Minä jo muutamia vuosia sitten 27-vuotiaana ammattikorkean käytyäni ja muutaman vuoden kovaa töitä painettuani paskapalkalla vain kenkää saadakseni väsyin työelämään, enkä edes huolisi mitään töitä enää koskaan, paitsi ehkä mukavia töitä jollain 5000e kk-palkalla. Siihen hintaan en suostuisi mitään muuta ikävää tekemään, kuin heräämään aamulla ja kuluttamaan sitä aikaani työnantajan tiluksilla 8-16. Sellaista huvia maksaa ainoastaan valtio ensimmäisen kauden kansanedustajille, muualla pitää tehdä tulosta ainakin oman palkkansa edestä ja jos työt olisi mukavia, niin työnantajat tekisi ne itse.
Joten olen jo muutaman vuoden nautiskellut sosiaalitukia, liitonrahat on mennyt jo kauan sitten, eikä ne hieman alle parin tonnin palkan vuoksi olleet sen kummemmat kuin nyt, toimeentulotuki on korvannut sen, mitä työttömyysetuus on vähentynyt.
Olen siis juuri sellainen laiska vetelys, joka tykkää elää toisten rahoilla ja nukkua päivät ja valvoa yöt ja viihdyn netissä pelailemassa ja foorumeilla. Tupakki ei maistu ja alkoholin juontikin on käytännössä loppunut, ainakin humalajuomisen osalta, otan drinkin jos tarjotaan, mutta that's it, joten kuppaan veronmaksajien rahoja elinajanodotteen puolesta vielä lääketieteen kehittyessä ehkä jopa yli 60 vuotta. työt osaan välttää kyllä.
En kuitenkaan ole pahansuopa ja jos olisi jokin muu keino lorvia kuin rehellisten suomalaisten veronmaksajien kukkaron kautta, tekisin sen. Itse asiassa siirtyisin paljon mieluummin Tukholmaan tai Göteborgiin saamaan rahani, ruotsalaisten veronmaksajien kiusaksi, olen oikeutettu suomalaisena välittömästi sosiaaliturvaan ja maahanmuuttoviraston kanssa ei suomalaisten tarvi asioida, senkus ilmoitan lääninhallitukselle ja pari vuotta nuhteettomasti sossupummailtuani saan jopa kansalaisuuden, Ruotsin tuet juoksee kuitenkin heti kun muutan sinne asumaan. Siellä olisi kaikin puolin mukavampaa, jopa hieman paremmat tuet, upeammat kaupungit täynnä tekemistä ja kulttuuria, parempi terveydenhuolto kokonaisvaltaisesti, ystävällisemmät ihmiset, pehmeämmät arvot ja ihmiset ystävällisempiä, jopa sossupummeille jne.
Jos valtio hoitaisi minulle jonkun pienehkön, 35-neliöisen yksiön Göteborgista tai Stokiksesta takuuvuokrineen ja matkalipun, menisin ja luopuisin vaikka jopa oikeudestani Suomen sosiaaliturvaan loppuiäkseni, ettei tarvi pelätä minun tulevan takaisin muuta kuin turistina tuomaan ruotsalaisten veronmaksajien rahoja suomalaisiin yrityksiin. Oikein riemusta kiljuen menisin, ei tarvitsisi maksaa edes huonekalujen kuljetusta, heittäisin kaiken omistamani roskiin ja ottaisin mukaan vain ilmasängyn ja jotain muuta pientä jonka jaksan kantaa, ostaisin mööpelit kaikki kyllä ajan kanssa uusiksi sieltä. Parempia ja halvemmalla, vaikka IKEA:sta ensi alkuun, ruotsalaisten veronmaksajien piikkiin.
Mielestäni reilu tarjous. Vaihtoehto on, että kuppaan häikäilemättä suomalaisilta kaiken mitä irti lähtee pahimmassa tapauksessa jopa 60 vuotta tai enemmän, riippuen miten lääketiede kehittyy.
