NYT maanantaina 7.7. varusmiespalvelukseen menevät saavat toimia pioneereina, kun uskonnonvapaus astuu tunnustelevan askeleen eteenpäin Puolustusvoimissa. Tosin uudistuksen virallisen, vielä syksyllä kehitettävän ohjeistuksen on tarkoitus astua voimaan vasta tammikuussa 2015.
Eduskunnan oikeusasiamies antoi joulukuussa 2013 päätöksen, jonka mukaan kaikki, myös ev.lut. kirkkoon kuuluvat varusmiehet ja sotilaat saavat valita vapaasti, osallistuvatko uskonnollisiin hartaustilaisuuksiin ja jumalanpalveluksiin, vai osallistuvatko vaihtoehtoiseen uskonnollisesti tunnustuksettomaan ohjelmaan. Tähän asti ev.lut. kirkkoon kuuluvien on ollut pakko osallistua tunnustukselliseen uskonnonharjoitukseen ja ”kirkollisen työn” oppitunneille.
Tästä uudesta valinnan vapaudesta on tarkoitus informoida alokkaita jo nyt heinäkuussa. Oikeusasiamies myös patistaa tarjoamaan kaikille aidon ja hyvin järjestetyn vaihtoehdon uskonnollisille tilaisuuksille. Tähän asti vaihtoehtoinen ohjelma on ollut käytännössä heikonpuoleista, koska myös sen hoitovastuu on ollut sotilaspapistolla, vaikka he ovat toisaalla hartautta pitämässä.
Virallisen ohjeen mukaiset uusitut järjestelyt toteutunevat vasta tammikuussa, mutta jo nyt vuonna 2014 joukko-osastoissa kokeiltaneen uusia tapoja. Kun toiset ovat veisaamassa, kuuntelemassa urkumusiikkia ja papin saarnaa, voisi ajatella, että sen vaihtoehtoonkin voisi kuulua laulua, musiikkia ja puhetta, vaikkapa myös keskustelevasti.
Uuden asennon opettelun voi aloittaa alusta eli koko asian tiedottamisesta alokkaille. Tähän asti uskonnonvapauden toteuttamisen sekä sotilasvakuutuksen/sotilasvalan vapaan valitsemisen selostaminen on uskottu sotilaspapeille, jotka ovat tehneet sen ”kirkollisen työn” kaikille pakollisella ensimmäisellä oppitunnilla. Niinpä asiassa on tapahtunut ”kotiin päin" vetämistä, jonka tuloksena osa kirkkoon kuulumattomista on osallistunut ”perinteisiin” hartauksiin ja jumalanpalveluksiin kirkon jäseninä pakolla osallistuvien seurana.
Jos ajatellaan, miten vähän nuoret siviilissä ennen ja jälkeen varusmiesaikaansa osallistuvat kirkon jumalanpalveluksiin, on mielenkiintoista nähdä, miten porukka aidon valinnan vapauden koittaessa varusmiespalveluksessa jakaantuu uskonnollisesti tunnustuksettomaan ja tunnustukselliseen ohjelmaan. Nyt kokeilukierroksella paljon riippuu myös siitä, miten asiaa alokkaille selostetaan.
Eduskunnan oikeusasiamies antoi joulukuussa 2013 päätöksen, jonka mukaan kaikki, myös ev.lut. kirkkoon kuuluvat varusmiehet ja sotilaat saavat valita vapaasti, osallistuvatko uskonnollisiin hartaustilaisuuksiin ja jumalanpalveluksiin, vai osallistuvatko vaihtoehtoiseen uskonnollisesti tunnustuksettomaan ohjelmaan. Tähän asti ev.lut. kirkkoon kuuluvien on ollut pakko osallistua tunnustukselliseen uskonnonharjoitukseen ja ”kirkollisen työn” oppitunneille.
Tästä uudesta valinnan vapaudesta on tarkoitus informoida alokkaita jo nyt heinäkuussa. Oikeusasiamies myös patistaa tarjoamaan kaikille aidon ja hyvin järjestetyn vaihtoehdon uskonnollisille tilaisuuksille. Tähän asti vaihtoehtoinen ohjelma on ollut käytännössä heikonpuoleista, koska myös sen hoitovastuu on ollut sotilaspapistolla, vaikka he ovat toisaalla hartautta pitämässä.
Virallisen ohjeen mukaiset uusitut järjestelyt toteutunevat vasta tammikuussa, mutta jo nyt vuonna 2014 joukko-osastoissa kokeiltaneen uusia tapoja. Kun toiset ovat veisaamassa, kuuntelemassa urkumusiikkia ja papin saarnaa, voisi ajatella, että sen vaihtoehtoonkin voisi kuulua laulua, musiikkia ja puhetta, vaikkapa myös keskustelevasti.
Uuden asennon opettelun voi aloittaa alusta eli koko asian tiedottamisesta alokkaille. Tähän asti uskonnonvapauden toteuttamisen sekä sotilasvakuutuksen/sotilasvalan vapaan valitsemisen selostaminen on uskottu sotilaspapeille, jotka ovat tehneet sen ”kirkollisen työn” kaikille pakollisella ensimmäisellä oppitunnilla. Niinpä asiassa on tapahtunut ”kotiin päin" vetämistä, jonka tuloksena osa kirkkoon kuulumattomista on osallistunut ”perinteisiin” hartauksiin ja jumalanpalveluksiin kirkon jäseninä pakolla osallistuvien seurana.
