Kun lukee näitä kirjoituksia tulee mieleen, että voiko kukaan pelastua. Uskosta ihmiset tekevät niin vaikeaa ja tien niin kapeaksi, ettei siitä mahdu kulkemaan kuin yhdellä jalalla, jos ollenkaan.
Itse ajattelen niin, että uskon tulisi olla niin yksinkertaista, että pieni lapsikin voi ottaa sen vastaan, vaikkei Raamattua osaisi tai pystyisi edes lukemaan. Kuinka pieni lapsi voi pelastua tai sellainen, joka ei kykene lukemaan tai ymmärtämään Raamatun tekstiä, jos uskoon vaaditaan valtavan monimutkaista ja vain yhdellä oikealla tavalla ymmärrettävää Raamatun lukemista ja tutkimista, ja sitä, että ollakseen oikeassa uskossa olisi kaikki uskoon liittyvät tehtävät osattava tehdä oikein.
Mutta sen pienikin lapsi ymmärtää, että kuule sinua rakastetaan. Jumala rakastaa sinua niin paljon,että lähetti oman poikansa maailmaan juuri sinua varten.
Vaatiiko Jumala pelastukseen aikuiseltakaan monimutkaisempaa uskoa kuin pieneltä lapselta, koska Raamattu sanoo "Sen kaltaisten on oleva Jumalan valtakunta".
Mitä siis Jumala aikuiselta vaatii, että aikuinen pääsisi sinne Jumalan valtakuntaan?
Itse ajattelen niin, että uskon tulisi olla niin yksinkertaista, että pieni lapsikin voi ottaa sen vastaan, vaikkei Raamattua osaisi tai pystyisi edes lukemaan. Kuinka pieni lapsi voi pelastua tai sellainen, joka ei kykene lukemaan tai ymmärtämään Raamatun tekstiä, jos uskoon vaaditaan valtavan monimutkaista ja vain yhdellä oikealla tavalla ymmärrettävää Raamatun lukemista ja tutkimista, ja sitä, että ollakseen oikeassa uskossa olisi kaikki uskoon liittyvät tehtävät osattava tehdä oikein.
Mutta sen pienikin lapsi ymmärtää, että kuule sinua rakastetaan. Jumala rakastaa sinua niin paljon,että lähetti oman poikansa maailmaan juuri sinua varten.
Vaatiiko Jumala pelastukseen aikuiseltakaan monimutkaisempaa uskoa kuin pieneltä lapselta, koska Raamattu sanoo "Sen kaltaisten on oleva Jumalan valtakunta".
Mitä siis Jumala aikuiselta vaatii, että aikuinen pääsisi sinne Jumalan valtakuntaan?
Vastaukset 55
Vanhimmat
#Mitä siis Jumala aikuiselta vaatii, että aikuinen pääsisi sinne Jumalan valtakuntaan?#
Niin onko se niin monimutkaista, Jos kuulet Jumalan kutsun niin Jumala kutsuu ihmistä seuraamaan itseään, jos vastaat tähän kutsuun myöntävästi niin silloin olet tiellä taivaaseen. Moni kuitenkin vastaa tähän kutsuun kieltävästi.
Niinpä niin, mutta kun lukee tätäkin palstaa niin kyllähän sinne pääseminen tuntuu paremminkin vaikealta kuin helpolta.
Olin melkein yhdeksänvuotias, kun sanoma Jeesuksen rakkaudesta käänsi sydämeni ja elämäni ympäri. Se oli tavallisella koulun uskontotunnilla, juuri pääsiäisen alla, kun opettaja kertoi Jeesuksen ristinkuolemasta. Olin kyllä tiennyt siitä aiemminkin, mutta se oli kammottanut minua. Kun opettaja kertoi, että Jeesus teki sen omasta tahdostaan, koska hän rakasti meitä niin paljon, se oli jotakin järisyttävää, maailmoja mullistavaa, se rakkaus. Suunnaton helpotus ja lämpö täytti mieleni. Olin vapaa. Mistä, en sitä ajatellut, olin vain.
Se sanoma kolahti moniin muihinkin luokassa, mutta en tiedä, kolahtiko yhtä vahvasti kuin minuun. Se yksinkertainen sanoma rakkaudesta.
Hei, Evita!
Kysymyksesi ”Mitä siis Jumala aikuiselta vaatii, että aikuinen pääsisi sinne Jumalan valtakuntaan?” on esitetty paljon aikaisemminkin. Jeesuksen julistusta ja opetusta läheltä kuunnelleet opetuslapset esittivät aivan saman kysymyksen. Matt. 18 ”Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".
Opetuslapset kokivat, että itse Jeesus asetti pelastuksen riman niin korkealle, että sellaisen vaatimuksen edessä tulee rimakauhu. Jeesus hämmästytti suurempaakin joukkoa, sillä vuorisaarnassaan Hän toi julki, että on Jeesuksen nimessä näyttävästi toimivia, jotka kuitenkin joutuvat kadotukseen.