Joten olen jo muutaman vuoden nautiskellut sosiaalitukia, liitonrahat on mennyt jo kauan sitten, eikä ne hieman alle parin tonnin palkan vuoksi olleet sen kummemmat kuin nyt, toimeentulotuki on korvannut sen, mitä työttömyysetuus on vähentynyt.
Olen siis juuri sellainen laiska vetelys, joka tykkää elää toisten rahoilla ja nukkua päivät ja valvoa yöt ja viihdyn netissä pelailemassa ja foorumeilla. Tupakki ei maistu ja alkoholin juontikin on käytännössä loppunut, ainakin humalajuomisen osalta, otan drinkin jos tarjotaan, mutta that's it, joten kuppaan veronmaksajien rahoja elinajanodotteen puolesta vielä lääketieteen kehittyessä ehkä jopa yli 60 vuotta. työt osaan välttää kyllä.
En kuitenkaan ole pahansuopa ja jos olisi jokin muu keino lorvia kuin rehellisten suomalaisten veronmaksajien kukkaron kautta, tekisin sen. Itse asiassa siirtyisin paljon mieluummin Tukholmaan tai Göteborgiin saamaan rahani, ruotsalaisten veronmaksajien kiusaksi, olen oikeutettu suomalaisena välittömästi sosiaaliturvaan ja maahanmuuttoviraston kanssa ei suomalaisten tarvi asioida, senkus ilmoitan lääninhallitukselle ja pari vuotta nuhteettomasti sossupummailtuani saan jopa kansalaisuuden, Ruotsin tuet juoksee kuitenkin heti kun muutan sinne asumaan. Siellä olisi kaikin puolin mukavampaa, jopa hieman paremmat tuet, upeammat kaupungit täynnä tekemistä ja kulttuuria, parempi terveydenhuolto kokonaisvaltaisesti, ystävällisemmät ihmiset, pehmeämmät arvot ja ihmiset ystävällisempiä, jopa sossupummeille jne.
Jos valtio hoitaisi minulle jonkun pienehkön, 35-neliöisen yksiön Göteborgista tai Stokiksesta takuuvuokrineen ja matkalipun, menisin ja luopuisin vaikka jopa oikeudestani Suomen sosiaaliturvaan loppuiäkseni, ettei tarvi pelätä minun tulevan takaisin muuta kuin turistina tuomaan ruotsalaisten veronmaksajien rahoja suomalaisiin yrityksiin. Oikein riemusta kiljuen menisin, ei tarvitsisi maksaa edes huonekalujen kuljetusta, heittäisin kaiken omistamani roskiin ja ottaisin mukaan vain ilmasängyn ja jotain muuta pientä jonka jaksan kantaa, ostaisin mööpelit kaikki kyllä ajan kanssa uusiksi sieltä. Parempia ja halvemmalla, vaikka IKEA:sta ensi alkuun, ruotsalaisten veronmaksajien piikkiin.
Mielestäni reilu tarjous. Vaihtoehto on, että kuppaan häikäilemättä suomalaisilta kaiken mitä irti lähtee pahimmassa tapauksessa jopa 60 vuotta tai enemmän, riippuen miten lääketiede kehittyy.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja niistä pääsevät nauttiman työtä tehneet rikkaat ja hyvinvoivat.
Köyhät kuolevat jopa 12 vuotta normaalia aikaisemmin.
Köyhillä ei ole varaa syödä terveellisesti, tai no minä kyllä osaan, olen suurimmaksi osaksi kasvissyöjä. Useimmat köyhät myös tupakoivat ja kuluttavat paljon alkoholia. Tapoja jotka periytyy köyhyyden mukana...