Jos ajatellaan, miten vähän nuoret siviilissä ennen ja jälkeen varusmiesaikaansa osallistuvat kirkon jumalanpalveluksiin, on mielenkiintoista nähdä, miten porukka aidon valinnan vapauden koittaessa varusmiespalveluksessa jakaantuu uskonnollisesti tunnustuksettomaan ja tunnustukselliseen ohjelmaan. Nyt kokeilukierroksella paljon riippuu myös siitä, miten asiaa alokkaille selostetaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun aikaan, -88-89 vaihtoehdot kirkkoon kuulumattomille olivat hartaus tai komppanian käytävien moppaaminen, kenttähartauteen osallistuminen jotakin tykinraatoa vartioiden asennossa seisten (ei siis tarvinnut rukoilla missään vaiheessa :D) tms. rangaistusluonteinen vaihtoehto.
Muunnelmia samasta teemasta Vapariliiton tiedotteessa tänään:
Uskonnonvapaus armeijassa etenee – askel heinäkuussa, toinen tammikuussa
Uskonnonvapaus armeijassa astuu tunnustelevan askeleen eteenpäin heinäkuussa, kun varusmiespalveluksen uusi saapumiserä aloittaa 7.7. joukko-osastoissa. Valmistelussa olevan uudistuksen virallinen ohjeistus astuu voimaan Puolustusvoimissa vasta tammikuussa 2015.
Virikkeenä uudistuksille on eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös 30.12.2013: ”Myös sotilaalla on oikeus vapautua uskonnon harjoittamisesta riippumatta siitä, kuuluuko hän kirkkoon vai ei.” Kenenkään ei enää tarvitse osallistua hartauksiin eikä jumalanpalveluksiin kasarmilla, kentällä, maastossa tai paraateissa: ”Eri vaihtoehtojen tulisi olla vapaasti valittavissa niin, että kirkkoon kuuluva voi osallistua tai olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen ja vastaavasti kirkkoon kuulumaton voi valita jommankumman vaihtoehdon.”
- Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen tulee näkyä jo nyt heinäkuun saapumiserän valinnanvapaudessa, sanoo Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski. Toisaalta pidämme perusteltuna, että monivuotisen kanteluprosessin jälkeen viralliset ohjeet valmistellaan Puolustusministeriön johdolla Puolustusvoimissa huolellisesti.
- Uuden asennon ottaminen eli aidon valinnanvapauden järjestäminen kaikille vaatii myös asennemuutosta henkilöstön keskuudessa, arvioi Esa Ylikoski, joka on ollut Vapaa-ajattelijain edustajana kuultavana asian valmistelussa.
Tähän asti ev.lut. kirkkoon kuuluvien on ollut pakko osallistua uskonnonharjoitukseen ja ”kirkollisen työn” oppitunneille. Vaihtoehtoinen elämänkatsomustiedon ja etiikan ohjelma on ollut käytännössä heikonpuoleista, koska sen hoitovastuu on ollut sotilaspapistolla, joka ensisijaisesti huolehtii uskonnollisesta ohjelmasta.
Uudesta valinnan vapaudesta on tarkoitus informoida alokkaita jo heinäkuussa, vaikka ohjeet vaihtoehtoisen ohjelman järjestämisestä ja uudet ohjeet oppituntien pitämisestä annetaankin vasta syksyllä. Nyt kesällä 2014 eri joukko-osastoissa kokeiltaneen myös uudistusten erilaisia toteuttamistapoja.
- Kun toiset ovat veisaamassa, kuuntelemassa urkumusiikkia ja papin saarnaa, voisi ajatella, että sen vaihtoehtoonkin voisi kuulua laulua, musiikkia ja puhetta, vaikkapa myös keskustelevasti, vinkkaa Esa Ylikoski.
- Uudistuksen tulee näkyä myös julkisissa sotilasparaateissa, joiden televisiointi ei anna perustetta pitäytyä monisatavuotisissa perinteissä. Uuden monimuotoisuuden tulee näkyä myös kaikelle kansalle.
Vapaa-ajattelijain liitto on esittänyt myös uskonnollisen sotilasvalan ja katsomuksellisesti neutraalin sotilasvakuutuksen yhdistämistä. Esimerkin sille antaa oikeusistuimien todistajan ja tuomarin valan/vakuutuksen yhdistäminen yhdeksi ”kunnian ja omantunnon kautta ”annettavaksi vakuutukseksi.
- Puolustusvoimissa nimenä voi olla joko vala tai vakuutus, sillä on myös uskonnottomia valoja. Pääasia on, että joukkoa ei jaeta kahteen ryhmän uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Jos ”kunnian ja omantunnon kautta” annettava vakuutus riittää Puolustusvoimain ylipäällikölle eli Tasavallan presidentille, kyllä se riittää myös sotilaille, huomauttaa pääsihteeri Esa Ylikoski