Hei!
En ole lukenut raamattua, uskoa olen kuitenkin yritettänyt.
Nyt tuntuu että tajusinko vasta että tämä elämä täällä maapallolla on se helvetti ja jos oikein elää pääsee kokonaan pois eikä tarvitse tulla takaisin?
Tähän tulokseen olen tullut, koska tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Perhe hajoamispisteessä 2 pientä lasta, voin henkisesti huonosti, mies ei osaa auttaa, pyytää vaan minun miettimään mitä haluan. Haluaisin keskusteluun apua mieheltäni, en saa irti mitään.
Tuskastuttaa, olen sisäisessä kriisissä. En uskalla enää pyytää apua korkeammalta taholta (Jumalalta)koska pelkään että taakkaani kevennettäisiin ottamalla pois raikkainpani (lapsi).
Mies kysyy haluanko erota, tiedän että en, mutta olisiko siinä ratkaisu?
Koen että saan hoitaa lapset yksin mies pitää itsestään selvyytenä että hoidan ja tiedän mitä lapset milloinkin tarvitsee. Mies on paljon töissä, minä kotona. Nyt edessä minullakin pakollinen töihin meno koska rahat loppuu, en haluaisi laittaa lapsia tarhaan. Jaksanko sitten hoitaa kodin, lapset ja työni???
Työni on sairaiden ihmisten auttamista jo 10v, haluaisin tehdä jotain muuta. Lähtisinkö opiskelemaan.?
Meillä on ollut aikeissa rakentaa talo, tontti on aika syrjässä, mietin kannattaako sinne edes rakentaa. Lapsilla pitkä matka joka paikkaan, miehen mielestä se on hyvä paikka.
Omalla äidilläni on päihderiippuvuus, ollut 3kk pois töistä nyt yrittää takaisin.
Kuulostaa ehkä ihan normaalille elämälle , mutta miksi se tuntuu niin vaikealle? Olen vasta 29 vuotta ja ajatukset ihan sekaisin.
Saanko voimaa mistään?
Mies ja lapset lähtivät nut käymään appiukon eli lasten vaarin luona syntymäpäivillä. Jäin kotiin koska en jaksanut esittää enää pirteätä, kaikki hyvin roolia.
Onko tämä vaan itsesääliä???
Pitää vaan laittaa lapset hoitoon niin silläkö kaikki sitten selviää, kun rahatilanne helpottaa??? Se on mieheni mielipide.
Että semmoista.
En ole lukenut raamattua, uskoa olen kuitenkin yritettänyt.
Nyt tuntuu että tajusinko vasta että tämä elämä täällä maapallolla on se helvetti ja jos oikein elää pääsee kokonaan pois eikä tarvitse tulla takaisin?
Tähän tulokseen olen tullut, koska tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Perhe hajoamispisteessä 2 pientä lasta, voin henkisesti huonosti, mies ei osaa auttaa, pyytää vaan minun miettimään mitä haluan. Haluaisin keskusteluun apua mieheltäni, en saa irti mitään.
Tuskastuttaa, olen sisäisessä kriisissä. En uskalla enää pyytää apua korkeammalta taholta (Jumalalta)koska pelkään että taakkaani kevennettäisiin ottamalla pois raikkainpani (lapsi).
Mies kysyy haluanko erota, tiedän että en, mutta olisiko siinä ratkaisu?
Koen että saan hoitaa lapset yksin mies pitää itsestään selvyytenä että hoidan ja tiedän mitä lapset milloinkin tarvitsee. Mies on paljon töissä, minä kotona. Nyt edessä minullakin pakollinen töihin meno koska rahat loppuu, en haluaisi laittaa lapsia tarhaan. Jaksanko sitten hoitaa kodin, lapset ja työni???
Työni on sairaiden ihmisten auttamista jo 10v, haluaisin tehdä jotain muuta. Lähtisinkö opiskelemaan.?
