Miksi elämässä menee niin, että ne jotka eivät tahtoisi kuolla sairastuvat vakavasti tai joutuvat onnettomuuksien ja ne jotka tahtoisivat päästä täältä vapaaehtoisesti pois ovat terveitä?
Mä niin mielelläni lahjoittaisin kaikki elimeni niille, jotka niitä tarvitsevat. Tahdon vain kuolla pois. Olen taistellut jo niin pitkään, etten vaan jaksa enää. Tä saa olla mun viimeinen kesä, en tiedä jaksanko enää syksyä.
Mun ongelma on se, että oon aivan saatanan ruma kasvoista. Kaunis vartalo pilattu rumilla kasvoilla. Oon koko elämäni ollut sinkku, enkä voi seurustella kasvojeni epänaisellisuuden ja rumuuden vuoksi. Jos pidän jostain miehestä, hän ei todellakaan pidä musta. Kelpaan panoksi, en tyttöystäväksi. Oon kokenut niin monta kertaa sen, että mut hylätään kasvojeni rumuuden takia. Oon käynyt jo yhdessä kauneusleikkauksessakin, mutta lääkäri leikkasi liian varovasti ja muutos on olematon. Tarvitsisin useita leikkauksia, uusi nenäleikkaus, leuansiirto, poskipäihin rasvansiirto, silmänalusiin rasvansiirto tai täyteainetta, huuliin rasvansiirto tai täyteainetta, silikonirinnat ja yläluomileikkaus....
Ton verran mua pitäisi muokata, että näyttäisin kasvoista naiselta. En tule koskaan saamaan rahoja kasaan. Tahdon siis kuolla, ettei tarvitsisi enää yhtään päivää kärsiä täällä. Mä en voi elää tämän näköisenä. Eikä kukaan ymmärrä tätä tuskaa.
Oon käynyt terapiassakin juttelemassa tästä ongelmasta. Mutta missä tahansa avaankin suuni tästä ongelmasta kukaan ei ymmärrä. Kaikki vain yrittävät valehdella mulle, että liioittelen kasvojeni viat tai kuvittelen ne. Tyhjiä sanoja. Valehtelua. Asioiden kaunistelua. Ne ei auta mua pätkääkään.
Näen omin silmin, että olen kasvoistani kummallisen näköine ja sen vuoksi sinkku, hylätty ja jätetty, vailla toivoa. Tä on pahempaa kuin mikään sairaus, sillä tä kasvojen viallisuus on pilannut koko mun tähän asteiseen elämän. Mua ei ole koskaan kukaan rakastanut eikä tule koskaan rakastamaan. Mä en ole saanut viettää normaalia nuoruutta; tapailla ja seurustella vaan olen joutunut vain katsomaan vierestä kun muut saa niin tehdä.
Tahtoisin repiä kasvoni irti naamastani, tahtoisin saksilla repiä kasvoni näkymättömiin, tahtoisin polttaa kasvoni tahtoisin vaan niin kovasti silpoa itsestäni irti tämän kummajaisuuden, että ihmiset tajuaisivat kuinka tosissani olen ja myöntäisivät mulle että olen kummajaisen näköinen ja siksi en voi seurustella.
Rumuus on pahin sairaus kaikista! Sä voit käydä töissä, urheilla ja menestyä työssä ja urheilussa ja antaa ulospäin iloisen ja aurinkoisen kuvan itsestäsi. Vain 3 ihmistä terapeutin lisäksi tietää mitä mä tunnen.
Mun elämä on vain pohjatonta tyhjyyttä, koska mua ei voi kukaan rakastaa ja haluta.
Erään tapailemaan miehen mukaan mun kasvot on asteikolla 4-10 tasoa 5-6. Erään sukulaisen mielestä näytän kasvoistani eräältä poliitikolta "eihän se nätti oo", erään opiskelukaverinsa mielestä kasvoissani ei ole pielessä pelkästään nenä vaan kokonaisvaltaisesti kaikki, luusto ja kasvonpiirteet yleisesti. Erään tapailemani miehen mukaan hänen ex:llään oli pieni ja siro nenä...parin päivän päästä tuosta lauseesta hän ei enää halunnut tapailla mua. Teininä ihastuin erääseen poikaan ja pojan kaveri meni kysymään pojalta haluaisiko tämä tanssia mun kanssa. Kaveri varoitti mua jo kysymään mennessään, että sieltä saattaa tulla kyllä suorat paskat takaisin...arvatkaa tuliko. Erään serkkuni mukaan mun silmät on liian lähellä toisiaan.
