Raamattu sisältää väitteitä, jotka ovat ristiriidassa tieteen ja historian kanssa.
Itse pitäisin historiaa vahvempana argumenttina raamattua vastaan, koska raamatun historiallisia virheitä on vaikeampi yrittää korjata tulkinnoilla. Esim. raamatun luomismyytistä voi helposti väännellä tulkinnoilla tieteen kanssa sopusointuisen kuvan, mutta vastaavaa on vaikea tehdä historiallisia virheitä sisältävästä Joosuan valloitusretkistä (Kaananin valloitus, Jerikon muuri ym.).
Kumpi teillä oli isompi tekijä uskosta luopumisessa, tiede vai historia ( arkeologia, tekstikritiikki)?
Itse pitäisin historiaa vahvempana argumenttina raamattua vastaan, koska raamatun historiallisia virheitä on vaikeampi yrittää korjata tulkinnoilla. Esim. raamatun luomismyytistä voi helposti väännellä tulkinnoilla tieteen kanssa sopusointuisen kuvan, mutta vastaavaa on vaikea tehdä historiallisia virheitä sisältävästä Joosuan valloitusretkistä (Kaananin valloitus, Jerikon muuri ym.).
Kumpi teillä oli isompi tekijä uskosta luopumisessa, tiede vai historia ( arkeologia, tekstikritiikki)?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vahvat tieteelliset todisteet sekä ikävät kristityt ja huonot kokemukset heistä.
Aloittaja on ajattelut vähän eri tavalla kuin minä. Uskosta luopumiseen ei vaikuttanut tiede eikä historia, vaan se, että Raamattu olikin varsin jumalaton ja epäuskottava. Myös se vaikutti, että Raamatun sanat eivät toteudu elämässä: siis kristittyjen.
Itselläni ollut vähän eri lähtökohta varmaan, koska olin nimikristitty/pakana tai ehkä ateisti koko ajan (en ennen ajatellut juuri asiaa). Onhan se raamattu pelkällä maalaisjärjellä ajateltuna jo epäuskottava.
Koska raamatun ns. "maailmallisiin" väitteisiin (eli tiede ja historia) ei voi luottaa, niin miksi luottaa edes raamatun hengellisiin & yliluonnollisiin väitteisiin, vaikka ne muuten ilmiöinä olisi totta yleisellä tasolla.
Minut kristinuskosta vieroitti lopullisesti Raamatun lukeminen. Ensinnäkin se osoitti miten ristiriitainen ja eri tekstien syntyajankohdasta riippuvainen kirjoituskokoelma Raamattu on. Sieltä saa jokainen poimittua "totuuksia" tukemaan omia mutu-käsityksiään.
Viimeinen niitti oli Johanneksen ilmestys johon Raamattu (ei suinkaan sattumalta) päättyy. Siinä kuvataan, niitä lopun aikoja, joiden odotukseen koko kristinusko perustuu. Ilmestyskirja on sairaan sadistinen kuvaus veriorgioista, joissa valitut katsovat riemuissaan "Karitsan" kanssa, kun ilmeisesti heidän naapurit, tuttavat ja jopa sukulaiset teurastetaan, heitetään tuliseen järveen yms.
Kun kristinuskoa katsoo vain yhtenä uskontona muiden joukossa, huomaa että sillä ei ole erityislaatua ja että kaikki uskonnot ovat vain arvauksia, jotka ei perustu mihinkään. Kun ei ole kriteereitä, joilla voisi päätellä onko arvannut oikein, niin koko "tuonpuoleisen" pohtimiseen ei kannata tuhlata energiaa.
Vaikea sanoa, kumpi noista. Tiivistäisin lyhyesti, että Raamatun lukeminen ajatuksen kanssa ja todellisuus - ja usko. Se oli mahdoton yhdistelmä. Kun oikein kovasti uskoo siihen Jumalaan ja sen Sanaan, ja sitten lukee Raamattua ja todellisuus on kuitenkin jotain muuta, niin seuraa ristiriita, joka vaatii ratkaisuaan.
Joku ratkaisee ristiriidan keksimällä taustatarinoita ja tekemällä siitä Jumalastaan jonkun heikon hahmon, joka kyllä pystyisi ihan kaikkeen, mutta ei vaan jotenkaan koskaan halua (vaikka Raamatussa halusikin). Minulla usko oli kai liian suurta, että olisin voinut lähteä Jumalaa uudelleenrakentamaan. Siksi se ristiriita ei kadonnut. Ennen kuin vähitellen oli avattava ne silmänsä ja nähtävä, ettei sellaista Jumalaa nyt kerta kaikkiaan tässä ole.
Kuuluin vielä muutama vuosi takaperin kirkkoon. Huomasin että joutavan rukoilun sijaan kun aloin tehdä ongelmieni eteen jotakin, sain jotakin aikaiseksi.
Heräsin myös siihen, että mielikuvitusystävät olivat lähinnä niitä lapsuuden juttuja, eivätkä siten auta minua tosielämässä.
