Ja jäljelle jäi enää.....

Pettymysten pettymys. Ei minkaanlaista itsekuria.

Toisaalta kun kaapin alle itse vielä virittää tulet, niin jossain vaiheessa täytyy valita savustamisen tai ravustamisen väliltä...

No, onneksi vielä satuolennoista joulupukki jäi jäljelle... ja ehkä muutama keiju, tonttu ja saunapeikko..


-------------------------------------------
Tulen ulos "kaapista"!
Kirjoittanut: K.K.Korhonen 10.10.2004 klo 12.40


Kun hieman tuohduksissani tulin antaneeksi tuolle sekopäälle City-Keskustan kunnallisvaaliehdokkaalle linkin, joka paljasti oikean henkilöllisyyteni, mikä lienee nyt jo monen tiedossa, voin sen näin lähtiäisikseni kertoa niillekin, jotka eivät ole tulleet sitä huomamaan. Näin varsinkin siksi, kun tuo sekopää vastoin parempaa tietoaan näkyy puhuttelevan minua edelleen väärillä henkilötiedoilla.

Olen siis Jorma Korhonen. Rupesin esiintymään täällä nimellä K.K.Korhonen siksi, että on olemassa minua paljon tunnetumpi kirjoittaja, toimittaja Jorma Korhonen, joka on vuosikymmenten ajan kirjoittanut Helsingin Sanomiin mainioita reportaaseja Pohjois-Suomesta. Tässä nimessähän on vain ensimmäisen etunimen alkukirjaimen siirtymä aakkosissa yhtä sijaa taaemmaksi!

Kaikki muu, mitä olen itsestäni kertonut, on totta. Sotilasarvoltani olen kapteeni, kauan jo evp. En siis sen korkeampi sotilas, mikä jokaiselle YK-muistelmani täällä lukeneelle oli kai selvää, sillä kävihän niistä ilmi, että Golanilla palvelemani viimeisen YK-komennuksen aikana olin jo evp ja tuolloin kapteeni.

Sotilasurani eteni ali- ja toimiupseerina suurin piirtein siten, kuin alla olevasta linkistä (jossa tosin on pari painovirhettä) ilmenee. Onhan tuo curriculum vitae hieman puutteellinen mm. koulutustiedoiltani, mutta väliäkö noilla tässä. Kahlasin kersantista kapteeniksi seitsemän ylennyksen kautta, sillä vänrikin arvoisena (joka oli pitkään res.arvoni) en palvellut, kun minut ylennettiin suoraan sotilasmestarista luutnantiksi.

Kun historiamme ensimmäiset neljä toimiupseeria ylennettiin 1.3.1979 kapteeneiksi, minulla oli ilo olla yksi neljästä yli 5000 jäsenen toimiupseerikunnassa. Se on parempi saavutus kuin olla esim. yksi yli kahdestakymmenestä kenraalista 3000 jäsenen upseerikunnassa! Jos tuollainen tapahtui kohdallani esimiesten erehdyksestä eikä ansioistani, niin eivät nuo esimiehet ole kehdanneet erehdystään tunnustaa.

Toimiupseerien ammattikunta muuttui jo kauan sitten opistoupseereiksi ja nyt valmistuu vain upseereita. Kaikki maavoimien upseerit aloittavat nyt opintonsa entisessä Päällystöopistossa, nykyisessä Maasotakoulussa Lappeenrannassa ja jatkavat sitten eri käytännön vaiheiden ja eri oppilaitosten, mm. entisen Kadettikoulun kautta sotatieteen maistereiksi ja pisimmälle menevät Sotakorkeakoulun kautta tohtoreiksi.

Vanhalle kaksijakoiselle järjestelmälle ei ollut enää perusteita, kun jo kauan lähes kaikki opistoupseeritkin ovat olleet ylioppilaita ja useimmat myös varusmiesaikaisia reservin upseereita. Minähän pääsin käymään RUK:n vasta ylikersanttina ollessani, kun koulupohjani ei varusmiesaikanani riittänyt RUK:uun pääsemiseksi helsinkiläisessä kesäkuun saapumiserässä, jossa on aina eniten ylioppilaita.

Sotilasurani alkoi Jääkäripataljoona 2:n (myöhemmän Uudenmaan Jääkäripataljoonan) kenttäkouluttajana ja eteni monien joukko-osastojen ja monien erilaisten töiden kautta Pääesikuntaan, jossa viimeinen työni oli puolustusvoimien koko toimiupseerikunnan virkaurasuunnittelu ja –ohjaaminen. Sitä ennen olin toiminut runsaat kolme vuotta puolustusvoimiemme ensimmäisenä päätoimisena henkilöstöhallinnon opettajana uudessa sotilasopetuslaitoksessa Esikuntakoulussa, jossa viimeiseksi toimin mestarikurssin johtajana.

Sotilasurani jälkeen palvelin siis vielä lähes 18 vuotta – pois luettuna 15 kk. Golanilla – Valion pääkonttorilla, ensin 1981-84 pääkonttorin konttoripalvelujen esimiehenä, ja sitten 1985-98 keskushallinnon isännöitsijänä, jossa tehtävässäni vastuihini kuuluivat kaikki keskushallinnon alaiset kiinteistöt Suomessa, niiden kunnossapito ja hoito ja monet muut palvelutoiminnot. Vaativa posti, jonka vuotuinen budjetti oli loppuvuosina yli 50 miljoonaa ”mummon markkaa”.

Jos pidin palvelustani puolustusvoimissa ja koen olevani ennen muuta sotilas, myös suomalaisten talonpoikien omistama Valio oli hyvä ja mieluinen palveluspaikka. Siellä vallitsi erinomaisen hyvä henki. Tulin myös tuntemaan monia hallintoneuvoston ja hallituksen jäseniä, meijereitään edustavia maidontuottaja-talonpoikia, hienoja ihmisiä kaikki, monet heistä merkittäviä kunnallispoliitikkojakin kotikunnissaan.

Niin kauan, kuin Valio oli Meijerien Keskusosuusliike (ennen kuin siitä tuli Oy) sen vuotuinen osuuskunnan kokous pidettiin aina Kansallisteatterissa. Sain vetää tuon tilaisuuden käytännön järjestelyjä lähemmäs kymmenen kertaa. Osuuskuntakokouksen ja sen jälkeisten päivällisten ja illanistujaisten tiimoilta tutustuin myös lukuisiin meijereitään edustaviin maakunnan miehiin ja naisiin. Monet heistä tiesin keskustalaisiksi. Viisasta, vakaata väkeä, kovin toisenlaisia, kuin täällä esiintyvä City-Keskustan kunnallisvaaliehdokas ja monet saittikepulaiset!

Kirjoittaminen on ollut usein paitsi työhöni kuuluvaa myös harrastukseni. Olen kirjoitellut nimellä ja nimimerkillä myös moniin lehtiin monista eri asioista. Historianharrastukseni laajennuttua olen kirjoitellut pääasiassa historiasta, kuten myös nyt tuossa Sinibaretti-lehdessä (linkki).

Politiikasta en ole kirjoitellut koskaan aikaisemmin, kun en ole siitä varsinkaan puoluepolitiittisesti juuri ollenkaan kiinnostunut. Aikanaan sotilasammattikuntani luottamustoimissa – mm. liittoni hallituksessa – ollessani saatoin ammattilehdissä ja myös muualla julkisuudessa esittää poliittisluontoisiakin kannanottoja sillä pieteetillä, mikä sotilaalle oli pakollinen.

Muutamia vuosia sitten kirjoitin myös ”muistelmani” ei ihan tavanomaisesta elämästäni. Eri vaiheiden kautta (olen niistä maininnut) ne lopulta kulkeutuivat Päällystöliiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämään perinnekeräyskilpailuun, missä voitin niillä pääpalkinnon.

Näin olen nyt läksiäisikseni tullut lopullisesti ”ulos kaapista”, jottei City-Keskustan ehdokkaankaan tarvitse puhua minusta muunnettua totuutta eikä kenenkään tarvitse syyttää minua ”puskasta ampujaksi”, jos vielä tänne joskus palaan, kuten toivon voivani tehdä. Luultavasti silloinkin esiinnyn tällä nimelläni, jonka olen rekisteröinyt tänne, ja jota – ja monien saittikepulaisten luuloista poiketen vain sitä – olen viime aikoina käyttänyt.

Tässä linkki Sinibaretti-lehden numeroon 4/2004, jossa minut esitellään. Klikkaa riviä ”Jorma Korhoselta uusi sarja jatkokertomuksena SB-lehdessä”:

http://www.sinibarettiliitto.fi/lehti/4_04/index2.htm