Mutta siis tarjoukseni olisi suomalaisille veronmaksajille halvempi, vaikka asuisin vain vuodenkin ruotsissa. Minun asumiseni täällä maksaa melkein 15 000e /vuosi.
no tukholmast on vaikee saada mitää asuntoa vuokralle, eikä kyllä oikein göteborgistakaan saa
"En kuitenkaan ole pahansuopa ja jos olisi jokin muu keino lorvia kuin rehellisten suomalaisten veronmaksajien kukkaron kautta, tekisin sen. "
Ammattikorkea käytynä ja ei tuon vertaa tiedä? Mitä kansakunta tarvitsee ellei polittisia osaajia? Siispä:
-Muuta johonkin maalaiskuntaan, tai kepuvetoiseen kaupunkiin jos et jo sellaisessa asu.
-liity Kepuun jos et jo ole jäsen, käy Kepun paikallisosaston kokouksissa ja ole aktiivinen kokouksissa, muista kokouksissa erityisesti vaatia että maataloustukia on korotettava ja korotettava ja korotettava.
-Aktiivisuutesi huomataan ja pikapuoliin pääset Kepun kunnalllisvaaliehdokkaksi.
-Jos tulet valituksi niin eiköhön se jokin mukava kunnanvirka puolueen hyvälle pojalle/tytölle löydy, semmonen hyväpalkkainen virka jossa ei tarvitse muuta tehdä kuin silloin tällöin muistaa työhuone tuulettaa jotta pierujen haju ei tartuisi verhoihin .
-Sitten jo onkin vuorossa eduskuntavaalit.
-kierrä ahkerasti kenttää ja julista sitä kolmen kohdan ohjelmaasi, siis että 1. lisää maataloustukea. 2. lisää maataloustukea. 3.lisää maataloustukea.
-Jos ja varsinkin kun tuo 3. kohdan ohjelmasi puree ja käy niin että tulet valituksi eduskuntaan ja Kepu on yleensäkin voittanut vaalit niin vietä riehakas lemmenyö Kepun silloisen puheenjohtajan eli tulevan pääministerin kanssa - niin ei tietenkään hänen kanssaan nusaisten vaan keskustellen politikasta.
-Siitä yöstä sinut palkitaankin jo ministerin paikalla. Muutama vuosi ministerinä ja supereläke on tienattu,
-sitten vain pois politikasta joko lepäämään eikun työskentelemään superpalkalla Suomen pankkiin tai Veikkaus OY:hyn jossa työsi vaatii sitä samaa vaativaa osaamista kuin aiemmassa kunnan virassasi, tai jos olet tavallista sievempi niin voit alkaa ei tarve harkintaisen ministeri-eläkkeesi turvin freelanseriksi ja aina välillä vetää TV:ssä eläinten pelastusaiheisia ohjelmia, jos pelkkä supereläkkeellä loisiminen pitkästyttää.
Minulla ei ollut, eikä tietääkseni kovin monella muullakaan ammattikorkeakoulun tutkintolinjalla ole ainuttakaan, saati useita ja monipuolisia poliittisen suhmuroinnin kurssia pakollisena tutkintoa varten. Sen enempää AMK insinööreillä, tradenomeilla kuin sairaanhoitajillakaan yms.
Jos tekisin testin, jossa kysyttäisiin vastavalmistuneilta AMK-opiskelijoilta kaikilta linjoilta edes politiikan perusasioita, kuten suuren valiokunnan ja lakivaliokunnan tehtävien eroja, kokoonpanoja, eri ministeriöiden johtajien ja alivaltiosihteerien titteleitä, tai mitä eroa on euroopan neuvostolla, euroopan unionin neuvostolla, euroopan unionilla, EU-komissiolla, euroopan yhteisöllä... ketkä niitä johtaa, paljonko niissä on jäseniä, kuka heidät valitsee ja miten paikat jaetaan ja mitä eroa on puolueella, puoluejaostolla, piirillä, eduskuntaryhmällä, onko eduskuntaryhmän puheenjohtaja sama kuin puolueen puheenjohtaja... siis aivan perustavanlaatuisia asioita siitä, miten politiikka toimii, niin voisi mennä aika monella sormi suuhun.
