Raamatun mukaan Paavalissa asusteli Saatanan henkivallan enkeli eli demoni. Ei siis mikään eloton puinen "piikki lihassa", kuten väärentäjät asian antavat ymmärtää. Raamatun kielessä "liha" tarkoittaakin ihmisen mieltä ja haluja sillä "lihan teot" ovat ilmeiset.
Siksi Paavali joutui päivittäin mielensä koitokseen pimeyden henkivalvojen kanssa, kuten hän kirjeissään tunnustaa:
"Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa."
"Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi."
Siksi Paavali joutui päivittäin mielensä koitokseen pimeyden henkivalvojen kanssa, kuten hän kirjeissään tunnustaa:
"Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa."
"Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juuri noin olen sen ymmärtänyt.
Mielestäsi TS on oikeassa tässäkin asiassa.
Ihminenhän biologisen olentona on ainoastaan "astia" jossa tietoisuus/"Itse" asustaa. Ihmisessä voi olla useampiakin tietoisuuksia yhtäaikaa taistelemassa keskenään?
Ettekö lue Raamattua?
>>Ihmisessä voi olla useampiakin tietoisuuksia yhtäaikaa taistelemassa keskenään?>>
Niinhän se näyttää olevan. Paavalin rooli ei ollut paljon Iskariotin roolia parempi tässä Piplian kosmisessa näytelmässä. Jumala tarvitsi petturin pojalleen, ja valmisti Juudaksen sitä varten.
Jumala tarvitsi myös näennäiskäännynnäisen fariseuksen tähän juonenkulkuunsa, ja käänsi Saulus Tarsolaisen mielestä osan seuraamaan Iesusta, mutta jätti kuitenkin osan hänen mielestään ylpeäksi farisealaiseksi, egon synnin valtaan. Ja kas tällä tavalla Jumala repi Paavalia kappaleiksi sisältä päin:
"Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen." - Room. 7:15
Kun ottaa huomioon koko Paavalin elämän, ja varsinkin tuon surkean elämän loppuvaiheet, niin eipä kyllä kateeksi käy.
http://holyangels.com/apostles/img16.png
Mutta tämä verenhimoinen taivaallinen kirjailija - Jahve - vaatii makaabeeriin tarinaansa paljon kärsimystä ja kuolemaa, eihän se muuten miltään tuntuisikaan! Sitä se on ollut Raamatun alkulehdiltä saakka, uhreja ja verenvuodatusta. Ja kuten John the Revelator meille kirjoittaa, tulee tämä näytelmä vielä huipentumaan aivan ultimaaliseen väkivaltaan:
"Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten". - Ilmestys 19:17, 18
Tässä sitten sivussa kulkee myös mukava rinnakkaisjuoni, joka on UT:n kirjoituksissa (ja sen jälkeenkin) kasvanut kasvamistaan: ikuinen helvetintuli kaikille niille, jotka eivät alistu tämän taivaallisen mielipuolen käskyvaltaan!
No niin, taisin eksyä jo melko kauas tämän ketjun aiheesta, mutta kerrankos sitä innostuu...
Olet näköjään ystävystynyt sisäisten demoniesi kanssa, koska tuollaisia kirjoittelet.
Mitä mieltä muuten olet, temmattiinko Paavali ufon kyytiin "kolmanteen taivaaseen" ja oliko se jonkinlainen ruumiistairtaantumiskokemus, joka ei ole kristinuskon mukaista ollenkaan, sellaiset harha-aistimukset siis?
>>Olet näköjään ystävystynyt sisäisten demoniesi kanssa, koska tuollaisia kirjoittelet.>>
En ole ystävystynyt koskaan kenenkään kanssa. Demoneilla ei ole sellaisia tarpeita.
>>Mitä mieltä muuten olet, temmattiinko Paavali ufon kyytiin "kolmanteen taivaaseen">>
Ei temmattu ufojen kyytiin eikä muuhunkaan kyytiin. Kuten juuri edellisessä viestissäni toin esiin, Paavalia kidutettiin ja sen päätteeksi hänet mestattiin Neron aikana. Hän kuoli siis miekkaan maan päällä, häntä ei temmattu taivaaseen.
Tällaiset tempaamiset ja kolmannet taivaat olivat Paavalin hellimiä kuvitelmia ajalta, jolloin hän vielä luuli olevansa Suuri Jumalan edessä. Lisäksi hänen korinttilaiset kilpailijansa kehuskelivat julkisesti omilla näyillään, joten täytyihän Paavalin toki pistää paremmaksi ja luritella omat päänsä näyt heille vastineeksi.
Kuitenkin, kun aika siinä sitten kului, alkoi Paavalille itselleenkin hiljalleen valjeta tilanteensa ankeus. Hän näki vaikeuksiensa lisääntyvän vääjäämättä eikä Jeesusta ilmaantunut häntä auttamaan, joten loppunsa lähestyessä tämä apostoli alkoikin kirjoittaa aivan toisenlaista virttä itselleen kuin aikaisemmin:
"Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut." - 2. Tim. 4:6
Tämä on aivan päinvastainen (ja realistisempi) skenaario kuin Paavalin aiemmin uhoamat julistukset, esimerkiksi tämä tässä:
"Meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin" - 1. Tess. 4:17