Meillä on ollut aikeissa rakentaa talo, tontti on aika syrjässä, mietin kannattaako sinne edes rakentaa. Lapsilla pitkä matka joka paikkaan, miehen mielestä se on hyvä paikka.
Omalla äidilläni on päihderiippuvuus, ollut 3kk pois töistä nyt yrittää takaisin.
Kuulostaa ehkä ihan normaalille elämälle , mutta miksi se tuntuu niin vaikealle? Olen vasta 29 vuotta ja ajatukset ihan sekaisin.
Saanko voimaa mistään?
Mies ja lapset lähtivät nut käymään appiukon eli lasten vaarin luona syntymäpäivillä. Jäin kotiin koska en jaksanut esittää enää pirteätä, kaikki hyvin roolia.
Onko tämä vaan itsesääliä???
Pitää vaan laittaa lapset hoitoon niin silläkö kaikki sitten selviää, kun rahatilanne helpottaa??? Se on mieheni mielipide.
Että semmoista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ilmestyskirjassa kerrotaan, kuinka Jumala luo uuden taivaan sekä maan. Joh.ilm. 21 luku kertoo siitä.
Sinulla on paljon vaikeita kysymyksiä. Toivoisin, että sinulla olisi joku ihminen, jonka kanssa voisit puhua näistä vaikeista asioista. Joku, joka kuuntelisi sinua. Joskus sekin, kun saa puhuttua jollekin ihmiselle tuskaansa, auttaa. Useinkaan toinen ei voi kauheasti auttaa, mutta itse olen monta kertaa huomannut, kun on puhunut jonkun kanssa, se on auttanut.
Minulla on ollut myös tilanne, missä on tuntunut, että kaikki menee huonosti. Mieheni sairastui munuaistautiin, pojat olivat silloin pieniä. Minusta tuntui, että maailmani romahti. En ollut silloin uskossa. Yksin pähkäilin asioita, en uskaltanut puhua kenellekkään. Olin ollut lasten kanssa kotona, mutta kun mieheni joutui dialyysiin, minun oli pakko lähteä töihin. Kun miehelleni tehtiin ensimmäinen munuaisensiirto, se oli kauheaa aikaa. Ainainen pelko, mitä tapahtuu, koska munuainen ei alkanut toimia hyvin. Tuntui, että kaikki kaatuu päälleni, en meinannut jaksaa siinä tilanteessa. Nyt, kun ajattelen näitä aikoja, ajattelen, että silloinkin Jumala oli minun kanssani, vaikken ollutkaan uskossa. Ne ajat olivat johdatusta siihen, että sain mennä oman heikkouteni tunnustaen Jeesuksen luo ja tulin uskoon. Sen jälkeenkin oli vaikeita aikoja. Miehelleni tehtiin vielä kaksi munuaisensiirtoa, mutta nyt minulla oli luottamus Jumalan huolenpitoon. En ollut enää yksin miettimässä asioita, tiesin, että Jumala auttaa minua elämään yhden päivän kerrallaan.
Onko äidilläsi ollut päihderiippuvuus kauan ? Oletko joutunut sen kanssa elämään pitkäänkin. Toivon, että äitisi pääsisi eroon päihteistä.
Kun luin kirjoitustasi, en voinut muuta kuin rukoilla puolestasi, että Jeesus auttaisi sinua näissä kaikissa asioissa. Myös huomasin, kun aloin kirjoittaa sinulle, kuinka vähäisiä meidän sanamme on, kun ihmisellä on tuskaa. Minusta se, että sinä voisit jollekin purkaa taakkaasi, joka kuuntelisi sinua, olisi jo hyvä asia. Tietysti on ihanaa, kun joku voisi antaa meille ohjeet, miten menetellä, mutta useinkin meidän itse pitää ratkaista omat asiamme. Mutta eihän ohjeetkaan ole pahasta.