Matt. 6 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Pelastus on todellakin yksinkertainen asia. Matt. 11:25 ”Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.” Valitettavasti vain harvat ottavat sen vastaan ja säilyvät lapsenomaisessa uskossa.
Evankeliumi ei kelpaa ja siitä myös luovutaan. 2. Kor.13 ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.”
Uskovien joukossa on aina sellaisia, jotka ovat Jeesuksen kuvaamalla tavalla vain susia lammasten vaatteissa – ulkoiseen valhehurskauteen viittaa myös Paavali. 2. Kor. 10 ”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saata-na tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.”
Kuinka usko otetaan vastaan niin kuin lapsi? Ajattelen, että uskova on se henkilö, joka uskoo, että Jeesus on ristinkuolemallaan sovittanut kaikki hänen syntinsä ja hän ojentautuu elämässään Jumalan Sanan mukaan. Lapsi uskoo Isänsä rakkauteen ja hän uskoo myös siihen, mitä Isä hänelle sanoo. Hän on täysin riippuvainen siitä, mitä Isä hänelle antaa. Niin helposti tulemme hengellisesti pöyhkeiksi, emmekä ole lapsen tavoin riippuvaisia Jeesuksesta, ilman häntä rutiköyhiä. Jeesus sanoo: "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.”
Se, miten suhtaudumme Sanaan paljastaa sydämemme asenteen, onko se lapsenomainen vai pettävän itseriittoinen. ”Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri." Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuk
No onko taivaallisen isän tahdon mukainen tekeminen sitten vaan Jeesuksen sovituksen hyväksymine vai kuuluuko siihen myös tekoja lähimmäisen hyväksi vai molempia?
Kyllä se uskon tie, jota Jumala kutsuu syntisiä kulkemaan, kasteen haudan kautta syntien anteeksi saamiseen Jeesukseen hänen nimessää kastettuna, siis sekä hänen kuolemaansa, että ylösnousemus elämänsä osallisuuteen on varsin yksinkertainen ja helppa ja sen tien kulkemiseen tarvitaan vain tunnoltaa elossa olevan ja Jumalan eläväksi tekemä yksinkertainen sydämen usko, ja silloin, - kuten eräs tuttavani aikoinaan sanoi, Jumala kysyy sydämen tilaa ja uudistaa sen, mutta pääksi kelpaisi tällä tiellä meilkein vaikka pelkkä rehunauriskin, kun sydän on se josta myös uusi elämän eläväksitehtynä Jumalan uudistamana kumuaa, ja ne elävän veden virratkin juoksevat - ilman älyllistä kuollutta tietoa.
Jumalan kuningaskunta on Jeesuksen mukaan "lasten kaltaisten" - vakka ei täysin tietenkään vain niiden jotka ovat vain ymmärrykseltään pelkästään sitä.
Sydämen uskolla tullaan autuaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan ulkoisessa maailmassa erottautuen - syntisten sankoista joukoista - jopa niiden keskellä. Ryhdyhän puhumaan syntisille Jeesuksesta syntisten pelastuksena, - niin huomaat kyllä mistä on kyse.
Näen asian näin: pelastus on yksin uskosta siihen sovitukseen, minkä Jeesus teki kaikkien meidän syntiemme puolesta kuolemalla Golgatan keskimmäisellä ristillä. Kun Jeesus sanoi ristillä ”Se on täytetty” se merkitsee sitä, että me pelastumme yksin armosta, ilman mitään lain tekoja. Evankeliumi on ilosanoma meille syntisille: yksin Jumalan Sanasta, yksin Jeesuksen tähden, yksin armosta. Pelastus annetaan syntinsä tunnustavalle aina lahjaksi.
Kysyt: ”No onko taivaallisen isän tahdon mukainen tekeminen sitten vaan Jeesuksen sovituksen hyväksyminen vai kuuluuko siihen myös tekoja lähimmäisen hyväksi vai molempia?” Lähimmäistemme palveleminen on ilman muuta Isän tahdon mukaista tekemistä – mutta uskova ei tee sitä pelastuakseen, vaan pelastunut ihminen tekee sitä armon vapaudessa ja Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamana. Jeesus opettaa, että Jeesuksessa pysyessämme me kannamme hedelmää, muuta mahdollisuutta ei ole – niin vaikuttaa Jumalan rakkaus. Me emme yritä tehdä hurskaita tekoja kelvataksemme Jumalalle, vaan me uskomme ja luotamme lapsenomaisesti Jeesukseen, Hän vaikuttaa kaiken hyvän – me emme siis tuota, vaan ainoastaan kannamme hedelmää.
Joh.14 ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niin kuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”
Elämämme paljastaa meidät, hyvä puu ei voi tuottaa huonoa hedelmää. On mahdollista puhua armosta, mutta omalla irstaalla elämällä todellisesti samalla kieltää Jeesus. On vavahduttavaa, että heitä on elävässä seurakunnassa. Juuda: ”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.”
Syntiä vähättelevä ja sitä suosiva julistus on harhaista. Tiitus: ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.
