http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014071018478389_uu.shtml
Kerronpa tässä oman tyttäreni kokemuksia mansikkatilalta.
Viisitoistavuotiaana tyttäreni meni ystävänsä kanssa kesätöihin mansikkatilalle. Siellä oli ruoka ollut jotain kummallista ja syömäkelvotonta. Tytöt oli sijoitettu nukkumaan navettaan, mutta pahinta oli, kuinka mansikkatilan isäntä oli kulkenut koko ajan perässä haukkuen ja nimitellen milloin miksikin, mm. "persreiäksi." Ei suomalainen tuollaista kohtelua voi, eikä tarvitse sietää.
Oma kokemukseni mansikkatilalta on seuraava.
Menin poimimaan eräälle tilalle mansikoita itseäni varten. Isäntä vei minut pellolle, jossa ei ollut ainoatakaan toista kerääjää. Kun taloon ei enää näkynyt, isäntä kävi kiinni yllättäen rintoihini. Riistäydyin irti ja pakenin isännästä kauemmas. Poimin silti ämpärini täyteen, koska en uskaltanut mennä kertomaan taloon, miksi poistuin paikalta, olin sen verran ujo silloin nuorempana.
Vein täyden ämpärini sitten punnittavaksi. Emäntä oli kattanut ulos pihassa olevalle pöydälle kahvit ja kutsui minutkin mukaan. En olis tahtonut, mutta en tohtinut kieltäytyä ja pahoittaa todella ystävällisen emännän mieltä. Paikalle oli juuri saapunut myös kyläilemään talon poika vaimonsa ja lapsensa kanssa.
Oli kyllä kilin ajatukset siinä kahvipöydässä. Nyt näin myöhemmin asiaa ajateltuani tekisin toisin. Pamauttaisin isäntää päin pläsiä ja kertoisin suureen ääneen, miten ukko yritti käpälöidä minua rähmäkäsillään.
Olin kerran Lahdessa eräällä toisella mansikkatilalla, jossa isäntä kyyditsi pellolle haukkuen poimijoita siitä, että homeiset marjat jätettiin poimimatta. Silloin jäi ämpärini melkein tyhjäksi, josta myös tuli haukut.
Ei tarvitse kysellä, miksi suomalaiset eivät viihdy mansikkapelloilla. Ulkomailta kun tullaan, niin on pakko olla, vaikka mitä tapahtuisi.
Tämä on tosi tarina lievin sanoin kerrottuna!
Kerronpa tässä oman tyttäreni kokemuksia mansikkatilalta.
Viisitoistavuotiaana tyttäreni meni ystävänsä kanssa kesätöihin mansikkatilalle. Siellä oli ruoka ollut jotain kummallista ja syömäkelvotonta. Tytöt oli sijoitettu nukkumaan navettaan, mutta pahinta oli, kuinka mansikkatilan isäntä oli kulkenut koko ajan perässä haukkuen ja nimitellen milloin miksikin, mm. "persreiäksi." Ei suomalainen tuollaista kohtelua voi, eikä tarvitse sietää.
Oma kokemukseni mansikkatilalta on seuraava.
Menin poimimaan eräälle tilalle mansikoita itseäni varten. Isäntä vei minut pellolle, jossa ei ollut ainoatakaan toista kerääjää. Kun taloon ei enää näkynyt, isäntä kävi kiinni yllättäen rintoihini. Riistäydyin irti ja pakenin isännästä kauemmas. Poimin silti ämpärini täyteen, koska en uskaltanut mennä kertomaan taloon, miksi poistuin paikalta, olin sen verran ujo silloin nuorempana.
Vein täyden ämpärini sitten punnittavaksi. Emäntä oli kattanut ulos pihassa olevalle pöydälle kahvit ja kutsui minutkin mukaan. En olis tahtonut, mutta en tohtinut kieltäytyä ja pahoittaa todella ystävällisen emännän mieltä. Paikalle oli juuri saapunut myös kyläilemään talon poika vaimonsa ja lapsensa kanssa.
Oli kyllä kilin ajatukset siinä kahvipöydässä. Nyt näin myöhemmin asiaa ajateltuani tekisin toisin. Pamauttaisin isäntää päin pläsiä ja kertoisin suureen ääneen, miten ukko yritti käpälöidä minua rähmäkäsillään.
Olin kerran Lahdessa eräällä toisella mansikkatilalla, jossa isäntä kyyditsi pellolle haukkuen poimijoita siitä, että homeiset marjat jätettiin poimimatta. Silloin jäi ämpärini melkein tyhjäksi, josta myös tuli haukut.
Ei tarvitse kysellä, miksi suomalaiset eivät viihdy mansikkapelloilla. Ulkomailta kun tullaan, niin on pakko olla, vaikka mitä tapahtuisi.
Tämä on tosi tarina lievin sanoin kerrottuna!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Monesta suomalaisesta nuoresta tai vanhemmastakaan ei yksinkertaisesti OLE poimimaan mansikoita. Mansikkatilalliset ovat tällaisesta ilmiöstä kertoneet. Poimijat oat niin laiskoja ja saamattomia ja väsähtävät ensimmäisen laatikollisen jälkeen ja valittavat "emminä jaksa". Oikeastaan kunnon poimijoita ei Suomessa taida juuri alle kuusikymppisistä löytyä.
Kyllä net isännätkin saisi katsoa peiliin ja miksei emännätkin siellä mansikkatiloilla, onhan siellä asiallisiakin yrittäjiä joitakin, mutta ahneus ja toisen hätä ja köyhyys ei saisi olla päällismäisenä
Nuorempana hain muutamana kesänä mansikka pelloille, mietin että ei se voi olla sen kummenpaa kuin hillojen poiminta. Mitään ei kuulunut koko paikoista. Mietin että ne vissiin työlistää paikallisia vain, sitten taas nää ulkomaalaiset se saa pääni niin pyörälle , mikä on se ulkomaalaiset poimiat juttu, jonkinlainen hämärä salaliitto, Ehkä mansikka tilat saavat jotain tukea siitä että ottavat ulkomaalaisia