Suhmurointi onkin sitten vielä luovempi laji, jos meinaa päästä muuksikin kuin yhden kauden kunnanvaltuutetuksi, eli semmoiseen mihin pääsee mitään ylläolevista tietämättä, osumalla oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja tuntemalla sopivia ihmisiä, ja saamalla jostain paljon rahaa vaalimainontaan, ikään kuin vahingossa, kuten vaikka persujen Hakkarainen. Häneltäkin on vaadittu hyvän huijarin ja kieroilijan luonnetta, vaikka päällepäin saattaakin vaikuttaa vähämieliseltä simppeliltä sahurinjämältä, mutta onnistui keplottelemaan itsensä höpinöillä yhden kauden kansanedustajaksi ohi monen yrittäneen, jotka ovat yliopistossa saanet esim. valtiotieteen dosentuurin. Uskovainen absolutisti my ass, mutta onnistui siinä, missä monet tohtoriksi politiikassa väitelleet ovat epäonnistuneet, eli Arkadianmäelle pääsyssä. Voiko huippukoulutetut huippuosaajat hävitä omassa pelissään (nimeltä mainitsemattomalle) peräkylän merirosvon näköiselle löyhkäävälle rähjäiselle mörrimöykylle, absolutistille, jota pitää kantaa ulos kapakasta? Ei sillä ole politiikassa väliä, onko AMK-tutkinto vai onko lentänyt jo peruskoulusta ulos. Vapaavuorikin oli lähellä tulla pääministeriksi, vaikka oli nuorena tuomittu varkaudesta, pahoinpitelystä ja vielä vanhempana 2000-luvulla rattijuoppoudestakin. Se on tuurin ja sattuman ja kierousasteen yhteispeliä, miten politiikassa pärjää.
Ei-julkisen poliittisen virkamiespaikan voisin huolia, jossa on hyvä palkka ja ei tosiasiassa tarvi tehdä mitään. Se olisi parempi kuin useimpien virkamiesten hajota-hallitse-käännä kassa ja katoa -mentaliteetti. Ja siis voisin huolia jos tarjotaan, en tee mitään sen saadakseni. Kaikelle tekemiselle annoin jo mahdollisuuden ja elämäni työ- ja touhuamiskiintiö täyttyi ja sulake paloi poks. Nyt minä laiskottelen.
Olen havaitsevinani jotain rivien väliin piilotettua pientä närää Kepua kohtaan tuossa nimimerkki "Let me tell you baby" kirjoitelmassa.
Mutta entäpä jos sosialidemokratia onkin polittinen kotinsa, eihän silloin voi edetä polittisella urallaan mantraamalla että maataloustukia on korotettava?
Silloin pitää SDP:n paikallisosaston kokouksissa olla huolissaan vallitsevan massatyöttömyyden myötä yhä useamman osaksi tulleen köyhyyden aiheuttamasta syrjäytymisestä ja suuren ääneen vaatia että köyhille 1. lisää 9-euron pakkotöitä, 2. lisää 9-euron pakkotöitä, 3. lisää 9-euron pakkotöitä. Ja mieluummin käytännön filatovistisesti niin että se 9-euron pakkotyö tehdään ja tapahtruu aiemmin palkkatyöpaikkana toimineessa työpaikassa aiemmin palkkatyönä tehtyä työtä tehden.
Ja pitää DP:n nousevan tähden vielä jatkaa että onhan se zaatana jos ei köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen 9-euron pakkotyö köyhälle kelpaa niinpä kunhan sen nykyistä noin 50% kohtuullisesta elämisen vaatimista tuloistaan leikataan 20% tai 40% niin johan epäsyrjäytyminen ja epäköyhtyminen 9-euron pakkotöiden tekemisen myötä alkaa sille viddupäälle maistumaan.
