Isä meidän

Isä meidän rukouksessa sanotaan, että tulisi rukoilla meidän Isää (Jumalaa). Joku voi ajatella, että voiko rukoilla pelkästään Isää ilman Jeesuksen nimeä. Raamattu antaa tähän vastauksen:

Kol 3:17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Raamatun opetus on, että kaikki mikä tehdään sanalla tai työllä, tehkää se Herran Jeesuksen nimessä ja kautta Isälle. Totta kai jos joku rukoilee pelkästään Isää, niin Jumala kuulee rukouksen, mutta Hän haluaa ohjata ja johdattaa jokaisen uskovan uskon kasvun kautta rukoilemaan Isää Herran Jeesuksen nimessä. Seuraavaksi käsittelen Isä meidän rukouksessa olevia pääkohtia, joita Herra Jeesus opetti kuuluvan rukoukseen.

Ei ole vain tärkeää tietää missä nimessä rukoillaan, vaan todella tärkeää on tietää miten rukoillaan Jumalaa.

Ennen Isä meidän rukousta Herra Jeesus sanoi:

Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

Rukous ei saisi olla tyhjän hokemista, eikä sanataituruutta, vaan sydämestä lähtevä Jumalan lapsen rukous Isälle Herran Jeesuksen nimessä. Jumala tietää mitä me tarvitsemme ennen kuin anomme Häneltä, mutta silti saamme anoa ja rukoilla Jumalaa.

En usko, että Isä meidän rukous on annettu kuin kaavaksi, jonka mukaan aina tulee rukoilla sanatarkasti, vaan Isä meidän rukous osoittaa asioita, jotka ovat tärkeitä kun rukouksia tuodaan Jumalalle. Mutta totta kai myös Isä meidän rukousta voidaan rukoilla sanasta sanaan, kunhan muistaa sen, että Jumalaa voi rukoilla myös muissa asioissa, joista Isä meidän rukous ei mainitse.

Kun rukoilemme Isää Herran Jeesuksen nimessä, niin sen tulisi sisältää seuraavia asioita.

... näin rukoilen joka päivä, aamuin ja illoin, näin päivitän Jumalalle henkistä tilaani , kiitos Jumalalle tästä rukouksesta ... Aamen.

Rukouksessa käydään läpi juuri ne tärkeät asiat, joita Jumala meiltä odottaakin saavansa.

1950-60 lukujen vaihteessa vielä kouluissa pidettiin aamuhartaudet joka aamu kun tunnit alkoivat, samoin ruokarukous kun ruokailu alkoi. Raamunmukainen moraali opetettiin lapsille. jotenkin se oli niin luonnollista. Ei silti kaikista tullut uskovia, mutta siemen oli kylvetty, että erottaa hyvän ja pahan toisistaan.
Kuinkas on asiat nyt?

Minua opetettiin pienenä rukoilemaan iltarukous heti kun aloin kävellä ja puhua. Setäni aina muistelee tarinaa minusta pienenä, joskus 5v ikäisenä. Olimme vuotta vanhemman sisareni kanssa hoidossa ja yökylässä tätimme luona ja sitten tuli iltarukouksen aika.
Heillä oli kuulemma naurussa pitelemistä kun minä aloin rukoilla, koska luettelin pitkät listat varjeltavaa, kuten autot tuolla kadulla, katuvalot ja kaikki pihalelut ym. minä pyysin kyllä kerralla ja kunnolla kaikille tasapuolisesti siunausta ja varjellusta :)

Täytyy sanoa että jos itse kuulisin lapsen suusta tuon, niin en tiedä kestäiskö pokka kuunnella kauaa, vai pitäskö mennä vessaan nauraan. Kyllä ne täti ja setä vaan kuulemma tirsku mut jakso loppuun saakka olla polvillaan siinä sängyn vieressa.

Sinulla hyviä muistoja lapsuudestasi. Ainakin lapsen rukous on aitoa ja sitä Jumala rakastaa.
Minä kysyin pikkusiskolta( ikää useita vuosia) eräänä iltana vuosikymmeniä sitten, että entä iltarukous, joko rukoilit? Tämä tokaisi:' olisit sanonut aikaisemmin.' Ikään kuin aina pitäisi muistuttaa, sillä tiesi kyllä kun olin opettanut hänelle rukouksen.
Kyllä muistoja liittyy rukoilemiseenkin meillä kaikilla varmaan.

Aiemmin nekin lapset, joita ei kotona opetettu rukoilemaan, oppivat alkeet uskonasioista ja Raamatusta juuri koulun ansiosta. Nyt koulu varustaa juuri päinvastaiseen toimintaan. Ikävä kyllä.