Myös Johannes puhuu samasta asiasta, hän käyttää preesensiä, jatkuvaa aikamuotoa. On mahdotonta elää armossa ja samalla rypeä synnissä tunnustamatta niitä ristin Herralle ja tekemättä niistä parannusta. 1. Joh. 5:18 ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.”
Erinomaista että tänne saatiin, joku kirjoittaja joka julsitaa väärentämätöntä evankeliumia, eli hyvää sanomaa taidollisesti.
Jotenkin tuntuu vain siltä, että esim. ihmiset, kuten nyt vaikka "lääkärit ilman rajoja" ja muut vastaavat, jotka tekevät työtään pyyteettömästi, ovat paremmin uskon ytimessä kuin ne, jotka uskovat vain armoon mutta eivät tee muuta kuin tuomitsevat ja peloittelevat hel-ve-tillä.
Onko "lääkärit ilman rajoja" järjestö, joka koostuu uskosta vanhurskaiksi tulleista, ja onko tuo heidän tapansa toimia sitä evankeliumia, vai julistetaanko sitäkin tämän työn yhteydessä, että myös sieluja pelastuisi, Jeesuksen Kristuksen yksinkertaisen julistamisen kautta?
Ei ole ja vaikka siellä joitakin olisikin niin mitä sitten? Mutta heidän pääsääntöinen työnsä on lääketieteellisen avun antaminen köyhillekin ja syrjäytetyille ja se on minusta kunnioitettavampaa kuin suun soittaminen lihapatojen ääressä.
Ja myös kristillisempää.
Sinullako on oikeus ja kyky ja valta määritellä se mikä on kristillistä, ja missä krisityt istuvat lihapatojen ääressä mielestäsi suutaan soittamassa?
Mikä tekeen maailmaan avustavien lääkäreiden työstä mielestäsi "kristillistä" - jos sitä eivät edes kristityt ole tekemässä?
No yhtä hyvin minulla kuin sinulla.
Lähimmäisen rakkaus jota monilta "kristillisiltä" näyttää puuttuvan. Ei se ,että nimittää itseään kristityksi merkitse mitään.
" Erinomaista että tänne saatiin, joku kirjoittaja joka julsitaa väärentämätöntä evankeliumia, eli hyvää sanomaa taidollisesti."
Näin puhuu palstan suurin rienaaja.
Hienoa on se, että palstalle tulee uusia ja hyviä kirjoituksia, mutta sinä voit poistua, sinua ei kukaan kaipaa.
Juuri sinusta kertoo ap aloitus; " sidotte ihmisten päälle taakkoja, joihin ette halua sormellakaan koskea " ja " teette taivaaseenpääsyn vaikeaksi ihmisille, itse ette sisälle mene, ettekä salli muidenkaan sinne mennä ".
Tätä sinä rienaaja ( balttis ) juuri itse edustat.
Ehkä liian yksikertainen usko kiukuttaa niitä, jotka eivät halua päästää muita ”hiekkalaatikolleen”?
Kerro toki mitä tarkoitat.
Sun omalla tontillas ne ymmärrykseltään lapsenmielisten hiekkalaatikot minusta näyttävät olevana tai taidat itse olla pappien salanikkinä sellainen trollilaatikko.
"Mitä siis Jumala aikuiselta vaatii, että aikuinen pääsisi sinne Jumalan valtakuntaan?"
Lapsenuskon kaltaista järkkymätöntä LUOTTAMUSTA Jumalaan.
Kerrankin olen samaa mieltä kanssasi.
Luotatko Jumalan myös homoasioissa?
Todella hyviä ajatuksia uskosta olette laittaneet. Kiitos niistä. Meikäläinenkin yksinkertainen ihminen kykenee sitä ymmärtämään.
Itse kannatan sellaista yksinkertaista arjen uskoa, missä itsekukin sillä paikalla kuin on, niissä ajatuksissa kuin on, voi kääntyä Jumalan puoleen. Ihan niissä tunteissa kuin itsekullakin on, iloissa ja suruissa, silloin kun pelko ja ahdistus ja käy ylivoimaiseksi, silloin jos on ongelmia jollakin elämän alueella, olivatpa ne ongelmat sitten suuria tai pieniä. Ei tarvitse kuin kääntyä Jumalan puoleen, Jeesus auta.
Sellaista huokailua Jumalan puoleenhan tämä elämä on.
Lisään sen verran, etten väheksy Raamatun tuntemusta, enkä Raamatun lukemista, mutta sekin täytyy tulla ihmisen sisäisestä tarpeesta ottaa Sanasta selvää. Ei sitä ulkoapäin pakolla saa ihmisen päähän iskettyä.
Kenenkää ei ole pakko vastaanottaa evankelimia Kristuksesta, vaikka sitä myös kirjoitukset suosittelevatkin kaikkien omilletunnoille.
Nimim. Yksinkertaistako kirjoitti: ”Jotenkin tuntuu vain siltä, että esim. ihmiset, kuten nyt vaikka "lääkärit ilman rajoja" ja muut vastaavat, jotka tekevät työtään pyyteettömästi, ovat paremmin uskon ytimessä kuin ne, jotka uskovat vain armoon mutta eivät tee muuta kuin tuomitsevat ja peloittelevat hel-ve-tillä.”
