Minkälaista olisi elää homoseksuaalina helluntailaisessa valtiossa?
Mietin tässä ...
-A-
1050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tee parannus ja anna elämäsi Jeesukselle, niin pääset homoudestasi, se ei ole synnynnäinen piirre ihmisessä, vaan synti, jonka hän on valinnut.
Niin MONET ovat vapautuneet homoudesta/lesboudesta/muista synneistä ottamalla Jeesus Kristus Vapahtajakseen.
Voisitko vastata kysymykseeni?
tarkoitatko että markku koivistokon pääsi homoudesta eroon , sillä hänestä tuli homo kun liittyi lahkoon. koivisto taitaa olla tunnetuin ns uskovainen homo
Tunnen tapauksen, että henkilö on tullut uskoon ja on jopa helluntailainen, mutta hän on tuntenut olevansa homo ihan lapsuudestaan asti. Jo varhaisnuoruudessaan hän on ihastunut poikiin, ei ole kokenut mitään vetovoimaa tyttöihin ja parhaat kaverit ovat olleetkin siksi tyttöjä. Tämä henkilö elää yksin, ollut aina sinkku ja tahtoo vilpittömästi rakastaa Jumalaa ja on aito kristitty.
Miten julmaa on tällaiselle salassa kärsivälle julistaa koko ajan tuomiota, olet syntinen, kadu ja tee parannus. Tunteet eivät ole sotilaita. (vanha venäläinen sananlasku). Jos ihminen tuntee jotain: pelkoa, iloa, surua, ihastusta, niin ei se tuomitsemisella poistu.
Ymmärrän, miltä tuntuu henkilöstä, joka kokee olevansa erilainen, mutta ei voi puhua asiasta edes kengän kärjillensä. Ajattelemattomilla tuomioilla suistatte tällaisia henkilöitä, jopa ennenaikaiseen hautaan ja päättämään päivänsä.
Tämäkin henkilö sanoi, että sama hänen mennä sinne helvettiin jo nyt kun virua tämä loppuelämä hirveän salaisuudensa kanssa.
Uskon että homoutta on kahdenlaista. Usein sen taustalla on vääriä tunnesiteitä lapsuuden ajoilta ja on myös jotain hormonaalista perää. Monesti tehokas ja pitkäkestoinen terapia auttaisi, mutta käden käänteessä ihmisen tunne-elämä ei vain heti muutu vaikka kuinka itkisi, rukoilisi ja tekisi parannusta. Kaikilla ei ole myös varoja terapiaan ja kun on rukoiltu ja kärsitty vuosikymmeniä ilman muutosta?
Eikö olisi viisaampaa kertoa tällaiselle henkilölle, että homous tai lesbous taipumuksena ole vielä synti vaan jos taipumustaan alkaa toteuttaa käytännössä. Emme me heterotkaan saa toteuttaa seksuaalisuuttamme tunteitemme mukaan.
Miksi sitä pitäisi muuttaa? Miksi ei voi olla homoseksuaali ja elää onnellista elämää rakastamansa henkilön kanssa?
Tuomitsijat tekevät homoseksuaalisten elämästä helvetin, ei homoseksuaalisuus.
Esimerkiksi Jari Sillanpää ja Jani Toivola vaikuttavat oikein tyytyväisiltä, koska ovat sinut asian kanssa ja ovat haukkujien yläpuolella muutenkin.
Samanlaista rohkeutta toivon muiltakin. Olla rohkeasti mitä on.
Enemmistö kuitenkin ovat heidän puolella.
Aina syyllistetään joka ainoasta homoitsemurhasta ihmiset, jotka pitävät homoutta vääryytenä. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan kulje kujilla ja toreilla syyllistämässä homoja, saati moralisoimassa. Asia on niin, että homoseksuaalista toimintaa toteuttava tietää itse sisimmässään tekevänsä väärin eikä voi sen kanssa elää. Osa päätyy itsemurhaan - valitettavasti.
Jo pelkästään mediaa vilkaisemalla ja "sateenkaariväen" vihamielistä hyväksynnän pakottamista seuraamalla näkee, miten suuresta syylisyyden tunteesta onkaan kyse. Ihmiset eivät itsekään voi hyväksyä homoutta itsessään oikeana ja koettavat pakottaa yhteiskunnan hyväksymään sen - aivan kuin olo sillä helpottaisi. No, ei helpota koskaan, joten sitten pitää hyväksyä vielä pahempia perversioita, jotta tulisi vähän parempi olo, kun joku vielä tekee jotain tuomittavampaa ja senkin jo yhteiskunta hyväksyy.
Uskovaista homoa ei ole olemassa. Ei ole olemassa uskovasta avionrikkojaa/murhaaja/ym. Jos ihminen elää synnissä hän ei ole uskossa. Jos ihmisellä on homoseksuaaleja taipumuksia, on hienoa, että hän on saanut Pyhältä Hengeltä voimaa vastustaa impulssejaan.
Heh, melkoista soopaa jakelet täällä.
Jos ihminen kokee olevansa erilainen, vaikka homo ja itsekin ymmärtää, että ei voi suuntautumisensa vuoksi koskaan solmia parisuhdetta ja haluaa silti elää puhdasta raamatullista elämää kristittynä, niin hänelle on varmasti ihan tarpeeksi kantamista jo siinä, että hyväksyy osansa minkä on saanut. On väärin ja julmaa kuulla, että hän on syntinen, huonompi, hyljeksittävä kuin ne joilla tätä ristiä ei ole.
Kyllä nämä henkilöt saavat kärsiä ihan tarpeekseen erilaisuudestaan. Heiltä udellaan, miksi ei ole tyttökaveria, tai poikaystävää, eikös olisi aika perustaa perhe ym. On suuri kynnys tulla kaapista ja paljastaa sukunsa keskellä, että jälkikasvua ei sitten tulekaan. Ja sitten jos vielä saa epäillä jopa taivasosuuttaan sisimmässään kun on se salainen vaiettu peikko, josta ei edes sielunhoidossa voi ottaa esille.
Tunnen erään uskovan naisen, jonka poika salasi homouttaan yli 45-vuotiaaksi. Toi kotiinsa jopa naispuolisia kavereita hämäten äitiään, jottei tämä ihmettelisi kuin ei pohjalla ole tyttöystävää. Lopulla muutti pois paikkakunnalta ja paljasti asian. Mies ei ole uskossa, mutta ymmärtääkseni herätyksessä, mutta kun äiti ei hyväksy häntä sellaisena kuin on. Hänen kai pitäisi ensin päästä eroon taipumuksestaan ja sitten alkaa etsiä pelastusta.
Näitä on ja ne ovat todella vakavia asioita jotka joutuvat niiden kanssa elämään.
Se olisi yhtä helvettiä. Sellaista kohtaloa ei toivoisi kenellekään. Ei edes itse Saatanalle.
On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Matt. 19.
Raamattu puhuu että on henkilöitä, jotka ovat syntymästään asti avioon kelpaamattomia (ovatko he homoseksuaaleja, jonkin syntymävamman vuoksi sellaisia, jotkut joutuvat eroon puolisostaan ilman omaa syytään ja eivät koe oikeudekseen avioitua ex-puolison eläessä ja ovat tavallaan joutuneet selibaattiin toisen ihmisen valinnan vuoksi). Itse olen eronneena joutunut omalta kohdalta täkin raamtun paikkaa miettimään.