Ensimmäinen toteutunut rukous oli, kun menin toiselle luokalle kouluun 1968. En oppinut lukemaan kuin toiset, toiset jo lukivat suoraan ja minä vain tavasin. Eräänä iltana kun kävin nukkumaan, oli minulla aapinen käsissäni ja itkien sitä tavasin ja sitten kyynelissäni aloin rukoilemaan Jeesuksen puoleen että hän antaisi minun oppia lukemaan. Aamulla kun heräsin, ilokseni huomasin että osasin lukea suoraan. Voi kuinka iloinen olin. Tunnilla en meinannut malttaa että minun vuoro tulisi lukea tuo luku läksy ... Sitten kolmannelle luokalle mennessä, oli koulujen yhteinen kirkko ja sinne piti kirjoittaa rukous joka oli toteutunut ja minä kirjoitin tämän lukemaan oppimis rukouksen. Kolme parasta, luettiin sitten tuolla kirkossa ääneen ja yksi noista rukouksista oli minun, Herra vahisti näin vielä tuota rukous vastausta.
Kunnia ja Kiitos Herralle!
Jumala Siunatkoon Teitä Kaikkia!
Aamen.

Ihana todistus Jumalan voimasta. Kiitos siitä.

Niin on tosi ihana.

Kun saisi lapset rukoilemaan ja luottamaan Jumalaan. Tietämään, mikä merkitys Jeesuksella Kristuksella on ihmisen elämässä.

Minä ja moni muu rukoilee eikä parannu tai saa apua koko elämänsä aikana!

Minun 10-15 vuoden aikaiset rukoukset ja avunpyynnöt erinlaisissa elämän perusasioissa kyllä näyttää menevän sinne Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen ja Pyhänhengen mappi ö.hön tai silppuriin ! Katovat jonnekin pieru tai vesi saharaan.

Aina syyllistetään minua että jokin on minussa vikana tai esteenä jne... kun joltain uskovalta kysyy, vaikka epätäydellisiä ollaan elämän loppuunasti.

Saarnamiehet ja evlut kirkko veivät rahat, uskoontulon myötä meni vanhat ystävät ja myöhemmin työpaikka, talous, terveys, naiset kartaa kun on köyhä ja ei ole korttia ja autoa ja normaalia palkkatyötä. Samoin uskovat karttaa kun on köyhä ja työtön, nyt vielä fyyisesti hajalla ja uupunut, jne...

Kaikenlisäksi ole ns. "v.2014 kerettiläinen" haraoppinen !
Kauniita sanoja tapakohteliaisuutta olen uskovissa tavannut, en muuta. Minua kartetaan.
Kun en ole tarpeeksi patmoslainen tai elämän sanalainen jotta annan korvausrahat heille, en tarpeeksi hellari, evlut , pelastusarmeijalainen, vapaakirkollinen, icej kannattaja, kansanlähetys, babtisti, jehovan todista, mormooni, Yeshualainen, en kuulemma ole tarpeeksi juutalainen, messiaanien juutalainen, en ole oikea kuulemma Israelilaisten uskossa ja Israelin Jumalaan uskova, Jumalan seurakuntalainen, tai joidenkin muiden vanhempien kotikokousta pitävien mielestä, en ole tarpeeksi sitä taikka tätä.

En saa kokouksissa sanottua kuulemma mitään oikein ja raamatullisesti tai osaa missään tulkita raamattua oikein, tälläkin palstalla olen KTS kirjoittajan mielestä väärässä ja muillakin palstoilla esim; joku Teuvo Suni raamattu palstalla. Joka paikassa joku jyrää tai saa aikaan pahan ja surullisen mielen minulle ja he saa minut painettua alas ja arvottomaksi luuseri uskovaksi.
jne...

Väsyttää, en jaksa enään yrittää mitään.

Tuon Isä meidän rukous on lausuttu monet monet kerrat.

Ehkä Isä "meidän" onkin vai teidän eikä minun? Olen ehkä tehnyt Pyhänhengen pilkkaa tai jotain kamalaa jota ei saa anteeksi, eikä armo ja anteeksiantamusta enään ole , en tiedä.

t: ö-luokan luuseri uskova

Rakas ö-luokan luuseri.
Vielä 10 v. sitten olisin ollut samaa mieltä kanssasi, mutta kun tuli aika niin asiat muuttui. Jumalalla on oma aikansa kaikelle. Kun hän haluaa meistä palvelijoitaan, niin mennään ahdingon läpi.
Minulle tuli kapina myöskin kun en ns.normaalia elää saanut millään aikaiseksi. Olipa asia mikä tahansa, niin omituisia vastuksia aina. Koko elämän ajan, viisikymmentä vuotta. Niin erikoisia, etten edes voinut puhua kenellekään. Mistä aloittaisin ja mihin lopettaisin kun elämä kokonaan omiruisia osumia, sairautta, läheisten kummallisuuksia, kateutta ja panettelua minua kohtaan, joka vain hyvällä lähestyin.

Mutta sitten Jumala vastasi kun kyselin, että mitä syntiä en saa anteeksi, että miksi minulla on tällaista. En jaksa enää taistella. Tuli sana, että seesteinen kausi on tulossa, minä olen sinun kanssasi kaikissa vaikeuksissa, vaikka et näekään minua.

Hyvä ystävä. Jaksa vielä ja kysele sinäkin, Jumala vastaa.
Sinulla on tehtävä tulossa.

Siunausta ö-luuserille.