Ja siitähän se ura SDP:ssä jo varmaankin urkenee. Mutta urkenee tai on urkenematta niin SDP:n jäsenenä ei milloinkaan pidä ihmetellä sitä että miksi jo valmiiksi jo jossainmäärin köyhyyttään syrjäytynyttä syrjäytetään reilusti lisää köyhdyttämällä se alle kaiken toimentulominimin jos se ei suostu tulemaan teoriassa pikkuriikkisen vähemmän syrjäytyneeksi sinänsä varsin kovaan hintaan eli menettämällä kaiken niin kadehditun vapaa-aikansa vain jotta köyhyytensä vähenisi maksimissaan naurettavat 189 euroa kuukaudessa.
Miksi käytetään avaamansa ketjun otsikossa tai ylipäätään sanaa pummi jos on kyse työttömästä ja työttömyydestä, kun kyseessä on työtön maassa josta puuttuu palkkatyöpaikka noin 20% työikäisistä?
Kun työttömiä on noin paljon kyseessä on pikemmin huono tuurius kuin pummius.
Jos joku 20% työttömyysmaassa tahtoo ihan omasta aloitteestaan olla ns. "pummi" kuten ketjun aloittaja yrittää esittää haluavansa, niin onhan täällä heille sijaa, ja onhan heille täällä jopa tarvetta, sillä joka kerta kun joku vapaaehtoisesti hyppää sivuun työelämäksi kutsutusta oravanpyörästä niin samalla joku toinen sellainen työtön joka tahtoisi päästä mukaan tuohon oravanpyörään mutta ei vaan huonoa tuuriaan ole sinne päässyt, saa joko tilaisuuden täyttää vapautuneen työpaikan tai ainakin hänen mahdollisuutensa onnistuneeseen oranpyörään mukaan pääsyyn hitusen kasvaa.
Niin että ei mitään aihetta syyllistellä mitenkään arvoisa nimimerkki "Hej på dig"
Mutta asiaa hieman sivuten keskustelujen aiheeksi Keroputaan päiväkerhoon:
Eiks että: Ei yksikään työtön ole vastuussa siitä mikä on työnantajien tämänpäiväinen työvoiman tarve.
Toisaalta myös: Sen sijaan työnantajien tämänpäiväinen työvoiman tarpeen vähäisyys on vastuussa siitä että maassa tänä päivänä on työttömiä niin ja niin paljon.
Vaan silti: Toisaalta ei ketään työnantajaa voida velvoittaa palkkaamaan yhtään sen enempää työvoimaa kuin mitä töihin tarvitsee.
Käytin sanaa "pummi" perisuomalaisen korkean työmoraalin protestanttisen etiikan omaaville ihmisille, jotka ovat lähes joka keskustelussa tällä palstalla mukana. Juuri ne ihmiset, jotka eivät ole hyvätuloisissa töissä, vaan tällä palstalla mesoavat ressukat, joilla koulutus yleensä on vähäinen ja työssä ollessa palkka pieni ja useimmat muutkin attribuutit CV:stä yleiseen terveydentilaan, sosioekonomiseen statukseen, ystäväpiiriin ja persoonallisuuteen, itsenäiseen ajattelukykyyn jne. ovat heikonlaiset ja jotka määrittävät itsensä ja muut työn kautta, jossa yhteiskuntakelpoisen ihmisen ja yleisesti ihmisarvon määrittää joka ahkera palkallinen työnteko tai varallisuus, jompi kumpi on oltava olemassa, tai on jonkin sortin pummi ja toimeentulotuen saaja on takuuvarmasti sosiaalipummi heidän tavassaan kategorisoida ympäristöään.
