. Perusteluja en sinulta kysy, koska sinulla ei näytä niitä olevan.
...sinun juttu ainakin on soopaa.
Siis väität että jeesusjuttu on totta, niinkö? No todistapa se. Miksi juuri se olisi totta tuhansien muiden uskontojen joukosta, vaikka se on aikojen kuluessa muuttunut eri kirjoittajien teksteistä tehty teos, jossa on vanhoja kansantarinoita ja vaikutteita aikaisemmista uskonnoista?
HÄH? Nyt sinulla on tilaisuus todistaa kristinusko ainoiksi oikeaksi uskonnoksi, niin että miljoonat ihmiset voivat se lukea ja todeta päteväksi.
Tee se, pyydän, äläkä ole pelkkä pään aukoja.
"HÄH?"
Heh.
Hehettele sinä vain yksin uunin nurkalla paskalle haisten.
Näin sanoo Elisabeth Haich:
"Weil ich schon vor der Geburt als Geist existiert habe, war es mir möglich, in den Körper meiner Mutter einzutreten. Und eines Tages wenn ich meinen Körper verlasse, werde ich weiter existieren wie vor meiner Geburt; denn ich bin Geist, der nie geborene, der nie sterbende, der immerwährende, der ewig freie."
Vapaa suomennos:
"Koska olin olemassa henkenä jo ennen syntymääni, oli minulle mahdollista astua sisään äitini kehoon. Ja eräänä päivänä kun jätän kehoni, tulen olemaan olemassa niinkuin ennen syntymääni; sillä olen syntymätön, kuolematon, aina olevainen ja ikuisesti vapaa henki."
Tuolla tavalla tiedämme kaikki kuoleman välitiloja myöten. Tarvitsee vain sisäistyä lähemmäs omaa itseänsä. Ne joiden tietoisuus yltää edes lähelle itseemme, muistavat todennäköisesti. Tietoisuus astraalitasolla elää vielä mielikuvamaailmassa, varsinainen ikuinen kotimme on altruistisen rakkauden maailma, jota kultavalon maailmaksikin sanotaan. Altruistisen rakkauden maailma, on seuraava astraalitasosta. Astraalitasothan hahmotetaan selkeinä materiankaltaisina olotiloina, käsin kosketeltavana. Siellä ei ole mitään henkistä.
Kultavalon olo"tila" on varsin ikuinen, sillä sen loppua ei näy, vaikka varsinainen itseoivallus tapahtuu vieläkin hienovireisemmässä olo"tilassa". Suunnattomasti laajentunut tietoisuus, joka käsittää kaiken lapsenkaltaisesti ja optimistisesti mitään erityistä päämäärää tavoittelematta. Suuren selkeyden ja viattomuuden tila, missä on mahdollista kasvattaa tuota niin valtavan arvokasta erottelukykyä eli henkistä selvänäköä.
Kuoleman jälkeen on sitä samaa mitä ennen elämää ja siitä luulisi olevan paljon kokemusta jokaisella.
Toisilla on muisti tarkoituksella lukittu, etteivät he muista. Jotta voisi turvallisesti ilman traumoja muistaa missä hahmoissa on elänyt, tulee elää lähellä itseänsä, ei muodoissa kovinkaan paljon.
Tämä eläminen on ekstaattista, se suojelee hyvin paljon, jos muistoja putkahtaa esiin. Teidän on ehkä vaikea kuvitella jatkuvasti ekstaattinen elämä, pidätte sitä jopa mahdottomana.
Teillä on muisti lukittu, jotta elämänne olisi helpompaa. Näin itse kuinka yksikin saksalainen vaivutettiin unohdukseen. Hän voi muistaa vasta sitten, kun on työäskennellyt sen eteen. Hän syntyi maanviljelijäksim, eikä tarviste tässä elämässä muistoa edellisestä elämän päivästään.
Kuoleman jälkeen sielu vaeltaa paratiisiin, eli Ankkalinnaan.
Heh, varsin "syntinen" paikka tuo Ankkalinna. Pelkkiä uusioperheitä ja kukaan ei ole naimisissa kenenkään kanssa ja mikä kamalinta, niillä ankoilla ei ole edes housuja jalassa!
Aku Ankka oli siis tavallaan edellä aikaansa, kun nykyään ihmiset on kuin Ankkalinnan väki ja täytyy myöntää, että rakastin akkareita 1970-luvulla, varsinkin niitä taskukirjoja.