Hylätty - miten jaksan tästä eteenpäin

Hei,

On totta ettei aiemmasta yliopistotutkinnosta ole pääsykokeissa hyötyä useinkaan. Se riippuu vähän millä alalla olet toiminut.

Itse kävin valmennuskurssin ja meitä oli monta muutakin jo yhden tutkinnon tehneitä siellä kielitieteilijöistä diplomi-insinööreihin, samalla kurssilla itseni lisäksi ainakin viisi kappaletta. Valmennuskurssilla emme opetelleet vain vastaustekniikkaa, vaan se auttaa myös ulkomuistamaan kun kuulee luentoja ja tajuaa, mitä kompia tehtävissä on, kun tekee harjoitustehtäviä. Itsekin tein varmaan noin 50 harjoitustehtävää ennen koetta ja neljä harjoituskoetta.

Itse pääsin nyt, hain toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla pistemäärä oli jotain 43 tms.

Ongelmana lienee kohdallasi se, että vaikka osasit asiat omasta mielestäni "erityisen hyvin", et osannut asioita hyvin kuitenkaan muihin verrattuna. Valmennuskurssilaiset ovat harjoitelleet vastaustekniikkaa, nopeaa käsinkirjoittamista (et varmaan väitöskirjaa käsin kirjoita??), ulkomuistia, keskustelleet asioista keskenään yms. Eivät toki kaikki, mutta se ryhmä, joka valmennuskurssia kävi tosissaan.

Kiinnostaisi myös tietää montako kertaa luit kirjat ja opettelitko lakilistat ulkoa? Itse luin noin 6 kertaa kaikki kirjat eri tyyleillä ja pänttäsin lakilistoja sanasta sanaan.
Entäs otitko vapaata hakeaksesi?

Nyt sinun pitäisi myöntää tappio: on ihan normaalia että ekalla kerralla on huonot pisteet. Olet ehkä ollut liian ylpeällä mielellä hakemassa, valitettavasti muun alan yliopistotutkinto ei kehitä niitä taitoja, joita oikiksessa tarvitaan. Olet todennäköisesti yliarvioinut oman osaamisen suhteessa muihin. Se on normaalia. Nyt tarvitaan seuraavaksi nöyryyttä.

En usko, että pelkkä vastaustekniikan puuttuminen vie sinulta mistään tehtävästä 8 pistettä. Se on pikemminkin toisin päin: jos vastaustekniikka on kunnossa, voit saada sen yli 6 pistettä tms. Olet laittanut asiat joko asian vierestä tai unohtanut oleellisia pikkusanoja välistä poies. Itsekin tein samoin ekalla kerralla.

Jos haluat päästä oikeasti, mietit ensinnäkin miksi haluat oikikseen? Jos sinulla on jo yksi tutkinto ja mahdollisuus töihin, miksi menisit enää oikikseen?

Jos päätät hakea, nielet ylpeytesi siitä mitä olet aiemmin tehnyt. Kaikki ovat pääsykokeissa samalla viivalla etkä saa lisäpisteitä vaikka olisit itse presidentti. Menet valmennuskurssille ja luet täysipäiväisesti heti huhtikuun alusta lähtien. Et opiskele mitään muuta päälle.

Oletko nyt ihan tosissasi tuon häpeän kanssa? Suurin osa hakijoistahan ei tuonne pääse ja se on ihan normaalia. Itse pääsin tasan 48 pisteellä ensi yrittämällä sisään, eli hieman tuuriakin oli mukana. Minullakin on akateeminen tausta, tosin gradu valmistui vasta nyt keväällä. En häpeä saamaani pistemäärää vaikka pääaineenani on tähän saakka ollut yritysjuridiikka (KTM). Pääsykoekysymykset ja vastaustekniikka vain ovat sen verran erilaisia kuin yliopiston tenteissä että niihin vastaaminen täsmällisesti vaatii paljon harjoitustehtäviä. Valmennuskurssia en minäkään käynyt kun en töiltäni ehtinyt mutta on se näköjään tosiasia että niistä on hyötyä kokeessa menestymisen kannalta.

Et siis ole osaamaton ja taitamaton, kuten varmaan havaitset kun luet oman tekstisi, mutta veikkaan että juurikin tuo akateemisesta maailmasta omaksuttu ajattelutapa on aiheuttanut sen, että olet painottanut vastauksissasi eri asioita kuin mitä tiedekunta on katsonut olennaiseksi. Mitä tulee epäselviin vastauksiin, niin siihen syyllistyin itsekin ja se johtunee todennäköisesti vain jännityksestä.