Lisäksi hän vastasi kysymykseen, onko järjestö uskovista koostuva ja julistetaanko työn ohessa myös evankeliumia: ”Ei ole ja vaikka siellä joitakin olisikin niin mitä sitten? Mutta heidän pääsääntöinen työnsä on lääketieteellisen avun antaminen köyhillekin ja syrjäytetyille ja se on minusta kunnioitettavampaa kuin suun soittaminen lihapatojen ääressä. Ja myös kristillisempää.”
Huomiosi ovat hyvin puhuttelevia. On totta, että kaikilla ihmisillä on omatunto, kykyä tuntea empatiaa ja halua auttaa lähimmäistä – kaikki tuo, jos ihminen on saanut kasvaa vähänkin suotuisissa olosuhteissa, eikä hänestä ole tullut esim. vakavasti persoonallisuushäiriöistä. Mainitsemasi järjestön lisäksi mm. Punainen Risti tekee pyyteetöntä työtä ja usein järjestön työntekijät vaarantavat oman henkensäkin toimiessaan vaarallisissa tehtävissä sota- ja kriisialueille. Millaista rakkaudellista palvelusta moni ihminen riippumatta suhtautumistaan kristinuskoon saattaakaan tehdä ahkerasti ja kärsivällisesti? Kaikkea tätä saa vain ihmetellä.
Mutta – mikään näkyvän hyvä ja pyyteetön työ ei tee siitä kristillistä, vaikka monin tavoin voimme eri palvelutöitä kunnioittaa. Kristilliseksi työn tekee ainoastaan Jeesuksen risti, siihen sitoutuminen ja siitä todistaminen sekä teoin että sanoin. Jeesukseen lapsenomaisesti uskova kantaa aina hedelmää, on hän siitä sitten aina tietoinen tai ei.
Hän tuo esille Jumalan Sanan totuutta eri tavoin – itse Raamatun Sana tuomitsee synnin ja tuo eteemme pelottavan mahdollisuuden lopullisesti kadotustuomiosta. Uskova on itse kohdannut Jumalan Sanan, joka tuomitsee synnin ja kääntynyt hädässään sen ainoan puoleen, joka voi syntisen armahtaa, ristille naulitun ja ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen. Tuomitsijana on siis aina Jumalan Sana, jonka joku uskova välittää – tuomiohenkisyydestä uskovien on tehtävä parannus. Meillä on inhimillinen halu jakaa vain rakkautta. Jeesus sanoi kuitenkin uskovista ”Te olette maan suola”, eikä että ”te olette maan sokeri”.
Ajatuksesi siitä, että avun antaminen köyhille ja syrjäytyneille olisi kristillistä, ei ole totta. Opetuslapsista köyhien auttamista korosti Juudas, joka ainoana opetuslapsista ei ollut Jeesuksen oma ja matkalla Taivaaseen.
Joh. 12 ”Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille."
Meidän tulee kunnioittaa lääkäreitä, jotka auttavat sairaita, vanhuksia hoitavia lähihoitajia, rengasliikkeissä työkseen renkaita vaihtavia, kaupoissa meitä palvelevia - kaikkia, joiden palveluksista saamme niin monin tavoin nauttia. Uskovan sydämen halu on kertoa rakkaudellista ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta ja auttaa hädässä olevia. Ellei niin ole, jotain on pahasti pielessä. Hyvän hedelmän kantamiseen tarvitaan elämä Jeesuksen lähellä, siinä puussa, jonka oksina kannamme hedelmää. Kovin vajavaiselta se itsestä tuntuu ja muista näyttää. Kaikessa palveluksessa, puheessa ja rakkaudessamme olemme aina puolinaisia – Jeesuksen ristin sovitus on kokonainen. Jeesuksen täytetty työ on kaiken kristillisen työn ja toiminnan ainoa keskus ja lähtökohta.
Raamatun totuutta synnin vakavuudesta ja ristin sanomasta esiintuodessaan uskova saa sanomansa läpi vain, jos hän tekee sen rakkaudessa. Se on kristillistä.
Fil. 4:5 "Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä."
Evita kirjoitti: "Itse kannatan sellaista yksinkertaista arjen uskoa, missä itsekukin sillä paikalla kuin on, niissä ajatuksissa kuin on, voi kääntyä Jumalan puoleen...."
Kiitos kauniista ajatuksistasi Evita, juuri sellaista uskomme on - Herra on heikoissa väkevä ja Hän on kaikkien syntinsä tunnustavien ystävä. Syntisten ystäväksihän häntä fariseukset osuvasti haukkuivatkin. Luuk 7 "Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!'
Meillä on todellakin Jeesuksen ristin työn tähden aina oikeus kääntyä Jumalan puoleen sellaisina kuin olemme, niissä olosuhteissa missä milloinkin elämme ja niine tunteinemme, mitä koemme. Kiitos kainiista tiivistyksestä, mistä tässä yksinkertaisessa uskossa on kysymys!
