Jehovalaisuudesta

Jehovan todistajien johtoportaan "rehellisyydestä" voi päätellä jotain, kun katsoo tämän linkin takaa löytyvän YouTube-videon:

http://johanneksenpoika.fi/dokumentit/veikon_kaksi_erilaista_viestia.html

"Johanneksen poika" jätti kuitenkin kuin sattumalta sujuvasti ja liukkasti olla puuttmatta ja vastaamatta avauksen oleelliseen asiaan, eli yleistävään ajatukseen rivitodistajien kaksien punnuksien arkirehellisyydestä.

Onko tuollainen lähestymistapa moraalisesti rehellistä ja selkärankaista, sillä sen sijaan annetaan epäsuorasti rivien välistä ymmärtää, että avauksen yleistävä ajatus olisi potentiaalisti perusteltua?

R.Franz hallintoelimen silloiset jäsenet ja toimintamallit hyvin tuntien ei luokoitellut heitä tietoisen ja avoimlen epärehellisiksi, vaan arvioi heidän olevan omalla tavallaan sokeita omassa roolissaan ja ajattelemassaan sen oikeutuksessa, sekä kollektiivisen vastuun hämärryttävän yksilön vastuuntunnetta edesottamuksiensa vakavuudesta moraalisesti ja seurauksiltaan.

Avaukseen. Rivitodistajat kokonaisuudessaan ovat hyvinkin rehtiä väkeä, mutta se ei valitettavasti estä etteikö joidenkin omatunto voisi olla osin venyvä käsite.

Rehellisyyden arkielämänsä asioissa todistajat kokevat rehellisyydeksi itse Jumalalle ja siksi he eivät kohtele ns. ulkopuolisia rehellisyyden suhteen liiketoimissaan eri tavoin kuin omiaan.

Eräskin pienyrittäjä menetti jatkuvasti keikkoja koska ei suostunut tekemään pimeänä tai osalaskutuksilla ja loppua pöydän alta käteisellä. Kuitenkin vuosien saatossa hän teki alallaan maineen osaavana, rehellisenä, vaikkakin keskivertoa kalliimpana. Hänen rehellisyytensä, ammattitaitosa ja luotettavuutensa alkoi sitten tuoda ajan kanssa uskollisia vakioasiakkaita ja heidän kauttaan myös uusia. Hiljaiset kaudet hän käytti mm. alansa lisäkursseihin hankkiakseen yhä enempi erityispätevyyttä.

Jos kadoat vaikapa lompakkosi, niin on 99,99% varmuus, että todistaja sen löytäessään palauttaa kosekmattomana. Tai jos unohdat autosi lukitsematta, niin todistaja ei varasta omaisuuttasi vaikka olisi varma ettei maallisen oikeuden eteen siitä joutuisikaan.

Sitten taasen kun tullaan opillisiin kysymyksiin ja Vartiotorniseuran historiaan liittyviin asioihin, niin silloin todistajan on vaikea olla täysin rehellinen edes itselleen ja jota epärehtiyttän hän ei edes itsekään aina sellaisena havaitse. Silloin nousee esille henkiseltä rakenteltaan melko moninmutkaiset voimakkaat defenssit ja sen mekanismit ovat mutkikkaammat kuin äkikseen voisi ajatella.

Ps. Siis myykö ko. henkilö kaikenlaista rompetta lähinnä uskontovereilleen ja toisinaan muillekin?

Mikäli olet ollut kuvaamasi kaltaisessa harmillisessa tilanteessa ja vakavasti epäilet todistajan olevan ns. ulkopuolisia kohtaan tietoisesti epärehti, niin ota asia puheeksi suoraan hänen itsensä kanssa ja laita hänet ainakin moraaliseen vastuuseen menettelytavoistaan.

Kyllähän tavaroita myydessään tulee kaikille ostajille kertoa sen todellinen kunto jos on tietoinen siinä olevista vioista ja sen perusteella neuvotellaan hinnasta.

Mistä muuten tiedät ettei hän myy epäkuranttia tavaraa uskontovereilleenkin?

Eräs sukulaisjehova, isän sisko, tulkutti aina käännyttäessään minua oppiinsa, että raha ja mammona eivät ratkaise, koska vasta tuhatvuotisessa valtakunnassa suoritetaan tasaus. Kun sitten tuli perinnönjako niin tämä todistaja oli innokkain yrittäessään tehdä minut ja sisareni perinnöttömäksi koska isämme oli jo kuollut ja olimme yhden sukupolven kaukaisempia perinnönjaossa. Vetosi etteikö me voitaisi luovuttaa isämme osuutta elossa oleville sisaruksille. No mihän vastasin ja äitimme myös, että jos näin tehdään niin veljenne kyllä itkee haudassaan. Ei ainakaan isämme toivomus silloin toteudu. ole.
En malttanut olla mainitsematta, että taitaa se raha ja mammona olla tuohta jo ennen tuhatvuotista valtakuntaakin.
No asia sovittiin ja ystävyydessä elellän.