Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä...
Mikä on tuo Jumalan Sana, joka oli alussa Jumalan tykönä? Oliko se ev.lut. kirkon kirkolliskokouksen vanhempi vai uudempi käännös? Vai Saarisalon käännös? Vai oliko se King James tai peräti heprea biblica?
Alussa oli siis Sana. Voidaanko olettaa, ettei tuo sana ollut raamattu. Ehkä tuo sana oli lupaus. Ehkä se oli takuu. Voihan ihminenkin antaa sanansa takuuksi jostakin. Eri asia on pitääkö hän sen.
Mistä Jumala olisi sitten voinut antaa sanansa takeeksi? Oliko hänellä mielessä jotakin erikoista?
On kirjoitettu, että Jumala olisi aivoitellut tekevänsä ihmisen omaksi kuvaksensa. Hän teki ehkä joitakin kaavailuja asian suhteen. Eikö rakentajankin ole hyvä tehdä kustannuslaskelma, pystyykö rakentamaan valmiiksi. Uskon, että Jumalalla oli kustannusarvio ihmisen ja koko luomakunnan suhteen.
Jos kustannuslaskelman mukaan osa luomakunnasta (ihmisistä, henkiolennoista) olisi päättynyt helvettiin eli tuhoon, Jumala tuskin olisi käynyt luomistyöhönsä. Hän olisi tehnyt uuden suunnitelman ja varmistanut, että kaikki pelastuvat takuuvarmasti.
Näin hänen täytyikin tehdä, sillä olihan hänen olemuksensa RAKKAUS. Jumala teki sellaiset piirrustukset, joissa ei ole vuotokohtaa. Hän antoi sanansa, että kaikki pelastuvat, vaikka se tulikin todella kalliiksi.
Tämän sanan nojalla Jumala alkoi luomistyönsä, ja tämän sanan nojalla hän on sen kerran päättävä. Alussa oli Sana.
Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi. Hän oli sana. Hän oli vakuus. Jeesus tuli ihmiskunnalle vakuudeksi ja takuuksi siitä, että kaikki ihmiset pelastuvat.
Jeesus julisti pelastuksen sanomaa, ja hänet naulittiin ristiin. Hänen kuolemansa vahvisti sanan, jonka Jumala oli antanut koko ihmiskunnan pelastumisesta. Jeesuksen kuolema oli Jumalan testamentti. Ei mikään uusi testamentti, vaan ikivanha. Sen Jumala oli päättänyt jo ennen maailman perustamista.
Pääsiäisaamu osoitti Jumalan pitävän sanansa. Kaikki ihmiset saivat nähdä Jumalan lahjoittaman pelastuksen. Jeesus oli noussut ylöskuolleista. Hänestä oli tullut esikoinen kuoloon nukkuneiden joukossa.
Helluntaina pelastuksen armo vuodatettiin kaiken lihan päälle. Pyhä Henki sinetöi ihmiskunnan Jumalan koskemattomaksi omaisuudeksi. Jumalan iankaikkinen armo tuli nyt koettavaksi omalle tunnolle sekä ihmisten välisiin suhteisiin.
Alkoi ihmiskunnan paluumatka kohti Jumalan kirkkauden kotia. Tuhlaaja poika meni itseensä. Jumala ei ole hyljännyt luomakuntaansa (ei ihmisiä eikä enkeleitäkään. Hän on vain odottanut suunnitelmansa toteutumista. Jumala pitää sanansa, jonka hän antoi jokaisen ihmisen edestä. Pelastus on oleva kaikkien osa.
Mikä on tuo Jumalan Sana, joka oli alussa Jumalan tykönä? Oliko se ev.lut. kirkon kirkolliskokouksen vanhempi vai uudempi käännös? Vai Saarisalon käännös? Vai oliko se King James tai peräti heprea biblica?
Alussa oli siis Sana. Voidaanko olettaa, ettei tuo sana ollut raamattu. Ehkä tuo sana oli lupaus. Ehkä se oli takuu. Voihan ihminenkin antaa sanansa takuuksi jostakin. Eri asia on pitääkö hän sen.
