Mihin ryhmään kuuluit n. 15-vuotiaana? Entä tällä hetkellä?

Jossain kakkosen ja kolmosen välimaastossa, ymmärrän hyvin tämän kaltaisen luokituksen. Pisteitä tippuu luultavasti siitä etten vielä yläasteaikoina käyttänyt alkoholia juuri ollenkaan.

kävin joka päivä koulussa poltin kylläkin iltaisin asuin paikkani nuoret pelattiin aina jotain jääkiekkoa jalkapalloa korista sählyä pesäpalloa välillä käytiin kalassa no nyt en enään urheile mutta mukava ja kiva tyyppi minusta tuli

6. Kiltti normi nuori joka kävi koulua, viihtyi kotona ja oli kavereita ja kävi kavereiden kanssa kotibileissä.

Samanlainen edelleen mutta nykyään ei niin kiva. Perheellinen.

1-2, vaikka en kuulu mihinkään uskontoon. Kasvatus oli vain niin tiukkaa, etten olisi edes mihjnkään päässyt vaikka kavereita oliskin ollut. Ehkä yksi syy miksi menetin kaikki kaverini teininä oli, että muut nuoret aloittivat ryyppäämisen ja eihän minua mihinkään olisi laskettu.


Totaalisyrjäytynyt paska olen edelleen. Liian kiltti tekemään rikoksia. Liian pelkuri tappaakseni itseni.

X. Koulussa viihtyvä nörtti, joka koulupäivän jälkeen hengaili kavereiden kanssa netissä.

2 tai 3. Lukion ekalla aloin käydä discoissa ja join ensihumalan. Neitsyys meni parikymppisenä.

Ryhmään 3 kuuluin 15-v ikäisenä.

15-kesäisenä: ryhmä 2. Kotona tuli nysvättyä kaikki vapaa-aika, joskin koulussa oli kavereita. En käyttänyt alkoholia tai polttanut.

Nyt (21v): ryhmä 0. Vain peruskoulun käynyt työtön paska. Muutama kaveri joita näen pari kertaa vuodessa. Aika menee kotona koneella tai pelatessa. Nykyään poltan myös tupakkaa.

Kuuluin ryhmään 4. Siihen kuului kaikki balettia tanssivat, partiossa ensikännit vetäneet hikaritytöt. Kukaan ei ihannoinut tyyliä ryhmä 5, vaan koulussa haluttiin pärjätä, saada hyvä tutkinto ja ura. En ole ikinä tuntenut henkilökohtaisesti rikollista.

15 vuotiaana kuuluin ryhmään 4...eikä tuo 5 kovin kaukana ollut. Yläaste aika oli sitä sähläämistä...sitten tuli järkeä päähän. Monet kaveriporukasta jatkoi sähläämistä, ovat nyt kuolleet, narkkareita, vankilassa jne Minulle kävi hyvin ja elän ns normihyvää elämää :)

Silloin aikoinaan 3 yleensä, nykyisin se on enemmän tai vähemmän 2.

Olin jossain 2:n ja 3:n välimaastossa.

Olin aika rauhallinen teininä, liikuin muiden mukana, mutta harvoin tuli varsinaisia kännejä otettua (oma "villi" nuoruuteni alkoi vasta opiskelujen myötä). Enemmänkin olin se, joka huolehti kaverit kotiin iltariennoista. Muut aloittelivat seurustelua, minä taisin olla liian epävarma itsestäni, jotta olisin uskaltanut päästää tuolloin ketään lähelleni.

Kotikaupungissani oli tuota vitosryhmää kyllä. En koskaan liikkunut noissa porukoissa, mutta olivat samalla luokalla ja tiet erosivat lopullisesti peruskoulun jälkeen. Ei vaikuttanut omaan elämääni oikeastaan muuten kuin tiesin, etten halua samanlaista elämää ja koin heidän valintansa hyvin surulliseksi. Monen elämä on joko jo päättynyt, vankilan kautta sosiaalituille tms. (Oltiin teinejä 90-luvulla)

Eräs noista pahoista pojista oli aikanaan kiinnostunut minusta ja häneen tutustuin astetta enemmän. Hän ei ollut sisältä paha, vaikka tekikin rikoksia, väärinkäytti alkoholia jne. Minua kohtaan hän oli jopa herttainen. Nykyään hän on uskossa ja elää hyvinkin nuhteettomasti, mutta nuoruuden toilailut ovat vaikuttaneet sen verran, että koulut jäi käymättä ja työllistyminen nykyään on äärimmäisen vaikeaa. Toivon hänen saavan vielä mahdollisuuden hyvään elämään.