Tarkoitukseni ei ole provosoida, mutta en vieläkään kykene ymmärtämään, kuinka aikuinen ihminen voi käyttäytyä kuin koira ja puolustaa sitä monitulkinnallista kirjaa, joista puoletkaan eivät edes päde tämän päivän kirkossa. Mennään vähän fiiliksen mukaan ja jätetään ne ikävät jutut pois...
1. Moos. 17:15-16, 20:11-12, 22:17"Jumala siunaa Abrahamin avioliiton sisarensa kanssa."
Vaan ei näy tämän päivän yhteiskunnassa. (Ei sillä että sitä tarvittaisiin)
Mutta kun puhutaan homojen oikeudesta avioliittoon, ja kaikki kiihkouskovaiset ovat kuin karhun raiskaamia.
Tai naispappeus, raamatussa ei kelvannut. Kappas kun nyt kelpaa...
Johan tuohon joutaa herätä jo muidenkin.
Taisi olla historia, eli se että raamattuun on kopioitu juttuja muista vanhemmista pakana uskonnoista.
"Kumpi teillä oli isompi tekijä uskosta luopumisessa, tiede vai historia ( arkeologia, tekstikritiikki)?"
Raamatun lukeminen kannesta kanteen oli suurin tekijä, tieteellä ja historialla ei ollut käytännössä mitään vaikutusta, ne tulivat mukaan vasta myöhemmin oltuani ateisti pari vuosikymmentä ja kiinnostuttuani uskonnoista. Nyt tiede ja historia vaikuttavat melko paljon siihen miten näen uskonnot.
Minulle ehkä suurimman yksittäisen seikan voi ilmaista näin:
"Uskovan mieli kieltää kaikki suorat todisteet kieroina".
Mikä seikka tuli aina ilmi jos keskusteli uskovan kanssa. Jos tuhannesti tutkitut ja punnitut faktat olivat ristiriidassa raamatun ja uskovan näkemysten kanssa, niin silloin faktat olivat väärässä, tietenkin. Koska raamattu ei voi koskaan olla väärässä missään asiassa, eikä tietenkään uskovan ikioma tulkintakaan siitä. Mitään muuta vaihtoehtoa ei koskaan ollut olemassa edes teoriassa.
Joten ainoaksi kysymykseksi jäi aina vain se, miten ne faktat vääristellään tai sivuutetaan, mitään keinoja kaihtamatta. Ja moinen älyllinen epärehellisyys ja ainainen törkeä valehtelu näytti niin kristallinkirkkaasti sen, mistä uskossa todellakin on kysymys. Sellaisen uskon kanssa sitä ei halua olla missään tekemisissä, jos on vähääkään kiinnostunut totuudesta. Jota Totuus-sanaa uskovat aina niin törkeästi raiskasivat.
Ja lisäksi täytyy tietenkin vielä mainita, että raamattu on typerä kokoelma naurettavan epäloogisia satuja, jotka eivät kestä alkeellistakaan kriittistä tarkastelua. Muinaisten paimentolaisten tarukokoelma täynnä satuhahmoja, myyttisiä taruolentoja ja lapsellisia sankarilegendoja. Ja itse itsensä kumoavia epäloogisia mahdottomuuksia, joita edes sillä ainaisella vääristelyllä ja valehtelulla ei millään saa uskottaviksi.
Ei kumpikaan.
Lapsesta asti on ollut selvää, että Genesis on satua.
Suurin syy on ollut raamatun lukeminen kannesta kanteen ajatuksen kanssa, tarkoituksena löytää todellinen Raamatun sanoma ja perusteet omalle uskolle.
Raamattu osoittautui niin ristiriitaiseksi tarinakokoelmaksi, että sieltä löytää perusteet melkein mille vain.
Jos jollain voi perustella yhtä hyvin niin lasten pieksämistä kuin heidän fyysistä koskemattomuuttaan, se ei kelpaa kummankaan näkökannan perusteeksi.
Raamatulla on perusteltu teokratiaa, diktatuuria ja demokratiaa, sekä naisvihaa että sukupuolten tasa-arvoa, sekä rotusortoa että sen poistamista, sekä orjuutta että sen poistamista, sekä sotimista että pasifismia ja sekä väärin uskovien kiduttamista ja polttamista rovioilla että uskonnonvapautta.
Raamatulla voi perustella ihan mitä tahansa, puolesta tai vastaan ja kuten totesit, niin sen takia se ei kelpaakaan miksikään perusteeksi millekään. Jos haluat valtaa sekä vihata, sortaa, alistaa ja nöyryyttää tiettyjä ihmisryhmiä, niin raamattu sopii siihen tarkoitukseen aivan erinomaisesti. On aina sopinut kautta historian ja siihen sitä on historian saatossa eniten käytettykin.
"Hyvät ihmiset tekevät hyviä asioita ja pahat ihmiset pahoja. Mutta jos haluat saada hyvät ihmiset tekemään pahoja asioita, niin siihen tarvitaan uskonto."
Kumpi teillä oli isompi tekijä uskosta luopumisessa, tiede vai historia ( arkeologia, tekstikritiikki)?