Parhaimmillaankin heidän ajatuksensa laajene vain sen pari mikrometriä, että paheksuvat vapaasta halustaan työttömiä, jotka eivät halua kuluttaa 8 tuntia päivästään jossain paikassa tekemässä mitä käsketään, silmät ristissä naama norsunvatulla burnoutin partaalla saadakseen vain katon pään päälle ja ruokaa ja antavat jotain ihmisarvoa vain niille työttömille, jotka ovat työttömiä tahdonvastaisesti, vaikka asialla ei ole tosiasiassa nykymaailmassa mitään merkitystä, jokainen työtehtävä, jopa nykyisillä kovilla vaatimuksilla tulee kyllä täytetyksi, Helsingissä metronkuljettajan paikkaan taisi hakea 300 pätevää hakijaa ja yksi valittiin. Yksi uhri tuhlaamaan aikaansa pilkkahintaan, odottaen vain työtehtävänsä automatisoinnin saapumista, toivoen eläköityvänsä ennen sitä. Mikä on turha toivo, mutta heillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka nopeasti se tulee tapahtumaan ja että ammatistaan eivät tule jäämään eläkkeelle ja eläkkeen ostovoima ei heillä tule olemaan sitä, mitä se nyt on. He uskovat vaikka mitä sontaa, koska ihminen uskoo sen, mitä haluaa uskoa.
Minua itseäni ei haittaa, mitä minusta ajattelevat, heidän ajatusmaailmansa heidän tapauksessaan sen yksinkertaisuudesta johtuen, koska halutessani voisin heidän sieviä pikku päitään pyörittää ja kontrolloida heidän tunteitaan ja vaikka traumatisoida heidät sorkkimalla heidän päässään olevia tunnelukkoja ja varhaislapsuuden traumoja, että repisivät tukkaa päästä koko loppupäivän, mutta suhtaudun heihin lähinnä kuin pieniin kiukutteleviin lapsiin, jotka ovat aikuisiässä, ja joilla tulee negatiivisia tunnemöykkyjä ja joita eivät osaa käsitellä, joten reagoivat aggressiolla ja hukuttamalla niitä ahdistavia tuntemuksia alkoholiin, korvaamaan sitä lapsena puuttunutta syliä, kun piti olla ahkera ja reipas ja vastuullinen vaikka apinanraivolla.
Ja nyt herättelen heille ristiriitaisia tunteita; perustelen heille, miksi minulle pitäisi maksaa muutto pois täältä verorahoista, vieläpä kulttuuriperinnöllisen kilpasisaruksemme kiusaksi, mikä herättää positiivisia mielleyhtymiä ja toisaalta heillä herää kateus siitä kuitenkin, että joku viihtyy oikeassa sivistysvaltiossa oikeasti hienossa kaupungissa mitään tekemättä, samalla kun he antavat itsestään kaiken saadakseen edes syödä ja juoda perjantaipullon. Luen vielä mielikuvia siitä, että he jäävät kurjuuden keskelle ja huonon itsetuntonsa takia nielaisevat sen suggestion kritiikittä. Taas on pikkulapsilla kamala tunnemöykky, josta ei tiedä että pitäisikö kiukustua vaiko ei, mutta en tee sitä täysin omaksi viihdykkeekseni, vaan sillä on rakentava tarkoitus; ehkäpä kerrankin käsittelevät tunnemöykkyään ja miettivät, että mikä saa heidät tuntemaan ja ajattelemaan sillä tavalla kuin nyt, ehkä jopa käsittelemään tunteitaan ja mustavalkoisia tökeröitä ajatusmallejaan, jotka eivät ole edes heidän omiaan vaan jotka on väkivalloin heihin iskostettu lapsesta asti. Mahdollisesti jopa kasvamaan ihmisinä. Jos minä oikeasti Ruotsiin haluaisin muuttaa, niin kyllä minä sinne pääsisin ihan ilman veronmaksajien apua. :)
"Taas on pikkulapsilla kamala tunnemöykky, josta ei tiedä että pitäisikö kiukustua vaiko ei, mutta en tee sitä täysin omaksi viihdykkeekseni, vaan sillä on rakentava tarkoitus; ehkäpä kerrankin käsittelevät tunnemöykkyään ja miettivät, että mikä saa heidät tuntemaan ja ajattelemaan sillä tavalla kuin nyt, ehkä jopa käsittelemään tunteitaan ja mustavalkoisia tökeröitä ajatusmallejaan, jotka eivät ole edes heidän omiaan vaan jotka on väkivalloin heihin iskostettu lapsesta asti."