Miten päästä ylös suosta? Ensinnäkin sinuna miettisin uudestaan, onko uusi tutkinto todellakin se mitä haluat tehdä. Jos lähdet uuteen yritykseen ensi vuonna, tarvitset tuplasti enemmän motivaatiota. Toiseksi hyväksy se että pääsykokeet eivät mittaa älykkyyttä vaan tekniikkaa. Pelkästään hyvällä muistillakaan ei pärjää.

Tsemppiä ja hyvää kesää!

Ja tällä myös yksi edellisiä komppaava. Itsellä myös suoritteilla toinen tutkinto, kaupallinen sellainen, ja nyt pääsin kuitenkin stadiin. Sisällä on varmasti paljon henkilöitä, jotka eivät ole yhtä akateemisia tai fiksun oloisia kuin sinä. Lippu korkealle vaan! Pääsykoe ei ole mikään viisauden tai lahjakkuuden mittari (puuttumatta edellisten määritelmiin). Ylimielisiä paskantärkeilijöitä mahtuu sinne myös:)

Komppailen. Itselläni maisteri valtiotieteistä ja hain nyt sisään toista kertaa. Paikka tuli. Ensimmäisellä kerralla meni penkin alle - luulin, että älykkyydestä ja tutkinnosta olisi apua - EI OLE. Se on se perslihastyö mikä vie voittoon. Ja ennenkaikkea nöyryys.
Nyt meni huikeasti yli rajan ja lentämällä sisään. Mitä tein toisin? Otin 2,5kk töistä vapaata. Luin koko päivän. Kävin valmennuskurssin. Tein tehtäviä. Harjoitin vastaustekniikkaa. Rakensin kirjat päähäni ulkoa tukisanoilla niin, että mitä tahansa voisi kysyä ja osaan vastata. Tajusin tällä kierroksella sen, että oikkiksene pitää vastata kuin vastaisi idiootille. Jokainen asia on kirjoitettava erilliseksi lauseeksi ja yksinkertaiseen muotoon. Valtiotieteissä sellaiselle naurettaisiin pain naamaa. Mutta nyt onkin kyseessä oikeistiede. Vain faktoilla on väliä. Sen tajuamiseen meni se vuosi.
Kannattaa hakea uudestaan! Häpeä pois ja sen tilalle nöyryys. Itse jouduin nöyrtymään, keräsin itseni kasaan ja pistin kaikkeni peliin. Tein saman työn minkä tein aikoinaan valtsikaan. JA kun sain hyväksytty -paperin nyt käsiini, ja näin pisteeni, ei tehty työ tuntunut mitenkään pahalta.
Nöyryys. Siitä se lähtee. Se on se, mikä puuttuu meiltä jotka on jo menestyneet akateemisesti. Mutta oikiksen sisäänpääsykoe ei armahda. Se ei ole millään tavoin akateemisesti hyvä tai erinomainen. Siinä pitää palata ala-aste tasolle ja kirjoittaa niin yksinkertaisesti kaikki kun voit. Jokainen lause auki:

Aurinko on keltainen. Aurinko lämmittää. Aurinko on mukava. Auringosta saa valoa.

Tuntuu typerältä, mutta sieltä ne pisteet tulee.

Aineistossa on vielä tärkeämpää tajuta se, että esim. valtiotieteissä aineistotehtävissä on vain keskityttävä siihen nousemiseen seuraavalle tasolle, ja mitä ajattelet tästä. Oikeustieteissä pisteitä saattaa tippua jo siitä, että toistat vain sitä mitä aineistossa on - että tajuat ottaa esille ne asiat, jotka merkitsevät aineistossa.

Tuntuu typerältä - I know.

Nöyryys. Siitä se lähtee. Ensi vuonna uusi yritys!!

Häpeä on tunne. Se haalistuu itsestään, kun alat puuhailla vaikka sen väikkärin parissa.

Jos jostain syystä pyrit vielä toisen kerran oikikseen, ota nöyrempi asenne. Siellä ei itsenäistä teorian kehittelyä tarvita, vaan faktoja pääsykoekirjoista.

Onneksi jatkossa vaikeutuu tämä tupla, jopa tripla tutkintojen suorittaminen. TUntuu pahalta lukea tuollaista yllä olevaa paatosta, kun on jo tutkintoa ja tohtorin miekkakin ainakin melkein hallussa.