Siunausta päivääsi!
Kiitos myös itsellesi puhuttelevista ajatuksistasi ja Siunausta!
Kyllä avunantoa köyhille ja syrjäytyneille korosti nimenomaan Jeesus. Moneen otteeseen.Vai oletko todella sitä mieltä ettei näin ollut, "lapsenmielinen?
Jeesus ei kuitenkaan tullut suinkaan tuomaan "rauhaa MAAILMAAN" kuten myös monet yksipuolisesti luulevat, vaan jopa miekan ja vihollisuuden, joka voi puhjeta jopa perhekuntalaisten välille, kun uskova syntyy yläältä Hengestä uudesti, joilloin perhekunnissa voi olla kahden eri synyperänkin aiheuttamia hengellisiä riitoja, eli ne voivat syntyä siitä että: perheinen sisäinen hengellinen, ja henkinen dynamiikka on aluperältään erlaista eli samassa perheessä saattaa olla vaikkapa uskonnollisia ihmisiä joiden syntyperä on maailmassa, sekä niitä, jotka ovat syntyneen Jumalasta uudesti ylhäältä - joka ei voi olla vaikuttamatta myös ympäristöön jossa eletään maailman keskellä.
Niin, Jeesus jätti rauhan vain omilleen, mutta maailman ja synnin välille miekan.
JOH. 14:27 Rauhan minä jätän teille, minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Fundamentalististen kristittyjen pitäisi lukea ja siteerata niitä kohtia Raamatusta joissa Jeesus puhui myös lähimmäisen muistamisesta. Vai ovatko ne liian kipeitä?
Itse käsitän niin, että se lähimmäisen auttaminen lähtee niistä Hengen hedelmistä. Monet uskovat ovat myös auttamistyössä ja tekevät työtään henkensä uhalla vaarallisilla alueilla. Uskovia on myös lääkäreinä, hoitajina, lähetystyöntekijöinä, sielunhoitajina ym.
Asian toinen puoli on siinä että: kyllä maailma hyväksyy ja ihaileekin kuin kristityt tekevät "kuolemantuomion alaisessa maailmassa hyvää", mutta stoppi tulee heti siinä vaiheessa kun he kutsuvat synnin ja tuomionalaiseta maailmata ulos ihmisiä, Kristuksen väärentämättömän evankeliumin kautta. Siihen päättyy maailman suvaitsevaisuus. Jeesukse ensisijainen tehtävä on tässä maaimanajassa kutsua syntisestä maailmasta pelastaen ulos omansa, - eikä suinkaan paikata maailmaan kuin vanhaa vaatetta, ja tehdä sitä paremmaksi paikaksi ihmisille elää. Tämä on toki maailman mielestä tylyä koska se sisältää myös maailman tuomion, joka ei miellytä niitä jotka etsivät vain sitä mikä olisi tälle maailmallle parasta ja pelastaisi sen ihmisvoimin.
Mutta yleensä, en puhu nyt sinusta, lähimmäinen jää minun mielestäni aika vähälle huomiolle vaikka Jeesuksen fokus se mielestäni oli. Henkilökohtainen jumalsuhde on asia johon en ota kantaa.
No mutta julistetaanhan täälläkin "aitovierille" evankeliumia, lähimmäisen autuutta ajatellen.
Mutta Jeesuksen puheissa ja opetuksissa myös fyysinen ulottuvuus oli vahvana läsnä. Miksi se on niin vaikea myöntää?
Jeesuksen fokus oli Jumalan valtakunta ei ihminen.
Mutta sama Jeesus sanoi myös näin: >> Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaan maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä MINÄ OLEN TULLUT 'NOSTAMAAN pojan riitaan isäänsä vastaan ja miniänsä anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat (jopa) hänen omat perhekuntalaisensa.
Kyllä en väitä vastaan, mutta eikö hän näin sanonut juuri että se miekka on tarkoitettu maailman ja uskoon tulleen välille, eikä uskovien välille. Uskovien ei soisi keskenään riitelevän, mutta useinhan sitä riitaa syntyy kun maailma ei ota uskoa vastaan. Maailmalla tarkoitan uskosta osattomia.
Saata-nan ekumeeniset maaimankirkot ovat aina tuhonneet nimikristittyinä esiintyssään Jumalan siementä maailman keskelta, sitä kirkkoisä Augustinuksen teoriosta lähtien, ja valekristtyjen ja aitojen kristittyjen välillä on aina vallinut vaino, ja siksi kirkot ovat lähes läpi koko historian saaton mm. polttaneet keristetyjä elävinä soituina uhripalveluksina (autodafe) jumallleen, - joka on se "murhaaja alusta asti"; joten tämäkin pitää ottaa huomioon.
”Kyllä avunantoa köyhille ja syrjäytyneille korosti nimenomaan Jeesus. Moneen otteeseen. Vai oletko todella sitä mieltä ettei näin ollut, "lapsenmielinen?
