Ollin Kurjuusvuodet

Kun Ollista tuli kulkija, niin alkoi Ollin kurjuus. Hattu viistossa hän hurautti pyörällään Helsingin Asemalle, missä hän näki kummia tullimiehiä. Junat olivat muuttuneet, ja niinpä junissa kävi mutina. Ainoa kunnollinen tullimies pyysi nyt nurkuen passia. Nähtyään Allun pissalla toinen vihreänuttuinen halusi tarkastaa tiketit ja passit ja katsoa onko kellään anista penaalissa. Asia kuitenkin unohtui kun Allu esitteli piirteitään, ja sekös piristi Allua, kun joku oli kiltti. Olli ajatteli ensin luistaa matkasta, mutta päätti, että ei halunnut jäädä kuuntelemaan tullimiesten kurinoita.

Paikalle saapuivat muonikas junailija Heikki Matero sekä lipunmyyjä Pekka näin sanoen: Antakaa rahaa lippuun tai kumautan teitä pallilla. Junailija otti kuparipillin huuliensa väliin ja puhalsi kumeaan pilliin niin että pilli kumahti. Pillistä suihkusi kuumaa, juna lähti, ja niin sitä mentiin kohti Sorvan kylää. Juna oli muovia täynnä. Kuiskaaja Rajala kertoi Vierumäen juttuja. Alinomaan hän viittaili tuttuihin. Kullervo Pelli Kassusta, Turusta, tuo paljas uneksija, hoippuroitsi nenänpää musteessa ja parta vellissä käytävällä. Hän valitti, kuinka "Tul vilu keskel kattu ja niskaakki pakotta.?" Siinä se matka luiskahti rattoisasti.

Vanhat piiat entinen Sylvi, Sirpa ja Kylli, sekä sokea Manta pelasivat korttia. Pelissä raha liikkui ja kaikki yrittivät tottua vilppiin. Korttihuijari pisti ryssiä hätistellen rahaa likoon, että Pekka saisi linnun. Sirpa sai kysyä, myikö Pekka lippua miehille, joilla oli liikaa rahaa. Pekka lintuineen huomasi joutuvansa pian Orvon pettämäksi.Koska hänellä oli jo tatuoitu arpa kynnessä, hän vain käski Sirpaa seisomaan kylmässä. Lilli halusi seisoa kuumassa Sirpan kanssa. Muut matkustajat pelasivat panttihippaa. Lopulta Manta alkoi soittaa kuivaa, mutta nasevaa laulua. Soitto kolahti nopeasti, vaikka pelkäsi piano-hullu Katri melua, kuten hän itse vakavana selitti. Etukulmassa Alli kuherteli Virtasen Patun kanssa. Moisen katselu alkoi hävettää Lintaa ja hän pyysi tuskaista pappia pistämään pinnalliselle rilluttelulle lopun, jotta turvattomien karkulaistyttöjen ei tarvitsisi katsella. Hekottava pappi kuitenkin vain haaveili saavansa pihviä kappelista kappelin pimuilta. Linta herjasi pappia. "Mantaako lellit?", kysyi Kylli harvakseltaan.

Koska ei halunnut seurata Upin selostusta, Olli kurkkasi ikkunasta ja näki kun pari tuttua viiletti viereisellä raiteella. Hän yritti vinkata tutuille, mutta juna mutkitteli jo Närvän kylän ohi ja näkyi enää vain kettu juosta vitkuttamassa naksuttavan puimakoneen perässä Kettulan vilpoisilla vainioilla. Kohta oltiinkin jo Sorvan kylässä. Silloin huomattiin, että joku patuista oli viskattu etuajassa. Voimalan käyttäjä pysäytti junan. Junailija murahti ja ilmoitti turvapaikkaan karauttaneista purkkiin nyhertäjistä Sorvan kyttälaitokseen. Kohta turvan kyylästäjät ne jo löysivätkin notkosta, meni hetki kun he etsivät fantin pellosta, ja Vellu voitiinkin pidättää.

Olli taas lähti huristamaan pyörällään uimaseuran narut mukanaan niin että pyörä huusi armoa. Tiellä oli pikkasen tiukat paikat, ja olli tunsi kuinka kappa alkoi kuivaa tosi kurvissa. Erään huolettoman suoran jälkeen tulikin hillitön kurvi ja sielläkös poliisi luki tutkaansa. Jarruttaessa pyörä hurahti hellin kulmaan, Ollin kuiva rukki meni kiville ja turpa kynsi maata. Poliisille Olli selitti vakavana syyn olleen muka vilkussa. Ei siinä muuten mitään, mutta nuorat vain hukkuivat. Poliisi muistutti että kaikkien piti käyttää kypäriä kurvissa. "Miksi lähdinkään pyörällä hulluilemaan, olisinpa tyytynyt hullun piiliin. Onneksi en joutunut lukittuun putkaan", kuikutteli Olli kurttunaamana jatkaessaan matkaa vinkkarit rutussa. Poliisit jatkoivat Rellun piinaamista ja lähtivät Rukalle tankkaamaan. Kukin tankkasi ruhollaan, mutta kuskin pillistä tuli tankatessa rutinaa. Oli silti kivaa katsella ruskaa pakkasella; eihän poliisin toki tarvitse ruskaa pakoilla.