Kun minä kuljin mieheni arkun perässä, minulle tulivat mieleen sanat Raamatusta: Psa 121:1 Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Nämä jakeet auttoivat minua kestämään sen päivän.
Toivon sinulle Taivaan Isän siunausta ja jaksamista elämäsi vaikeina hetkinä. Olen pahoillani, etten pysty sinua paremmin auttamaan. Tuntuu sanat niin turhilta. Mutta onneksi on yksi, joka pystyy. Hän on Jumala, joka lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan, että me Hänen kauttaan pelastuisimme.
Olen pahoillani hankalasta tilanteestasi.
Mutta Jumala haluaa antaa sinulle rauhan kaikista murheistasi, täällä maan päällä.
Jaak. 4:8
Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat!
Hän odottaa, että suostut Hänen kutsuun, annat koko elämäsi Hänelle. Kaikilla kristityillä on sama reitti: synnin tunto, katumus, anteeksi anominen, parannuksen tekeminen -> kaste ja uuden, Jumalan mielen mukaisen elämän aloittaminen.
Kun käännyt seuraamaan Jeesusta, Jumalaa ja Vapahtajaasi, niin Hän uudistaa sydämesi, kirkastaa mielesi ja elämäsi, sekä valaisee polkusi. Rukoilen puolestasi.
Itselläni on sellainen elämä täällä hetkellä, että jos en uskoisi Kristukseen ja syntien sovitukseen Hänessä, niin olisin joku juoppo ja kovassa masennuskessa. Rakas mummoni on puolestani aina rukoilut ja sain rauhan sydämmeen. Olkoon elämä tosi vaikea, mutta minulla on rauha. Ei ole uskovaisella yhtään helpompaa elämää, mutta usko antaa ihan oikeasti sitä voimaa jotta jaksaa.
Herramme Jesus on kärsinyt tosi, tosi ja tosi pahasti ristillä ja siksi Hän tietää mitä se on. Siksi meidän on nyt helpompi lähestyä Häntä.
Jeesus on kantanut ristillä sinun ja minun tuskat ja vaikeudet, joten meillä on lupa heittää kaikki vaikeat asiat ristille ja saada toivoa.
Uskon että kerran on SUURI juhla, joka alkaa kun fyysinen elämä loppuu minun ja sinun osalta ja tullaan taivaan kotiin.
Minä rukoilen puolestasi! Jaksamista!
Uskot, että olisit juoppo ja kovassa masennuksessa ilman Yehovaa? Tarkoitatko, ettet kykenisi pitämään itsestäsi huolta, tai seisomaan omilla jaloillasi, ilman uskoa ylemmän voiman huolen pitoon? Pidätkö itseäsi heikkona? Tarkoittaako ateismi mielestäsi suoraan alkoholisoitumista ja huonoa elämää? Saako ateisteja olla?
En kysy hyökätäkseni, kysyn mielenkiinnosta.
Yehova ei ole Jumala. Jeesus on!
Niin, no en lähde kertomaan omaa tarinaa, mutta etkö sinä tiedä paljonko suomessa tehdään itsemurhia? Näetkö että kaikki eivät osaa seisoa jaloilla, koska voimat ei riitä?
"Tarkoittaako ateismi mielestäsi suoraan alkoholisoitumista ja huonoa elämää? Saako ateisteja olla?"
Kyllä minä tiedän kuka on ateisti ja ei mulla ole mitään ennakkoluuloja :) Ja ateisteja on erilaisia.
Ja miksi sulle tuli mieleen yehova?
Voisin mainita kotisivunkin tässä samalla. Sieltä voisi löytyä vastauksia muihinkin kysymyksiin.http://www.sunpoint.net/~anatoli/
niin ja heikko varmasti olenkin. Olisin valehdellut myös itselleni jos sanoisin toisin.
linkki täällä kertaa toimii!
http://www.sunpoint.net/~anatoli/
Omaa typeryyttäni kirjoitin väärin, kun sanoin Yehova, tarkoitin siis Yeshua. Pahoittelen.