Kiitos kysymyksestäsi ”yksinkertaistako”. Olet varmaan tässä ketjussa vastauksistani jo huomannut, että Jeesuksen oma myös kantaa hyvää hedelmää ja tahtoo palvella kaikkia avun tarvitsevia lähimmäisiä. Siitähän Jeesus puhui. Vastaukseni kysymykseesi on siis: en ole sitä mieltä. Edellisessä vastauksessani toin esille sen, mikä tekee auttamistyöstä kristillistä. Rakkautta ja hyviä tekoja korostaa koko maailma – otin esille Juudas Iskariotin, joka korosti köyhien auttamista, mutta väärin motiivein. Juudakselta puuttui pelastava usko Kristukseen – vielä kerran: kaiken kristillisen työn keskus on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtajamme. On hyvä muistaa, että myös fariseukset korostivat almujen antamista aineellisessa hädässä oleville – he tosin pitivät vain hurskaita juutalaisia lähimmäisinään ja menivät jo siinä harhaan. Oman väkensä köyhiä auttaville fariseukselle Jeesus jopa sanoi, että he ovat isästä P-leestä. Auttamistyö ei todellakaan ole aina luonteeltaan kristillistä.
Kun Jeesus korostaa syrjäytyneiden auttamista, Hän korostaa meidän pysyvän Hänessä ja toimivan Hänestä käsin – ”ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Paljon hyvää toki tehdään, mutta ilman Jeesusta mikään ei ole luonteeltaan kristillistä.
Kirjoitit myös:”Fundamentalististen kristittyjen pitäisi lukea ja siteerata niitä kohtia Raamatusta joissa Jeesus puhui myös lähimmäisen muistamisesta. Vai ovatko ne liian kipeitä?”
Sanalla fundamentalistinen tarkoittanet tässä yhteydessä Raamatun Sanaan uskovia kristittyjä – useinhan sana viittaa ääriliikkeisiin, äärikarismaattisiin piireihin, joissa irrallisiin jakeisiin takertumalla luodaan kuvaa voimallisesta uskon elämästä ja ulkoisesta jatkuvasta menestyksestä ja onnesta. Fundamentalistiset, usein äärikarismaattiset, liikkeet ovat menneet tämän vuoksi pahasti harhaan. Jeesuksen puheet rakkaudesta ja lähimmäisen muistamisesta ovat usein meille myös kipeitä tuntiessamme, ettemme ole osanneet muistaa oikein tai olemme laiminlyöneet jonkun lähimmäisen muistamisen. Kaiken sen viemme lapsen lailla Taivaan Isämme tietoon ja pyydämme Häntä johdattamaan meitä palvelemaan ja rakastamaan lähimmäisiämme tavalla tai toisella niin, että siinä olisi mukana Jeesuksen rakkaus ja Hänen mielensä.
Psykolgia sanoo, että jos me rakastamme, niin me saamme siitä palkaksi vastarakkautta. Tässä on tuotu jo esille, että maailman (uskosta osattomat) ja Jeesuksen oman välillä on sovittamaton ristiriita. Jeesus rakasti, Jeesus palveli, mutta minkä palkan Hän maailmasta sai: halveksunnan, vihan ja häpeällisen rikollisen tuomion kuolemaan ristin puulla. Uskovia vainotaan ja surmataan monin paikoin maailmassa. Me pääsemme Suomessa paljon helpommalla, mutta mitään vastarakkautta meidän ei tule palveluksistamme odottaa. Voimme yhtä hyvin saada kiitosta ja kiitollisuutta kuin myös vähättelyä ja loukkauksia.
Täynnä rakkautta ja armoa oleva Jeesus kulki tien, jolla mekin vaellamme. Joh. 15:18 ”Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.” Tällä elämän tiellä totuutta esille tuova uskova saa maailmalta vastustusta ja hänelle saattaa tulla kiusaus toimia ”maan sokerina” eikä Jeesuksen kehotuksen tavoin ”maan suolana”. On hyvä muistaa, että rakkaus ilman totuutta tekee teeskentelijäksi. Rakkauden ja totuuden tähden meidän on oltava valmiit kantamaan sitä ristiä, minkä Jeesuksen seuraaminen meille vääjäämättä tuottaa.
Vielä Evitalle, joka kirjoitti: "eikö hän näin sanonut juuri että se miekka on tarkoitettu maailman ja uskoon tulleen välille, eikä uskovien välille. Uskovien ei soisi keskenään riitelevän"
Juuri noin - Raamatun yksiselitteinen sanoma on, että uskovat rakastavat toisiaan, kärsivät toistensa heikkouksia, rohkaisevat ja lohduttavat toisiaan. Tässäkin tulee näkyä yksinkertainen, lapsenomainen usko: olemme Jumalan perhettä, saman Isän lapsia, meillä on yhteys keskenämme, olemme samalla tiellä Taivaaseen - uskovat voivat tunteissaan joskus hermostua, mutta Jumalan valtakunta on anteeksiantamuksen valtakunta. Uskova ei voi jäädä vihaansa ja riitelyynsä ilman, että siitä ei olisi hänen uskoelämälleen valitettavia seurauksia, kuten katkeruutta ja kaunaisuutta. Jumala tahtoo vaikuttaa armollaan ja anteeksiantamuksellaan uskoviin niin, että he antavat toisilleen anteeksi ja rakastavat toisiaan. Hän myös vaikuttaa, kun vain suostumme lapsen tavoin viemään kaiken Taivaan Isämme tietoon ristin juurelle - sellaisina kuin olemme, sellaisissa tunteissa kuin elämme.
