haluatteko lapsia?

Nainen olen ja haluan lapsia. Ekan mielellää ennen 25v ikää ja 4-5 lasta olisi haaveissa. Eikä vielä ole lapsia, mutta aikaakin tohon 25v on viä onneksi.

Olen mies, vähän alle 30v, enkä halua lapsia.

Joskus selvästi nuorempana sitä piti jotenkin automaationa että kyllä niitä lapsia pitääkin saada. Nyt vanhetessa on huomannut että aika monelta ne jää tekemättä.

Yksi tärkeä syy on myös se että pinnani on välillä todella lyhyt eikä kärsivällisyyttä löydy lainkaan. Vaikka jossain kaupassa/ravintolassa tms. kun on huutavia, itkeviä ja juoksevia lapsia niin hermo menee saman tien ja tulee luotua murhaavia katseita vanhempiin ajatuksella että "etkö nyt saata*a saa noita vitün apinoita hiljaisiksi/kuriin. En kestäisi tuollaista enkä huonoja/olemattomia yöunia lainkaan.

En haluu ko olen yhen abortin jo maksanu.

Olen nainen, vielä alle 25v, en todennäköisesti halua lapsia. Myönnän, että olen juuri siinä iässä, jossa moni vielä on tätä mieltä ja sitten kuitenkin mieli muuttuu myöhemmin.

Jotenkin minua vaan kammottaa ajatus synnyttämisestä ja sitoutumisesta siihen lapseen, pelkään myös aina pahinta (en esim. kestäisi vammaista lasta). Adoptio kuulostaisi houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Itsekkäästi myös ajattelen, etten haluaisi pilata kroppaani ja riskeerata terveyttäni ja jopa henkeänikin.

En tiedä mitä tekisin, jos löytäisin vierelleni kumppanin, joka ehdottomasti haluaa biologisia lapsia. Se olisi hyvin hankala ja harmillinen tilanne molempien kannalta, koska en tietenkään halua evätä toisilta mahdollisuutta vanhemmuuteen missään nimessä.

No teoriassa joo. Käytännössä vanha ätmi ei mitään sopivaa naista tule löytämään joten koko kysymys on ihan turha.

Tällä hetkellä en todellakaan, ehkä sitten joskus myöhemmin jos sillonkaan. Ensin kun pitäisi löytyä semmonen puolisko johon todella voi luottaa, mut semmoisen löytyminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Koska vielä pitää kiinnostuksetkin mennä yhteen... eli todennäköisyys pienenee entisestään. Joten toistaiseksi niille ei kiitos :)

ehkä ennen halusin mutten enään sisko tuli kylään jolla on pieni lapsi juuri oppinut konttaamaan on siitä vaivaa ja katsomista ei hetkeäkään voi olla rauhassa ei ehdi edes istua kun taas ollaan kiellettyä tekemässä mutta pahin oli kun rupesi vaihtamaan vaippaa onneksi oli alustoja mukana muuten olisi paskaa sängyssä ja jouduin viemään vaipat ulos roskiin että en halua enään kyllä pölypallot on kivempia ne sentään jättää rauhaan ollaan kavereita ja pallo on lemmikkini

Ikää jo 35 v., eikä lapsia ole. Alle kolmikymppisenä iski kauhea vauvakuume mutta sen jälkeen halut ovat vähentyneet kun ei oo sitä isäehdokasta löytynyt. Biologinen kello tikittää, mutta en nyt väkisinkään niitä vauvoja ala vääntämään.

Adoptiokin olisi OK.

Jos minä sen akan otan, niin kyllähän niitä se parikaan saisi tulla.
Eipä tuo mikään maailman loppu ole vaikka jää akattomaksi ja lapsettomaksikin.
Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa ja suunnitelmia riittää molempaan vaihtoehtoon.