Mua ei oo koskaan kukaan sanonut kauniiksi tai nätiksi. Vasta sitten kun olen kertonut tietäväni olevani ruma. Sitten ihmiset säikähtää ja yrittää valehdella ja tehdä mulle hyvän mielen valehtelemalla.
Terapeuttini mukaan tälle mun ongelmalle on nimi, BDD. Tunnistan itseni muiden bdd-potilaiden kuvauksista, mutta sillä erotuksella, että itse olen oikeasti ruma, en vain kuvittele olevani. Näen että pihalla on talvi, mutta ihmiset ympärilläni valehtelevat mulle, että siellä on kesä. Siltä tämä tuntuu.
Voi kumpa voisin kuolla! Kumpa voisin repiä kasvoni irti! Koska Jumala et voi tehdä musta kaunista, niin voisitko antaa mun kuolla., koska en jaksa enää.
Mä niin mielelläni lahjoittaisin kaikki elimeni niille, jotka niitä tarvitsevat. Tahdon vain kuolla pois. Olen taistellut jo niin pitkään, etten vaan jaksa enää. Tä saa olla mun viimeinen kesä, en tiedä jaksanko enää syksyä.
Mun ongelma on se, että oon aivan saatanan ruma kasvoista. Kaunis vartalo pilattu rumilla kasvoilla. Oon koko elämäni ollut sinkku, enkä voi seurustella kasvojeni epänaisellisuuden ja rumuuden vuoksi. Jos pidän jostain miehestä, hän ei todellakaan pidä musta. Kelpaan panoksi, en tyttöystäväksi. Oon kokenut niin monta kertaa sen, että mut hylätään kasvojeni rumuuden takia. Oon käynyt jo yhdessä kauneusleikkauksessakin, mutta lääkäri leikkasi liian varovasti ja muutos on olematon. Tarvitsisin useita leikkauksia, uusi nenäleikkaus, leuansiirto, poskipäihin rasvansiirto, silmänalusiin rasvansiirto tai täyteainetta, huuliin rasvansiirto tai täyteainetta, silikonirinnat ja yläluomileikkaus....
Ton verran mua pitäisi muokata, että näyttäisin kasvoista naiselta. En tule koskaan saamaan rahoja kasaan. Tahdon siis kuolla, ettei tarvitsisi enää yhtään päivää kärsiä täällä. Mä en voi elää tämän näköisenä. Eikä kukaan ymmärrä tätä tuskaa.
Oon käynyt terapiassakin juttelemassa tästä ongelmasta. Mutta missä tahansa avaankin suuni tästä ongelmasta kukaan ei ymmärrä. Kaikki vain yrittävät valehdella mulle, että liioittelen kasvojeni viat tai kuvittelen ne. Tyhjiä sanoja. Valehtelua. Asioiden kaunistelua. Ne ei auta mua pätkääkään.
Näen omin silmin, että olen kasvoistani kummallisen näköine ja sen vuoksi sinkku, hylätty ja jätetty, vailla toivoa. Tä on pahempaa kuin mikään sairaus, sillä tä kasvojen viallisuus on pilannut koko mun tähän asteiseen elämän. Mua ei ole koskaan kukaan rakastanut eikä tule koskaan rakastamaan. Mä en ole saanut viettää normaalia nuoruutta; tapailla ja seurustella vaan olen joutunut vain katsomaan vierestä kun muut saa niin tehdä.
Tahtoisin repiä kasvoni irti naamastani, tahtoisin saksilla repiä kasvoni näkymättömiin, tahtoisin polttaa kasvoni tahtoisin vaan niin kovasti silpoa itsestäni irti tämän kummajaisuuden, että ihmiset tajuaisivat kuinka tosissani olen ja myöntäisivät mulle että olen kummajaisen näköinen ja siksi en voi seurustella.
Rumuus on pahin sairaus kaikista! Sä voit käydä töissä, urheilla ja menestyä työssä ja urheilussa ja antaa ulospäin iloisen ja aurinkoisen kuvan itsestäsi. Vain 3 ihmistä terapeutin lisäksi tietää mitä mä tunnen.
Mun elämä on vain pohjatonta tyhjyyttä, koska mua ei voi kukaan rakastaa ja haluta.