Kristillisyys kyllä enimmäkseen taitaa perustua itsekkyyteen , ainakin kun maailman köyhyyttä katsoo. Hyvä se on viisastella ja hurskastella sisäpiirissä ja saivarrella detaljeista mutta maailmaa hyvään suuntaan muuttavat ja rahoittavat tahot ovat muualla.
. Ja kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata, kallista nardusvoidetta. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen päähänsä.
4. Niin oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään: "Mitä varten tämä voiteen haaskaus?
5. Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne köyhille." Ja he toruivat häntä.
6. Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään? Hän teki hyvän työn minulle.
7. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina.
8. Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini hautaamista varten.
9. Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa."
Maailmasta ei köyhyys lopu, vaikka uskovat tekisivät 24/7 tuntia heidän auttamisekseen, mutta tietenkin jokaisen on tehtävä voitavansa.
Niinhän se on, että "hyvä antaa vähästään paha ei paljostakaan".
ja kyllähän ne maailman ökyrikkaat ja mahdit säätelevät sitä, ketkä tästä rikkaudesta pääsevät osalliseksi. Sitä vääryyttä ei mitkään yksittäiset uskovat pysty maailmasta poistamaan.
Kyöhiä ovat ne rikkaat jotka himoitsevat lisää rahaa ja valtaa, kuten kirkot jotka mm läträävät ravinnoksi kelpaavaa vettä kaste rituaaleihinsa vaikka ihmisä kuolee veden puutteeseen.
"Sitä vääryyttä ei mitkään yksittäiset uskovat pysty maailmasta poistamaan. "
Siis niin suurta uskoa ei ole joka siirää vuoria kun uskolla ei pystytä pienenpiäkään asioita hoitamaan inhimillisesti.
Jos rikollisen kristinusko olisi ollut kristillinen, niin se ei olis miekkoja takonut vaan auroja nälkäisten ruokkimiseksi.
Jeesuksen seuraajat olivat ja edelleen ovat kristillisinä vähemmistönä maailmassa .
Eksyttäjien herraa ja sen herra jumalia palvevat ovat kristittyjä ja teoillaan sen osoittaneet ja heidän itse hankkima historia todistaa totuuden.
Kyllä yksittäinenkin voi jotain tehdä. "Köyhät teillä on aina keskuudessanne" sanonta kyllä muistetaan mutta harvemmin muistetaan kohtaa "kaiken minkä te teitte yhdelle näistä vähimmistä veljistämme sen te olette tehneet minulle".
Sitä kohtaa kyllä selitetään mitä moninaisimmilla versioilla sadoin eri tavoin enkä ole koskaan kuullut että se voisi koskea kaikkiä lähimmäisiämme ja nytkin on arvattavissa , että se vesittyy jotenkin tai unohtuu tai keskustelu katkeaa siihen.
Mistä te tiedätte kenenkään taustoja kuinka paljon he antavat ja auttavat. Varmasti te itse olette jo tehneet kaikkenne kun jo muilta vaaditte.
No omasta puolestani voin sanoa, että olen jo pienellä eläkkeellä ja annan omastani sen mitä pystyn. Jos antaisin enemmän joutuisin itsekin autettavien kirjoihin. Ja sittenhän olisi vain yksi autettava enemmän.
En puhunut yksittäisen pienellä eläkkeellä olevan panoksesta mitään , ihmettelin vain hyvin usein toistuvia Raamatusta otettuja kohtia joilla puolustellaan meidän kovasydämisyyttä yleisestikin.
Siellähän olisi mielestäni myös asiaan myönteisesti suhtautuvia kohtia.
"Köyhät teillä on aina...."
Minkä vuoksi?
Senkö, ettei rikollinen kristinuskon tapa ja tapata tarpeeksi?
Tai senkö vuoksi että se repii köyhältä leskeltä viimeisenkin rovon?
jne
Älkää kerätkö aarteita, opttaa Jeesus ja se oppi ei kirkoille ja sen uskovaisille kelpaa!!!
Matteuksen evankeliumi:
6:19 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
6:20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
Luukkaan evankeliumi:
12:21 Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."
Taitaa paremminkin olla niin että tuo ei kelpaa näille vapaitten suuntien puolesta meuhkaaville sillä evl. kirkko ainakin silloin tällöin asiasta muistuttaa.
Kristillisyys on aika laaja käsite. Joten sen alle mahtuu kaikenlaista, miten kukin siitä ajattelee.