Minä en ole lähelläkään yhtään noista ryhmistä. Tykkäsin käydä koulua ja siellä minulla oli muutama kaveri, joiden kanssa oltiin välitunneilla ja kerran pari vuodessa saatoin käydä jonkun kotona kylässä koulun jälkeen. Muuten viihdyin kotona kirjojen ja eläinten kanssa (ei ollut nettiä eikä kännyköitä) eikä minulla ollut vähäisintäkään halua viettää aikaa muiden ikäisteni kanssa. Viihdyin itsekseni niin hyvin, että jotkut katsoivat asiakseen moittia minua sanomalla, että eivät ne pojat tule kotoa hakemaan. Outo tokaisu, en vieläkään oikein ymmärrä, miten minun olisi pitänyt siihen suhtautua.

Yläasteella luokkakaverit alkoivat metelöidä luokkabileistä, joista silloin tällöin vietiin juhlijoita vatsahuuhteluun, ja yhtenä syksynä Suuri Juttu oli kesällä käyty rippileiri. Kuuntelin juttuja miettien lähinnä, oliko tuo kaikki siis ollut jotenkin kivaa. Muiden hauskanpito vaikutti minusta silkalta tarpeettomalta porukassa räkättämiseltä ja ihmissuhdepelien kömpelöltä pelailemiselta.

Yhteydenpito muihin loppui kunkin koulun päättymiseen. Kävin kerran Koulukaverit-sivustolla katsomassa, keitä siellä oli: muutama sosiaalisempi tyttö ja pari nörttipoikaa, jotka kaikki olivat hankkineet opistokoulutuksen, menneet naimisiin kerran tai kaksi, hankkineet lapsia ja olivat tavallisissa konttoritöissä ja vastaavissa.

Olen aina ollut sinkku, eivätkä pojat tosiaan ole käyneet kotoa hakemassa. Eipä se minua haittaa, olen rakennellut elämästäni pitkälti juuri sellaista kuin olen aina halunnutkin.

Kait se tohon 5 kategoriaan menisi, tosin keskiarvo pysyi 8.8:na, kun en jostain syystä sitten huonompaan pysty. Väkivalta
oli minusta silloin pelottavaa. Koko ajan joku hakattiin ja koskaan ei tiennyt olenko se kenties minä. Toi nyt 15-vuotiaana pikkurikosten teko oli 'elämän suola' ;) vanhempana (yli 25) rikosten tekeminen on vähän säälittävää, kun eihän se rahallisesti
kannata ja ne ketkä jäävät niitä rikoksia tekemään, on heillä yleensä hieman päässä vikaa. Pidän tosin rankasta menosta, en jaksaisi elää tylsää elämää, kun pääsee mesoamaan jonkun toisten rikoksista, se nyt vaan on rentouttavaa. Minut opetettiin kotona ei kunnioittamaan lakia, koska vaarini oli hovioikeuden tuomari ja ei sellaisilla ole tapana suhtautua pikkurikoksiin kuin lähinnä vitsinä ja nauraa poliisille aina kun ehtii. Poliisille nauravat kaikki lakimiehet, jotka olen tavannut, tyhmiä kuin saapas kun ovat. En tee rikoksia, vaikka myyn mitä tahansa, en mitään laitonta, koska se ei kannata taloudellisesti, eikä muutenkaan. En tiedä mitä tapahtui muille teinipikkurikollisille, jotka tunsin. Tunnen yhden joka oli nuorisorikollinen (hc) ja joutui vankilaan, tuli ulos, eikä koskaan enään tehnyt rikoksia ja alkoi taksikuskiksi, se on fiksua. Väkivalta ilman syytä on tyhmintä mitä tiedän...
Siis olen nainen.

Lähinnä 2. Yritin kyllä tustustua oma ikäisiin mutta ne oli aina niin, vasten mielisiä. Ja alkoivat heti vittuilla tai eivät reakoineet muka mitenkään. En kyllä tykännyt olla kotonakaan paskaa aikaa oli se nyt parempi. En kuulunut mihinkään ryhmään, pohdin luontaisesti paljon moraali filosofiaa mutta en kyllä koskaan mitenkään ole ollut uskova, älykäs ateisti, vanhemmat ei ole uskovia mutta aina oleet niin etäisiä että ne luulee vieläkin että olen joku uskova.