Erään tapailemaan miehen mukaan mun kasvot on asteikolla 4-10 tasoa 5-6. Erään sukulaisen mielestä näytän kasvoistani eräältä poliitikolta "eihän se nätti oo", erään opiskelukaverinsa mielestä kasvoissani ei ole pielessä pelkästään nenä vaan kokonaisvaltaisesti kaikki, luusto ja kasvonpiirteet yleisesti. Erään tapailemani miehen mukaan hänen ex:llään oli pieni ja siro nenä...parin päivän päästä tuosta lauseesta hän ei enää halunnut tapailla mua. Teininä ihastuin erääseen poikaan ja pojan kaveri meni kysymään pojalta haluaisiko tämä tanssia mun kanssa. Kaveri varoitti mua jo kysymään mennessään, että sieltä saattaa tulla kyllä suorat paskat takaisin...arvatkaa tuliko. Erään serkkuni mukaan mun silmät on liian lähellä toisiaan.
Mua ei oo koskaan kukaan sanonut kauniiksi tai nätiksi. Vasta sitten kun olen kertonut tietäväni olevani ruma. Sitten ihmiset säikähtää ja yrittää valehdella ja tehdä mulle hyvän mielen valehtelemalla.
Terapeuttini mukaan tälle mun ongelmalle on nimi, BDD. Tunnistan itseni muiden bdd-potilaiden kuvauksista, mutta sillä erotuksella, että itse olen oikeasti ruma, en vain kuvittele olevani. Näen että pihalla on talvi, mutta ihmiset ympärilläni valehtelevat mulle, että siellä on kesä. Siltä tämä tuntuu.
Voi kumpa voisin kuolla! Kumpa voisin repiä kasvoni irti! Koska Jumala et voi tehdä musta kaunista, niin voisitko antaa mun kuolla., koska en jaksa enää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet kaunis ainakin sisäisesti. Kirjoitat hyvin ja rehellisesti. Jos lakkaisit vähäksi aikaa miettimästä,minkä näköinen olet.
Sinulla on selvästi lahjoja kirjoittamiseen ja varmaan monen muuhunkin asiaan.
Itse menin,työtön kun olin, vanhustentaloon harjoittelijaksi.
Kukaan vanhuksista ei välittänyt yhtään minkä näköinen olin.
Pesin,puin,syötin,autoin. Vanhuksilta sai loistavaa palautetta.
Itsetuntoni nousi,kun kelpasin sellaisena kun olen.
Ymmärrän,että työ ei korvaa kaipuuta seurusteluun ja kaikkeen siihen liittyvään.
Olen saanut kuulla myös ulkonäöstäni arvostelua. Milloin mitäkin.
Siksi hakeuduin mahdollisimman rumien ja epätäydellisten miesten seuraan.
Heillä ei ollut varaa arvostella.
Olen paljon yksin. Kävelen luonnossa ja ihailen kaikkea kaunista.
Kadehdin joskus pariskuntia ja heidän lapsiaan.
En enää kovinkaan paljon. Koira tuo lohtua,kun on aina iloinen,kun minut näkee.
Olen fatalisti. Uskon niin,että meille on annettu syntymähetkellä määrätty aika olla täällä.
Antaa luonnon hoitaa kiertokulkunsa.
Elän tätä hetkeä. En sure mennyttä,enkä murehdi huomista.
Elämä kantaa
Kyllä rumemmatkin ovat eläneet onnellisen elämän. Ongelma on sinulla korviesi välissä.
Usko vaan sitä terapeuttia, hän on kertonut sinulle totuuden. Olet todennäköisesti ihan tavallisen näköinen, ja mikä paha juttu se on? Ei kaikki voi olla kauniita, ja suurin osa ihmisistä on taviksia, monet aika rumiakin, joten et sinä yksin olisi siinä tapauksessakaan... Lopeta ulkonäkösi miettiminen, vaikutat aika epäkypsältä, minkä ikäinen olet?
Hei ”Hirviö”
Tekstisi oli riipaiseva kuvaus elämästä maailmassa, joka tuntuu palvovan kauneutta. Myötätuntoa sinulle. Minusta on hienoa, että olet käynyt terapiassa juttelemassa ongelmasta ja ongelmallasi on myös nimi.
Kirjoitit kuinka ihminen voi antaa ”ulospäin iloisen ja aurinkoisen kuvan itsestään” ja samalla kantaa viiltävää haavaa elämässään. Voi miten paljon meillä ihmisillä onkaan haavoja, joita kannamme aurinkoisen julkisivun takana. Kirjoitat, että vain kolme ihmistä tietää mitä tunnet. Joudut siis kätkemään osan itsestäsi ja se on raskasta.
Olet tuossa yllä saanut palautetta ihmiseltä, joka on sinut itsensä kanssa. Toivon, että rohkaistut. Älä luovuta. Uskon, että löydät elämänhalun ja mielekkyyden. ja uskon myös, että löydät ihmisen joka rakastaa sinua. Se, jota rakastamme, alkaa näyttää kauniilta! Aina.
Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä.