Lidström ei pidä siitä että kirjoitellaan nimimerkillä

Niin suomessa ei voi kirjoittaa nimellä koska jos on väärää mieltä pomon kanssa työ loppuu

Persut haluaisivat aina tietää kritiikin esittäjän nimen, jotta he voisivat hyökätä kritiikin esittäjää vastaan keinoilla, jotka eivät ole mahdollisia, jos henkilöllisyys ei ole tiedossa. Persujen taktiikkanahan on keksiä motiiveja kritiikin esittämiselle ja haukkua kritiikin esittäjä sen sijaan, että he yrittäisivät jotenkin selittää omaa näkökulmaansa tapahtuneelle. Avoimessa keskustelussa esimerkiksi Soini yrittää mölistä hänelle kiusallista kritiikkiä esittävän puheenvuoron päälle, jotta huomio kiinnittyisi toisaalle.

Persujen poliittinen menestys on perustunut politiikan käytöstapojen rikkomiselle. Huomion herättäminen ja muiden puolueiden edustajien systemaattinen kiusaaminen ovat saaneet fanittajikseen politiikkaan ja elämäntilanteeseensa kyllästyneitä äänestäjiä, jotka eivät edes tavoittele mitään erityistä muutosta vaan haluavat vain kostaa kärsimänsä "vääryydet".

Persut eivät ole mikään kansanliike, jolla olisi yhteisiä tavoitteita, vaan vaaliorganisaatio, jonka kautta erilaiset yksityisajattelijat ja performanssitaiteilijat saavat mahdollisuuden päästä esille. Parhaassa tapauksessa heidät palkataan hyväpalkkaisilla luottamustehtävillä, joita he sitten hoitavat useimmiten puutteellisella ammattitaidolla. Osalla persuista jopa perustuslain tasa-arvopykälät ovat jääneet tuntemattomiksi ja toiminta on sen mukaista.

Lindströmin kohoaminen eduskuntaryhmänsä puheenjohtajaksi on suoranainen ihme. Hänen ansionsa kotikaupunkinsa etujen valvojana menevät negatiivisen puolelle. Kun hänen aisaparinaan on Teneriffan persu Tossavainen, joka on pelkkä vitsi vaalienaikaisina kotipaikan vaihtoineen ja Nato-kantansa arpomisineen, on persujen toiminta ollut suorastaan vahingollista heidän valitsijoidensa kannalta.

Lindströmin ansioihin kuuluu myös pätevien naisten putsaaminen kuntavaalien listoilta. Lopputuloksena oli yhdentoista valtuutetun ryhmä, joka koostuu pelkästään miehistä. Tämä on isossa kaupungissa täysin poikkeuksellista, mutta se kuvastaa hyvin persujen todellisia arvoja. Lindström on myös raukkamaisesti paennut aina, kun hänen päätöksensä ovat osoittautuneet hölmöiksi. Esimerkiksi Hakkaraisen nuorten orjatyötä koskevan aloitteen allekirjoittaminen oli muka vahinko, joka johtui kiireestä. Siis kansanedustajako allekirjoittaisi aloitteen ilman harkintaa kiireen takia?

Lindström leikkii julkisuuteen päin persudemaria, mutta silti hän suhtautuu lämmöllä äärioikeison aktiivien tukemiseen. Hän järjesti Väinö Kuisman Suomi Isänmaan aktiivin ensin paikallisosastonsa johtoon ja myöhemmin edelleen piirisihteeriksi. Kyseinen henkilö pitää Väinö Kuisman porukoiden ja persujen tavoitteita lähes samoina, joten jokainen voi vetää tästä omat johtopäätöksensä.

Lindströmin aikaansaannokset persujen ay-vastaavana lähentelivät nollaa, ja persuja nousi ay-liikkeen valtuutetuiksi vain muutama hänen vastuuaikanaan. Nämä ansiot riittivät kuitenkin persujen eduskuntaryhmän puheenjohtajuuteen, joten tehtävä on ilmeisen helppohoitoinen - muuhun johtopäätökseen ei voi tulla.

Miksi Hakkarainen halusi salata nimensä kun lähetti tekstiviestejä? Kielsi loppuun asti olevansa lähettäjä.