Happikatoa Itämeressä, Suomen luonto vakavasti uhattuna

Suomen satoihin tuhansiin järviin, lampiin ja jokiin, laskeen (liekö määrä tiedossa?) kymmeniätuhansia suo-ojia ihan vapaasti.
Ojat ovat peräisin 60/70 luvun villeiltä suo-ojitus kausilta. Kaikki Suomen vesistöistä laskevat vedet päätyvät viimein mereen.
Suo-ojituksen vaikutukset näkyvät merissä.
Maa- ja metsätalousministeriöstä, samoin kuin ympäristöministeriöstä, on yhteyksiä "vihreän rahan" teollisuuteen.

Kukapa haluaisi astua suuren rahan varpaille ja vaatia, että suo-ojien päitä ruvettaisiin sulkemaan ja varustamaan ojat maajättöalueilla, jotka suodattaisivat ja vähentäisivät ojien aiheuttamia vesistökuormituksia?

Näistä Suomen vesistöihin ympäristökuormitusta ja suorainaista tuhoa aiheuttavien ojien valtavasta määrästä saa jonkinlaisen kuvan, kun avaa minkä tahansa maastokartan allaolevasta linkistä (kansalaisen karttapaikka).
Suomesta on vaikea löytää suota, joka ei olisi ojitettu.
Suo-ojien kautta kulkeutuva kaikista hienojakoisin aines päätyy lopulta mereen.

Surkuhupaisaa, näpertelen saostuskaivoa pienelle mökille, jossa olen vain kesäviikonloppuisin. Eikä mökillä ole sähköjä.
Muutaman sadan metrin päähän järven rantaa valuu suo-oja. Kesän aikana sen eteen järveen tulee usean aarin liete- ja höttölautta, jonka kevätjäät vievät pois.

Eipä tarvitseisi minkäänlaista mittaria, kumpi kuormittaa järveä enemmän, minä vai tuo suo-oja.
Ja noita ojia tulee omaan järveenikin useita. Ihan vapaasti saavat valuttaa ravinnepitoiset vetensä. Mahdollisesti niissä on myös metsälannoitusjäämiä?