Ammatinvalintakysymyshän tämä on.
Mielestäni 99% tälle palstalle kommentoivista on järkyttävän epäsopivia alalleen, jossa on kysymys HOIVAN ja IHMISARVON antamisesta. Te vain valitatte täälle?
Jär-kyt-tä-vää!
Mielestäni 99% tälle palstalle kommentoivista on järkyttävän epäsopivia alalleen, jossa on kysymys HOIVAN ja IHMISARVON antamisesta. Te vain valitatte täälle?
Jär-kyt-tä-vää!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luulotauti on pahasta. Minkähän alan ammattilaisten LUULET täällä kirjoittavan?
Työ kuin työ. Siitä saa palkan. En kylläkään juuri työstä valita, enkä vie ajatustakaan työstä kotiini, se helpottaa jaksamisessa.
Et vai vie ajatuksia kotiin.Kyllä mää vien ja paljon.Se ei tee musta hyvää hoitajaa,vaan päin vastoin,mutta minkäs sille teen.Usein työpäivän jälkeen ajatukset pyörri paljon vielä työasipissa.Kerro mulle ihmeessä kuinka pääset työasioista eroon kun työaika on päättynyt.
Pitkä työkokemus ja ammattitaito auttaa paljon asiassa.
Mulla on 30v hoitoalan kokemus ja silti tulee työasiat vapaalle.Se johtuu mielestäni siitä että töitä on liikaa.Työaika ei riitä töitten tekemiseen,joka päivä jää jotain tekemättä,kirjallisia hommia yms.riittämättömyyden tunne..se on jatkuvaa.Omasta mielestäni olen oikealla alalla,haluan tehdä työtäni sydämellä,en pelkästään leipätyönä niinkuin useammat nuoret,ei kaikki.Kuka nyt tälle alalle enää nykyään haluaa kun palkkakin on niin pieni vastuuseen nähden.Kohta tänne tulee halpatyövoimaa thaaimaalaisia,itänaapureista jne.
Samoin mulla kolkyt vuotta tulee täyteen vuoden päästä. Ole ollut töiissä erikoissairaanhoidossa pää-asiassa, vanhustenhoidossa jne. Silloin kun opiskelin ammattiin tahti oli toinen, ehti tekemään jotain kunnolla. Nyt ei.
Olen kuitenkin pääätänyt että olen työmuurahainen, ne on mut jotka päättää tämän työn luonteen ja tahdin. Riittää että teen parhaani, siinä on yhdelle pienelle hoitajalle riittämiin. Mitä en pysty muuttamaan, siitä en murehia kanna. Pidän työstäni edelleen näiden vuosien jälkeen ja saan siitä tyydytystäkin.Erittäin harvoin työt tulevat enää mukanani kotiin.
Sun ja teidän kaltaisia aidosti ihailen, jos pitää paikkansa kirjoitus, että yli 30 vuotta hoitoalalla ja suhtautuu työhönsä ja potilaisiin lempeydellä.:) Ei todellakaan tietoa vanhusten hoitotyön käytännöistä, mutta yhtä usein kun olen eritoten mielessäni jurnuttanut Suomen vanhustenhoidon epäkohtia, aivan yhtä usein olen kokenut iloa ja kiitollisuutta, että parhaat sairaanhoitajat ja lähihoitajat hoitavat läheisiäni. Luulen, että hoitotyötä tekevien ei pitäisi ottaa ainakaan itseensä nettikeskustelumölinästä mikä on luettavissa tarpeettomaksi sanahelinäksi tai urpoiluksi kaiketi useimmiten, _koska_ mitä todelliseen = reaaliseen elämään TODELLISUUTEEN tulee, EI suurin osa informaatiosta mitä ihminen netistä voi lukea ja lukee, vastaa mitään todellisuutta.
Mun ongelma on varmaan se, että mun on vaikea olla empaattinen internetissä anonyymille, sori.:) Omasta mielestäni kirjoittamiseni on järjen käyttöä tässä kontekstissa, mutta tietysti joku toinen voi pitää minua psykopaattina, kun tässä on teksti, eikä nimeä eikä naamaa. Jos niin väitettäisiin, että niinkujn minua häiriköksi, oltaisiin kyllä niin kaukana totuudesta, kuin joulupukki on etelä-navasta. Terkuin tyyppi joka kirjoittaa suomi24:n joskus vain kerran kahteen kuukauteen ja heti tulee syytöksiä, että muka häirikkö. Häiriköille, en tarkoita tätä ketjua, muuten sellainen vinkki, että vainotkoot muita, kuin tyyppejä kuten minä joka en koskaan elämämäössäni ole tällä foorumilla esiintynyt millään profiiililla.
Uskon mitä vanhustenhoitoon tulee, että Suomen vanhukset pärjää siksi pääosin, että on sisukkaita omaisia, jotka jaksaa huolehtia. Sitä en haluaisi ajatella, että pärjääväät ainoastaan siitä syystä, kun verot on maassa aika korkeat.
Hoitajan työn koko kuva kaikkineen ei selviä vielä edes koulutuksessa, jossa aihetta kaunistellaan, sievistellään, annetaan teoriassa kuva 'oikeasta' hoitamisesta miettimättä, selvittämättä, kertomatta että oikea realistinen hoitotyö tämän päivän yhteiskunnassa on aivan jotain muuta kuin sitä oikeaa hoitamista; ajan ja huomion antamista, paneutumista.
Hoitoalalla painetaan tukka putkella, jotta kaikki tehtävät tulevat suoritettua vuoron aikana. Herrat 'suuressa viisaudessaan' pitävät huolen siitä, että henkilökuntaresurssit pysyvät pieninä, jotta rahaa jää enemmän herrain persiisiin.
Onko näin että koulutus antaa hoitotyöstä ideaalikuvan minkäalaista hototyön kuuluisi olla, todellisuus on tarua ihmeellisempää. Oisko myös siinä syy siihen että niin paljon hoitajia vaihtaa alaa kun sitten teoria ja käytännöt eivät oikein kohtaa?
Teorian ja käytännön kohtaamattomuus on suri turhautumista aiheuttava tekijä.
Kyllä vaan, koulutus ei kerro vähääkään enää todellisesta työstä. Opetuksessa ei kerrota mitään todellisista resursseista, ei myöskään siitä millaisia hoidettavat tosi elämässä voivat olla.Monet opettajat eivät ole olleet enää moneen, moneen vuoteen töissä hoitopaikoissa joten eivät myöskään tiedä asioiden todellista laitaa.
Juuri niin on asia; teoria ja käytäntö eivät kohtaa aina edes jokapäiväisten rutiinien kohdalla saati sitten niissä asioissa, joissa luodaan mieleen kuva siitä, mitä homman tulisi olla. Inhimillisyys, moraali ja sen sellainen tuuba ei kuulu rahanjakajien tieto- eikä sanavarastoon.
Ja juuri siksi ainakin kaikki vastuuntuntoiset hoitajat, jotka tahtoisivat toimia toisella tavalla, tehdä hyvin ja hoitaa huolella sairaita ihmisiä, palavat loppuun ja / tai jättävät työnsä. Sangen suuri syy lopettamiseen on myös se, että tämän ammattikunnan suut ovat tukitut itsensä puolustamiselta. Suoraan pimeältä keskiajalta oleva hallinto- / organisaatio- / henkilöstöbyrokratia pitää siitä huolen.