Mutta eikö jo käskyissä sanota, että ei saisi pitää muita Jumalia? Ja eikö tuo ollut Jumala itse, ei Jumalan poika?
>>
"Tarkoittaako ateismi mielestäsi suoraan alkoholisoitumista ja huonoa elämää? Saako ateisteja olla?"
Kyllä minä tiedän kuka on ateisti ja ei mulla ole mitään ennakkoluuloja :) Ja ateisteja on erilaisia.
>>
Tarkoitin, että jos ihminen kääntyy ateistiksi, onko hän tuomittu elämään huonoa ja kurjaa elämää.
Kiitos, uskottava on rukouksien voimaan, te olette ihmeellisiä olo on paljon parempi. Tuntuu että ajatukset on selvempiä eikä niin kaaosta.
Emme ole eroamassa mieheni kanssa, saatiin illalla keskusteltua.
Tontin annamme toistaiseksi olla rauhassa käydään siellä vaikka ulkoilemassa (5000m2 metsää) katsotaan sitten myöhemmin rakentamista/myymistä.
Luulen että se lasten päivähoitoon vienti tuottaa minulle enemmän eroahdistusta kuin lapsille, ja siitä selvitään.
Menen töihin, mutta laitan hakupaperit myös aikuispuolen sosionomi koulutukseen. Koulua voi käydä työn ohessa melkeen omaan tahtiin.
Äidistä en enää ole kovin huolissani hänelle on rakentunut kesän aikana hyvä tukiverkko, lääkeriippuvuuutta ollut useamman vuoden ja masennuset pahoja aina lomien/vapaiden aikaan, tämä kesä oli pahin oli 2kk sairaalahoidon tarpeessa, koska oli ottanut alkoa ja lääkkeitä sekaisin. Kesti aikaa opetella kävelemään uudestaan ja saamaan puheesta selvää. Nyt ensi viikolla kuitenkin takaisin työhön menossa ja hoidot jatkuu (AA-klin).
Olen itsekkin joskus rukoillut apua, mutta en ole tuntenut mitään helpotusta. Ehkä se että useampi pyytää toiselle apua niin "menee paremmin perille"?
Tai en vaan osaa.
Kiitos Teille kaikille kuitenkin avusta ja yritän rukoilla myös teidän puolesta.
Voimia Teillekin!
Kuvauksesi perusteella suosittelen sinua hakeutumaan terapiaan. Ammattiapu takaa sen, että vuorenvarmasti tulet kuulluksi.
Terapiasta on mahdollista saada hyviä ja kestäviä tuloksia. On kuitenkin varauduttava sitoutumaan pitkäaikaiseen ja pitkäjännitteiseen työntekoon.
Toivotan sinulle voimia ja rohkeutta tarttua elämääsi kiinni.
Tuota mahdollisuutta mietin jo itsekin, ongelma oli ajansaanti. Ruuhkien ja lastenhoidonkin kannalta, enhän sinne lapsia olisi/pystyisi ottamaan mukaan. Nyt kun vielä hoidan niitä kotona ja odotellaan hoitopaikan saantia.
Terapiaa en pidä huonona ratkaisuna jos tilanne pahenee. Nyt toistaiseksi luulen selviytyväni
Kiitokset =)
Lasten kanssa kotona ollessa maailma pienenee. Minuakin itketti ja ahdisti ajatus viedä lapsi hoitoon kaksivuotiaana. Kun ihminen tuijottaa vain negatiivisia asioita jää positiivisille vähemmän tilaa. Mieti ja listaa voimavarojasi ja hyviä asioita. Mitä suhteessanne on hyvää, mitä tontissa on hyvää jne.. Mitä tukiverkkoja ja selviytymiskeinoja teillä on edellisissä ongelmissa ollut..Ja mitä häviät, jos ristit kätesi ja pyydät apua Jumalalta?