Jollekin saattaa kyllä käydä noin rakentavasti. Epäilen tosin, että monet väsyvät jo nähdessään tekstiesi pituuden. Virkepituudesta puhumattakaan; Tuon ylläolevankin alkuosa lienee usealta unohtunut pisteeseen päästessä. Varsinkin netissä kannattaa tiivistää sanottavansa ytimekkäämpään muotoon.
Mutta itse asiasta kirjoittaen; Itse olen pyrkinyt töihin, mutta toisaalta en erityisemmin ole kiinnostunut isoista palkoista, enkä varsinkaan niihin vaadittavasta pitkästä työpäivästä. Sellainen 4-6 tuntia vaikuttaa aika sopivalta työpäivän pituudeksi, välillä toki voin tehdä enemmänkin. Työn jakaminen uudelleen työpäivää lyhentämällä olisi minusta hyvä tapa vähentää yhtäältä työssäkäyvien työkuormaa ja toisaalta työttömien määrää. Mitä tästä tuumaat?
Minulla pisimmät työpäivät olivat asfalttiporukan liikenteenohjaajana hyvällä kelillä helposti 12 tuntia, pisin taisi olla 13½ tuntia. Myös kuuden päivän työviikoista on kokemusta monen kuukauden ajalta. Ei tällaiset työmäärät ole hyviä pitkään jatkuessaan, kun koko vapaa-aika menee nukkumiseen ja kotitöihin.
Tiivistetty versio tästä koko vastauksesta on viimeisessä lyhyessä kappaleessa tämän viestin lopussa, jos alkaa unihiekat mennä simmuun. Muussa tapauksessa:
"Epäilen tosin, että monet väsyvät jo nähdessään tekstiesi pituuden."
Niin no tämä on keskustelufoorumi. Itse luen keskikokoisen kirjan verran tekstiä päivässä netistä. Otin aikaa, alkuperäisen viestini lukemiseen alusta loppuun kului 40 sekuntia. Itse joudun kuuntelemaan alinomaan ihmisten täysin joutavia selostuksia arkipäiväisistä asioistaan puolikin tuntia kerralla huonolla poljennolla, vailla mitään sanomaa tai ydintä. Joka olisi tekstinä 100 sivua.
Ymmärtänet, jos minun ei juuri käy sääliksi reppanoita, jotka vapaaehtoisesti voivat lukea tai olla lukematta 40 sekunnissa lukaistavaa tekstiäni; jos siihen ei kykene, ei ymmärtäisi sisältöäkään. Monesti minäkin haluaisin mykistää liian vähäjärkiset, mutta sitäkin äänekkäämmät ihmiset jollain kaukosäätimellä, ainakin antaa heille ohjeistuksen, että tiivistävät jorinansa 30:een sanaan tai vaikka viiteentoista sekunttiin ja sitten nassu kiinni. Sellainen toiveen esittäminenkin ikävä kyllä katsottaisin netin ulkopuolella valitettavasti hyvin huonoksi käytökseksi. "Älä puhu noin pitkään, otin aikaa ja päätön jorinasi, joka ei kiinnosta ketään, kesti kokonaista 40 sekuntia. Minua alkoi kamalasti ramaista jo, kun olin kuunnellut sinua 20 sekuntia. Aivojeni snapsilasi tulvii yli äyräiden, kun sinne kaadetaan tuollaisella yli 30 sekunnin saavilla informaatiota. Voisitko kommunikoida yksittäisillä tavuilla, kerran tunnissa korkeintaan?".