En tiedä miksisi en saanut kavereita, ehkä minulla ei vaan ole karismaa. Lisäksi sen ikäset jotai 12-15 liikkuu aina jossain jenkissä jossa on yksi isompia ja pari muutta jottka nuolee sitä, jututkin niin tyhmiä, minusta ei vain ollut kai mielistelemään jotain kovaajätkää. Olen aika immuuni ryhmä paineelle enkä varmaan ees tajunnut rikkovani joitain teini hierarkioita, joku kuitenkin olemuksessani sai tyypit pahalle päälle ja aloin vältellä, en usko että jäin paljoa paitsi mistään.

4 ja osittain 5 kohtaakin. Nuorena varastelin vaatteita ja koruja joita annoin tytöille ja tytöt oli innoissaan. Oli minulla nuorena tyttöystäviä mutta sitten kun lopetin rikokset niin tytötkin häipyi muiden seuraan.

En mihinkään nuista, lopetin koulut kesken, mutta en ollut mikään rikollinen, vaan menin oppisopimuksella töihin.

3), paitsi sillä erotuksella, että kaveriporukkani oli ns. luuseriporukka, eikä ikinä juotu alkoholia. Paljon vietettiin kuitenkin yhdessä aikaa, enkä juuri homehtunut kotona.

Nykyään ehkä jotain 2) n ja 3)n väliltä.

15 vuotiaana taisi olla se 2 , joskus 18-vuotiaana alkoi se 3.
Ryhmien 4ja 5 en ollut tekemisissä.

15-vuotiaana ryhmä 4, mulla oli 2 hyvää kaveria ja hengattiin aina kolmistaan ei oltu suurissa porukoissa koskaan. Koulussa meni siis hyvin ja kerran kuussa juotiin alkoholia jos oli vaikka disco järjestetty. Aika samalla lailla menee nykyään, koulu vaan vaihtunut työksi.
Oli meidän luokalla ryhmä 5, mutta en ollut tekemisissä. Nykyään niillä sama homma jatkuu, alkoa, huumeita ja työttömyys.

Kyllä niitä nössöjäkin elää toimeentulotuellä palkansaajien varoilla loisena.

Varmaan itselläkin menee tonne 2:n ja 3:n väliin.

Käytännössä alle 18v teininä en juonut ollenkaan, en käynyt missään riennoissa tai juhlissa, mutta ihan en tohon kakkosryhmään itseäni lue sen takia että oli pari hyvää kaveria joiden kanssa sitä aikaa tuli vietettyä. Vähän sellainen pieni nörttiporukka siis.

Oikeastaan tota selkeää 5. ryhmää ei kovin rajussa muodossa kotipaikkakunnalla ollut. Oli kyllä muutamia vähän ongelmallisia nuoria... Pikkurikollisia jotka näpistelivät, joivat ja polttelivat kannabista, yms.

Se paras lapsuuden kaveri, ja vieläkin se paras kaverini, vielä nuorena ala-aste ikäisenä hengaili muutaman tyypin kanssa, joiden voisi katsoa kuuluvan tohon 5. ryhmään. Mutta siirtyi sitten lähinnä viettämään sitä aikaa minun ja muutaman muun kaverin kanssa. Joskus olen miettinyt että tein tavallaan pienen karhunpalveluksen - Loppujen lopuksi kaverilleni olisi voinut parempi hengailla niiden menevämpien ja tulevaisuuden jännämiesten / rikollisten kanssa, joiden kanssa oli jonkun verran tekemisissä ennen kaveruuttaa minun kanssani. Niissä piireissä olisi ehkä toisella tavalla saattanut tavata tyttöjä/naisia, ja oppia muutenkin hieman erilaiseksi jännämieheksi kuin minun seurassani nörttäillessä. Tavallaan minulla oli siis kaveriini huono vaikutus. Ei vaan sillä tavalla kuin yleensä ajatellaan, vaan juuri päinvastoin. :)

Elämänkokemusta on sittemmin tullut lisää, mutta mihinkään ei ole juuri muuttunut tuo ajanviettoni tai kaveripiirini. Edelleen muutaman kaverin kanssa tulee aikaa vietettyä. Ennen kaikkea sen parhaan kaverin kanssa, silloin kun ei tule vietettyä aikaa ihan vaan itsekseen.

Kavereita oli, mutta vapaa-aikana oltiin omassa porukassa eikä ulkona. Varmaan meitä pidettiin hikarinörtteinä vaikkei oikeasti sitä oltu. Meillä päin muiden kanssa ulos meno olisi automaattisesti tarkoittanut myös ryyppäämistä ja polttamista (3-kategoria puuttui), eikä sellainen kiinnostanut.

Nykyään kaikilla on laajahkot sosiaaliset piirit ja vähintään amk-tason koulutus. Osa naimisissa, osa seurustelee, osa sinkkuja.