Mistä Jumala olisi sitten voinut antaa sanansa takeeksi? Oliko hänellä mielessä jotakin erikoista?
On kirjoitettu, että Jumala olisi aivoitellut tekevänsä ihmisen omaksi kuvaksensa. Hän teki ehkä joitakin kaavailuja asian suhteen. Eikö rakentajankin ole hyvä tehdä kustannuslaskelma, pystyykö rakentamaan valmiiksi. Uskon, että Jumalalla oli kustannusarvio ihmisen ja koko luomakunnan suhteen.
Jos kustannuslaskelman mukaan osa luomakunnasta (ihmisistä, henkiolennoista) olisi päättynyt helvettiin eli tuhoon, Jumala tuskin olisi käynyt luomistyöhönsä. Hän olisi tehnyt uuden suunnitelman ja varmistanut, että kaikki pelastuvat takuuvarmasti.
Näin hänen täytyikin tehdä, sillä olihan hänen olemuksensa RAKKAUS. Jumala teki sellaiset piirrustukset, joissa ei ole vuotokohtaa. Hän antoi sanansa, että kaikki pelastuvat, vaikka se tulikin todella kalliiksi.
Tämän sanan nojalla Jumala alkoi luomistyönsä, ja tämän sanan nojalla hän on sen kerran päättävä. Alussa oli Sana.
Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi. Hän oli sana. Hän oli vakuus. Jeesus tuli ihmiskunnalle vakuudeksi ja takuuksi siitä, että kaikki ihmiset pelastuvat.
Jeesus julisti pelastuksen sanomaa, ja hänet naulittiin ristiin. Hänen kuolemansa vahvisti sanan, jonka Jumala oli antanut koko ihmiskunnan pelastumisesta. Jeesuksen kuolema oli Jumalan testamentti. Ei mikään uusi testamentti, vaan ikivanha. Sen Jumala oli päättänyt jo ennen maailman perustamista.
Pääsiäisaamu osoitti Jumalan pitävän sanansa. Kaikki ihmiset saivat nähdä Jumalan lahjoittaman pelastuksen. Jeesus oli noussut ylöskuolleista. Hänestä oli tullut esikoinen kuoloon nukkuneiden joukossa.
Helluntaina pelastuksen armo vuodatettiin kaiken lihan päälle. Pyhä Henki sinetöi ihmiskunnan Jumalan koskemattomaksi omaisuudeksi. Jumalan iankaikkinen armo tuli nyt koettavaksi omalle tunnolle sekä ihmisten välisiin suhteisiin.
Alkoi ihmiskunnan paluumatka kohti Jumalan kirkkauden kotia. Tuhlaaja poika meni itseensä. Jumala ei ole hyljännyt luomakuntaansa (ei ihmisiä eikä enkeleitäkään. Hän on vain odottanut suunnitelmansa toteutumista. Jumala pitää sanansa, jonka hän antoi jokaisen ihmisen edestä. Pelastus on oleva kaikkien osa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alussa oli sana. Paljon on vielä sanoitettavaa, sitä tehdään koko ajan, nimittäin oman elämän sanoitusta, nuotteja...Paljon on vielä pimeitä alueita jotka sanalla täytyy valaista...
kyseisessä Johanneksen evankeliumin kohdassa Sana tarkoittaa Jeesusta. Jeesus on Isän kanssa yhtä ja Sana (Jeesus) on ollut olemassa iankaikkisesti, ennen maailman luomistakin. Jumalan suunnitelmaan kuitenkin kuului, että Jeesus syntyi maailmaan ja joi sen maljan, joka Hänelle oli asetettu.
Muuan luterilainen veli tapaa käyttää lausetta: " Sana ON."
Pyhä Lisieuxin Terasa on muotoillut: "Jeesus ON, muu EI OLE."
Puhuu sanasta, mutta sisältö viestittää epäraamatullista pelastusoppia.
Raamattu antaa selvästi ymmärtää, että kaikki eivät pelastu, vaikka kaikille on mahdollisuus Jumalan puolelta annetukin.