Ala ei varmaankaan ole sinulle tarkoitettu jos noin penkin alle luiskahti tohtorilta ...

"Suoraan sanottuna musta tuntuu, että akateemisesta taustastani oli enemmän haittaa kuin hyötyä."

Suoraan sanottuna minustakin tuntuu, että akateemisesta taustastasi oli uudessa tilanteessa pelkkää haittaa, koska se sai sinut luulemaan, että menet sillä oikikseen.

Oikiksen pääsykokeessa ei akateemista taustaa kysytä. Riittää kun on ylioppilas ja on nöyrästi opiskellut pääsykoekirjat niin maan perusteellisesti. Ylimieliset tohtoriopiskelijat karsitaan pois, kuten näit.

mitä märisette. sain rolloon yli 60p ja EN päässyt sisään.

Minullakin on maisterin tutkinto tehtynä ja työkokemusta, myös yliopistosta, ihan riittävästi. Ikääkin on niin paljon että olen samaa ikäluokkaa kuin joidenkin kanssaopiskelijoiden vanhemmat! Luin sillä periaatteella, että lähden samalta viivalta liikkeelle kuin muutkin hakijat. Tiesin, että lukemisen määrä, omaksumiskyky ja rautaiset hermot ratkaisevat. Ulkoluvultakaan ei voi välttyä ja asiat on osattava juuri niinkuin ne pääsykoekirjoissa on ilmaistu. En hetkeäkään ajatellut, enkä ajattele nytkään, että olisin mitenkään paremmassa asemassa kuin nuoremmat tai että olisin pääsykokeen suhteen yhtään heitä viisaampi. Päinvastoin, minun piti päästä pääskoepisteiden perusteella sisään eikä maisterintutkinnosta saanut lisäpisteitä.

Pääsykokeeseen luin todella paljon, mutta valmennuskurssia en ottanut. Katsoin aikaisempia, eri yliopistojen pääsykokeita ja opettelin vastaustekniikan niistä. Voin sanoa, etten eläessäni ole lukenut niin paljon ja niin tosissaan kuin oikeustieteellisen pääsykokeeseen. Nöyryys kannatti, sillä pääsin kirkkaasti ensimmäisellä hakukerralla sisään. Aikaisemmasta tutkinnosta on etua vasta kun oikikseen on päässyt sisään, mutta oikeustiede on hyvin erilaista verrattuna muihin tieteenaloihin. Minulla oli ensimmäisenä vuonna vaikeuksia saada aivoja oikis-moodiin, teoreettinen pohja ja koko ajattelumalli tuntui niin erilaiselta.

Tahdon tällä kertoa, että oikikseen pääseminen edellyttää ajattelutavan muutosta. Kyllä siinä pääsykokeessa joiltain osin mitataan oikeudellista ajattelua, mutta se on niin erilaista kuin mitä "poikkeuksellisen itsenäinen teorian kehittely" on jollain muulla tieteenalalla. Kannustaisin viestiketjun aloittajaa hakemaan ensi vuonna uudestaan jos oikeustiede todella kiinnostaa. Varmasti sinulla rahkeet riittää, koska pystyt omaksumaan suuria tietomääriä. Teorioiden pyörittelijänä opit varmasti uudenlaisen teoreettisen lähestymistavan, mitä oikeustieteiden opiskelu vaatii. Avoimessa voi ottaa tuntumaa oikeudelliseen ajatteluun. Oikikseen pääse vain lukemalla ja kaikki tosissaan olevat lukevat yhtä paljon ja ovat yhtä hyviä, olivat sitten suoraan lukiosta tai maisterin tutkinnon tehneitä. Pääsykokeen tuloksissa erot ovat hyvin pieniä.

Sinulla on kuitenkin jo tutkinto ja ilmeisesti teet vielä jatkotutkintoakin, niin sinulla on asiat hyvin ja voit hakea oikikseen vaikka miten monta kertaa, ilman mitään kiirettä. Pahimman kolauksen hylkäävä kirje on aiheuttanut vain ylpeydellesi. Ylpeys maistuu pahalle, mutta kun ylpeyden nielee niin sen pahan maun saa pois ja pystyy kasvamaan ja oppimaan virheistään.

ei sinne runoilemalla sisään pääse, ei todellakaan. Vain kirjan tiedoilla on väliä. Mitäs tota itkemään, ensi vuonna uudestaan.