Mainitsemasi pitkä virke oli kuitenkin vastaus juuri sinulle, eikä suurelle yleisölle. Minulle on melko yhdentekevää, että olenko töissä 2 tuntia vai 12 tuntia. En olisi edes kahta tuntia, vaikka siitä saisi 8 tunnin palkan, jos se työ ei miellytä. Minä en halua olla tilanteessa, jossa itsemääräämisoikeuteni menee, oikeuteni sanoa "ei" viedään pois, minua velvoitetaan tekemään tietyllä tavalla useita eri töitä, jotka edellyttäisi pariin paikkaan repeämistä yhtä aikaa. Asfalttityömaan liikenteenohjausta en edes laskisi työksi, paitsi jos sinun kuuluisi samaan aikaan tekemässä muita töitä eri paikassa ja joudut valitsemaan jonkin niistä töistä ja sitten saat haukut, kun et hoitanut muita töitä niistä annetussa aikarajoissa. Niin ja toki joudut vielä päivän päätteeksi raportoimaan töitäsi. Vapaa-ajan puolella, koska varsinainen työaika menee töiden tekoon, eikä piisaakaan. Selitykset siitä, että et yksinkertaisesti voinut, ovat turhia. "Sehän kuuluu toimenkuvaasi, katso vaikka! Se on sinun työtäsi. Sinun vastuullasi on huolehtia, että tämä toteutuu ja sinun syytäsi, jos ei toteudu. Sinä allekirjoitit tämän työsopimuksen, ei täällä ole pakko olla töissä, hait itse tänne töihin". Samanlainen tunnin mittainen valituspuhe, huolimatta siitä, onko asia täysin merkityksetön ja onko sillä teoriassa jokin pieni merkitys. Paljon helpompaa oli armeijassa alokasaikanakin kuin yhdessäkään työpaikassa. Jokainen työnantaja on jossain kohtaa maininnut eri sanoja käyttäen, että suurin piirtein "Omaa tyhmyyttäsi, kun otit tämän työn vastaan". Ei se tyhmä ole, joka tekee virheitä, vaan joka ei opi niistä. En allekirjoita enää, otan itse työnantajien neuvosta vaarin. Jos töihin menen, niin minä kirjoitan ehdot ja palkan ja työajat ja työtehtävät reunaehtoineen sopimukseen ja työnantaja allekirjoittaa ne, eikä päinvastoin.
Se työsopimus on silloin sellainen, että minulla on puristusote työnantajan kasseista, eikä päinvastoin. Ensimmäisenä onkin se, että minä vien työnantajalta/esimiehiltä työn jako- aikataulutus- valvonta- ohjaus- ja arvosteluoikeuden ja siirrän sen itselleni, jota halutessani sovellan myös heidän työhönsä. Verenpaineeni nousi 200:aan hampaat narskuen ainakin kerran päivässä joka työpaikassa, työsuhteiden alkumetrejä lukuun ottamatta. Kukaan työnantaja ei suostuisi niin huonoihin työehtoihin heidän itsensä kannalta, kuin minkä antavat työntekijöilleen, joten aiheella on turha edes spekuloida. Nykyään ei lue missään laissa eikä työsopimuksissa, mutta nähtävästi työnantajalla on päätösvalta jopa siihen, mitä ihminen kirjoittaa vapaa-ajallaan facebook-seinälleen, mitä olen uutisia lukenut.
Enkä minä näe työntekoa mitenkään pakollisena asiana elämässä, itse asiassa aika turhana omalla kohdallani. Ihmiset tekee sitä saadakseen katon päänsä päälle ja ruokaa ja jotain tavaroita. Minulla on jo noita kaikkea. Ei töissä ollessa ollut mitään sen kummempaa elintasoa kuin nyt, vaikka tein täyttä päivää. En siis edes hyötynyt tosiasiassa yhtikäs mitään infernaalisista henkisistä kärsimyksistäni.
Eli 4 tuntia töitä päivässä kuulostaa ihan yhtä huonolta kuin 8 tuntia, enkä näe kummassakaan mitään hyötyä, joka minua avittaisi elämäni tavoitteissa millään muotoa, koska minun tavoitteeni ei ole enää School-Work-Death, vaikka nuorempana yhteiskunta sen meinasikin onnistua alitajuntaani kylvämään, aivopesuhan alkaa jo päiväkodista. Se olisi sanomani tiivistettynä.