Siellä missä on raha, siellä on myös valta. Rahan valtaa on koetettu hillitä monin tavoin, mutta aina se tuntuu voitolla pääsevän. Ymmärtäähän sen, lakeja päättävät ne, joilla on valta. Eivätkä he syljen rahan päälle.
Maailman köyhyys olisi poistettavissa vaikka heti. Se vain vaatisi niin paljon luopumista, ettei siihen kukaan taida kyetä? Ainakaan vapaaehtoisesti.
Toisaalta raha on kytköksissä niin moneen asiaan, ettei siitä vyyhdestä enää kukaan ota selvää. Joten se mikä on ”hyvää” onkin aika monimutkainen juttu.
Köyhyys on aina poliittinen asia. Suuret tuloerot luovat äärimmäistä köyhyyttä aina vain lisää. Yhteiskunnallinen aktiivisuus ei välttämättä ole kaikkien kristittyjen tavoite. Tai ainakin se on jotain hyvin kapea-alaista. Pitäähän jotkut yhteiskuntaa paikkana, josta tulisi ”erottautua” kaikin tavoin.
Jokainen voi omilla henkilökohtaisilla valinnoillaan elää todeksi uskoaan myös auttamisen tai köyhyyden vähentämisen kautta. Vaikka ne ovatkin yksittäisten ihmisten tekoja, niin monta yksittäistä muodostaakin jo ”lauman”. Silloin teoilla alkaa olla suurempaakin vaikutusta.
Moni kokee auttamisen pelkästään niin, että antaa rahaa jollekin joka käyttää sitä etenkin ulkomaisiin kohteisiin. Se on hyvä. Pitäisi kuitenkin muistaa myös ne, jotka ovat siinä lähellä. Auttamista on muukin kuin rahan antaminen. Ne voivat olla hyvin moninaisia tekoja.
Itsekkyys on yksi niistä synneistä, joista on vaikeaa päästä eroon. Jos edes osattaisiin keskustella siitä, mikä on ns. tervettä itsekkyyttä ja mikä turmiollista itsekkyyttä, se auttaisi enemmän kuin pelkkä synnistä saarnaaminen.
Kuka on lähimmäinen, hän ketä autetaan. Onko hän joku kaukana Ambomaalla oleva, jolle voit omantunnon pönkittämiseksi antaa kolehtihaaviin muutaman ylijäämä kolikon, vai onko hän siinä lähelläsi oleva, puolisosi, lapsesi, sukulaisesi, naapurisi.
Joskus olen ajatellut, kun sanotaan, että meidän ei tule rakastaa vain niitä omia läheisiämme, vaan myöskin niitä kaukana olevia kärsijöitä, että onko se läheisten rakastaminenkaan aina niin itsestään selvää. Perhe voi huonosti, lapset masentuu, vanhukset jäävät yksin, sukulaisiin ei pidetä yhteyttä, naapurissa kuolee joku, eikä kukaa tiedä mitään, kuin vasta sitten kun portaikossa alkaa haisemaan ym. Ehkä meidän tosiaan pitäisi aloittaa se auttamistyö ja rakastaminen siitä ihan läheltä.
Nykyaikana kun maailma on pienentynyt jokainen ihminen on lähimmäisemme. Nuoret ovat tämän hyvin oivaltaneet.
Mietimpä vaan taas..
Kenelle se armon auringossa kylpeminen kuuluu ja mitä erityistä pitää tehdä ja miten asettaa sanansa ja miltä elämän pitää ulospäin näyttää että katsotaan että olet ns. armon alla, kuka sen määrittelee ja päättää että: sulle se kuuluu mutta sulle siellä taas ei jne..
Semmosta vastaan olen että joku ihmisistä koostuva porukka vois sanella kriteerit ja vaatimukset tai sen määritellä.
Mitä se vastaanottaminen oikeastaan on - ihmiset laittavat sillekin vaikka minkälaisia määreitä, kenen on oikea?
Kukaan ei näe kenenkään sydämeen eikä kenenkään sisimpiä tuntoja eikä voi tietää kenenkään Jumalasuhdetta tarkalleen vaikka miten ulkoisia tunnusmerkkejä hakis aina se on kuitenkin vain sitä mille asiat näyttävät, jonka ihminen näkee toisesta, eikä semmonen ole koskaan koko totuus..
Tässä olet niin oikeassa:
"Kukaan ei näe kenenkään sydämeen eikä kenenkään sisimpiä tuntoja eikä voi tietää kenenkään Jumalasuhdetta tarkalleen..."
Niin, ihminen katsoo vain ulkokuorta, mutta Jumala näkee sydämeen. Ei kaikki ole sitä miltä näyttää. On sanottu että, taivaassa kun sinne kerran päästään, on vain hämmästyjiä. Hämmästytään sitä, mikse he eivät päässeet, miksi nuokin ovat täällä, ja miksi minäkin?
Myös ihminen saattaa Pyhässä Hengessä julistaa jopa julki toisen ihmisen sydämen salaiuuksia, - todistukseksi Jumalalta.