"Väitös: Jehovan todistajista eronneilla krapulaidentiteettiä
Jehovan todistajista eronneet varjelevat riippumattomuuttaan, sanoo liikkeestä eronneiden kokemuksia väitöskirjassaan tutkinut Seija Ronimus. Autoritäärisestä uskontokunnasta lähteminen on hänen mukaansa usein pitkä ja vaikea kokemus, johon voi liittyä myös voimakasta sosiaalista häpeää.
- Jotkut uskonnolliset liikkeet ovat sellaisia, että eronneilta kysytään miten ihmeessä tulit koskaan liittyneeksi. Monikaan ei tunnu hämmästelevän sitä miksi liikkeestä lähdettiin. Vaikka moni eronnut yleensä oli itselleen eron jälleen armollinen ja ymmärsi Jehovan todistajiin liittymisen taustalla olleen yksinäisyyttä ja muita elämäntilanteeseen liittyviä syitä, liikkeeseen kuulumista saatettiin varsinkin nuoruudessa nolostella, Turun yliopistossa väitellyt Ronimus sanoo.
Hän käyttää tutkimuksessaan eron jälkeisestä häpeästä muun muassa ilmaisua krapulaidentiteetti. Krapulan tunne liittyi Ronimuksen haastattelemilla 20 entisellä Jehovan todistajalla myös huijatuksi tulemisen kokemukseen."
http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/vaitos-jehovan-todistajista-eronneilla-krapulaidentiteettia/
Onneksi ajan myötä, kun on eronnut järjestöstä, ennemmin tai myöhemmin tulee suuri helpotuksen ja vapauden tunne päällimmäiseksi: "Minä selvisin pois siitä lahkosta, jesss!!!! Nyt muodostan maailmankatsomukseni ilman tiedon sensurointia ja mielenhallintakeinojen uhriksi joutumista! Jesss!!!!" Itse en häpeä menneisyyttäni, vaan olen iloinen ja ylpeä siitä, että jaksoin ponnistella pois ansasta uuteen ihanaan elämään!
Jehovan todistajista eronneet varjelevat riippumattomuuttaan, sanoo liikkeestä eronneiden kokemuksia väitöskirjassaan tutkinut Seija Ronimus. Autoritäärisestä uskontokunnasta lähteminen on hänen mukaansa usein pitkä ja vaikea kokemus, johon voi liittyä myös voimakasta sosiaalista häpeää.
- Jotkut uskonnolliset liikkeet ovat sellaisia, että eronneilta kysytään miten ihmeessä tulit koskaan liittyneeksi. Monikaan ei tunnu hämmästelevän sitä miksi liikkeestä lähdettiin. Vaikka moni eronnut yleensä oli itselleen eron jälleen armollinen ja ymmärsi Jehovan todistajiin liittymisen taustalla olleen yksinäisyyttä ja muita elämäntilanteeseen liittyviä syitä, liikkeeseen kuulumista saatettiin varsinkin nuoruudessa nolostella, Turun yliopistossa väitellyt Ronimus sanoo.
Hän käyttää tutkimuksessaan eron jälkeisestä häpeästä muun muassa ilmaisua krapulaidentiteetti. Krapulan tunne liittyi Ronimuksen haastattelemilla 20 entisellä Jehovan todistajalla myös huijatuksi tulemisen kokemukseen."
http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/vaitos-jehovan-todistajista-eronneilla-krapulaidentiteettia/
Onneksi ajan myötä, kun on eronnut järjestöstä, ennemmin tai myöhemmin tulee suuri helpotuksen ja vapauden tunne päällimmäiseksi: "Minä selvisin pois siitä lahkosta, jesss!!!! Nyt muodostan maailmankatsomukseni ilman tiedon sensurointia ja mielenhallintakeinojen uhriksi joutumista! Jesss!!!!" Itse en häpeä menneisyyttäni, vaan olen iloinen ja ylpeä siitä, että jaksoin ponnistella pois ansasta uuteen ihanaan elämään!
Vastaukset 6
Vanhimmat
joo,kyl EROKRAPULASTA yleensä selvitään.
vaik olis ollu 30 vee avioskin,
kun aikaa kuluu,
saa ittellen järkeiltyä et
kylhän se NÄIN onparasta,
onhan se exä niin s*tanan tyhymäkin,
ei sen kans olis enää jaksanu joka pv asiosta vääntää...
ollaan vapaa uuven ja viksun piparin perään, jåå-å...
Tuo tutkimustulos pitää kutinsa, sillä häpeä on joillakin monesti jo systeemissä ollessa, saatika kun siitä pääsee eroon, sitä jaksoa elämässään ei ilolla muista.
Ei sitä aikaa tosissaan ilolla muistele! Kaikki se mustavalkoisuus ja sosiaalinen paine ja suorituskeskeisyys. Ja kaikki muut oli muka Panettelijan puolella paitsi todistajat.
Aina kun ajetaan valtakunnansalin ohi lapset alkaa kiljumaan: "Eiii...tulee huonoja muistoja...se tylsyys ja ne kaikki väärät opetukset! " Tosta olin tosi yllättynyt, että ne muistelee myös niitä vääriä opetuksia.
Sen sijaan kun mennään nykyään muihin tilaisuuksiin, joissa lapset onkin muuten ihanasti huomioitu, lapset tulee mielellään. Ja onkin niissä tilaisuuksissa lapsille pelit ja leikit ja omat laulut, on videoita, on syömistäkin usein. Ei puhettakaan siitä tyylistä miten lasten piti nököttää kuin pikkuaikuiset valtakunnan salilla ja esivalvoja mulkoili ja tuli huomauttelemaan, jos lähti ääntä muka liikaa.
Kyllä mua alkoi silloin todistajana pikku hiljaa enemmän ja enemmän hävettää ne alati vaihtuvat ,paikkansa pitämättömät maailmanlopun ennustelut ja muut oudot opetukset ja ns maailmallisten haukkuminen ja koulutuskielteisyys ym. Mut kun pääsin pois, ei se mennyt varsinaisesti enää hävetä, oonhan siitä eronnut ja irtaantunut mutta pahoja muistoja kyllä nousee välillä mieleen.
Lähtemistä voisi kuvata myös Jehovantodistajuudesta valmistumiseksi. Pidemmän oppimäärän lahkokoulu.
Hah ha haa...toi oli hyvä! Mä oon kyl niin valmistunut! :D
Just näin...J.t-lahko juotti humalaan mielenhallinnan ja aivopesun keinoin. Kestää aikansa, että siitä selviää ja aluks on krapula. Onneks lopussa kiitos seisoo ja vapaus aivopesusta on ihanaa. Karttakoot mokomat...kukapa niitten aivopestyjen seurassa viihtyisikään, kun on itse jo vapautunut.