Gallup: Onko pahaa olemassa?

No eipä ole, siis persoonallista pahaa.

Ihminen tunnetusti osaa olla myös paha. Ihminen torjuu itsessään kokemaansa pahaa kurmoottamalla naapuriaan. Kyse on myös kyvystä pysyä kohtuudessa.
Vihakin on hyvä ja välttämätön tunne, että voisi puolustaa itseään, kuitenkin vain kohtuuteen saakka.

Minä en ainakaan ole koskaan havainnut mitään "pahaa" muussa mielessä kuin huonoissa ihmiskohtaloissa ja vääristyneissä persoonallisuuksissa (tämä on sitä ihmisen sisältä tulevaa pahaa).

En ole havainnut mitään paholaista, joka viettelisi minua muuhun kuin geenieni määräämiin vietteihin. Uskon tässä tapauksessa enempi geeneihini ja kokemuksiini kuin paholaiseen.

Tietysti voi olla, että paholainen on niin pirun kiero, etten ole häntä vielä olkapäälläni huomannut.

Lopulta maailmassa mikään muu ei ole todellista kuin rakkaus.

Pahasta/pahuudesta on jokaisella ihmisellä oma subjektiivinen kokemus, mutta mikään teko sinällään ei ole sen enempää paha kuin hyväkään. Pahoiksi tai hyviksi teot muuttuvat vasta sitten, kun joku ne sellaisiksi määrittelee- ja teko voi olla yhtä aikaa sekä hyvä että paha, määrittelijästä riippuen. Mitään itsenäistä pahaa, paholaista, ei nähdäkseni ole.

vajavaisuutta eli Jumalan puutetta ihmisten sydämissä. Jumalan tunteminen on samaa kuin iankaikkinen elämä, (Jh.17:3). Ja kadotus on sen vastakohta eli tietämättömyys Jumalasta. Mutta "he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi." (Jh.6:45).

Eläinlajit ovat elinkelpoisia jos riittävän monet yksilöt toimivat tavalla joka on edullinen koko populaation kehityksen kannalta.

Ihmisen elinkelpoisuus on monimutkaista koska terve kilpailu muiden eläinlajien kanssa ei enää toimi. Kelpoisuus määräytyy maapallon voimavarojen ja lajin sisäisten tekijöiden perusteella. Lajille edullinen on 'hyvää', epäedullinen 'pahaa'.

Yhteiskunta määrittelee mikä on milloinkin hyvää ja mikä pahaa. Päättääkö yhteiskunnassa sotilasjuntta, paavi vai demokraattinen enemmistö ja perustuvatko päätökset tosiasioihin vai johonkin muuhun onkin sitten jo toinen juttu.

On olemassa vain hyviä tekoja ja pahoja tekoja. Ei ole mitään yleistä "pahaa" joka tekisi pahoja tekoja sen enempää mitään yleistä "hyvää" joka tekisi hyviä tekoja

Tottakai on pahaa/pahuutta olemassa, sitten on vielä tämän lisäksi perverssiä pahaa/pahuutta, eli sairaasta mielestä/mielistä lähtöisin olevaa
brutaalia ja primitiivistä pahaa/pahuutta.
Ja näiden lisäksi on vielä pahuuden korkein muoto
olemassa, eli sadistista pahaa/pahuutta, joka näkyy myös tänäpäivänä monissa sodissa ja useissa väkivaltaisissa teoissa. Ja myös noissa henkisen väkivallan teoissa se on usein yhtenä osana jonkun muun motiivin/perussyyn rinnalla. Siis, kyllä on paljon pahuutta ja monenmonta pahaa sekä löytyy myöskin itse kaiken pahuus. Joka valitetttavasti joskus asuu jossakin ihmisessä, ja/tai samanhenkisessä ihmisjoukossa/ryhmässä, ja jopa ehkä kokonaisessa kansakunnassa, ja siitä on näyttöä/todisteita historian monisataa sivuisilla veren värjäämillä lehdillä.

eli kuinka höpöjä mä voinkaan kysellä

Uskovaiset ovat pahoja. Näyttöä löytyy.

Paha ja pahuus on mielestäni olemassa vain tekoina joita ihmiset tekevät. Ei se mistään sisä- tai ulkopuolelta tule, eikä se minnekään mene.

Kun etsitään "alkuperäistä" pahaa hukutaan jonnekin sanojen ja tunteiden verkkoon, jossa ei enää erota oliko ensin muna vai kana. Ajatellaan nyt vaikka että mies rakastuu toiseen naiseen ja jättää vaimonsa. Vaimon kannalta mies on paha, kun hylkää. Toisen naisen kannalta mies on hyvä, kun rakastaa. Miten voi sama teko olla yhdelle hyvä ja toiselle paha? Onko muka olemassa jonkinlainen absoluuttinen totuus jokaisesta teosta, jokaisesta asiasta, jokaisesta olennosta ovatko he hyviä vai pahoja?

Entä kun me ryöstöviljelemme maan ja sade saa multakerroksen liikkumaan ja tulee mutavyöry, onko se vyöry jonkin absoluuttisen pahan aikaansaannoksia? Olimmeko me pahoja kun yritimme saada syödäksemme?

Uskoisin että aika harva ihminen loppujenlopuksi tekee jotakin pahaa vain silkkaa saatanallisuuttaan, sillä yleensähän yhden paha on toisen hyvä. Ihmiset pyrkivät tekemään sellaisia asioita joista he jotenkin hyötyvät, ts. minkä he kokevat hyvänä. Pelkälle pahuudelle perustuva inhimillinen toiminta romahtaisi tuotapikaa maan tasalle.

Ihminen tavanomaisessa tilassaan on pelkkä eläin, jolle tyypillistä on pyrkiä pidentämään itsensä ja sukunsa elämää. Koska meillä on sen verran aivokapasiteettia että voimme tehdä about mitä mielimme, niin näiden normaalia säilytysvaistojen yllyttäminä teemme asioita joita tämä planeetta ei kestä, tai joista lajimme jäsenet joutuvat kärsimään. Jos minun henk.koht. pitäisi asettaa vastakkain ihmislaji ja Maa, niin katsoisin että ihmislajia on varaa harventaa, mutta Maata ei ole varaa menettää. Meitä voi olla vähemmän, mutta jos meillä ei ole missä olla, niin... Olenko paha, kun ajattelen näin? Onhan hirveintä pahuutta toivoa että 5/6 ihmisistä heittäisi veivinsä...

Kaikki on suhteellista myös maailmassa ilmenevä pahuus, se on paikallista, aikaan ja paikkaan, tilanteeseen, ryhmään tai yksilöön kohdistuvaa, osuvaa ja osittaista, ei koskaan ehdotonta tai ikuista koko maailman kannalta. Itsekkäänä olentona ihminen pitää pahana kaikkea sitä mikä hänen itsensä kannalta on epämiellyttävää ja vastenmielistä ja toisaalta ihmisen toiveiden ja haaveiden tielle asettuminen on "pahaa" puhumattakaan fyysisestä tuskasta. Paha on myös opettajamme (sodat/ei koskaan enää) ja paha on hyvän puutetta kokemus on osoittanut sen, persoonallisen pahan(Saatana)olemassaolo on epäselvä asia,ehkä paha on Korkeimman luomistöiden negaatioita, Korkein ei luo pahaa ihminen sen luo, Korkein sallii pahuutta jos näin ei olisi ihminen voisi vaatia henkilökohtaista vapautusta vastuustaan joka hänellä on virheistään(pahuudesta).